Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä?

Artikkelissa tutkimme työurien kaaosteorian potentiaalia yhä moninaisemmiksi muuttuvien työuri-en ymmärtämisessä sekä työurien ja koetun terveyden välisten kytkösten hahmottamisessa. Kaaos-teoria tuo esiin työurien erilaiset muodot ja niitä värittävät monenlaiset epävarmuudet, satunnaisuu-det ja siirtymät. Aineistomme muodostuu kahdestatoista pohjoiskarjalalaisen miehen haastattelusta. Löysimme aineistosta kaikki teoriassa esitetyt neljä työuramuotoa, mutta ne limittyivät ja muoto saattoi myös vaihtua. Havaitsimme terveydentilan kytkeytyvän monisuuntaisesti työuran rakentumi-seen, ja taloudellisten kysymysten välittävän kytköksiä. Esitämmekin, että yksilön vapaata valintaa ja lineaarista työuraa korostavien ajattelutapojen sijasta tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon tulisi ennemmin perustua käsitykseen työurien monimutkaisesta kytkeytyneisyydestä ja kontekstiin sitou-tuneisuudesta

Sosiaali- ja terveydenhuollon perusarvojen jäljillä – avuntarpeen ja riippuvuuden tunnustaminen vanhuspalveluissa

Pääministeri Juha Sipilän hallitus sopi marraskuussa 2015 Suomessa pitkään valmistellun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen päälinjoista. Palvelujen järjestämisalueiden lukumäärän lisäksi keskeinen linjaus oli kansalaisten valinnanvapauden lisääminen. Tavoitteena on, että kansalaiset voivat tulevaisuudessa valita palveluntuottajan vapaasti julkiselta -, yksityiseltä - tai kolmannelta sektorilta rahan seuratessa potilasta. Tässä artikkelissa osoitamme, että valinnanvapauden nostaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen keskeiseksi arvoksi on monin tavoin ongelmallista. Palveluja eivät useinkaan käytä liberaalin politiikan ideaalin mukaiset vapaat ja rationaaliset toimijat, vaan haavoittuvassa asemassa olevat monin tavoin riippuvaiset ihmiset. Osoitamme vanhuspalvelujen ja -politiikan kautta, kuinka hyvinvointipalvelujen kehittämisessä yksilön valinnanvapauden korostaminen ja palvelujen piiriin tulevien ihmisten haavoittuva asema on usein kestämätön yhtälö. Artikkelin lopuksi esittelemme palvelujen järjestämiselle arvopohjan, joka ottaa lähtökohdakseen avuntarpeen tunnustamisen ja siitä vastuun ottamisen.

Kansanterveys ja ekologinen kuorma

Ihmiskunta on saavuttanut merkittäviä kansanterveyden edistysaskeleita eri puolilla maailmaa. Terveyden edistymisestä on kiitetty muun muassa talouskasvua. Talouskasvuun liittyvällä kuluttamisella on kuitenkin ekologinen kääntöpuolensa: samaan aikaan kun ihmiskunnan terveys on parantunut, on ihmiskunnan ekologinen jalanjälki kasvanut ja ekosysteemit ajautuneet kriisiin. Tarkastelemme kansanterveyden kehitystä ja ekologista kuormaa 33 OECD- ja BRICS -maassa 53 vuoden ajanjaksolla. Tarkemmin kysymme, miten kansanterveys ja ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet vuodesta 1960 vuoteen 2015. Tavoitteemme oli selvittää, onko löydettävissä maita, joissa sekä elinajanodote tai vastasyntyneiden eloonjäänti että ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet positiivisesti. Pohdimme tuloksia ympäristövaltio -kirjallisuuden valossa. Tutkimuksessa käytetty paneeli-aineisto sisälsi tiedot 33 maan ekologisesta jalanjäljestä, imeväiskuolleisuudesta ja elinajanodotteesta vuosilta 1960–2015. Ekologisesta jalanjäljestä laskettiin kullekin maalle ajanjaksolta vuosikeskiarvo. Kansanterveyden osoittimista analysoitiin muutosta vuosien 1960 ja 2015 välillä. Koska kansanterveyden lähtötaso ja siten kehityspotentiaali oli maissa erilainen, suhteutettiin absoluuttinen kehitys teoreettiseen maksimikehitykseen. Maakohtaisten analyysien jälkeen maat ryhmiteltiin suurempiin alueisiin tarkempaa ajallista analyysia varten. Tulokset esitetään hajontakuvioina. Löysimme kestävän ja suhteellisen pienen ekologisen jalanjäljen maita, joissa kansanterveys on kehittynyt suhteellisesti enemmän, ja vastaavasti suuren ekologisen jalanjäljen maita, joissa kehitys on ollut vähäistä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että hyvä kansanterveyden taso voidaan säilyttää ja terveyttä edistää myös niukemman kulutuksen oloissa. Niin hyvinvointivaltioissa kuin alemman tulotason maissa on potentiaalia ympäristövaltioiksi, joissa huolehditaan sekä ympäristöstä että väestön terveydestä

Kansanterveystieteen ekologinen käänne-Kohti ekososiaalista terveysparadigmaa

Ilmastonmuutos, biodiversiteettikato, maaperän köyhtyminen ja vesistöjen saastuminen ovat esimerkkejä planeetallamme käynnissä olevista ekosysteemien kriiseistä. Näiden ekokriisien on tunnistettu vaikuttavan suoraan ja epäsuorasti, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä myös ihmiskunnan terveyteen. Ekologinen näkökulma onkin tullut yhä vahvemmin näkyväksi kansainvälisesti myös terveystieteen piirissä. Suomalaiseen kansanterveystieteeseen ja sen sovellusaloihin, kuten terveyden edistämisen politiikkaan, ekologinen näkökulma odottaa kuitenkin kiinnittymistään. Vertailemme tässä artikkelissa terveystieteissä käytettyjä ekologisesti orientoituneita käsitteitä ja näkökulmia. Näitä ovat One Health, EcoHealth, Planetary Health ja Ecological public health. Näiden lisäksi esittelemme muilta tieteenaloilta tutun ekososiaalisen paradigman. Näiden pohjalta hahmottelemme uuden ekososiaalisen terveysparadigman suuntaviivat. Tarkoituksena on lisätä ekologisesti orientoituneiden käsitteiden tunnettuutta Suomessa sekä punnita niiden mahdollisuuksia ja rajoitteita. Artikkeli perustuu aiempaan kirjallisuuteen, jonka avulla kuvaamme edellä mainittujen käsitteiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Terveystieteiden alalla on käytössä useita ekologisesti orientoituneita käsitteitä, joissa on yhtäläisyyksiä, mutta myös selkeitä eroja. Näiden käsitteiden rajoitteena on, että ne eivät pureudu ekokriisien, ja siten myös ihmisten terveyteen vaikuttaviin juurisyihin, kuten talouskasvun ihanteeseen ja ihmisen tuhoavaan luontosuhteeseen. Hahmottelemamme ekososiaalinen terveysparadigma ottaa huomioon käytössä olevien käsitteiden puutteet. Siinä terveys ymmärretään holistisena kokonaisuutena, ihmisen luontosuhde relationaalisena, ekologiset determinantit keskeisinä kansanterveyden määrittäjinä, ja talouskasvu ekologisten kriisien, niistä aiheutuvien terveyshaittojen sekä terveyden eriarvoisuuden juurisyynä. Esittämämmekin ekososiaalisen terveysparadigman omaksumista vaikuttavamman ekologisen käänteen mahdollistamiseksi niin kansanterveystieteen ajattelussa kuin käytännöissäkin

Kuntoutus ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa asukkaiden ja hoitajien näkökulmasta

publishedVersionPeer reviewe

Biomarkers and long-term labour market outcomes: the case of creatine

Using the Young Finns Study (YFS) combined with the Finnish Linked Employer-Employee Data (FLEED) we show that quantities of creatine measured in 1980 prior to labour market entry affect labour market outcomes over the period 1990-2010. Those with higher levels of creatine (proxied by urine creatinine) prior to labour market entry spend more time in the labour market in the subsequent two decades and earn more. Creatine is not associated with high educational attainment. The associations between creatine and labour market outcomes are robust to controlling for other biomarkers, educational attainment and parental background. Creatine is a naturally occurring nitrogenous organic acid which supplies energy to body cells, including muscles. Our findings are consistent with high energy levels, induced by creatine, leading to productivity-enhancing traits such as a high propensity for effort, perseverance, and high-commitment.</div

Kelan kuntoutukseen ohjautuminen ja osallistuminen : Kyselytutkimus kuntoutuksen ammattilaisille

Työpaperissa tarkastellaan mahdollisia järjestelmätason syitä alueiden välisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa ja osallistumisessa neljän Kelan kuntoutuspalvelun osalta (työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, puheterapia, kuntoutuspsykoterapia ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kuntoutuskurssi (AVH-kurssi)). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kuntoutuspalvelujen saatavuus ja sen muodostama monitahoinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin keväällä 2021 toteutettua, kuntoutuksen ammattilaisille suunnattua kyselyä. Vastaajia yhdisti näkemys asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen sujuvuudesta, resurssien niukkuudesta ja kuntoutukseen hakemisen puutteista. Erityisvastuualueiden (erva) välisissä tarkasteluissa huomattiin, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen vastaukset erottuivat muista alueista pääsääntöisesti myönteisemmillä arvioilla. Erityisesti näin oli asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvuuden, toimintamallien käytön, työnjaon selkeyden sekä kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Avovastauksista tunnistettiin seitsemän pääteemaa, jotka koskevat: tietoa, yhteistyötä, työnjakoa, palveluihin osallistumista, resursseja, kuntoutusmyönteisyyttä ja tukiverkkoa. Työnjaossa tunnistettiin kaksi alateemaa: asiakkaan ohjaukseen liittyvä työnjako ja asiakkaan prosessin jatkuvuutta turvaava työnjako eivät toimi sujuvasti. Toimintamalliteemassa tunnistettiin neljä alateemaa: tiedon tai osaamisen puute etenemisestä, prosessin vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus, epäselvät käytännöt ja toimintamalli ei toimi. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota kuntoutuksen hakemiseen sekä asiakkaan kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näissä vaiheissa tulisi tarkastella erityisesti toimijoiden välistä työnjakoa ja käytössä olevia toimintamalleja. Kaikkia alueita koskevat kehittämiskohteet ovat resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus.nonPeerReviewedVertaisarvioimato