Henkilöstön käsityksiä korkeakoululle ominaisesta opetuksen ja oppimisen laadusta ammattikorkeakoulussa

Tässä artikkelissa tarkastellaan suomalaisen, monialaisen ammattikorkeakoulun henkilöstön käsityksiä akateemisesta laadusta. Akateeminen laatu on moniulotteinen ja monimerkityksinen ja varsin jäsentymätön käsite, jonka merkitys korostuu kansainvälisissä auditoinneissa ja akkreditoinneissa. Ammattikorkeakoulukontekstin vuoksi käytämme sen synonyyminä korkeakoululle ominaisen laadun käsitettä. Tarkastelu fokusoituu siihen, miten henkilöstön jäsenet ymmärtävät akateemisen laadun opetuksessa ja oppimisessa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu 157 vastaajan vapaamuotoisia käsityksistä. Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty Atlas.ti-ohjelmaa. Henkilöstön näkemykset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Osa kuvailee akateemisen laadun edellytyksiä, toinen vastaajaryhmä tarkastelee sitä prosessimaisesti, ja kolmas joukko kuvailee sen lopputuloksia ja ilmenemismuotoja asiakasnäkökulmasta käsin. Näkemyksissä korostetaan laadun henkilöstölähtöisyyttä. Korkeakoululle ominaisen opetuksen ja oppimisen ytimessä on useimpien mielestä riittävän teoreettisen osaamisen varmistaminen ja työelämävaatimusten huomioiminen. Näiden yhdistäminen edellyttää riittävää pedagogista osaamista

Training professionals for the global marketplace: cross-evaluation report of the degree programme in international business

An important element of the quality assurance system of Jyväskylä University of Applied Sciences (JUA) is the cross-evaluation of degree programmes, in which the expertise of the various fields of study is utilized to develop education. For each cross-evaluation, a multidisciplinary evaluation team is established. The evaluation team also produces a report on the evaluation in question, to be published later. Thus, the cross-evaluation is also an internal, collective learning method, in which good practices and development ideas are shared and disseminated. The cross-evaluation procedure, which started in 2004, had been implemented in more than 20 degree programmes of JUA by the beginning of the year 2008. The present publication reports on the cross-evaluation of the Degree Programme in International Business (IB), carried out between October 2007 and January 2008. The degree programme is conducted in English and it is JUA’s most international programme. About 30–50% of its yearly 40 new degree students come from outside Finland. Together with the large number of exchange students coming to IB every year they form a multicultural learning community and environment, which is both a resource and a pedagogical challenge for the degree programme. The Degree Programme in International Business has a distinctive mission. Its focus has been adapted in the past years to meet the needs of internationalization in the region’s businesses and industry. IB has defined its own niche markets in serving small and medium-sized companies. It focuses especially on technology business companies operating in international markets. Direct interaction between students and staff creates a positive, informal atmosphere, promoting students’ learning in jUA a multicultural community. In the course of time, IB has established a wide international partner network, and now it aims at deepening this collaboration. The programme also has close contacts with working life, and its students take part in several joint projects with regional companies. The staff members of IB are aware of their strengths and committed to developing the programme and their own work. Evaluating the interrelation between students’ professional growth and practical problem-solving in companies is necessary in IB. There could be more joint discussion on pedagogical principles, learning and the professional growth process. At the same time, it is good to analyse students’ needs for guidance in relation to the development of their selfdirectedness and the implementation of project studies. The degree programme has set wide-ranging and ambitious goals, but its challenge is how to develop the operational process further and increase cooperation within the unit as well as with other actors at Jyväskylä University of Applied Sciences. The regional and international partner networks could also be more systematically exploited. The cross-evaluation highlights a challenge for JUA as a whole: the availability of services and information for students and staff also in English. The relation between the support services offered in the units and JUA’s common support services must be clearly defined

Käytännönläheistä korkeakouluopetusta: Facility management -koulutusohjelman, laboratorioalan ja toimintaterapian koulutusohjelman ristiinarviointiraportit

Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmään kuuluu yhtenä tärkeänä osana koulutusohjelmien ristiinarviointi, jonka avulla hyödynnetään eri alojen asiantuntemusta koulutuksen kehitystyössä. Jokaista arviointia varten kootaan monialainen arviointiryhmä, joka laatii myös julkaistavan raportin tekemästään arvioinnista. Näin ristiinarviointi on myös sisäinen yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa hyviä käytäntöjä ja kehittämisvirikkeitä siirtyy yhteiseen käyttöön. Vuonna 2004 aloitettu ristiinarviointimenettely on vuoden 2008 alkuun mennessä kohdistunut jo yli 20:een Jyväskylän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan. Käsillä olevassa julkaisussa raportoidaan kolme syksyllä 2007 toteutettua arviointia. Kohteina on kolme opiskelijamäärältään pientä koulutusohjelmaa: englanninkielinen Facility Management-ohjelma (matkailu-, ravitsemis- talousala), laboratorioalan koulutusohjelma (tekniikka ja liikenne) sekä toimintaterapian koulutusohjelma (sosiaali- ja terveysala). Erilaisesta taustasta huolimatta kaikille näille koulutusohjelmille on yhteistä työelämää lähellä olevat käytännönläheiset korkeakouluopetuksen toteutustavat. Koulutusohjelmien käytössä on käytännönläheisiä oppimisympäristöjä: Mara Yritysklinikka, kemian laboratorio ja Hyvinvointipalvelutoiminnan oppimiskeskus. Yhteistyöverkostojen ja neuvottelukuntayhteistyön avulla on saatu lisäenergiaa koulutuksen kehittämiseen. Toisaalta koulutusohjelmilla on edelleen tarvetta tunnettuuden lisäämiseen ja aseman vahvistamiseen työelämässä. Arvioinnit osoittavat eräitä muitakin yhteisiä kehityshaasteita. Arvioinnin mukaan englanninkielisen Facility Management -koulutusohjelman monet vahvuudet liittyvät pitkäaikaiseen yhteistyöhön hollantilaisen ammattikorkeakoulun kanssa. Toiminta on monin tavoin hedelmällistä myös koko ammattikorkeakoulun kansainvälisyysstrategian tavoitteiden kannalta. Koulutusohjelman vahvuutena on, että kansainvälinen liikkuvuus on tasapainossa niin opiskelijavaihdon kuin henkilöstöliikkuvuudenkin osalta, ja ulkomaiset opinnot ja harjoittelu toimivat hyvin. Ulkomaisia opiskelijoita voisi tosin olla luonteeltaan kansainvälisessä koulutusohjelmassa enemmänkin. Yhteistyömahdollisuuksia muiden englanninkielisten koulutusohjelmien kanssa ammattikorkeakoulun sisällä pyritään aktiivisesti hyödyntämään. Vahvuutena on myös koulutusohjelman vetovoima (viimeksi lähes 18 hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohti) ja toimiva opintoprosessi, joka pitää keskeyttämisasteen matalana. Opinnäytetyöt nousevat työelämästä, ja niiden tuki ja ohjaus toimii hyvin. Tutkimus- ja kehitystyötä sekä verkostumista työelämän kanssa on kehitetty alalle soveltuvalla tavalla. Keskeinen strategisen tason haaste on koulutusohjelman ydinajatuksen kirkastaminen ja aseman selkeyttäminen työmarkkinoilla. Uuden ja pienehkön koulutusohjelman oman osaamisalueen näkyväksi tekeminen on haasteellista. Arviointi- ja palautejärjestelmää tulisi kehittää nykyistä systemaattisemmaksi ja saada opiskelijat ja työelämän edustajat siihen kiinteämmin mukaan. Englanninkielisessä opiskelussa myös opintojaksojen kuormittavuus ja tietty yhteismitattomuus muodostuu helposti ongelmaksi. Myös uraohjaus ja siihen liittyen HOPSien päivittäminen vaativat lisääntyvää huomiota. Tyytymättömyyttä ovat opiskelijoissa herättäneet myös tiloihin ja virtuaaliseen oppimisympäristöön liittyvät ongelmat. Yksiköiden rajat ylittävä International School -yhteistyö vieraskielisten koulutusohjelmien kesken ammattikorkeakoulun sisällä toisi voimaa englanninkielisten koulutusohjelmien kehitystyöhön ja monipuolistaisi opetustarjontaa. Laboratorioalan vahvuuksia ovat arvioinnin mukaan käytännönläheinen koulutusmalli ja koulutuksen aikana asteittain kehittyvät työelämävalmiudet. Laboratorio-opiskelun merkittävä osuus tekee oppimisesta käytännönläheistä. Koulutusohjelman kannalta keskeiset osaamisalueet ovat edustettuina koulutusohjelman neuvottelukunnassa, joten yhteys työelämään on olemassa ja sitä hyödynnetään koulutusohjelman kehitystyössä. Kotikansainvälistymistä edistetään englanninkielisen lukukauden avulla. Opiskelijapalautetta kerätään systemaattisesti ja valittuja opintojaksoja kehitetään suunnitelmallisesti vuosittain. Laboratioalan koulutusohjelman haasteena on viestinnän parantaminen eri tasoilla. Strategisen tason viestintä sekä muutosviestintä kaipaa vahvistamista niin henkilöstön kuin opiskelijoidenkin suuntaan. Opettajien keskinäiselle pedagogiselle keskustelulle tulisi löytää nykyistä enemmän tilaa. Myös T&K-toiminta tulisi tuoda lähemmäs henkilöstöä ja opiskelijoita. HOPSin hyödyntämistä on tarpeen tehostaa, ja ammatillista osaamista pitäisi voida syventää vaihtoehtoisten opintojen avulla. Opiskelijoiden kuulemista koulutusohjelman kehittämistyössä voitaisiin lisätä. Vaikka koulutuksen arvioidaan olevan työelämälähtöistä, on koulutuksen tuottamaa osaamista tehtävä edelleen tunnetummaksi työelämässä. Toimintaterapian koulutusohjelmassa vahvuutena on kansainvälisen laatutason varmistaminen. Koulutusohjelman rakenteet ja sisällöt ovat toimintaterapian maailmanliiton (WFOT) kriteereiden mukaisia. Yrittäjyysopintoja on kehitetty aktiivisesti, ja niitä tarjotaan opiskelijoille alusta lukien vaihtoehtoisena opintopolkuna. Yrittäjyyspolun sovelluksesta on muodostumassa hyvä käytäntö, jota voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulussa laajemminkin. Koulutusohjelman käytännön yhteyksiä ammattikenttään toteutetaan sekä monipuolisen työelämäverkoston että Hyvinvointipalvelutoiminnan oppimiskeskuksen kautta. Vaikka koulutusohjelma on opiskelijamäärältään pieni, on opetuksen toteutuksessa kuitenkin huomattavaa joustavuutta. Toimintaterapian koulutuksen haasteena on yhteistyön lisääminen muille aloille ja muihin koulutusohjelmiin. Haasteena on myös opetuksen ja T&K-työn keskinäinen integrointi, mihin tarvitaan myös työelämän myönteistä panosta. Pedagogisilla ja muilla ratkaisuilla tulisi parantaa niukkoihin henkilöresursseihin liittyvien riskien hallintaa. Tilojen tehokas hyödyntäminen ja uusien palvelukonseptien kehittäminen on tarpeen, jotta tarvittavat erikoistilat ovat jatkossakin koulutusohjelman käytössä. Työelämän verkostoja voitaisiin hyödyntää koulutusohjelmassa vieläkin voimakkaammin mm. lisäämällä ulkopuolisten luennoitsijoiden käyttöä. Kaikki arvioidut koulutusohjelmat saavat jo nyt merkittävää tukea toiminnalleen työ- ja elinkeinoelämästä. Osa koulutusohjelmista toivoo kuitenkin ammattikorkeakoulun ura- ja rekrytointipalveluilta sekä viestintä- ja markkinointipalveluilta lisää tukea ja näkyvyyttä oman koulutusohjelmansa profiloimisessa. Tässä on oma roolinsa myös sillä koulutusyksiköllä, johon resursseiltaan ja opiskelijamäärältään pieni koulutusohjelma kuuluu. Tulevaisuuden näkymiin koetaan osittain liittyvän tiettyä epävarmuutta. Kaikilla koulutusohjelmilla on periaatteessa olemassa omaleimainen ammatillinen identiteetti ja asema työmarkkinoilla, joka kuitenkin uhkaa jäädä rakenteellisten uudistusten aikana suurten muutosten jalkoihin. Koulutusohjelmien kasvattaminen, joka on yksi edellytys vahvempien yksikköjen rakentamiseen, vaatii pitemmälle menevää työnjakoa ammattikorkeakoulujen kesken. Opiskelijoiden rooli näyttää jäävän opetussuunnitelmatyössä vähäiseksi, eikä koottua palautetta aina hyödynnetä riittävästi. Opiskelijoiden motivaatio palautteen antamiseen hiipuu, jos opiskelijat eivät saa tietoonsa sitä, miten palautetta käytetään ja vaikuttaako se mihinkään. Opintojen valinnanmahdollisuuksissa ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien käytössä on usein kehitettävää. Voimavarojen rajallisuus pienissä koulutusohjelmissa vaikuttaa siihen, että erityisesti T&K-työn organisoimisessa on keksittävä omia ratkaisuja. Opettajien työelämäverkostot ja T&K-työ eivät muutu ilman erityistoimia opiskelijoiden työelämäyhteyksiksi

Kukonaskel kansainvälisyyteen: rakennustekniikan, hoitotyön ja matkailun koulutusohjelmien sekä opinto-ohjaajankoulutuksen ristiinarviointiraportit

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on vuonna 2004 aloitettu koulutusohjelmien ristiinarviointi osana korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmää. Ristiinarviointi perustuu koulutusalojen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen kehittävään keskusteluun. Arvioinnin toteutuksesta vastaavat ammattikorkeakoulun sisältä kootut monialaiset arviointiryhmät, jotka antavat arvioitaville koulutusohjelmille kehittävän arviointipalautteen. Tähän julkaisuun on koottu ristiinarviointiraportit neljästä syksyllä 2006 arvioidusta koulutuksesta: rakennustekniikan, hoitotyön ja matkailun koulutusohjelmista sekä opinto-ohjaajankoulutuksesta. Ristiinarviointiraportit nostavat esille koulutusohjelmien vahvuuksia ja kehittämishaasteita sekä antavat suuntaa koko ammattikorkeakoulun yhteiselle kehittämiselle. Eräs keskeinen korkeakoulupoliittinen teema, joka tähän raporttiin kootuista ristiinarvioinneista valottuu, on koulutuksen kansainvälistyminen. Kansainvälistyminen on yhteinen haaste kaikille koulutusohjelmille. Eri koulutusohjelmat ovat kansainvälistymisessään eri vaiheissa: toisilla on pidemmät perinteet kansainvälisestä yhteistyöstä kun taas toiset ovat vahvistaneet kansainvälistä toimintaansa viime vuosina. Yhteinen pyrkimys on kansainvälisen toiminnan monipuolistaminen perinteisen opiskelija- ja opettajavaihdon ohella. Tavoitteena on mm. kansainvälisten kumppanuuksien syventäminen ja kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisääminen. Yleisenä johtopäätöksenä arvioinneista voidaan todeta, että kansainvälistymisen haaste on otettu ammattikorkeakoulun koulutusohjelmissa määrätietoisesti vastaan. Kansainvälisesti kilpailukykyisellä koulutuksella palvellaan parhaiten myös alueen ja työelämän kehitystä. Rakennustekniikan koulutusohjelman vahvuudeksi ristiinarvioinnissa havaittiin hyvä oppimisilmapiiri, osaava päätoiminen henkilöstö, työelämäyhteydet ja palautejärjestelmän hyödyntäminen. Päätoimisten opettajien panos on merkittävä avoimen ilmapiirin luomisessa ja opiskelijat arvostavat heidän antamaa opetusta. Opintojaksopalautetta kootaan kattavasti ja systemaattisesti. Koulutusohjelma on hyvin verkostoitunut elinkeinoelämään. Opintoihin liittyvät harjoittelut suoritetaan työmailla työelämän ohjauksessa. Kaikki opinnäytetyöt tehdään työelämän toimeksiannosta. Koulutusohjelmasta valmistuneet ovat sijoittuneet suuressa määrin alueen työelämään, ja koulutusohjelman henkilöstön kontaktit työelämän edustajien kanssa ovat jatkuvia. Kehittämiskohteiksi rakennustekniikan koulutusohjelmalle esitetään henkilöstöresurssien vahvistaminen, pedagogiikan kehittäminen erityisesti tutkimus- ja kehittämistoimintaa hyödyntäen, uraohjaus ja kansainvälistyminen. Koulutusohjelman haavoittuvuutta lisää päätoimisten opettajien vähäinen määrä suhteessa sivutoimisten opettajien määrään. Pedagogisia ratkaisuja olisi mahdollista monipuolistaa virtuaaliopetuksella ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan integroinnilla opetukseen. Henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien käyttöä opintojen ja uran suunnitteluvälineenä kannattaa lisätä. Opiskelijavaihdon ja projektien osalta hyvin käynnistynyttä kansainvälistymistä kannattaa jatkaa ja laajentaa. Hoitotyön koulutusohjelman vahvuuksiksi nähdään laaja harjoittelupaikkaverkosto, työelämän osallistuminen suunnitteluun ja toteutukseen, opiskelijoiden ohjaus ja kansainvälinen suuntautuneisuus. Koulutusohjelmalla on vahva harjoittelupaikkaverkosto ja systemaattiset harjoitteluun liittyvät toimintatavat. Työelämän edustajat osallistuvat tiiviisti opetussuunnitelmatyöhön, opetukseen sekä harjoittelun ohjaukseen ja arviointiin. Opiskelijoiden ohjaus ja heille annettava tuki on toteutettu hyvin. Hoitotyön koulutusohjelmalla on pitkät perinteet koulutuksen kehittämisestä kansainvälisessä yhteistyössä. Koulutusohjelmalla on kansainvälistä opettaja- ja opiskelijavaihtoa, ja kansainvälistä verkostoa kehitetään tavoitteellisesti. Kehitettävää hoitotyön koulutusohjelmalle löydetään virtuaaliopetuksen pedagogisista perusteluista, uraohjauksesta, yhteydestä tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä opiskelijapalautteen hyödyntämisestä. Keskustelua virtuaaliratkaisujen tarkoituksenmukaisuudesta tulisi lisätä. Urasuunnitelman ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman asemaa tulisi vahvistaa opinnoissa. Koulutusohjelmassa olisi tarpeen vahvistaa yhtenäistä käsitystä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta aluekehitystyössä. Opiskelijapalautteen ja kehittämistoimenpiteiden dokumentointia ja läpinäkyvyyttä tulisi kehittää. Matkailun koulutusohjelman vahvuutena pidetään ennakoivaa ja vastuullista kehittämisotetta, monipuolista työelämäyhteistyötä, opinnäytetyöprosessin toteutusta ja halukkuutta koulutusalarajat ylittävään yhteistyöhön. Henkilöstö on laaja-alaisesti osallistunut visiotyöskentelyn yhteydessä toimintaympäristön analyysiin ja koulutuksen painopistealueiden valintaan. Mara Yritysklinikalla ja tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on tärkeä merkitys koulutuksessa. Opinnäytetyön prosessi on hyvin suunniteltu ja hallittu. Projekteissa tehdään yhteistyötä muiden koulutusalojen kanssa ja opiskelijoita ohjataan valitsemaan myös muiden alojen opintoja. Matkailun koulutusohjelman kehittämiskohteiksi suositellaan ohjausjärjestelmän kehittämistä, opiskelijoiden osallisuutta suunnittelussa ja arvioinnissa, verkkoympäristöjen hyödyntämistä harjoittelun ohjauksessa ja kansainvälistymiseen liittyvien linjausten viestimistä. Ohjausjärjestelmää olisi hyvä kehittää, jotta katkeamaton ohjausprosessi, henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman hyödyntäminen ja henkilökohtainen palaute voitaisiin varmistaa. Arvioinnin toteuttamistapoja voitaisiin monipuolistaa ja opiskelijoiden osallisuutta koulutuksen suunnittelussa lisätä. Verkkoohjausympäristön tarjoamia mahdollisuuksia harjoittelun ohjaukseen kannattaisi selvittää. Kansainvälistä toimintaa koskevat linjaukset olisi tarpeen selvittää opiskelijoille. Opinto-ohjaajankoulutuksen vahvuuksiksi ristiinarvioinnissa tunnistettiin opiskelijoiden kokonaisvaltainen ohjaus, toimiva sisäinen viestintä ja verkostoyhteistyö. Kokonaisvaltainen ohjaus jatkuu läpi opintojen ja koulutuksessa sovelletaan henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvaa toimintamallia. Koulutuksessa on saavutettu monimuoto-opetuksessa vaadittava toimiva sisäinen viestintä sekä henkilöstön kesken että opiskelijoiden kanssa. Koulutuksen käytössä on hyvät kansalliset verkostot, jotka ulottuvat myös kansainväliselle tasolle. Kehityskohteiksi opinto-ohjaajakoulutukselle esitetään työelämäkäsitteen laajentamista, T&K-toiminnan hyödyntämistä ja opiskelijoiden osaamisen täysimääräistä hyödyntämistä. Opinto-ohjaajankoulutuksessa työelämällä tarkoitetaan ensisijaisesti oppilaitoksissa tehtävää opintoohjaajan työtä. Ohjauskäsitteen laajentuminen oppilaitoksista työelämän organisaatioihin kannustaa tiiviimpään vuoropuheluun ammattikorkeakoulun muiden koulutusyksiköiden kanssa. Koulutukselle olisi hyödyksi yhteyksien vahvistaminen ammatillisen opettajakorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Opiskelijajoukon osaamista ja kokemusta voitaisiin hyödyntää rohkeammin koulutuksen toteutuksen eri vaiheissa. Koulutusohjelmien ristiinarvioinneista nousee kehittämisehdotuksia myös koko ammattikorkeakoululle. Tukipalveluja tulisi voida hyödyntää koulutusohjelmissa nykyistä tehokkaammin. Opintojen ohjausta ja verkkopedagogisia ratkaisuja tulisi vahvistaa koulutuksen työelämäläheisessä toteutuksessa

Oppiminen, osaaminen, aluekehitys: hyvinvointiteknologian, sosiaalialan ja viestinnän koulutusohjelmien ristiinarviointiraportit

Koulutusohjelmien ristiinarviointimenettely on osa Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmää. Sen vaikutuksia monipuolistaa ja laaja-alaistaa se, että arviointiryhmä kutakin koulutusohjelmaa varten kootaan eri koulutusyksiköiden edustajista, mukaan lukien hallinnon eri sektorit. Näin myös eri alojen asiantuntemusta ja kokemusta on mahdollista saada arvioitavan koulutusohjelman kehittämisen tueksi, ja toisaalta eri alojen koulutustarjonta tulee muille tutuksi. Arvioinnissa noudatetaan kansainvälistä arviointimallia, johon kuuluvat arvioitan koulutusohjelman tekemä itsearviointi, arviointiryhmän tekemä arviointivierailu, kirjallinen raportointi arvioinnista ja johtopäätöksistä sekä avoin dialogi ja palautteen antaminen perusteluineen. Periaatteena on myös laaja osallistuminen, tärkeänä osallistujaryhmänä henkilöstön lisäksi koulutusohjelman opiskelijat. Korkeakoulujen arviointineuvoston asiantuntijaryhmä auditoi Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän 2005–2006. Keväällä 2006 neuvosto myönsi tästä laatuleiman ammattikorkeakoululle. Ristiinarviointimenettelyä pidettiin yhtenä JAMKin laadunvarmistuksen parhaista käytännöistä. Tähän julkaisuun on koottu kolmen koulutusohjelman ristiinarviointiraportit. Nämä koulutusohjelmat ovat hyvinvointiteknologian koulutusohjelma (tekniikka ja liikenne), sosiaalialan koulutusohjelma (sosiaali- ja terveysala) sekä viestinnän koulutusohjelma(kulttuuriala). Arvioinnit on toteutettu vuoden 2007 aikana. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma toimii kehittyvällä osaamisalueella, joka on ollut yksi aluekehityksen strategisista painopistealueissa ammattikorkeakoulun toimintaympäristössä. Tästä seuraa, että kymmenisen vuotta sitten perustetun koulutusohjelman kehittämisen tueksi on ollut saatavissa kehityspanoksia ja yhteistyökumppaneita. Toimintaa kantavat opettajien kehittämisaktiivisuus ja tiiviiksi kehittyneet työelämäkontaktit ja monialainen työelämän neuvottelukunta. Koulutusohjelma on fokusoitunut uuden toimialan kehittämiseen, mikä tuo dynaamisuutta toimintaan. Koulutusohjelman vahvuuksia ovat strategisen taustan lisäksi myönteinen orientaatio tutkimus- ja kehitystyöhön sekä kansallinen ja kansainvälinen verkostuminen. Pienen koulutusohjelman etu on myös se, että osa opetuksesta saadaan yhteistyön verkosta muualta kuten ammattikorkeakoulusta(terveysala), Jyväskylän yliopistosta (liikunta- ja terveystieteet) ja työelämän asiantuntijoilta. Hyvinvointiteknologian luonne uutena ja kehitysvaiheessa oleva osaamisalueena on samalla merkinnyt opiskelijoiden kannalta tiettyä epäselvyyttä niistä ammatillisista tehtävistä, joihin koulutus antaa pätevyyden. Ongelmana on ollut se, että osa valmistuneista sijoittuu tehtäviin, jotka eivät liity hyvinvointiteknologiaan. Opiskelijat kokevat myös, että tieto työelämän mahdollisuuksista avautuu heille vasta opintojen loppuvaiheessa. Yrittäjyyteen ohjaamisessa ja kannustamisessa on parantamisen varaa, vaikka tämä polku onkin koulutusohjelmassa periaatteessa avoin. Panostusta aitoon HOPSiinja uraohjaukseen tarvitaan lisää, samoin palauteviestintää erityisesti opiskelijoille siitä, miten kattavasti koottua palautetta hyödynnetään. Tutkimus- ja kehitystoiminnan tekeminen näkyväksi opiskelijoille ja integroiminen oppimiseen avaisi väyliä myös työelämään. Strategiset tavoitteet ja kehittyvän alan ennakointi eivät olleet kovinkaan tuttuja kaikille opettajille. Sosiaalialan koulutusohjelman vahvuuksia ovat hyvä vetovoima opiskelijavalinnassa, toimiva työyhteisö ja henkilöstön vahva sitoutuneisuus ammattialaan. Vuorovaikutus opettajien ja opiskelijoiden välillä toimii ja saatua palautetta hyödynnetään melko aktiivisesti. Henkilöstön hyvät työelämäverkostot edistävät aluekehitystyötä, jossa koulutusohjelmalle on kehittynyt oma selkeä rooli. Positiivista on, että noin puolet opettajakunnasta osallistuu hanketyöhön. Yhteistyö Jyväskylän yliopiston kanssa etenee. Projekteissa hankitun tiedon katsotaan leviävän hyvin opetuksen käyttöön. Opetussuunnitelmia kehitetään ohjattuna prosessina. Harjoittelun ja opinnäytetöiden ohjaus koetaan toimivaksi, samoin oppimisen arviointimenetelmät. Arviointiryhmän saaman vaikutelman mukaan koulutusohjelmassa on harvinaisen perusteellisesti ja onnistuneesti analysoitu ammattikorkeakoulun strategioita ja tulkittu ja konkretisoitu niitä omaa toimintaa koskeviksi haasteiksi. Jopa JAMKin yrittäjyyspolitiikan vaikutuksia sosiaalialan koulutukseen on pohdittu. Kansainvälistyminen koetaan sosiaalialan koulutusohjelman ajankohtaisimpana haasteena. Yksittäisten hankkeiden sijasta tarvittaisiin koordinoitua strategista otetta, jossa etenemisteitä kansainvälistymisen polulla analysoitaisiin perusteellisemmin. Kehittämisyksikön sijainti erillään muusta toiminnasta vaikeuttaa yhteistyötä koulutusohjelman ja T&K-toiminnan kesken. Opiskelijoiden osallistuminen hanketyöhön on melko sattumanvaraista. Opetuksen ja hanketoiminnan yhteyttä tiivistämällä voisi ehkäistä myös henkilöstön työn sirpaloitumista. Työn kuormittavuuden hallinta on varsinkin ensimmäisten opiskeluvuosien osalta puutteellista, eikä opiskelua näytä olevan muutenkaan rytmitetty riittävän tasaisesti. Ongelma on tiedossa, mutta sen ratkaiseminen ei vielä onnistunut riittävän hyvin arjen tasolla. Näkökulma on hyödyllinen, kun koulutusohjelmassa uudistetaan opiskelu- ja opetustapoja osana uutta pedagogista toimintasuunnitelmaa. Viestinnän koulutusohjelma toimii kentässä, jossa alan koulutuksen määrä ja rakenteet kyseenalaistetaan julkisuudessa toistuvasti ja jossa alan ammatillinen kenttä muuttuu ja kehittyy poikkeuksellisen nopeasti. Koulutusohjelman yleisenä tavoitteena on kehittää modernia digitaalisen median osaamista ja se suuntautuu lähinnä av-viestintään, mediatuotantoon ja mediakasvatukseen. Koulutusohjelman vahvuus on monipuolinen opetustarjonta ja joustavuus koulutusohjelman rakenteissa. Opiskelijoille on tarjolla runsaasti harjoittelupaikkoja ja työelämäyhteyksiä. Alan koulutuksella on sinänsä kysyntää työelämässä ja projektikohtaisia yhteistyötarjouksia tulee runsaasti myös muilta aloilta ammattikorkeakoulun sisältä. Koulutusohjelmalla on hyvä tuntuma alan keskisuomalaiseen yritys- ja toimijakenttään. Koulutusohjelman poikkeuksellisen hyvä vetovoima mahdollistaa kehittymis- ja oppimiskykyisten opiskelijoiden saamisen. Haasteena toisaalta edelleen on, että viestinnän koulutusohjelmaa ei tunneta kovin hyvin, eikä opiskelijoilla ole kovin hyvää kuvaa ammatillisista vaihtoehtoistaan työelämässä. Medianomien työllistymisestä esitetään ristiriitaisia arvioita, eikä se ole ongelmatonta. Tunnettuuden haaste vain kasvaa nyt, kun koulutusohjelmaa uudistetaan perusteellisesti. Sen myötä olisi hyvä päästä eroon tietystä eristäytyneisyydestä, joka nuorta koulutusohjelmaa on jonkin verran vaivannut ammattikorkeakoulun sisällä. Koulutusohjelmassa koetaan ongelmallisena teorian ja käytännön erillisyys, johon saattaa heijastua myös lukiotaustaisten ja ammatillista tietä edenneiden opiskelijoiden erilaiset taustat ja valmiudet. Opetuksessa koetaan turhaa päällekkäisyyttä; tilannetta voisi parantaa opettajien nykyistä kehittyneempi opetussuunnitelmatyö. Projektityyppisen ja itsenäisen opiskelun määrä on suuri, minkä vuoksi ohjausta tulisi kehittää painottaen myös opettajien vahvempaa ohjausroolia ja yleisemminkin pedagogisia taitoja. Arviointikäytännöt ovat koulutusohjelmassa osin niukkoja ja sattumanvaraisiakin, eivätkä opiskelijat saa riittävän hyvin tietoonsa, vaikuttiko heidän antamansa palaute. Myös harjoittelusta saatua palautetta tulisi systematisoida. Viestinnän opiskelussa ammattikorkeakoulua pitäisi käyttää nykyistä laajemmin koulutusohjelman oppimisympäristönä samalla, kun sen tila- ja laiteongelmia ratkotaan. Ammattikorkeakoulussa ollaan siirtymässä oppimis- ja osaamisperustaisiin opetussuunnitelmiin. Kaikilla edellä käsitellyillä koulutusohjelmilla tämä haaste on vielä toteuttamisvaiheessa. Koulutuksen tavoitteena olevien osaamisalueiden ja kompetenssien pohtiminen on hyvä näkökulma kirkastaa ja parantaa myös uraohjausta, jossa on kaikilta osin kehittämisen varaa. Opiskelijoiden roolia opetussuunnitelmatyössä tulisi vahvistaa kaikissa ohjelmissa, ei ainoastaan palautteen antajina, vaan OPS-työn osallistujina. Julkaisussa raportoitujen arviointien kautta näkyy, että koulutusohjelmille on yhteistä toimivat liitynnät maakunnan työelämään, ei vähiten työelämästä tulevien sivutoimisten opettajien ja erilaisten työelämän kehittämishankkeiden kautta. Arviointiraporteissa tehdään joukko esityksiä siitä, miten koulutusohjelmat ja niiden sisäiset prosessit – pelkistyneimmillään opettajien ja opiskelijan työ – voivat edelleen kehittyä ja parantua. Tässä voidaan nähdä kolmen tekijän yhteisvaikutus (a) hyvin suunniteltu ja kehittyvä opetus, (b) opiskelijoiden hyvä ammatillinen osaaminen, joka kehittyy asteittain opintoprosessin kuluessa, sekä (c)monialainen hanketoiminta muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka tuottaa jatkuvasti myönteisiä ja kumuloituvia aluekehitysvaikutuksia Keski-Suomeen ja muualle toimintaympäristöön