External representations and scientific understanding

This paper provides an inferentialist account of model-based understanding by combining a counterfactual account of explanation and an inferentialist account of representation with a view of modeling as extended cognition. This account makes it understandable how the manipulation of surrogate systems like models can provide genuinely new empirical understanding about the world. Similarly, the account pro- vides an answer to the question how models, that always incorporate assumptions that are literally untrue of the model target, can still provide factive explanations. Finally, the paper shows how the contrastive counterfactual theory of explanation can provide tools for assessing the explanatory power of models.Peer reviewe

Pelastusviranomaisen poistumisturvallisuuden arviointi hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisen kohteissa

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää pelastuslaitosten hoitolaitosten sekä palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuuden arviointikäytänteitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa pelastusviranomaisille poistumisturvallisuuden arvioinnin suorittamisesta ja päätöksenteosta. Tietoa hyödyntämällä voidaan kehittää pelastuslaitosten poistumisturvallisuuden arviointiprosessia ja parantaa pelastusviranomaisen valvonnan laatua. Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusongelmaa lähestyttiin fenomenologisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Pelastuslaitosten valintaan vaikutti tuleva pelastustoimen uudistus. Valituiksi tuli neljä eri aluepelastuslaitosta, jotka mahdollisesti yhdistyvät yhdeksi pelastuslaitokseksi vuonna 2019 pelastustoimen uudistuksen myötä. Teemahaastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina. Haastateltavien valinnassa käytettiin harkinnanvaraista valintaa. Tutkimuksessa haastateltiin pelastusviranomaisia, joilla on olennaista kokemusta ja tietoa poistumisturvallisuuden arvioinnista. Tutkimuksessa todettiin pelastusviranomaisten poistumisturvallisuuden arvioinnin toteutustavat sekä käytetyt keinot poistumisturvallisuuden parantamiseksi varsin yhteneväisiksi. Tutkimuksessa selvisi, että pelastuslaki koetaan epäselväksi poistumisturvallisuusselvitysvelvollisuuden osalta ja tutkimuksen yhtenä kehitysehdotuksena on lainsäädännön selkeyttäminen tältä osin. Tulosten perusteella poistumisturvallisuusprosessi on työläs ja pelastusviranomaisen on osittain vaikea arvioida hoidettavien poistumisen toimintakykyä. Poistumisturvallisuuden arviointi jää liikaa yksittäisen viranomaisen harkinnan vastuulle, joka saattaa asettaa toiminnanharjoittajat eriarvoiseen asemaan lain edessä, joten automaattisen sammutuslaitteiston pakollisuudesta hoito- ja hoivalaitoksissa tulisi olla laissa säädetty yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseksi. Pelastuslaitosten tapa suorittaa poistumisturvallisuuden arviointia havaittiin toisistaan poikkeavaksi. Poistumisturvallisuuden arviointia tulisi suorittaa keskitytetysti, jossa arviointia suorittavat vain yksittäiset pelastusviranomaiset. Tämä parantaisi arviointien yhtenäisyyttä ja laatua. Pelastuslaitosten johdon tulisi asettaa tavoitteet poistumisturvallisuustyölle ja seurata säännöllisesti hoitolaitosten sekä palvelu- ja tukiasumisen kohteiden poistumisturvallisuuden kehitystä. Osa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoista toimii laajalla alueella yli pelastuslaitosten aluerajojen. Pelastusviranomaisten poistumisturvallisuuden arviointikäytäntöjen ja päätösten tulisi olla mahdollisimman yhteneväisiä pelastusalan uskottavuuden takia. Toimintatapojen yhtenäistämisessä on vielä kehitettävää tämän tutkimuksen tulosten perusteella. Yhteistyötä tulisi lisätä poistumisturvallisuuden arviointityötä tekevien viranomaisten kesken. Asioista keskustelemalla voidaan jakaa tietoa ja sopia yhteisistä toimintatavoista. Saman toiminnanharjoittajan kohteita tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti pelastuslaitoksen aluerajoista välittämättä. Tämä lisäisi pelastuslaitoksen vaikuttavuutta.The purpose of the thesis was to describe the practices in evaluating the evacuation safety reports in care institutions, as well as service homes and supported housing locations. The aim was to provide information for rescue authorities about evaluating and making decisions about evacuation safety. Using this information can help to develop the evaluation process off evacuation safety and improve the quality of supervision by the rescue authorities This study was conducted as a qualitative study and the research problem was approached using phenomenological research approach. The material for the study was collected by theme interviews and analyzed using content analysis. Choosing rescue departments was affected by the future rescue reform. Four rescue departments were selected, and they will possibly be combined into one rescue department. The theme interviews were carried out as an expert interview. The interviewees were selected using discretionary selection. The study interviewed rescue authorities who had the best knowledge and experience about evaluating evacuation safety. The study found that both the implementation of the evaluation of the evacuation safety and the means used to improve the evacuation safety were quite similar. The study revealed that the Rescue Act was considered unclear when it comes to the obligation to make a safety evacuation report. One proposal to improve the process was the clarification of the legislation. Based on the results, the process on evacuation safety was hard and it was partly difficult for the rescue authority to evaluate the ability to act of the people treated in the case of evacuation. Evaluation of the safety evacuation remained too much at the discretion of an individual authority that might set the operators in an unequal position before the law. The obligation to have a fire sprinkler system in care institutions, service homes and supported housing locations should be written in the law so that the principle of equal treatment would come true. The ways to carry out the evaluation of the evacuation safety were found to be different from each other in different rescue departments. The evaluation should be carried out centrally, and evaluation by only a certain group of rescue authorities. This would improve the coherence and quality of evaluations. Rescue department managements should set objectives for evacuation safety work and follow regularly how the evacuation safety develops in care institutions, service homes and supported housing locations. Some social and health care actors work on a wide area, on different rescue departments' areas. The evaluation practices and decisions about evacuation safety by rescue authorities should be as identical as possible because of the credibility of the rescue. According to this study, there is still room to improve the uniformity in practice. Cooperation should be increased between authorities who evaluate evacuation safety. By discussing, it is possible to share information and agree on common practices. The same operator's places should be handled in the same way regardless of the rescue boundaries. This would increase the effectiveness of the rescue services

Distributed Cognition in Aid of Interdisciplinary Collaborations

What does it take to perform collaborative interdisciplinarity with good epistemic and academic results? This pragmatical question, slightly rephrased, has been one of the few key issues of the philosophical studies on interdisciplinarity since the Seventies. In this paper I aim at addressing that question adopting a conceptual framework weirdly not yet used for this purpose: distributed cognition theories. In particular I will focus on the embodied, emerging, and extended nature of cognitive activities at the core of successful examples of collaborative interdisciplinarity. In the first section of this paper I will briefly review the literature on interdisciplinary collaborations. In the second section I will present the perspective from which I aim at addressing their recurrent problems: a broadly conceived distributed cognition theory, which incorporates insights from the extended mind approach, and from the theories on emerging and embodied cognition. In the third section of the paper I will analyze some of the usual emerging problems of collaborative interdisciplinarity by referring to some well-documented case studies. Then, I will propose some ways to face those problems in the organization and development of a collaborative interdisciplinary project, referring to it as a complex system of distributed cognitive activities