“It’s almost like official” - Children’s participation as a relational and spatial question

In recent years, more attention has been paid to the opportunities that children and young people have for participation in their communities. The present article explores children’s public participation in the Finnish town of Tampere. Tampere was the first town in Finland that had a municipal Children’s Parliament. The organisation of the Parliament is based on electoral and representative democratic principles. The key event in the organisation and action of the Parliament is the General Meeting (Suurkokous), an event organised twice every year in a council hall. Inspired by Pierre Bourdieu’s field theory, the paper concentrates on analysing the spatial and intergenerational arrangements of the General Meetings. The results of the study support the emerging body of research indicating that representative models provide possibilities primarily for those children who are already in an advantaged position and have many cultural and social resources

Lasten edustuksellisen osallistumisen jännitteet kunnallisessa lapsiparlamenttitoiminnassa

Artikkelissa tarkastellaan alakouluikäisten lasten oppilaskunta- ja lapsiparlamenttitoimintaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Tampereen Lasten Parlamentin (TLP) toiminnassa mukana olevilta lapsilta ja aikuisilta. TLP on kasvatusalan ammattilaisten kehittämä edustuksellinen rakenne. Rakenteen analysoinnissa hyödynnetään osallistumista tukevan instituution mallia, jonka ovat kehittäneet Andrea Cornwall ja Vera Schattan Coelho (2007). Tarkastelun keskiössä on kysymys siitä, kenellä on oikeus puhua toisten puolesta ja miten tämä oikeus perustellaan. Artikkelissa todetaan, että lasten osallistumisen legitimiteetti perustuu ensisijaisesti lasten ja viranhaltijoiden väliseen toimintaan ja oikeanlaisten toimintatapojen omaksumiseen ja vasta toissijaisesti lasten keskinäiseen yhteistoimintaan. Tampereen Lasten Parlamentin edustuksellisessa rakenteessa toimiakseen lapset tarvitsevat sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia voimavaroja, jotka mahdollistavat sukupolvien välisen, ei niinkään lasten keskinäisen yhteistyön

Asiakasosallistuminen ja sen johtaminen lapsi- ja perhepalveluiden johtajien kuvaamana

Tutkimuksessa tarkastellaan lapsi- ja perhepalveluiden johtajien ja esimiesten näkemyksiä asiakasosallistumisesta ja sen johtamisesta. Asiakasosallistumisen käsitteeseen sisällytetään kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki sekä muut asiakkaiden tai potilaiden osallistumisen muodot. Tutkimuksessa kysytään, miten lapsi- ja perhepalveluiden johtajat ja esimiehet kuvaavat asiakasosallistumista ja perustelevat asiakkaiden mukaanottoa palvelun tuottamiseen. Lisäksi tarkastellaan, millaista on asiakasosallistumisen johtaminen lapsi- ja perhepalveluissa haastateltujen kuvauksen perusteella. Aineisto koostuu 25 teemahaastattelusta, jotka tehtiin järjestöjen sekä kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden johtajille. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoittaa, että johtajan taustaorganisaatio on yhteydessä siihen, millä tavoin hän tarkastelee asiakasosallistumista: Järjestöjohtajat painottavat vapaaehtoistyötä ja perustelevat johtamista arvolähtöisesti. Terveydenhuollon kontekstissa puhutaan kokemusasiantuntijuudesta ja painotetaan tilannesidonnaista johtamista. Sosiaalialan johtajien puheessa korostuu kumppanuuden käsite ja johtajan roolissa toimintaedellytyksistä ja organisaatiorakenteista huolehtiminen. Riippumatta taustaorganisaatiosta haastatteluissa näkyy työntekijöiden merkittävä rooli asiakasosallistumisen johtamisessa, sillä heidän odotetaan johtavan arjen työssä asiakkaiden osallistumista. Osa haastatelluista toivoo työntekijöiden myös aktivoivan johtoa tässä asiassa

Perhe- ja lapsityön ammatilliset asiantuntijuudet kokemusasiantuntijuuden kontekstissa

Tutkimuksessa tarkastellaan ryhmähaastatteluaineiston avulla lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisten asiantuntijuutta suhteessa kokemusasiantuntijuuteen. Tutkimuksessa havaittiin kolme erilaista ammatillisen asiantuntijuuden muotoa. Ensimmäinen asiantuntijuuden muoto nimettiin yhteistyöasiantuntijuudeksi, mikä viittaa asiakkaiden kanssa yhteiseen tiedonmuodostukseen ja toimintaan. Toinen, perinteinen asiantuntijuus, taas pysyttelee tiukasti ammattiroolissa tarjoten vain rajoitetusti tilaa kokemusasiantuntijuudelle. Kolmatta ammatillisen asiantuntijuuden muotoa kutsutaan eettiseksi vartijuudeksi. Siinä painotus on käytännöllisesti ja konkreettisesti eettisyyden valvonnassa, mikä näkyy suhtautumisessa ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan tehtäviin, ohjeistuksiin, pelisääntöihin ja riskeihin. Tulokset viittaavat siihen, että lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaiset tuottavat eettisten kysymysten vartioinnin kautta uutta ammatillista roolia aiempien roolien oheen tai niiden tilalle. Tämä saattaa olla reaktio kokemusasiantuntijuuden aiheuttamaan paineeseen muokata työroolia

Siirtymäresurssit varhaiskasvatuksen siirtymätilan suhteissa ja muutoksissa

Artikkeli tarkastelee yhden lapsen siirtymäresursseja varhaiskasvatuspolun erilaisissa siirtymissä. Etnografinen, pitkittäisasetelmaan perustuva tutkimusaineisto muodostuu yhden lapsen varhaiskasvatuspolun ensimmäisistä päivistä aina esiopetuksen alkuun. Artikkeli vastaa kysymykseen siitä, millaisia resursseja lapsi hyödyntää siirtymätilassa sekä millaisia muutoksia resurssien hyödyntämisessä tapahtuu siirtymien aikana? Siirtymiä tarkastellaan siirtymätiloina, jotka rakentuvat sekä tilanteisesti että relationaalisesti, eli suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin. Lisäksi artikkelissa käytetään siirtymäresurssin käsitettä, joka viittaa tilannekohtaisiin tietoihin, taitoihin ja materiaalisiin esineisiin, joiden avulla lapsi osallistuu siirtymätilan rakentamiseen. Tulokset osoittavat siirtymätilan rakentuvan kulttuurisista, sosiaalisista, ruumiillisista sekä materiaalisista siirtymäresursseista. Ne tukivat lapsen aktiivista osallistumista ja toimintaa siirtymätilassa. Tulokset kuvaavat myös siirtymien välisiä muutoksia siirtymäresurssien kautta. Artikkelin lopussa pohditaan, miten tietoa siirtymäresursseista voidaan hyödyntää suunniteltaessa varhaiskasvatuksen siirtymäkäytäntöjä, jotka tarjoavat lapselle mahdollisuuden resurssien hyödyntämiseen

Invited to labour or participate: intra- and inter-generational distinctions and the role of capital in children’s invited participation

This paper applies aspects of Bourdieu’s conceptual toolkit related to capital, and analyses inter- and intra-generational relations of influence. Applying Bourdieu’s concepts to examples of case studies from a children’s parliament in Finland, and with reference to an adult resident forum, moments of continuity and disruption in the relatively stable patterns of distinction between children and adults emerge. Children in school councils (at times) are labourers for agendas set by teachers, but the children at the top of the structure’s hierarchy can benefit from cultural capital and a functional capital that enables them to set agendas and direct the work of others. The political capital of the person presenting views from the participation sphere and the dominant symbolic capital of market logics appear to have a greater impact than generation on the influence participants achieve. Unquestioned acceptance of this differentiation suggests that new approaches to invited participation structures are needed

Cohort Profile: Burden of Obstructive Lung Disease (BOLD) study

The Burden of Obstructive Lung Disease (BOLD) study was established to assess the prevalence of chronic airflow obstruction, a key characteristic of chronic obstructive pulmonary disease, and its risk factors in adults (≥40 years) from general populations across the world. The baseline study was conducted between 2003 and 2016, in 41 sites across Africa, Asia, Europe, North America, the Caribbean and Oceania, and collected high-quality pre- and post-bronchodilator spirometry from 28 828 participants. The follow-up study was conducted between 2019 and 2021, in 18 sites across Africa, Asia, Europe and the Caribbean. At baseline, there were in these sites 12 502 participants with high-quality spirometry. A total of 6452 were followed up, with 5936 completing the study core questionnaire. Of these, 4044 also provided high-quality pre- and post-bronchodilator spirometry. On both occasions, the core questionnaire covered information on respiratory symptoms, doctor diagnoses, health care use, medication use and ealth status, as well as potential risk factors. Information on occupation, environmental exposures and diet was also collected

Lasten osallistumisen voimavarat : tutkimus Ipanoiden osallistumisesta

Kiili selvitti 6–12-vuotiaiden lasten osallistumisen mahdollisuuksia ja rajoja tutkimalla jyväskyläläisen lapsiparlamentti Ipanoiden toimintaa lukuvuonna 2000–2001.Yleensä lapset ymmärretään kasvavina ja kehittyvinä tulevaisuuden ihmisinä. Tätä lapsikuvaa tutkitut lapset eli Ipanat ymmärsivät, mutta halusivat myös kritisoida. Tulevaisuusorientoitunut ajattelu rajoitti lasten toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia. Sen mukaan lapsilla ei vielä ajateltu olevan riittävästi kykyä tai taitoa oman elinympäristönsä kehittämiseen. Tämä ei kuitenkaan vastannut kuvaa, jonka lapset haluavat itsestään välittää. Lapset käsittävät itsensä kasvavina ja kehittyvinä, mutta myös jo nyt tietävinä ja osaavina toimijoina, joille aikuisten antama tuki ja turva on tärkeää.Kiili jakaa Ipanat neljään erilaiseen vaikuttajatyyppiin, joista kukin omalla tavallaan toteutti osallistumista ja kansalaisuutta. Tyypit ovat muutoshaluiset, kriittiset, toiminnalliset ja lapsikeskeiset.Muutoshaluisille Ipanoille lapsiparlamentti tarjosi tunnustetun foorumin sekä sosiaalisia voimavaroja. Parlamentti mahdollisti yhteistyön sellaisten päättävissä asemissa olevien aikuisten kanssa, joita lasten on muuten vaikea tavoittaa. Kriittisille Ipanoille parlamentista muodostui paikka, jossa toiminnan ytimen muodostivat jokapäiväisten asioiden kehittäminen sekä konkreettinen paikallinen vaikuttaminen yhdessä aikuisten kanssa.Toiminnallisesti suuntautuneet Ipanat olivat kiinnostuneita käytännön toiminnasta. He esimerkiksi vastasivat erilaisten tilaisuuksien käytännön järjestelyistä. Lapsikeskeiset puolestaan olivat kiinnostuneita lasten keskinäisestä toiminnasta ilman aikuisten liiallista väliintuloa. Parlamentti tarjosi heille sosiaalisia voimavaroja ja tilaisuuden toimia yhteistyössä keskenään.Yhteistä kaikille Ipana-vaikuttajille oli, että he tarvitsivat aikuisten tukea ja tunnustusta niin käytännön toiminnan kuin lasten tuottaman tiedon arvostuksen tasolla.Lasten osallistumisen rakenteellisissa ratkaisuissa on tärkeää huomioida lasten omat kokemukset ja näkemykset. Lasten näkökulmasta tärkeimpiä kriteerejä ovat rakenteellisten ratkaisujen lapsilähtöisyys, avoimuus ja vapaaehtoisuus, sukupolvien välinen ja lasten keskinäinen yhteistyö sekä lasten tuottaman tiedon arvostus.The present study examines how public institutions can be developed through children’s own participation. As the point of departure it takes the idea that children's participation is interconnected with both children's individual agency and with the social relations within which they act in the daily lives. Participation always takes place in relation to the social and the material environment in which children live.Firstly, the present study investigates the material, cultural and social resources that children have and need in order to make their everyday participation possible. Secondly, it outlines the most important social structures that prevent children from participating or promote their participation in decision-making and planning concerning their everyday environments and other significant elements of their daily lives. And thirdly, it studies the social identities that become important when analysing children’s participation at school and in their residential area.The research data was collected as a part of a 3–year action research project “Children as experts” during 1999–2002. This participatory project took place at a local primary school, where children themselves established a children’s parliament, which they named “Kids”. The data was gathered by using ethnographic methods and the research material was analyzed by applying an adaptive theorizing method. The material was organized with the key concepts ‘resources’, ‘structures’ and ‘social identities’.One of the main results of the present study is that children's parliament can be described as a new opportunity structure. This structure will provide new opportunities for participation. As a concept, the opportunity structure refers to a space of contacts, a social arena where children can come together. It is formed by existing social and cultural structures, the resources available to children to use, and the agency that is necessary for participation. In a structural sense, this implies that there is a need for a critical evaluation of the norms and regulations of residential areas and at schoo