Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston pitkäaikaismuutokset

Lähteiköt ovat harvinaistuvia pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä, joissa esiintyy erikoistunutta ja uhanalaistuvaa sammallajistoa. Etelä-Suomen lähteistä luonnontilaisiksi on arvioitu tietolähteestä riippuen 5 - 20 prosenttia. Ihmistoiminnan vaikutuksista on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tutkimuksessa selvitettiin (1) luonnontilan ja lajiston välisiä yhteyksiä, (2) 50 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia luonnontilassa ja lajistossa, (3) metsälain tarkoittaman erityisen tärkeän elinympäristön sisältävien lähteikköjen ja muiden lähteikköjen sekä (4) lähdevaikutteisten ojien ja muiden lähdepintojen eroja. Lähteiden heikon luonnontilan havaittiin ilmenevän, paitsi luonnontilaisten lähteiden pienenä määränä, myös lähdevaikutteisten ojien runsautena. Luonnontilaisuuden havaittiin nostavan lajimäärää ja sammalten peittävyyttä. Luonnontilaltaan erilaisilla lähteillä on tutkimuksen perusteella kuitenkin hyvin samankaltainen sammalyhteisö, eivätkä uhanalaisten lajien esiintymät keskity erityisesti luonnontilaisille lähteille. Lähteen suojeluarvon johtaminen luonnontilaisuudesta voi näin ollen olla ongelmallista. Luonnontila on heikentynyt voimakkaasti vuoteen 1953 verrattuna. Yksikään vuonna 1953 täysin luonnontilassa olleista lähteistä ei ole säilynyt täysin luonnontilaisena ja 17 lähdettä (22%) on tuhoutunut täysin. Lähes 70 % lähteiden ympäristöistä oli ojitettu. Lähteikköjen lajimäärä, lähdelajien määrä ja sammalten peittävyys ovat laskeneet. Lajimäärien lasku ei ole tulosten perusteella seurausta luonnontilan laskusta, vaan se selittyy todennäköisesti tietyntyyppisten, erityisesti lettomaisten, lähteiden harvinaistumiseen. Useiden lähde- ja lettolajien peittävyydet ovat laskeneet ja toiset ovat harvinaistuneet. Muutos on ollut lettosammalilla vielä lähdesammaliakin suurempaa. Runsastuneet tai yleistyneet lajit ovat yleis- tai luhtasammalia. Metsäkeskuksen määrittämän metsälain erityisen tärkeän elinympäristön (METE-kohteen) sisältävät lähteiköt ovat useilta ominaisuuksiltaan (sammalten lajimäärä, lähdesammalten ja uhanalaisten sammalten määrä sekä sammalyhteisön koostumus) muiden lähteikköjen kaltaisia. Uhanalaisten lajien esiintymiä jää runsaasti METE-kohteiden ulkopuolelle. Tulosten perusteella näyttää myös siltä, että huomattava osa luonnontilaisista, lain kriteerit täyttävistä lähteistä on vielä löytämättä. Erilaiset lähteiköt eivät ole tasaisesti edustettuina: tihkupintojen osuus METE-kohteissa on huomattavan pieni. METE-kohteiksi määritetään tulosten valossa kenties helpommin viileävetisiä allikkolähteitä kuin hankalammin tunnistettavia tihkupintoja. Lähdevaikutteisten ojien lajimäärä ja lajistokoostumus ovat ojien ulkopuolisten, luonnontilaisempien lähteikköpintojen kaltaiset. Ojassa sammalten peittävyys on kuitenkin alempi. Ojiin voi kehittyä ajan kanssa monimuotoista ja edustavaakin lähdesammalkasvillisuutta

The heart of a convex body

We investigate some basic properties of the {\it heart} $\heartsuit(\mathcal{K})$ of a convex set $\mathcal{K}.$ It is a subset of $\mathcal{K},$ whose definition is based on mirror reflections of euclidean space, and is a non-local object. The main motivation of our interest for $\heartsuit(\mathcal{K})$ is that this gives an estimate of the location of the hot spot in a convex heat conductor with boundary temperature grounded at zero. Here, we investigate on the relation between $\heartsuit(\mathcal{K})$ and the mirror symmetries of $\mathcal{K};$ we show that $\heartsuit(\mathcal{K})$ contains many (geometrically and phisically) relevant points of $\mathcal{K};$ we prove a simple geometrical lower estimate for the diameter of $\heartsuit(\mathcal{K});$ we also prove an upper estimate for the area of $\heartsuit(\mathcal{K}),$ when $\mathcal{K}$ is a triangle.Comment: 15 pages, 3 figures. appears as "Geometric Properties for Parabolic and Elliptic PDE's", Springer INdAM Series Volume 2, 2013, pp 49-6

Shape coexistence at the proton drip-line: First identification of excited states in 180Pb

Excited states in the extremely neutron-deficient nucleus, 180Pb, have been identified for the first time using the JUROGAM II array in conjunction with the RITU recoil separator at the Accelerator Laboratory of the University of Jyvaskyla. This study lies at the limit of what is presently achievable with in-beam spectroscopy, with an estimated cross-section of only 10 nb for the 92Mo(90Zr,2n)180Pb reaction. A continuation of the trend observed in 182Pb and 184Pb is seen, where the prolate minimum continues to rise beyond the N=104 mid-shell with respect to the spherical ground state. Beyond mean-field calculations are in reasonable correspondence with the trends deduced from experiment.Comment: 5 pages, 4 figures, submitted to Phys.Rev.

First observation of excited states in 173Hg

The neutron-deficient nucleus 173Hg has been studied following fusion-evaporation reactions. The observation of gamma rays decaying from excited states are reported for the first time and a tentative level scheme is proposed. The proposed level scheme is discussed within the context of the systematics of neighbouring neutron-deficient Hg nuclei. In addition to the gamma-ray spectroscopy, the alpha decay of this nucleus has been measured yielding superior precision to earlier measurements.Comment: 5 pages, 4 figure

Search for Fingerprints of Tetrahedral Symmetry in 156Gd^{156}Gd

Theoretical predictions suggest the presence of tetrahedral symmetry as an explanation for the vanishing intra-band E2-transitions at the bottom of the odd-spin negative parity band in $^{156}Gd$. The present study reports on experiment performed to address this phenomenon. It allowed to determine the intra-band E2 transitions and branching ratios B(E2)/B(E1) of two of the negative-parity bands in $^{156}Gd$.Comment: presented by Q.T. Doan at XLII Zakopane School of Physics: Breaking Frontiers: Submicron Structures in Physics and Biology, May 2008. 5 pages, minor corrections. To be published in the proceeding

Probing the limit of nuclear existence: Proton emission from 159Re

AbstractThe observation of the new nuclide 15975Re84 provides important insights into the evolution of single-particle structure and the mass surface in heavy nuclei beyond the proton drip line. This nuclide, 26 neutrons away from the nearest stable rhenium isotope, was synthesised in the reaction 106Cd(58Ni, p4n) and identified via its proton radioactivity using the ritu gas-filled separator and the great focal-plane spectrometer. Comparisons of the measured proton energy (Ep=1805±20 keV) and decay half-life (t1/2=21±4 μs) with values calculated using the WKB method indicate that the proton is emitted from an h11/2 state. The implications of these results for future experimental investigations into even more proton unbound nuclei using in-flight separation techniques are considered

Study of Intermediate-spin States of Y-98

The nuclear structure of the odd–odd nucleus 98Y has been re-investigated by observing prompt γ rays emitted following the proton-induced fission of a 238U target, using the JUROGAM-II multidetector array. New highspin decays have been observed and placed in the level schemes using triple coincidences. The experimental level energies and γ-decay patterns are compared to GICM and QPRM calculations, assuming that this neutronrich N = 59 isotone is spherical at low energies and prolate deformed at intermediate spins.Web of Science47391691