What is “showing” in language?

In this squib, I discuss the issue of showing meaning in language. I consider showing to form a continuum with telling (traditional language use with lexico-grammatical units and processes) and define showing in its purest form as a way of signaling meaning through depiction. For this purpose, showing makes use of relatively gradient and non-conventional means which are not typically considered to belong to language proper. I situate showing together with telling in ontology in which language is conceived as being simultaneously a physical, cognitive and social activity on a par with other such types of activities. In mainstream linguistics, showing has been marginalized and set aside from the focus of research. However, I suggest that accepting showing as an inherent part of language and its use has, after closer empirical scrutiny, not only theoretical but also practical implications

Viittomakielet hybridisysteemeinä - hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta

This article investigates gradience and unconventionality as properties in the use of someunits and structures found in all sign languages. Specifically, the article focuses on certainsigns which have a contextually variable form and meaning (i.e. partly lexical signs), aswell as on a type of gradual enactment (i.e. constructed action) which signers use with, inbetweenand instead of traditional syntactic structures. In practice, the article presents atheoretical view according to which both phenomena in focus are conceptualized as hybridsthat result from the mixing of discrete and conventional features of language with gradientand unconventional ones. Also, the nature of spoken languages as hybrid systems is brieflydiscussed.Tässä artikkelissa tarkastellaan hämärärajaisuutta ja epäkonventionaalisuutta osana joitakin kaikista viittomakielistä löydettyjä yksiköitä ja rakenteita ja niiden käyttöä. Täsmällisemmin artikkelin fokuksessa ovat tietyt muodoltaan ja merkitykseltään tilanteisesti muuntuvat viittomat (erityisesti niin kutsutut osittain leksikaaliset viittomat) sekä eräänlainen vaihteleva-asteinen näytteleminen (niin kutsuttu konstruoitu toiminta), jota viittojat käyttävät tuottamiensa syntaktisten rakenteiden osana ja niiden sijaan. Käytännössä artikkeli esittelee näkemyksen, jonka mukaan molemmissa tarkastelun kohteena olevissa ilmiöissä on kyse samasta asiasta eli kielen diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekoittumisesta hybridiluonteisesti kieleenkuuluvien hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien kanssa. Artikkeli pohtii lyhyesti myös puhuttujen kielten luonnetta hybridisysteemeinä

VIITTOMlEN HISTORIALLINEN MUUTOS JA DEIKONISAATIO SUOMALAISESSA VIITTOMAKIELESSÄ

Suomen Kuurojen Liitto julkaisi 191O-Iuvulla ensimmäisen suomalaistaviittomakieltä kuvaavan sanakirjan. Tämän kolmena vihkosena ilmestyneen kirjannimi oli De dövstummas åtbördspråk i Finland - Kuuromykkäin viittomakieliSuomessa ja sen oli laatinut kuuro opettaja David Fredrik Hirn (1910,1911,1916). Sanakirja sisältää noin 450 lekseemiä, jotka on esitetty 344:ssälaadukkaassa viittomavalokuvassa. Hirnin sanakirja mahdollistaa suomalaisenviittomakielen viittomissa tapahtuneiden historiallisten muutosten tutkimisen,mikä on tämän artikkelin aihe. Artikkelissa käsitellään Frishbergin (1975)amerikkalaisesta viittomakielestä (ASL) tekemän tutkimuksen viitekehyksessäsuomalaisen viittomakielen viittomissa tapahtuneita luonnollisia fonologisiamuutoksia ja niiden suhdetta Frishbergin ASL:lle muotoilemaan deikonisaatioargumenttiin.Artikkelissa osoitetaan, että vaikka suomalaisessa viittomakielessäon tapahtunut samankaltaisia muutoksia kuin ASL:ssä, ei muutosten suunta ainaole ollut ikonisesta arbitraariseen, vaan joskus jopa päinvastoin.Avainsanat: suomalainen viittomakieli, viittoma, ikonisuus, arbitraarisuus,luonnollinen fonologinen muutos, kielen muutosThe Finnish Association of the Deaf published the hrst Finnish Sign Language (FinSL)dictionary, The Deafmutes Sign Language in Finland, in the early 20th century. The dictionaryappeared in three booklets and it was compiled by a deaf teacher, David Fredrik Hirn (1910,1911, 1916). The dictionary contains ca. 450 lexemes which are depicted in 344 high qualityphotographs. Hirn's dictionary enables the study of historical changes in FinSL signs, which isthe theme of this article. Following the study of Frishberg (1975) the article deals with thenatural phonological changes that have occured in FinSL signs, focusing especially to Frishberg'sargument according to which ASL (American Sign Language) signs have lost their originaliconic properties and become more arbitrary in form. It is shown in the article that similarchanges that have occured in ASL have taken place in FinSL, too. However, it is argued that thedirection of change has not always been from iconic to arbitrary - sometimes the change hasgone even from arbitrary to iconic.Keywords: Finnish Sign Language, sign, iconicity, arbitrariness, natural phonologica1 change,language chang

FONEETTISEN VIITTOMAN ALA

Artikkelissa käsitellään foneettista viittomaa vertailemalla kahden foneettisen mallin näkemystä sen kattamasta suhteellisesta alasta viittomavirrassa. Mallit ovat Johnsonin ja Liddellin vuonna 2011 esittelemä segmenttimalli ja Arendsenin työryhmineen vuonna 2007 esittelemä elemalli. Segmenttimallissa prototyyppinen foneettinen viittoma tulkitaan suhteellisen lyhyeksi käden liikejaksoksi. Elemallissa tällainen liikejakso vastaa ainoastaan viittoman ydinosaa, jonka lisäksi viittomaan kuuluvat pätkät viittomavirtaa ydinosan edestä ja jäljestä. Puhtaan foneettisesti molempien mallien näkemys viittomasta on perusteltu, mutta siirtymäliikkeitä koskevan tutkimuksen nojalla artikkelissa argumentoidaan, että elemallin käsitys pidemmästä foneettisesta viittomasta on täsmällisempi: elemallissa muun muassa viittomien leksikaalinen tunnistamispiste osuu foneettisen viittoman rajojen sisälle eikä siirtymäliikkeeseen, kuten segmenttimallissa. Avainsanat: viittoma, siirtymäliike, foneettinen viittoma, viittomakiel

TAVU SUOMALAISESSA VIITTOMAKIELESSÄ

Artikkelissa käsitellään viitotun kielen ja erityisesti suomalaisen viittomakielen (SVK)tavua. Viitotun tavun käytännön vastineeksi ymmärretään yksi sekventiaalinen fonologinenliike. Sekventiaalisen liikkeen tavutulkintaa puolletaan kolmella argumentilla:(1) liike on viitotun signaalin salientein yksikkö ja tavun sonoriteettimaksimi (sonorisuusargumentti);(2) kuten puhutut sanat koostuvat vähintään yhdestä tavusta,niin myös (kiinteät) viittomat koostuvat vähintään yhdestä sekventiaalisesta liikkeestä(minimisana-argumentti); (3) sekventiaalisista liikkeistä muodostuva manuaalinen jokellusvastaa puhutun kielen tavujokellusta (jokellusargumentti). Liikkeen ja segmentinkäsitteiden monitulkintaisuuteen vedoten argumentoidaan, että tavu on ainoa yksikkö,jonka perusteella on mahdollista luonnehtia viittomien fonologista pituutta, jaettä tavun käsite on täten välttämätöntä ottaa mukaan fonologiseen debaattiin SVK:ssä(kin). Brentarin prosodisen mallin viitekehyksessä, jossa tavun sisäinen rakennemäärittyy liikkeen kompleksisuusasteen perusteella (tässä tutkimuksessa: liikkeentuottoon fonologisesti osallistuvien nivelten ja/tai artikulaattoreiden lukumäärän perusteella),SVK:n tavut jaetaan neljään päätyyppiin: yhdestä, kahdesta, kolmesta janeljästä kvantiteettiyksiköstä rakentuviin tavuihin. Distributionaalisen analyysin perusteellaprototyyppinen SVK:n tavu koostuu yhdestä kvantiteettiyksiköstä, ja on manuaalinen.Artikkelissa pohditaan myös SVK:n tavujen kvantiteettia.Avainsanat: Suomalainen viittomakieli, viitottu tavu, tavu, prosodinen fonologiaKeywords: Finnish Sign Language, signed syllable, syllable, prosodic phonolog

Synchronizing eye tracking and optical motion capture: How to bring them together

Both eye tracking and motion capture technologies are nowadays frequently used in human sciences, although both technologies are usually used separately. However, measuring both eye and body movements simultaneously would offer great potential for investigating cross- modal interaction in human (e.g. music and language-related) behavior. Here we combined an Ergoneers Dikablis head mounted eye tracker with a Qualisys Oqus optical motion cap- ture system. In order to synchronize the recordings of both devices, we developed a gener- alizable solution that does not rely on any (cost-intensive) ready-made / company-provided synchronization solution. At the beginning of each recording, the participant nods quickly while fixing on a target while keeping the eyes open – a motion yielding a sharp vertical displacement in both mocap and eye data. This displacement can be reliably detected with a peak-picking algorithm and used for accurately aligning the mocap and eye data. This method produces accurate synchronization results in the case of clean data and therefore provides an attractive alternative to costly plug-ins, as well as a solution in case ready-made synchronization solutions are unavailable

PURAISTAAN KIELTÄ 4: nyökkäys kohti kieltä

Tommi Jantunen toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksessa. Hänen erikoisalansa ovat viittomakielen rakenne ja yleinen kielitiede.Ritva Takkinen on Jyväskylän yliopiston viittomakielen professori. Hänen erikoisalansa ovat kielen omaksuminen, kaksikielisyysja viittomakielen rakenne

Between bodily action and conventionalized structure:The neural mechanisms of constructed action in sign language comprehension

Sign languages (SLs) are expressed through different bodily actions, ranging from re-enactment of physical events (constructed action, CA) to sequences of lexical signs with internal structure (plain telling, PT). Despite the prevalence of CA in signed interactions and its significance for SL comprehension, its neural dynamics remain unexplored. We examined the processing of different types of CA (subtle, reduced, and overt) and PT in 35 adult deaf or hearing native signers. The electroencephalographic-based processing of signed sentences with incongruent targets was recorded. Attenuated N300 and early N400 were observed for CA in deaf but not in hearing signers. No differences were found between sentences with CA types in all signers, suggesting a continuum from PT to overt CA. Deaf signers focused more on body movements; hearing signers on faces. We conclude that CA is processed less effortlessly than PT, arguably because of its strong focus on bodily actions

International Comparable Corpus : Challenges in building multilingual spoken and written comparable corpora

This paper reports on the efforts of twelve national teams in building the International Comparable Corpus (ICC; https://korpus.cz/icc) that will contain highly comparable datasets of spoken, written and electronic registers. The languages currently covered are Czech, Finnish, French, German, Irish, Italian, Norwegian, Polish, Slovak, Swedish and, more recently, Chinese, as well as English, which is considered to be the pivot language. The goal of the project is to provide much-needed data for contrastive corpus-based linguistics. The ICC corpus is committed to the idea of re-using existing multilingual resources as much as possible and the design is modelled, with various adjustments, on the International Corpus of English (ICE). As such, ICC will contain approximately the same balance of forty percent of written language and 60 percent of spoken language distributed across 27 different text types and contexts. A number of issues encountered by the project teams are discussed, ranging from copyright and data sustainability to technical advances in data distribution.Peer reviewe

Time for AI (Ethics) maturity model is now

Publisher Copyright: Copyright © 2021 for this paper by its authors. Use permitted under Creative Commons License Attribution 4.0 International (CC BY 4.0).There appears to be a common agreement that ethical concerns are of high importance when it comes to systems equipped with some sort of Artificial Intelligence (AI). Demands for ethical AI are declared from all directions. As a response, in recent years, public bodies, governments, and universities have rushed in to provide a set of principles to be considered when AI based systems are designed and used. We have learned, however, that high-level principles do not turn easily into actionable advice for practitioners. Hence, also companies are publishing their own ethical guidelines to guide their AI development. This paper argues that AI software is still software and needs to be approached from the software development perspective. The software engineering paradigm has introduced maturity model thinking, which provides a roadmap for companies to improve their performance from the selected viewpoints known as the key capabilities. We want to voice out a call for action for the development of a maturity model for AI software. We wish to discuss whether the focus should be on AI ethics or, more broadly, the quality of an AI system, called a maturity model for the development of AI systems.Peer reviewe