Temperature affected the formation of arbuscular mycorrhizas and ectomycorrhizas in Populus angustifolia seedlings more than a mild drought

Arbuscular mycorrhizal (AM) plants and fungi associate with lower soil organic matter, higher pH, lower phosphorus and higher nitrogen than ectomycorrhizal (EM) ones. However, soil conditions correlate with climatic factors, and we suggest that temperature and humidity have also direct roles in the success of mycorrhiza types. The hypothesis here is that EM perform better at low temperatures than AM, and AM resist drought better than EM. Narrowleaf cottonwood (Populus angustifolia E. James) forms both AM and EM. We grew seedlings in soil at 14, 20 and 26 °C in factorial combinations with adequate watering and a cyclic mild drought for 4 and 7 weeks. As hypothesized, the percent of EM root tips was largest at 14 °C, while the proportional root length with AM was largest at the two higher temperatures. However, unlike expectations, drought increased EM formation slightly, while the AM colonization was lower in the dry treatment. Plant growth was reduced more by low temperature than drought. Root branching was more prominent at low temperature and root length and mass growth at higher temperatures. Soil nutrient availability did not provide a direct explanation to the results, as both soluble soil N and P were the same in 14 and 20 °C, while the change in mycorrhiza colonization took place between these temperatures. Differences in root morphology (root branching vs length) may affect the proportions of the mycorrhiza types at different temperature regimes. The most likely explanation to the differential colonization is that temperature affects AM and EM fungi in a different way. In nature, temperature and humidity regimes are tightly correlated, and temperature as such may be a stronger determinant for the success of mycorrhiza types than has been previously considered. The poorer performance of AM in low-temperature and drought conditions may reflect stress avoidance rather than stress tolerance by AM fungi.Peer reviewe

Minustako pelikehittäjä?:haasteista kohti mahdollisuuksia

Tiivistelmä. Peliteollisuuden rajattomat mahdollisuudet tuovat alalle jatkuvasti uusia tekijöitä ja yhä useampi valitsee pelialan. Valinta voi johtaa esimerkiksi joko osaksi pelialan yritystä tai sitten itsenäiseksi pelikehittäjäksi. Tämä tutkielma on tehty, jotta ketä tahansa pelialasta kiinnostunutta voidaan auttaa välttämään yleisimmät sudenkuopat ja parantamaan mahdollisuuksia onnistua murtautumaan pelialalle. Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen ja haastattelututkimuksen keinoilla itsenäisen pelikehittäjän haasteita ja mahdollisuuksia hänen työskennellessään joko yksin tai yrityksessä. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että itsenäisesti toimivan pelikehittäjän suurimpia haasteita ovat resurssiongelmat kuten budjetin ja ajan puute. Suurimpia mahdollisuuksia olivat Indie-pelien vapaus olla millaisia tahansa, itsensä ilmaisu ja halvat teknologiat. Yrityksessä toimiva pelikehittäjä kokee haasteita muun muassa motivaation kanssa, sillä suuremmissa peliyrityksissä yksittäinen pelikehittäjä voi kokea työnsä olevan merkityksetöntä. Lisäksi haasteina on peliyrityksissä tapahtuva ”crunch”, jolloin kehittäjät ovat kestämättömän ylityöllistettyjä. Muita haasteita ovat kommunikaatio, aikataulu ja hallinnolliset ongelmat, jotka johtuvat muun muassa huonosta ajankäytön arvioinnista ja tekniset ongelmat kuten ohjelmointivirheet. Mahdollisuuksia pelikehittäjälle yrityksessä ilmeni muun muassa vakaat tulot, mahdollisuus edetä uralla ja virtuaaliorganisaatioissa mahdollisuus työskennellä missä ja milloin vain. Haastattelujen perusteella selvisi, että informanttien kokemat haasteet ja mahdollisuudet olivat suurimmalta osin samankaltaisia kuin mitä ilmeni kirjallisuuskatsauksessa. Myös haastatteluissa suuriksi haasteiksi osoittautuivat resurssit, kuten aika ja budjetti, mutta myös oman osaamisen mahdollinen puute. Informantit näkivät tulevaisuuden yksittäisen pelikehittäjän näkökulmasta skeptisesti pääosin kilpailun vuoksi. Tämän lisäksi haasteina nähtiin tulevaisuudessa alati kasvava pelien monimutkaisuus ja esimerkiksi uusien laitteiden ja ohjelmistoversioiden perässä pysyminen. Mahdollisuuksina informantit näkivät Indie-pelikehityksen vapauden, artistisen näkemyksen toteuttamisen ja itsensä kehittämisen. Tämän lisäksi yhteisiä mahdollisuuksia löytyi kirjallisuuskatsauksen kanssa muun muassa elannon ansaitsemisen kautta ja yhteisiä haasteita esimerkiksi kommunikaatio-ongelmat vertaistuen, työn hitauden ja identiteetin epävarmuuden suhteen. Informantit nostivat esiin myös haasteita ja mahdollisuuksia, joita ei noussut esille kirjallisuuskatsauksessa, kuten mahdolliset epähuomiot, mitä pelikehityksessä voi tulla. Väärän pelimoottorin valinta voi olla ratkaiseva pelin rahoituksen mahdollistamisen suhteen, jos tarkoitus on saada rahoitus mainoksilla ja mainokset on erittäin vaikeaa lisätä peliin. Lisäksi esille nousi sovelluskauppojen säännöt, jotka saattavat estää tietynlaisten pelien julkaisun alustalla, kuten covid-19 teemaisen pelin toisen informatin tapauksessa

Direct observations of the vacancy and its annealing in germanium

Weakly n-type doped germanium has been irradiated with protons up to a fluence of 3×10 exp 14 cm exp −2 at 35 K and 100 K in a unique experimental setup. Positron annihilation measurements show a defect lifetime component of 272±4 ps at 35 K in in situ positron lifetime measurements after irradiation at 100 K. This is identified as the positron lifetime in a germanium monovacancy. Annealing experiments in the temperature interval 35–300 K reveal two annealing stages. The first at 100 K is tentatively associated with the annealing of the Frenkel pair, the second at 200 K with the annealing of the monovacancy. Above 200 K it is observed that mobile neutral monovacancies form divacancies, with a positron lifetime of 315 ps.Peer reviewe

Pelikehittäjän haasteet ja mahdollisuudet yksin ja yrityksessä

Tiivistelmä. Pelikehitys on noussut merkittäväksi osaksi ohjelmistokehityksen maailmaa ja yhä useampi valitsee urakseen pelikehityksen. Tämä uravalinta voi johtaa siihen, että pelikehittäjä on osa isompaa peliyritystä tai sitten hän valitsee olla niin sanottu indie-pelikehittäjä ja toimii siten yksin. Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita itsenäinen ja yrityksessä toimiva pelikehittäjä kohtaa urallaan. Suurimmat löydökset olivat, että yksin toimiva pelikehittäjä kokee suurimmat haasteensa näkyvyyden hankkimisessa, riittävän markkinoinnin parissa ja pelin laajuuden ja toimintojen hallinnoimisessa. Yksin toimiva pelikehittäjä saa kuitenkin mahdollisuutena suuren vapauden toteuttaa minkä pelin hän ikinä haluaakin ja pääsee toteuttamaan täysin artistista näkemystään. Tähän verrattuna pelikehittäjä yrityksessä kokee haasteita mahdollisesti eniten niin sanotun crunchin kanssa. Crunch on yleensä suurien peliyhtiöiden ilmiö, missä työntekijät useasti syyllistetään tekemään paikasta riippuen jopa kaksinkertaista työvuoroa pitkiä aikoja ennen isoa julkaisua. Ymmärrettävästi tämä polttaa työntekijöitä loppuun ja pelikehittäjät kokevatkin crunchin aikana terveyshaittoja. Mahdollisuuksia pelikehittäjällä yrityksessä on potentiaalisesti päästä käyttämään peliteollisuuden uusimpia ja parhaimpia työkaluja, joihin yksin toimivalla pelikehittäjällä ei välttämättä koskaan ole pääsyä tai mahdollisuutta. Pelikehittäjä yrityksessä voi myös kokea turhautumista ollessaan vain pieni osa koneistoa, mutta osa isompaa projektiryhmää tuo ystävyyssuhteita ja muita yhteyksiä ihmisiin. Osana virtuaalista organisaatiota pelikehittäjä kokee haasteita eristäytymisen ja vähäisen kanssakäymisen tunteita muiden projektiryhmän jäsenten kesken, luottamus projektiryhmäläisiin ja kommunikaatio-ongelmien kanssa. Muita mahdollisia ongelmia pelikehittäjällä ovat mahdolliset aikavyöhykkeiden eroavaisuudet ja kielimuuri. Kuitenkin mahdollisuuksia tuovat työskentely missä vain ja milloin vain kuten myös ajan ja rahan säästö työmatkojen suhteen. Muita mahdollisuuksia ovat avun ja tuen saaminen missä vain, kun mahdollisia ongelmia tulee. Ratkaisuna ongelmiin voi olla muun muassa projektitapaamisten pito kasvokkain välillä

Fast Arc-Annotated Subsequence Matching in Linear Space

An arc-annotated string is a string of characters, called bases, augmented with a set of pairs, called arcs, each connecting two bases. Given arc-annotated strings $P$ and $Q$ the arc-preserving subsequence problem is to determine if $P$ can be obtained from $Q$ by deleting bases from $Q$. Whenever a base is deleted any arc with an endpoint in that base is also deleted. Arc-annotated strings where the arcs are ``nested'' are a natural model of RNA molecules that captures both the primary and secondary structure of these. The arc-preserving subsequence problem for nested arc-annotated strings is basic primitive for investigating the function of RNA molecules. Gramm et al. [ACM Trans. Algorithms 2006] gave an algorithm for this problem using $O(nm)$ time and space, where $m$ and $n$ are the lengths of $P$ and $Q$, respectively. In this paper we present a new algorithm using $O(nm)$ time and $O(n + m)$ space, thereby matching the previous time bound while significantly reducing the space from a quadratic term to linear. This is essential to process large RNA molecules where the space is likely to be a bottleneck. To obtain our result we introduce several novel ideas which may be of independent interest for related problems on arc-annotated strings.Comment: To appear in Algoritmic

Local and global behaviour of nonlinear equations with natural growth terms

This paper concerns a study of the pointwise behaviour of positive solutions to certain quasi-linear elliptic equations with natural growth terms, under minimal regularity assumptions on the underlying coefficients. Our primary results consist of optimal pointwise estimates for positive solutions of such equations in terms of two local Wolff's potentials.Comment: In memory of Professor Nigel Kalto

Riesz potentials and nonlinear parabolic equations

The spatial gradient of solutions to nonlinear degenerate parabolic equations can be pointwise estimated by the caloric Riesz potential of the right hand side datum, exactly as in the case of the heat equation. Heat kernels type estimates persist in the nonlinear cas

Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions

201

Morphological and ecophysiological root and leaf traits in ectomycorrhizal, arbuscular-mycorrhizal and non-mycorrhizal Alnus incana seedlings

Background and aims The aim was to assess possible benefits or drawbacks of arbuscular-mycorrhizal (AM) and ectomycorrhizal (EM) colonisation compared to no mycorrhizas (NM) in seedlings of the same host species. Eight broadleaf species were tested for mycorrhiza formation. Grey alder (Alnus incana) and four fungal species were selected for further experiments. Methods Grey alder seedlings were inoculated with AM fungi Rhizophagus intraradices and Glomus hoi or EM fungi Paxillus involutus plus an ascomycete isolated from Alnus roots or mock-inoculated (NM). Results EM formed in 70% of root tips and AM in 30% of root length. AM plants were smaller than EM and NM, but their specific root length (SRL) and specific leaf area (SLA) were highest. Net photosynthesis, stomatal conductance and shoot water potential did not differ between treatments. Foliar Ca, K, Mg, Mn, N, P and S concentrations (mg g−1) were highest in AM plants. However, total foliar contents (mg per plant) were lowest in AM plants, except for P, K and Zn. Conclusions The larger SRL and SLA suggest more efficient resource usage in AM plants, even though these were smaller than EM and NM plants. Grey alder is proposed as a new model species for comparisons between mycorrhiza types in cold climates.Peer reviewe

Stabilization of Ge-rich defect complexes originating from E centers in Si1- xGex:P

Thermal evolution of vacancy complexes was studied in P-doped ([P]=10 exp 18 cm exp −3) proton irradiated Si1−xGex with Ge contents of 10%, 20%, and 30% in the range of 250–350 °C using positron annihilation spectroscopy. The radiation damage recovers in the course of anneals but the final state differs from that in as-grown samples indicating the presence of small Ge clusters in the samples, contrary to the initially random Ge distribution. The activation energy for the annealing process was estimated to be 1.4±0.3 eV and attributed to the dissociation energy of the vacancy-phosphorus-germanium (V-P-Ge) complex.Peer reviewe