Opettajan asiantuntijuus muutoksessa - asiantuntijuus ja sen jakamisen diskurssit digitaalisessa oppimisympäristössä

Asiantuntijuus ja asiantuntijatyö on perinteisesti liitetty spesifeihin ammattialoihin ja professionaalisuuteen. Teknologian lisääntyvä käyttö asiantuntijatyössä kuitenkin muuttaa asiantuntijuuden ilmenemistä ja sen rajoja. Tässä artikkelissa tarkastelen yliopisto-opettajien ja opiskelijoiden haastattelupuheesta sitä, miten asiantuntijuutta tuotetaan erilaisten puhetapojen avulla ja miten asiantuntijuutta jaetaan, kun sosiaalityöntekijäopiskelijoiden kandidaatintyön ohjaus tapahtuu verkon välityksellä. Asiantuntijuuden käsitteen jaoin kolmeen eri osa-alueeseen: teknologiseen, sisällölliseen sekä tieteelliseen asiantuntijuuteen. Analysoin aineistoa sisällön analyysin ja diskurssianalyyttisen otteen avulla. Kolmella tutkimallani asiantuntijuuden osa-alueella esiintyi opettajien ja opiskelijoiden puheessa neljä erilaista puhetapaa, joilla asiantuntijuutta tuotettiin ja jaettiin. Puhetavat nimesin 1) ikädiskurssiksi 2) opettajuusdiskurssiksi 3) työkokemusdiskurssiksi ja 4) kokemattomuusdiskurssiksi. Tutkimukseni osoitti, että näiden diskurssien kautta jaettiin opettajien ja opiskelijoiden kesken teknologista ja sisällöllistä asiantuntijuutta. Tieteellinen asiantuntijuus jäi puhetavoissa jakamattomaksi vain opettajille kuuluvaksi asiantuntijuuden osa-alueeksi.</p

Yhtenäisestä poikakulttuurista moninaisiin maskuliinisuuksiin: Kivijärvi, Antti, Huuki, Tuija & Lunabba, Harry (2018). Poikatutkimus. Vastapaino. 337 sivua.

Ihaillun äijämäisyyden rinnalle&nbsp; ovat nousemassa esimerkiksi tunteiden näyttäminen ja herkkyys

Joustavat opintopolut - tapaustutkimus

Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli tapaustutkimuksen avulla tuoda esille joustavien opintopolkujen käyttämistä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, sen suunnittelemista ja toteuttamista. Tapaustutkimus on tehty sosiaali- ja terveysalalla, lähihoitajan tutkinnossa. Kehittämishanke on syntynyt osana systeemistä JOPO- hanketta, jonka päätavoitteena oli opintojen joustavuuden ja monimuotoisuuden lisääminen. JOPO -hanke oli organisaatiorajat ylittävä, monialainen kokonaisuus. Tässä kehittämishankkeessa tuotiin tapaustutkimuksen keinoin esille erään opiskelijan yksilöllisesti suunniteltu ja toteutettu henkilökohtainen opetussuunnitelma. Tavoitteena oli muokata opiskelijalle sellainen opintojen toteuttamissuunnitelma, jonka avulla hän saisi vietyä loppuun lähihoitajan tutkintonsa. Henkilökohtainen opetussuunnitelma oli vahvasti työelämäpainotteinen. Opiskelija suoritti puuttuvat opintonsa mukautetusti työssäoppimispaikassaan Kokemäen Vuollekodin Tammentuvassa. Tämän tapaustutkimuksen perusteella voi kannustaa oppilaitoksia kokeilemaan eri tavoin mukailtuja joustavia opintopolkuja opiskelijoiden yksilöllisen tarpeen mukaan. Näiden joustavien opintopolkujen suunnittelu ja käytännön toteutus toisen asteen oppilaitoksissa hyödyttävät sekä opiskelijoita että oppilaitoksia. Joustavien opintopolkujen avulla opiskelijoita voidaan motivoida paremmin opiskeluun sekä opintojen loppuun saattamiseen

Digitaalisen opetusteknologian vaikutukset opettajien asiantuntijuuteen ja ammatti-identiteettiin yliopistoissa

Tässä artikkelissa tarkastellaan yliopiston opettajien kokemuksia digitaalisen opetusteknologian vaikutuksista heidän asiantuntijuuteensa ja ammatti-identiteettiinsä. Identiteetti määritellään jatkuvaksi identiteettityöksi, jonka avulla opettaja pyrkii muodostamaan ja ylläpitämään mielekästä ja koherenttia käsitystä itsestään sekä asiantuntijuudestaan. Aineisto kerättiin temaattisin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluin. Sisällönanalyysin avulla aineistosta muodostettiin kaksi opettajien toimintaympäristön muutosta kuvaavaa kategoriaa sekä kaksi roolikategoriaa. Toimintaympäristön muutokset nimettiin epävarmuutta tuottavaksi toimintaympäristöksi sekä opettajan työtä tukevaksi toimintaympäristöksi. Opettajien roolikategoriat jaettiin etääntyneeseen opettajuuteen ja epäopettajuuteen, jotka kuvaavat opettajien ammatillisen identiteettityön muutoksia ja siihen liittyviä kipupisteitä. Kipupisteet liittyvät omaa osaamista koskevaan epävarmuuteen,käytössä olevien vuorovaikutuskeinojen vähentymiseen sekä tunteeseen työn merkityksellisyyden vähenemisestä. Lisäksi opetustilanteiden toimijuuden siirtyminen yhä enemmän digitaaliselle teknologialle lisäsi epävarmuuden tunnetta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että digitaalisen opetusteknologian lisääntynyt käyttö haastaa opettajien asiantuntijuuden, mikä on voimistanut tarvetta ammatti-identiteetin uudelleenmuokkaamiselle. Tämän tutkimuksen tulokset auttavat opettajia kehittämään asiantuntijuuttaan sekä hahmottamaan paremmin tulevaisuudessa tarvittavaa ammatti-identiteettiä, jonka keskiössä on digitaalisten teknologioiden osaaminen ja niiden käytön hallinta. Käytännön taitojen lisäksi opettajat tarvitsevat tukea ja välineitä uudenlaisen identiteetin rakentamiseen.Asiasanat: digitaalinen opetusteknologia, asiantuntijuus, identiteettityö, yliopistot, muutos</p

The effects of digital teaching technology on the expertise and professional identity of university teachers

Tässä artikkelissa tarkastellaan yliopiston opettajien kokemuksia digitaalisen opetusteknologian vaikutuksista heidän asiantuntijuuteensa ja ammatti-identiteettiinsä. Identiteetti määritellään jatkuvaksi identiteettityöksi, jonka avulla opettaja pyrkii muodostamaan ja ylläpitämään mielekästä ja koherenttia käsitystä itsestään sekä asiantuntijuudestaan. Aineisto kerättiin temaattisin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluin. Sisällönanalyysin avulla aineistosta muodostettiin kaksi opettajien toimintaympäristön muutosta kuvaavaa kategoriaa sekä kaksi roolikategoriaa. Toimintaympäristön muutokset nimettiin epävarmuutta tuottavaksi toimintaympäristöksi sekä opettajan työtä tukevaksi toimintaympäristöksi. Opettajien roolikategoriat jaettiin etääntyneeseen opettajuuteen ja epäopettajuuteen, jotka kuvaavat opettajien ammatillisen identiteettityön muutoksia ja siihen liittyviä kipupisteitä. Kipupisteet liittyvät omaa osaamista koskevaan epävarmuuteen,käytössä olevien vuorovaikutuskeinojen vähentymiseen sekä tunteeseen työn merkityksellisyyden vähenemisestä. Lisäksi opetustilanteiden toimijuuden siirtyminen yhä enemmän digitaaliselle teknologialle lisäsi epävarmuuden tunnetta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että digitaalisen opetusteknologian lisääntynyt käyttö haastaa opettajien asiantuntijuuden, mikä on voimistanut tarvetta ammatti-identiteetin uudelleenmuokkaamiselle. Tämän tutkimuksen tulokset auttavat opettajia kehittämään asiantuntijuuttaan sekä hahmottamaan paremmin tulevaisuudessa tarvittavaa ammatti-identiteettiä, jonka keskiössä on digitaalisten teknologioiden osaaminen ja niiden käytön hallinta. Käytännön taitojen lisäksi opettajat tarvitsevat tukea ja välineitä uudenlaisen identiteetin rakentamiseen.publishedVersionPeer reviewe

A modifiable virtual reality game for neurological physiotherapy - Multiprofessional development and pilot testing

Serious games and virtual reality are promising tools for future rehabilitation. They represent solutions for promoting self-care and for motivating the rehabilitees. However, their wider adoption requires experience and research information from both the rehabilitators themselves and experts in the field. The aim of this study is to develop a prototype physiotherapy virtual reality game in multiprofessional collaboration and to learn about the best practises leading into positive user experience. This paper emphasizes the game development process, the Whac-A-Physio game prototype itself and the preliminary user experiences utilizing a co-design approach. It is a basis for future studies with higher number of participants. The physiotherapy professionals were interested in developing the game in a multidisciplinary group and motivated to adopt it. The developed Whac-A-Physio game prototype was subsequently piloted in two physiotherapy clinics. The feedback was obtained from the physiotherapists by semi-structured interviewing. The physiotherapists found the game suitable for upper limb therapy, balance, and coordination training. The game presented a valuable motivational tool for their clients, improving their sense of ability and inclusion, and was thus considered a good addition to the conventional therapy.acceptedVersionPeer reviewe

Mobile Robots and RFID Technology-Based Smart Care Environment for Minimizing Risks Related to Employee Turnover during Pandemics

During a pandemic, it is imperative that all staff members have up-to-date information on changing work practices in the healthcare environment. This article presents a way to implement work environment orientation amongst different groups in care facilities by utilizing mobile robots, radio frequency identification (RFID) technologies, and data synthesis. We offer a scenario based on a co-design approach, in which a mobile robot works as an orientation guide for new employees, RFID tags are applied on objects around the premises and people's clothing. The mobile robot takes advantage of the information provided by its known location and each RFID tag read by the RFID reader integrated with the robot. We introduce the scenario here, along with the details of its practical test implementation. Further, the challenges met in the test implementation are discussed as well as the future potential of its application. In conclusion, our study indicates that repetitive training and orientation-related duties can be successfully transferred to a mobile robot. Through RFID, the mobile robot can deliver the relevant information to the right people and thus contribute to patient and personnel safety and the resource efficiency of the orientation process

Co-designing a Hybrid Game for Training Use of Proper Personal Protective Equipment in Different Clinical Scenarios

As highlighted by the current COVID-19 pandemic, all healthcare staff must use proper personal protective equipment in each clinical environment. This requires an understanding on the suitability of various types of equipment for different clinical scenarios, as well as knowledge on their appropriate application. Thus, learning how to use personal protective equipment in different healthcare environments is of great importance, and innovative ideas to support learning are needed. Recently, digital game-based learning has gained a lot of interest as a tool creating motivational learning for different learners. In this publication, we are presenting a hybrid game for training use of proper personal protective equipment. The player needs to select and put on suitable equipment for the clinical scenarios presented by the game. The initial game concept and the technical setup were created by following co-designing method in a multidisciplinary workshop. Subsequently, an early prototype version was introduced to nurses and nursing teachers for comments on further development ideas. According to the experts, the game concept is warmly welcomed for different user groups. The experts also provided several development ideas, which are introduced in this publication and implemented for the future versions of the game. The game is built around personal protective equipment tagged with passive UHF RFID tags and can thus be easily modified for different personal safety equipment and different clinical scenarios.acceptedVersionPeer reviewe