Foreign direct investment in the food processing of the Baltic countries

Ulkomaisen pääoman osuus Baltian maiden elintarviketeollisuudessa kasvoi nopeasti 1990-luvun lopussa. Vuoden 1999 alkuun mennessä ulkomaiset yritykset omistivat 43,8 prosenttia Viron, 28,4 prosenttia Latvian ja 20,1 prosenttia Liettuan elintarviketeollisuudesta. Vuoden 1999 lukujen mukaan Pohjoismaiset yritykset ovat olleet kaikkein aktiivisimpia sijoittajia. Elintarviketeollisuuden sisällä suorat ulkomaiset investoinnit ovat jakautuneet varsin epätasaisesti. Ulkomainen pääoma on selkeästi suosinut elintarvikealoja, jotka ovat rakenteeltaan muita keskittyneempiä. Tulokset perustuvat MTT Taloustutkimuksen vuosina 1999-2000 tekemään laajaan asiantuntijahaastatteluun ja aikaisemmin julkaisemattomaan Baltian maiden elintarviketaloutta koskevaan aineistoon. Selvitykseen sisältyy kunkin Baltian maan seitsemän eri elintarvikealan kehitys 1990-luvulla. Tuotantoalakohtaiset tapaustutkimukset käsittelevät muun muassa meijeri-, liha-, kala-, mylly-, panimo- ja sokeriteollisuuden ulkomaisten sijoitusten kannalta tärkeää kehitystä. Ulkomainen pääoma saapui Baltian maiden elintarviketeollisuuteen kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe ajoittui yksityistämisen alkuun. Se toi mukanaan muutaman monikansallisen yrityksen, joiden keskeisenä tavoitteena oli hallitsevan markkina-aseman hankinta. Toisessa vaiheessa, joka alkoi yksityistämisen loppuvaiheessa 1990-luvun puolivälissä, saapui erikokoisia yrityksiä pääosin Pohjoismaista. Suomen, Ruotsin ja Tanskan yhteenlaskettu osuus Baltian maiden elintarviketeollisuuteen tehdyistä kaikista ulkomaisista sijoituksista vaihteli vuoden 1999 alussa Liettuan 38 prosentista Viron 65 prosenttiin. Muiden EU maiden investoinnit jäivät suhteellisen vähäisiksi. Suomi oli suurin sijoittajamaa Virossa ja Latviassa ja kolmanneksi suurin Liettuassa. Baltian maiden elintarviketeollisuuden kohdalla kansainvälisiin investointeihin näyttävät vaikuttavan kulttuuri- ja historialliset taloudelliset siteet, maatieteellinen läheisyys ja sijoittajamaille kohdemaiden sopivan suuruiset markkinat. Suorien ulkomaisten sijoitusten epätasainen jakautuminen elintarviketeollisuuden sisällä on todettu monessa Keski- ja Itä-Euroopan maassa. Tutkimustulosten mukaan ulkomaiset yritykset hakevat Baltian maiden elintarviketeollisuuteen sijoittaessaan ensisijaisesti markkinavaltaa. Rakenteeltaan hajanaiset ja kooltaan isot peruselintarvikkeiden tuotantoalat kuten meijeri-, kala-, mylly- ja rehuteollisuus ovat jääneet sijoittajien kiinnostusten ulkopuolelle. Kansainvälisestikin suositut sijoituskohteet, jotka ovat samalla keskittyneitä tuotantoaloja kuten panimo- ja tupakkateollisuus, sen sijaan houkuttelivat ulkomaisia investointeja koko Baltiassa. Vaikka markkinavallan houkutuksen päätrendi on havaittavissa jokaisessa Baltian maassa, suorien ulkomaisten investointien konkreettisessa jakautumassa on kuitenkin myös kansallisia eroja. Virossa erityisesti liha-, leipomo- ja virvoitusjuoma-ala, Latviassa leipomo- ja myllyteollisuus, sekä Liettuassa sokeri- ja makeistuotanto ovat enemmän ulkomaisten yritysten omistamia ja samalla yleensä myös keskittyneempiä kuin naapurimaiden vastaavat elintarvikealat. Markkinavallan hakeminen ei ollut ulkomaisen pääoman epätasaisen kiinnostuksen ainoa syy. Yksityistämispolitiikan myötä Baltian maiden elintarviketeollisuudessa ilmestyi myös päätrendistä poikkeavia mielenkiintoisia tuotantoalatapauksia. Kansalliset yksityistämisohjelmat sallivat ulkomaisten sijoittajien eri markkinoille pääsyä vaihtelevasti. Maataloustuotantoa suoraan jalostavat elintarvikealat kuten maito-, vilja- ja lihajalostus suojeltiin alussa ulkomaisilta yrityksiltä tarjoamalla osakkeet vain kotimaisille omistajille. Lisäksi kotimaiset sijoittajat onnistuivat hankkimaan joitakin muuten tyypillisesti ulkomaisen pääoman suosimien elintarvikealojen markkinajohtajia. Yksityistämisen strategia ja varsinainen toimeenpano ovat siis myös suoraan vaikuttaneet ulkomaisen pääoman tuotantoalakohtaisiin omistusosuuksiin.The Baltic countries implemented fundamental structural and economic reforms in the 1990s including comprehensive privatisation and liberalisation of foreign trade of goods and capital. Food processing was the largest contributor to manufacturing output in all three countries in the 1990s. Privatisation of food processing started early and was completed by the end of the decade. The study analyses foreign direct investment inflows to the food processing of the Baltic countries from the beginning of the reforms to the end of 1999. The main purpose is to investigate the magnitude and sub-sectoral distribution of food industrial FDI. The country-specific chapters for Estonia, Latvia and Lithuania are structured uniformly. After an overview of food processing, food industrial FDI is examined, while industry case studies form the second part of the chapters. The study includes altogether 21 detailed case studies of individual food industries from the three countries. The figures on the distribution of geographical origin reveal the important share of Finnish investors in the food industrial FDI influx in the Baltic region. Therefore, the motivations, experience and strategy of food processing investors were uncovered through a survey among the Finnish investors. Foreign investors have expressed different interest in the individual food processing sub-sectors all over Central and Eastern Europe. The same patterns were identified in the Baltic countries. The ultimate research objective of the study is to determine the forces that have driven the preference of foreign capital. A novel analytical tool, the concept of FDI-concentration maps is introduced, by which national and Baltic similarities and disparities are detected in the light of the Central and Eastern European tendencies. The study concludes that uneven sub-sectoral allocation of food industrial FDI was driven by privatisation policy, concrete implementation of privatisation and industry structure of the sub-sectors. The study also confirms that - complying with the Central and Eastern European observations - attainable market power has motivated the sub-sectoral choices of foreign investors in the food processing of the Baltic countries. Further changes are foreseeable in the ownership structure of food processing in the near future; an important element is the consolidation of food industrial capital in the Baltic region. Corporate competitiveness will be crucial in the survival of Baltic food processing companies after accession to the European Union.vokMTT Taloustutkimu

Determinants and influence of foreign direct investments in the hungarian food industry in a central and eastern Europan context : an application of the FDI-concentration map method

The food processing sectors of the Central and Eastern European countries were a scene of unprecedented institutional and economic reforms during the post-socialist era of the 1990s. The ownership changes aroused the interest of foreign investors. Hungary had nearly two-thirds of its food processing capital in foreign hands by 1998, the highest proportion of any country in the region for this sector. Hence it serves excellently as an object for de-tailed investigations into the foreign direct investments. The dissertation is centred around three major objectives. The first is to identify the motives behind food industry FDI in Hungary, the second is to assess the influence it has had. Since foreign investors have expressed greatly differing levels of interest in the various food processing industries not just in Hungary but in the entire CEE region, a third objective is to reveal and compare the motivating forces behind such investments in a group of countries comprising Hungary, Poland, Estonia, Latvia and Lithuania. The motives behind FDI were searched for by means of a regression model and cluster analyses of the national food industries. Based on preliminary results, a new methodological concept, the FDI-concentration map, was developed to trace trends in foreign direct investments in particular industries over time and to refine the international comparison of FDI motivations in a demonstrative way. The influ-ence of FDI was examined by calculating the dynamic performance gap be-tween domestic and foreign food pro-cessors in Hungary. The findings obtained from the analyses and the FDI-concentration maps confirm that foreign investors were clearly driven by the market power attainable in the CEE food industries. The concrete implementation of privatisation slightly modified the main tendency country by country. As for the influence of FDI in Hungary, the superior performance of foreign-owned companies relative to domestically owned ones was shown to be in evidence by the late 1990s, but the overall performance of the food industry was improving steadily. The results indicate that foreign investors attempt to maximise future profits by conquering market shares. This is a macro-regional manifesta-tion of the world-wide tendencies crystallised in the global FDI-concentration map, which implies that the food industries are becoming globalised at different rates. It is con-cluded that food industry FDI may bring joint benefits both to the investors and the CEE food industries upon the accession of these countries to the EU.v2002okMTT TaloustutkimusA PhlD Thesis submitted to the University Doctoral Committee of the Budapest University of Economic Sciences and Public Administration by Csaba Jansik in December 200

Competitiveness of Northern European dairy chains

Julkaisussa Csaba Jansik merkitty virheellisesti toimittajaksi

Maatalouden rakennekehitys ja investointitarve vuoteen 2030

Maatalouden tuotantorakenne kehittyy jatkuvasti. Maatilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee. Tuotannon määrän kehittymiseen vaikuttavat maataloustuotteiden markkinahinnat. Tuottavuuden kasvu on kannattavan tuotannon edellytys. Tilakoon kasvattamisella voidaan edelleen saavuttaa etuja. Se vaatii kuitenkin merkittäviä pääomainvestointeja, joita tuetaan investointituin. Tässä selvityksessä arvioitiin maatalouden tulevaa rakennekehitystä aina vuoteen 2030. Arviointi antaa mahdollisuuksia hahmottaa, millaista kehitystä sektorilla on odotettavissa, kuinka suuri on pääomainvestointien tarve, mitä se edellyttää, ja mitä vaikutuksia tällä kehityksellä tulee olemaan. Arviointia tarvitaan myös ohjauskeinojen suunnittelussa, mikäli kehitystä halutaan aktiivisesti ohjata johonkin haluttuun suuntaan politiikan avulla. Investointien lisäksi tarkasteltiin tuotantosuunnan vaihtoja vuosien 2005–2015 aikana. Tyypillisimmät tuotantosuunnan vaihdot liittyivät maidontuotannosta luopumiseen joko siirtymällä viljanviljelyyn tai muuhun kasvintuotantoon, tai erikoistumalla lihanautojen kasvatukseen. Kotieläimistä luopuminen ja viljanviljelyyn siirtyminen oli tavanomaista myös muissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa. Maatalouden tulevan kehityksen arvioinnissa lähtökohtana on elintarvikemarkkinoiden ennakoitu toiminta. Markkinoiden kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi väestön määrä ja talouskasvu. Kirjallisuuden sekä asiantuntijoiden arvioiden pohjalta luotiin kolme kehitysuraa tulevalle elintarvikkeiden kysynnän kehitykselle. Skenaarioissa hyödynnettiin myös ilmasto- ja energiastrategian (2016) skenaario-oletuksia sekä OECD-FAO:n Outlook 2016 -julkaisun arvioita eurooppalaisista hintatasoista tulevaisuudessa. Kysynnän vaikutus kotimaisen tuotannon kehitykseen mallinnettiin Luonnonvarakeskuksen sektorimalli DREMFIA:n avulla. Mallinnuksen tuloksena muodostuu tilanne, jossa kysyntä, kotimainen tuotanto, vienti sekä tuonti ovat tasapainossa annetuilla oletuksilla. Arvion mukaan maatalouden rakennekehitys jatkuu samansuuntaisena kuin tähänkin asti. Tilamäärän vähenemisen takia tuotannosta poistuu kapasiteettia, jonka korvaamiseen tarvitaan investointeja. Investointien euromääräinen tarve on voimakkainta maidontuotannossa, mutta pitkällä aikavälillä kaikissa tuotantosuunnissa tarvitaan investointeja. Kokonaisinvestointien tarve niissä investointikohteissa, jotka rahoituskaudella 2014–2020 ovat investointituen piirissä, on heikentyvän kysynnän skenaariossa 222 miljoonaa euroa vuodessa, perusuran mukaisessa skenaariossa 260 miljoonaa euroa vuodessa sekä voimistuvan kysynnän skenaariossa 295 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on vähemmän kuin 2000–2015 koska erityisesti nautaeläinten määrä vähenee.201

Puun tarjonta ja puun käytön tulevaisuuden näkymät Itämeren alueella

201

Elintarvike- ja metsäsektorit Itämeren alueen biotaloudessa

Itämeren alueen maiden biotalouden markkinat kytkeytyvät toisiinsa vahvasti raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kaupan sekä ulkomaisten sijoitusten kautta. Raportissa luodaan katsaus Itämeren alueen maiden elintarvike- ja metsäsektoreiden asemasta kansantaloudessa, markkinoiden toiminnasta, tuotantoedellytyksistä sekä raaka-ainekaupasta maiden välillä. Toimialojen vertailulla haetaan uusia näkökulmia toimialakohtaiseen tarkasteluun. Raportissa tuodaan myös esille sektoreita yhdistäviä tutkimustarpeita, joita tunnistettiin Luken ja MTK:n alojen toimijoille 23.1.2017 järjestämässä Ruokaa ja puuta Itämerellä -seminaarissa.201

Suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen avaintekijät

Tässä raportissa arvioidaan suomalaisen elintarvikeketjun lyhyen aikavälin kustannus- ja pitkän aikavälin kasvukilpailukykyä sekä näiden osatekijöitä. Tuloksia verrataan kolmeen vertailumaahan – Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Elintarvikeketjua käsitellään raportissa kolmena, toisiinsa arvoketjurakentein nivoutuvana toimialana. Nämä ovat alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa. Tavoitteena on tuottaa tehokkaasti hyödynnettävää tietoa alan sääntelyn kohdentamiseen, viennin edistämiseen ja liiketoiminnan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän päätöksenteon avuksi. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suhteellinen kustannuskilpailukyky on hyvä. Kummankin toimialan kannattavuus on vertailumaita parempi. Maltilliset palkkaratkaisut, viime vuosien kohtuulliset raaka-ainekustannukset ja hyvät markkinahinnat mahdollistavat kannattavan toiminnan. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan suurimpana haasteena on kuitenkin työn vertailumaita heikompi tuottavuus. Teollisuudessa syynä on suhteellisesti korkeampi työintensiivisyys. Kaupan osalta sen sijaan tarvitaan syvällisempää tutkimusta syiden selvittämiseksi. Alkutuotannon kustannuskilpailukyky on huono. Lisäksi kannattavuuskertoimen odotetaan heikentyvän entisestään seuraavien vuosien aikana. Ongelmana on, että alkutuotannon sinänsä ansiokkaat tuottavuusparannukset valuvat ketjussa eteenpäin aina kuluttajalle asti. Tilarakennekehitystä kohti suurempia tilakokoja tulisi kannustaa jatkossakin. Kasvukilpailun osalta koko elintarvikeketjun keskeisin haaste on sen globalisaation kehityksestä miltei piittaamaton kotimarkkinakeskeisyys. Nyt kun ulkomainen kilpailu uhkaa tähän asti turvallisia sisämarkkinoita, tulee koko ketjun muuttaa asennettaan radikaalisti. Viennin kehittäminen tulee ottaa yhteistoiminnalliseksi tavoitteeksi. Tähän tarvitaan (a) uudenlaista osaamista perinteisiltä vientialoilta rekrytoimalla sekä alan koulutus-ohjelmia räätälöimällä ja laajentamalla, (b) ymmärryksen lisäämistä vientimarkkinakohtaisista tarpeista, (c) siirtymistä jalostamattomien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viennistä brändättyjen tuotteiden vientiin, (d) resurssien vapauttamista esim. alan valvontaa virtaviivaistamalla ja (d) viranomaisten mandaatin muuttamista neuvovammaksi ja osallistuvammaksi

Tuottajaorganisaatioista neuvotteluvoimaa maatalousyrittäjille

Alkutuotannon neuvotteluaseman parantaminen ruokaketjussa edellyttää maatalousyrittäjien keskinäisen yhteistyön ja kaupallisen edunvalvonnan vahvistamista. EU-lainsäädäntö sallii nykyisin tuottajien kaupallisen yhteistyön ja tarjonnan keskittämisen tuottajaorganisaatiokonseptin kautta. Tuottajaorganisaatiolla tarkoitetaan tietyn maataloustuotteen tuottajien omasta aloitteesta perustamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on vahvistaa tuottajien markkina-asemaa esimerkiksi yhteisen tuotannon suunnittelun, tuotantopanosten, markkinoinnin ja myynnin kautta

Förhandlingskraft för lantbruksföretagare genom producentorganisationer

För att förbättra förhandlingspositionen för primärproduktionen i livsmedelskedjan krävs att samarbetet mellan lantbruksföretagare och den kommersiella intressebevakningen ska stärkas. I nuläget tillåter EU-lagstiftningen ett kommersiellt samarbete mellan producenter och koncentration av utbud genom producentorganisation- koncept. Med producentorganisation avses en sammanslutning som bildats på initiativ av producenter av en viss jordbruksprodukt själva och som syftar till att stärka producenternas marknadsställning, till exempel genom planering av gemensam produktion, produktionsinsatser, marknadsföring och försäljning