Kalateiden toimivuuden seuranta

Maamme kalateiden toimivuuden seuranta on ollut hajanaista ja puutteellista. Toimivuutta on selvitetty vain osassa kalateistä lähinnä seuraamalla kalatiessä kulkevien kalojen lajistoa, määrää ja kokoa. Kalateiden tehokkuutta, eli kuinka suuri osa vaellusesteen alapuolelle saapuneista kaloista lopulta nousee läpi koko kalatien, on selvitetty vain harvoin. Kalateiden toimivuuden seurannan tulee olla keskeinen osa kalateiden käyttöä ja toiminnan kehittämistä. Uusien kalatiehankkeiden yhteydessä tulee suunnitella käytön ja seurannan järjestäminen ja varautua niiden rahoitukseen. Tässä raportissa esitellään tärkeimmät kalatien toimivuuden seurantamenetelmät ja vertaillaan niiden soveltuvuutta erilaisissa tilanteissa. Seurantamenetelmän tai menetelmäyhdistelmän valinta riippuu paljolti seurannalle asetettavista tavoitteista. Käytännön esimerkkinä käydään läpi Oulujoen Merikosken kalatien seurannan tavoitteet sekä niiden saavuttamiseksi tehdyt toimenpiteet ja tulokset.201

Oulujoen lohi-istutusten merkintätulokset v. 1979–2015 : PIT-mikrosirumerkinnöillä uutta tietoa istutusten toteuttamiseen ja tuloksellisuuden seurantaan

Oulujoen vaelluskalakantojen hoito ja vesivoimarakentamisen aiheuttamien kalataloushaittojen kompensointi perustuvat voimayhtiöille määrättyihin ja sovittuihin (nk. Montan sopimus) istutusvelvoitteisiin. Vuosittain Oulujokeen ja Oulujoen edustan merialueelle istutetaan noin 240 000 lohen ja noin 40 000 meritaimenen vaelluspoikasta. Luonnontuotannon mahdollisuudet ovat nykyään Oulujoella vähäiset ja vesistön vaelluskalakantojen sekä kalastusmahdollisuuksien ylläpito perustuukin lähes täysin istutuksiin. Tässä raportissa esitellään lohen osalta Oulujoen velvoitehoidon pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen keskeiset tulokset vuosilta 1979–2012 ja Oulujoella vuosina 2011–2012 PIT-mikrosiruilla ja T-ankkurimerkillä merkittyjen lohen vaelluspoikasistutusten seurantatulokset sekä arvioidaan niiden perusteella istutushoidon ja istutusten tuloksellisuuden seurannan kehittämismahdollisuuksia. Kuten muuallakin Suomessa myös Oulujoella pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen palautustulokset (=lohisaaliit) heikentyivät tasaisesti 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, minkä jälkeen palautusaste on ollut erittäin heikko. Parhaimmillaan 1980-luvun puolivälissä Oulujoen lohien ensimmäisen merikesän jälkeinen merkkipalautusprosentti oli yli 18 %, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut enää 0,2–0,9 %. Laskeva trendi merkkipalautuksien määrässä on ollut samanlainen sekä jokisuun merialueelle että Oulujokeen tehdyissä istutuksissa. Jokisuun merialueelle tehdyt istutukset tuottivat keskimäärin jonkin verran enemmän merkkipalautuksia kuin jokeen tehdyt istutukset. Nykyiset vähäiset merkkipalautusmäärät vaikeuttavat istutustutkimusten tulosten arviointia, koska sattuman merkitys tuloksissa kasvaa. Carlin- ja PIT-merkintäaineistojen perusteella vaelluspoikasistutusten ajoittamisella on vaikutusta merkkipalautusmääriin ja siten lohisaaliisiin. Istutuksia ei kannata tehdä liian aikaisin kylmään veteen tai toisaalta liian myöhään lämpimään veteen. Parhaiten istutukset ovat tuottaneet, kun ne on tehty vasta jokiveden lämmittyä noin 5-8 asteeseen. Sidotun istutuspäivämäärän sijasta istutusten ajoittaminen kannattaakin tehdä veden lämpötilakehityksen mukaan. Oulujoelta ja muilta joilta saatujen smolttivaellushavaintojen perusteella vapauttamisen lämpötilarajana voitaisiin käyttää esimerkiksi 8 astetta. Merkintämenetelmien vertailun perusteella PIT-merkinnöillä ja merkkejä lukevalla antennisysteemillä Merikosken kalatiessä päästään nykyään vähintään samoihin tai suurempiin merkkipalautusmääriin kuin Carlin- tai T-ankkuri merkinnöillä. PIT-merkkihavaintoja voidaan todennäköisesti vielä huomattavasti lisätä, jos kalatien lisäksi sijoitetaan PIT-antenneja myös Merikosken voimalaitoksen alakanavaan. Näin saataisiin havaintoja myös lohista, jotka eivät koskaan hakeudu kalatiehen ja parannettaisiin siten istutustutkimusten luotettavuutta. Tulevaisuudessa harkintaan kannattaa ottaa Oulujoen velvoiteistutuksissa käytettävän lohikannan vaihtaminen kantaan, joka tuottaisi parempia saaliita ja jonka yksilöt nousisivat jokisuulle ja jokeen nykyistä Montan kantaa aiemmin. Tällaisen muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin pilotti-tutkimuksia, joiden perusteella saadaan tietoa kannan vaihtamisen todellisista hyödyistä.201

Lohikalojen ylisiirrot vaelluskalakantojen hoitotoimena : Kirjallisuuskatsaus

Vaelluskalakantojen hoidossa ylisiirrot ovat yksi mahdollinen toimenpide, jolla pyritään turvaamaan kutukalojen pääsy voimalaitospatojen yläpuolisille lisääntymisalueille. Suomessa lohikalojen ylisiirrot ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana ja ne nähdään yhtenä tukitoimenpiteenä, jolla tuetaan kalateiden toimintaa ja vaelluskalakantojen elvyttämistä. Yleensä tavoitteena on aikaansaada jokialueelle leimautunut ja sinne kutunousullaan takaisin pyrkivä vaelluskalasto. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa pääasiassa Atlantin lohen ylisiirtojen tuloksista Suomesta ja ulkomailta sekä soveltuvin osin tutkimustietoa myös muista vaelluskalalajeista. Selvityksen perusteella kokemukset ylisiirroista olivat vaihtelevia. Useimmiten lohet näyttivät pysyttelevän ylisiirtojen tavoitealueella, jatkavan nousuvaellustaan ja hakeutuvan lajityypillisille lisääntymisalueille. Osassa tutkimuksia lohet olivat kuitenkin haluttomia jatkamaan vaellusta ja joskus jopa suurin osa ylisiirretyistä kaloista laskeutui pois kohdealueelta ennen kutuaikaa. Lisäksi ylisiirrettyjen kalojen havaittiin monin paikoin vaeltelevan edestakaisin jokialueella. Tällainen käyttäytyminen saattoi tutkijoiden mukaan heikentää ylisiirrettyjen kalojen lisääntymismenestystä. Syynä poikkea-vaan vaelluskäyttäytymiseen saattoi olla siirtojen aiheuttama stressi ja kalojen alkuperä. Ylisiirretyt lohet olivat usein istutusperäisiä eikä niillä ollut poikasvaiheen kokemusta jokialueesta. Aiempi kokemus patojen yläpuoliselta alueelta näytti sen sijaan parantavan istutusperäisten kalojen nousumotivaatiota ja kotiutumista. Myös siirtoalueiden olosuhteiden arvioitiin vaikuttavan lohien käyttäytymiseen. Etenkin virtaamalla ja lämpötilalla katsottiin olevan yhteys ylisiirtojen onnistumiseen. Ylisiirtokalojen motivaatio hakeutua siirtoalueella sijaitseville kutupaikoille näytti kasvavan lähempänä kutuaikaa. Vaikka ylisiirtokalojen lisääntyminen näytti onnistuneen ainakin osassa tutkimuksia, on tutkijoiden mukaan epävarmaa, voidaanko menetelmän avulla saada aikaan itseään ylläpitävä kalakanta ja riittävä määrä jokeen palaavia aikuisia kaloja. Isoissa jokikohteissa laajamittaisen poikastuotannon käynnistäminen edellyttää verraten suuria emokalamääriä. Lisäksi ylisiirtoihin liittyy keinotekoista valintaa, jolla voi olla tahattomia vaikutuksia kalakannan rakenteeseen, elinkierto-ominaisuuksiin ja geneettiseen monimuotoisuuteen. Ylisiirtojen toteutuksessa olisikin pyrittävä tukemaan kalakannan luontaista ikä-, koko- ja sukupuolirakennetta sekä kutuvaelluksen ajoittumista. Vaelluskalahankkeissa on tärkeää turvata myös kuteneiden kalojen alasvaellus voimalaitospatojen ohi, jotta osa kaloista pääsisi myöhemmin uudelleen kutemaan. Nykyisellään selviytyminen alasvaelluksella on paikoin erittäin heikkoa. Tutkimustuloksia ylisiirroista oli käytettävissä melko vähän ja enimmäkseen ne olivat yksittäisten vuosien havaintoja keskenään hyvin erilaisista jokikohteista. Lisätutkimuksille on selvä tarve ja tulevissa ylisiirtohankkeissa kannattaisi panostaa selkeään tavoitteenasetteluun, tulosten tarkkailuun sekä raportointiin. Saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää jatkotoimenpiteissä ja laajemmin vaelluskalakantojen elvytyshankkeissa.201

Spawning migration of salmon and sea trout in the Tornionjoki river

In this collaborative project between the Natural Resources Institute (Luke) and the Swedish Agricultural University (SLU), the migratory behaviour and survival of Tornionjoki (Torneälv in Swedish) salmon and sea trout were studied between 2018‒2021 by the means of radiote-lemetry. Altogether, 227 and 92 salmon were tagged at the Tornionjoki estuary and in the river, respectively. 114 sea trout were tagged in the river. Scale samples and fin clips for age-ing and genetic identification were taken from all the tagged specimens. The external condi-tion of the tagged specimen was also documented (wounds, skin colour, degree of haemor-rhage etc.). Moreover, a separate follow-up of the external condition of salmon caught in trap nets was conducted in 2020‒2021 at sea near the river mouth. The post-release behaviour of salmon tagged at the estuary was markedly different from that normally expected: a large majority (61% and 83% in 2018 and 2019, respectively) of the salmon which ascended the river after tagging aborted their riverine migration on the lower river and returned to the sea during the summer (i.e., before spawning season). Those salmon which stayed in the river until spawning time predominantly stayed on the lowermost 100 km of the river. More varying migration patterns were observed among the salmon tagged in the river. All specimens caught and tagged during the early summer of 2018 and 2019 started to drift downstream after their release and none of them was alive in the river at spawning time. However, about half of the specimens tagged in the river in early summer 2020 and 2021 continued their upstream migration and were alive in the river at spawning time. Salmon tagged in late summer 2018‒2020 stayed alive in the river and almost half of them also moved further upstream by spawning time. A large majority of salmon overwintered in the river after spawning and returned to the sea in spring. The majority of the salmon caught in the estuary had various external damages (wounds, scale losses, fin damages, and skin haem-orrhage). Most of the damages, however, were regarded as minor. No correlation between the occurrence of damages and the post-tagging behaviour of salmon could be detected. Based on the data obtained from tagged sea trout, two distinct groups of trout were recog-nised: (1) non-mature trout which ascended the river in autumn and returned to the sea in spring after overwintering in river, and (2) maturing trout which ascended the river in autumn, overwintered in the river, and continued their upstream spawning migration the following summer. Specimens belonging to either of these groups typically overwintered in the same short lowermost stretch of the river, although some of the maturing trout overwintered fur-ther upstream. At spawning season, tagged trout were located both on the main stem (Torni-onjoki and Muonionjoki rivers) and in several tributaries (Naamijoki, Äkäsjoki, Parkajoki, Paka-joki and Merasjoki rivers). After spawning time, trout which were observed in the tributaries usually moved back to the main stem where they overwintered and descended to the sea the next spring. Both the immature and the maturing overwintering trout descended to the sea at almost the same time in spring. The results of the project highlight the sensitivity of salmon to handling at/around the time of their river ascent in early summer. This sensitivity is likely linked to the recent health problems observed among Tornionjoki salmon and may have induced the unexpected (and seemingly maladaptive) migratory behaviour of salmon observed in the study. The in-river and sea to river movements observed for the Tornionjoki sea trout provides very useful information for efforts to protect this species and strengthen its stock status. In general, mature Tornionjoki sea trout have a two year in-river migratory cycle in connection with spawning, and hence spend a large majority of their life in the river, which underlines the need for good management of the riverine environment and river fisheries