Pulkki, Jani

Pulkki, Jutta

Finnish

Journal.fi

56P u h e e n v u o r oSOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2017: 54: 56–59Kestämätön sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikkajutta pulkki & jani pulkkiLehto ja Roos nostivat sosiaalilääketieteellisen aika kauslehden pääkirjoituksessa esiin kansan-terveydellisesti tärkeän näkökulman ruoan ter-veys- ja ympäristövaikutuksista (1). Kirjoitus raottaa ajatusta ympäristön ja ihmisen tervey-den kietoutumisesta. Vain silloin kun ympäristö on elinvoimainen ja uusiutumiskykyinen, ja esi-merkiksi tuottaa ihmisille puhtaan ja terveellisen ravinnon, mahdollistuu ihmisen terveys. Tämä tulee hyvin esille amerikkalaisfilosofi Wendel Berryn ’The body and the earth’ -esseestä, jossa hän esittää kuinka englanninkielen sana terveys tarkoittaa ’olla kokonainen’, sillä ’health’ sanan käsitteelliset juuret ovat sanassa ’wholesome’. Tämä viittaa siihen, että ihmisten kehot ovat keskinäisriippuvaisia toisten ihmisten, eläinten ja maapallon ekosysteemien kanssa. Näin ollen ihminen ei voi olla terve ilman hyviä suhteita muihin ihmisiin ja terveeseen elinympäristöön, joka kykenee uudistamaan elämän edellytyksiä maaplaneetalla. (2.) Monissa ympäristöfiloso fian suuntauksissa on kuitenkin huomattu, kuinka läntisen ihmisen toimintaa ohjaa ajatus ihmisen ja luonnon irrallisuudesta. Tähän liittyy myös vieraantumista elämän perusteista. (3.)Ympäristön itseuudistamiskyky on uhattu-na, ja tähän on erilaisilla kansainvälisillä sopi-muksilla pyritty puuttumaan (4, 5). Myös Suomi on sitoutunut useisiin ympäristö- sekä kestävän kehityksen politiikoihin (4, 6, 7). Kestävän kehi-tyksen ajatteluun kuuluu niin ekologinen, talou-dellinen kuin sosiaalinen kestävyys (5), mistä saa käsityksen, että nämä kolme elementtiä olisivat lähtökohtaisesti samanarvoisia. Keskustelu ja toimet ekologisen kestävyyden puolesta ovat kuitenkin väistyneet poliittiselta agendalta talou-dellisen kestävyyden tieltä, vaikka juhlapuheissa se vielä on asemansa säilyttänyt. Samaan aikaan kun erilaiset politiikan osa-alueet tavoittelevat taloudellisesti kestäviä reformeja, on niillä mer-kittäviä tunnistamattomia ympäristövaikutuksia. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa harvemmin esillä ollutta näkökulmaa eli sitä, millaisia ympä-ristövaikutuksia palvelujen uudelleenorganisoin-tiin tähtäävällä sosiaali- ja terveydenhuoltopoli-tiikalla on. Väitämme, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka on kestämätöntä. Se ei ole kestämätöntä vain kauskantoisilta sosiaa-lisilta ja taloudellisilta vaikutuksiltaan, vaan se on sitä siis myös ympäristövaikutuksiltaan.  Ensimmäinen ympäristöön negatiivisesti vai-kuttava tekijä on nykyinen yhteiskuntajärjestys, joka nojaa kapitalistisiin tuotantosuhteisiin ja -tapoihin (8, 9). Tämä ajattelu näkyy vahvana myös sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikassa niin konkreettisina ratkaisuehdotuksina kuin eräänlaisena ajattelua rajoittavana olettamusten joukkona. Kapitalistinen, pääomaa kasvattava ja voittoa tuottava toimintatapa – niin ruoan, kuin vaikkapa lääkkeiden tuotannossa sekä palvelujen järjestämisessä – laittaa pääoman hy-vän ihmisen ja luonnon hyvän edelle. Kvartaali-kapitalismissa yhteiskunta- ja ympäristövastuut eivät ole erityisen kiinnostavia, ellei niin sanot-tua viherpesua haluta käyttää markkinoinnissa. Päinvastoin, ympäristö- ja yhteiskuntavastuulli-suudesta koituvien ylimääräisten kustannusten vuoksi nämä jätetään usein tietoisesti huomiotta. Lyhytjänteisessä taloudellisessa katsannossa on tuottoisampaa ignoroida yhteiskunnalliset tai ekologiset kokonaisuudet kuin ottaa ne vakavas-ti, saati itseisarvoisesti huomioon. (10–12.) Toiseksi, uusiutumattomia resursseja, joista osa on muodostanut länsimaisen ihmisen nykyi-sen elämänmuodon perustan, on ihmiskunnan viimevuosisataisen kehityksen vuoksi yhä niu-kemmin saatavilla (13–15). Tämän vuoksi kaik-ki sellaiset ratkaisut, joissa vaaditaan esimerkiksi öljyn, metallien, mineraalien ja energian lisäänty-vää käyttöä, tulisi harkita tarkoin, myös sosiaali- 57ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysminis-teriön omassa kestävän kehityksen strategiassa luonnonvarojen kuluttaminen ja niukkuus jäävät huomiotta. Strategiassa on perustellusti keskeis-tä väestöryhmien välisten terveyserojen kaven-taminen, mutta tulevien sukupolvien elinkel-poisesta ympäristöstä eli sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ei puhuta. (16.) Ihmisen terveyttä tarkastellaan näin irrallaan meille hy-vän ja terveen elämän mahdollistamasta ekolo-gisesta kokonaisuudesta. Tämä ihmiskeskeinen ajattelu, eli antroposentrismi, jossa ihminen on pääasia, on kovin rajoittunutta, lyhytjänteistä ja kapeakatseista (3).Piittaamattomuudesta ympäristöä kohtaan puhuu omaa kieltään myös aikamme teknolo-ginen optimismi. Teknologisia ratkaisuja ehdo-tetaan ja etsitään myös erilaisiin sosiaali- ja tervey denhuollon ongelmiin niin paikallisesti kuin kansallisesti ottamatta kantaa näiden ym-päristövaikutuksiin (17). Sote-uudistuksessa kes-keisenä tavoitteena oleva palvelujen saatavuuden turvaaminen on laskettu valinnanvapausmallin lisäksi innovaatioiden varaan. Näillä innovaa-tioilla viitataan lähes yksinomaan teknologi-siin ratkaisuihin. Turvautuminen teknologisiin innovaatioihin ihmisen terveyden kohdalla on toisinaan hyvinkin tarpeellista, mutta kapitalisti-seen viitekehykseen sitoutuneessa teknologisessa optimismissa tehdään myös harkitsemattomia ratkaisuja, miettimättä näiden välittömiä tai pit-käaikaisia seurauksia ympäristölle – ja näin ollen välillisesti myös ihmiskunnalle.Teknologisten tuotteiden valmistus vaatii suuret määrät luonnonvaroja: alkaen yhä har-vinaistuvampien arvometallien louhimisesta yhä laajemmilta ja ekologisesti herkemmiltä alueilta (13–15), jatkaen kulkuaan maailman kolkasta toiseen, ja taas toiseen uusiutumatonta energi-aa käyttäviä jatkojalostustoimenpiteitä läpikäy-den. Lopulta uusi uljas tuote matkaa tuhansien kilometrien matkan päähän laboratorioihin, hoitohuoneisiin, ja ihmisten koteihin. Eikä tek-nologian hiilijalanjälki edes pääty tähän. Kapi-talistisessa tuotantotavassa teknologia suunnitel-laan rikkoutumaan tietyn ”elinkaaren” jälkeen korjauskelvottomaksi. Teknologiaa kehitetään kiihtyvällä tahdilla, ja ihmiset koulutetaan mil-jardien markkinointiteollisuuden avulla halua-maan teknologisia tarvikkeita. Ihmiset opetetaan ja pakotetaankin ostamaan aina uusia koneita ”kuolleiden” tilalle. (7–9, 18.) Toinen keskeinen tavoite sosiaali- ja tervey-denhuoltopolitiikassa on julkisten kustannusten kasvun hillitseminen, joka tehdään niin ikään pikemminkin taloutta kuin ihmisiä kasvattavan teknologian avulla. Sosiaali- ja terveydenhuol-lossa suurin kustannuserä ovat henkilöstökulut. Teknologialla pyritäänkin korvaamaan ihminen aina kun mahdollista. Ajattelun viitekehyksenä on teollisuus ja tuotantotalous, jossa automaa-tioteknologia nopeampana ja tehokkaampana korvaa arvaamattomia ihmistyöntekijöitä. Mut-ta teknologian käyttö ei ole halpaa, jos huomioi-daan kaikki siitä seuranneet välittömät ja välil-li set kustannukset; päivitykset, uudistukset, huol lot, toimintavaikeudet ja niistä seuraavat viiveet sekä ne muun muassa ympäristöön koh-distuvat kustannukset, jotka jätetään laskelmista pois ”ulkoisvaikutusten” nimellä. Teknologisten kojeiden tuotantoprosessien todelliset kustan-nukset nousisivat niin korkeiksi, ettei mikään sosiaali- ja terveydenhuollon taho pystyisi laske-maan toimintaansa tämän varaan. Teknologian lisäksi vaikutukset ympäristöön tulevat palveluiden sijainnista. Sote-uudistukseen liittyvä maakuntamalli keskittää ainakin joitain palveluja. Hallinnon käytäntöjen ja tehokkuuden näkökulmasta keskittäminen näyttää varmasti houkuttelevalta, mutta se voi tarkoittaa myös entistä suurempaa energian tarvetta, kun fossiili-energian voimalla palveluihin kuljetaan entistä laajemmilta alueilta. Keskittyminen tarkoittaa liikenteen lisääntymistä, todennäköisesti yksityis - autoilun muodossa. Fossiilisiin energian muotoi-hin perustuvaa elämäntapaa ja taloutta on kut-suttu fossiilikapitalismiksi, jossa inhimillinen tar peentyydytys ja elämäntapa on rakennettu halvan energian varaan (18). Toiseksi kehityk-seen liittyy autioituvia rakennuksia. Autioituvia rakennuksia syntyy ensinnäkin siitä, kun ennen palveluja tarjonneet tilat jäävät tarpeettomiksi. Lisäksi palvelujen keskittäminen voi tarkoittaa myös välillistä autioitumista, eli sitä, että ihmiset muuttavat palvelujen perässä keskustoihin. Au-tioituvat rakennukset eivät välttämättä sinänsä ole ongelma, vaan ongelma on siinä, että tilalle tulee yleensä rakentaa toisaalle uusia. Rakenta-minen on ympäristön näkökulmasta suuri rasite  – erityisesti kun nykyinen rakennuskulttuuri ei 58suosi ekologisia rakennusmateriaaleja ja -tapoja, eikä pitkäikäistä rakennuskantaa. ”Elinkaari-ajattelu” on ulotettu myöskin rakennuksiin, vaikka kestävästäkin rakentamisesta olisi tar-peeksi tietoa ja taitoja. (14.)Sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikassakin rakennetaan siis joko ekologisesti kestävää tai kestämätöntä kehitystä. Yksi askel kohti kestä-vää kehitystä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon lainvalmistelujen arviointi myös ympäristövai-kutusten kannalta. Tätä ei ole esimerkiksi Sote- uudistuksen yhteydessä tehty (17). Jos ympäris tö - vaikutukset olisi arvioitu, johtopäätökset voisi-vat mukailla tässä kirjoituksessa esitettyjä huo-mioita, eli: Kestävän kehityksen politiikassa pal velujen tuotantoa ei tule laskea liiaksi tekno-logian tai keskitettyjen palvelujen varaan, eikä ympäristövastuuta välttelevien palvelutuottajien varaan. Kestävän kehityksen turvaaminen edel-lyttäisi, että hoitoa ja hoivaa antaa aina kun mahdollista ihminen. Lisäksi hoitoa annetaan aina kun mahdollista luonnonmukaisesti, sillä esimerkiksi kemiallisesti valmistettujen synteet-tisten lääkkeiden imeytyminen ihmiskehoon ja sitä kautta vesiin ja ekosysteemeihin aiheuttaa ympäristöhaittoja sekin. Erityisesti toiminnat, joissa inhimillisellä vuorovaikutuksella on kes-keinen rooli, kuten vanhojen ihmisten hoiva, tulisi ylikansoitetussa maailmassa ihmisen myös toteuttaa. Tämä tukisi ekologisen kestävyyden li-säksi myös taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä monin eri tavoin. (19.) Palvelujen keskittäminen voi olla ekologisesti kannattavaa tilanteissa, jois-sa tarvitaan välttämättömiä ja kalliita teknologi-sia laitteita, mutta ihmisten kohtaamiset on syytä järjestää siellä, missä ihmiset ovat. Tämä ainakin niin kauan kunnes uudesta rakennuskannasta keskustoissa tehdään sellaista, joka kestää, on korjauttavissa, ja jossa rakennusten käyttö sekä asuminen ovat energiatehokasta ja terveyttä yllä-pitävää.   Ekologinen kehitys vaatii toteutuakseen tä-män näkökulman huomioon ottamista kaikissa politiikoissa, myös sosiaali- ja terveydenhuolto-politiikassa. Muutos ekologisesti kestävän so siaa -  li- ja terveydenhuoltopolitiikan suuntaan vaatii puolestaan ensisijaisesti syvään juurtuneiden ajattelutapojen muutosta. Sosiaali- ja terveyden-huoltopolitiikkaa kuvaa dikotominen ajattelu ihmisestä luonnosta irrallisena entiteettinä, ja tämän ajattelun muutoksesta on hyvä lähteä liikkeelle. Tähän liittyen myös terveys -käsite tu-lisi ymmärtää laajemmin. Berry esittää, kuinka ’health’, kuuluu sellaisten sanojen, kuten ’heal’, ’whole’, ’wholesome’, ’hale’, ’hollow’ ja ’holy’, joukkoon, kertoen terveyden ja luonnon moni-mutkaisesta konkreettisesta, filosofisesta ja jopa hengellisestä yhteydestä (2). Dikotomisuus ja ter-veys-käsitteen kapea-alaisuus näkyvät siinä, että asiantuntijat terveydessä, taloudessa ja teknolo-giassa hoitavat oman tonttinsa, mutta terveyden kokonaisuuden – terveys -käsitteen perimmäises-sä mielessä – asiantuntijat ovat harvassa. Terveys - ilmiön ymmärtäminen kokonaisvaltaisemmin edellyttää entistä laajempaa tajunnan avaruutta sekä avoimuutta näkökohdille, jotka on totuttu sulkemaan terveyteen liittyvien keskustelujen ulko puolelle. Niin filosofisella kuin käytännöllisellä tasolla on selvää, että Berry on oikeassa siinä, että luon-non ja ihmisen terveys ovat pitkälti sama asia, eikä ihminen voi loputtomasti tässä asiassa pet-tää itseään. Luonnon itseuudistuskykyisyydestä ja kantokyvystä piittaamaton politiikka, kun on pitkällä tähtäimellä piittaamaton myös ihmisen terveydestä. Ihmiskeskeisestä harhasta, eli siitä että olisimme luonnosta irrallaan ja erillisiä, voi-daan vapautua, kun ymmärretään riittävän sy-västi ihmisen ja luonnon yhteenkietoutuneisuus ja keskinäisriippuvuus.59Kirjallisuus(1)  Lehto E & Roos E. Kestämättömästä kestävään ruokavalioon. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2016; 53: 159–161. (2)  Berry, W. The Unsettling at America: Culture and Agriculture. San Fransisco: Sierra Club books. 1977(3)  Plumwood, V. Environmental Culture: The Ecological Crisis of Reason. New York: Routledge. 2002(4)  Kansainväliset ympäristösopimukset. Ympäristöministeriö. Luettu 21.11. 2016.  http://www.ym.fi/fi-fi/Kansainvalinen_yhteistyo/Kansainvaliset_ymparistosopimukset(5)  Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030. Yhdistyneet kansakunnat. Luettu 21.11. 2016. http://yk.fi/node/479(6)  National report on the implementation of the 2030 Agenda for Sustainable Development FINLAND. Prime Minister’s Office Publications 10/2016. Luettu 27.10.2016.  http://kestavakehitys.fi/ documents/ 2167391/2186383/VNK_J1016_National_report_net.pdf/48be3fcf-d40c-407a-8115-e59b2c0683ee(7)  Kansallisen kestävän kehityksen kokonaisarviointi 2009. Ympäristöministeriö. Saatavilla:  http://www.ym.fi/download/noname/ %7BCD3F1640-8576-4632-84CA-83D4DCE50DDB%7D/26276(8)  Ikerd J. A Return to common sense. Philadelphia: Edwards. 2007.(9)  Marglin S. Dismal Science. How Economics Undermine Society. Harvard University Press. 2009.(10)  Teivainen T. Yritysvastuun umpikuja. Bookwell Oy, Jyväskylä. 2013.(11)  Kalliojärvi T. Yritysvastuussa hyvät ovat hyviä! Blogi-kirjoitus. Luettu 27.10.2016  http://kestavakehitys.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/teemu-kalliojarvi-yritysvastuussa-hyvat-ovat-hyvia-. (12)  Lappalainen R Kestävän kehityksen tekoja puheiden sijaan. Blogi-kirjoitus. Luettu 27.10.2016.  http://kestavakehitys.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/kestavan-kehityksen-tekoja-puheiden-sijaan. (13)  Before the Flood. 2016. Dokumentti, National Geographic Channel. Katseltu 1.11.2016.  http://channel.nationalgeographic.com/before-the-flood/videos/before-the-flood. (14)  Järvensivu P. Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Like. 2016.(15)  Lähde V. Niukkuuden maailmassa. Niin & Näin, Tampere. 2013(16)  Socially Sustainable Finland 2020 – Strategy for social and health policy. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:1. Luettu 27.10.2016  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74057/URN%3aNBN%3afi-fe201504223802.pdf?sequence=1. (17)  Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnoksen vaikutusten ennakkoarviointi. THL:n arviointiryhmä. Luettu 21.11. 2016.  http://www.julkari.fi/handle/10024/130798(18)  Salminen A & Vaden T. Energia ja kokemus. Eurooppalaisen filosofian seura / Niin & Näin: Tampere. 2013(19)  Hiilamo, H. Hoivarobottien uhka. Motiivi 9/2016: 29.Jutta PulkkiTtT (Sosiaali- ja terveyspolitiikka), yliopisto-opettaja Tampereen yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaJani PulkkiKM, LuK, tohtoriopiskelija (kasvatustiede) Tampereen yliopistoKasvatustieteiden tiedekunta

Kestämätön sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka

https://journal.fi/sla/article/download/60623/22523

Kestämätön sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi