Six-year evolution of a space-inspired collaborative problem-solving study program in Finland

This paper presents the results of the six-year qualitative longitudinal case-study of the Epic Challenge study program in Finland. Created in 2008 for NASA engineers, the Epic Challenge program has grown and evolved to teach collaborative problem solving that reaches across different disciplines and ages. The paper presents an overview and evolution of program features and teaching methodologies. In the program, students learn a challenge-based methodology called Innovative Conceptual Engineering Design (ICED) and use this methodology to develop innovative solutions connected to the overarching challenge of sustainable human habitation of Mars. The program is built around the assumption that space exploration as a complex, multidisciplinary challenge provides the inspiration, a driving force and integrated curriculum for teaching Science, Technology, Engineering and Math (STEM) concepts and problem-solving techniques in four key areas: teamworking, networking, systems thinking and innovation. In 2015 the program was adopted and fused with a phenomenon-based learning curriculum in Finland, and it grew to be taught to students of various backgrounds from high-school to doctoral level. The course delivery and content were modified annually based on lessons learned and more than 500 students have gone through the program in Finland. The paper presents the evolution of key program features and concludes by presenting the most robust features of the program implementations that could benefit space agencies, companies and faculty interested in promoting space and STEM related competences

Ulkomaisten suorien investointien vaikutukset talouskasvuun

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa selvitetään ulkomaisten suorien investointien vaikutuksia talouskasvuun niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. Tarkoituksena on selvittää millä eri mekanismeilla ja mitä kanavia pitkin positiivisia tai negatiivisia talouskasvuvaikutuksia voi tapahtua. Lisäksi selvitetään millaisia taloudellisia vaatimuksia ulkomaisista suorista investoinneista lähtöisin olevan talouskasvun saavuttaminen asettaa investointien kohdemaille. Tärkeimmiksi mekanismeiksi osoittautuivat uuden fyysisen pääoman muodostus, teknologian kehittyminen sekä henkisen pääoman kasvu. Heijastusvaikutukset toimivat tärkeimpänä kanavana ulkomaisten suorien investointien hyötyjen jakautumisessa laajemmin kohdemaahan. Kohdemaan talouden ominaisuuksista tärkeimpiä ovat riittävä vastaanottokyky ja rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys. Tutkielmassa hyödynnetään aiempaa kirjallisuutta ja tutkimuksia aiheesta sekä empiirisessä osiossa estimoidaan regressioanalyysin avulla ulkomaisten suorien investointien vaikutuksia talouskasvuun Suomessa 1975–2017 aikavälillä. Tulokset osoittavat ulkomaisten suorien investointien vaikuttavan vaihtelevasti talouskasvuun eri maissa. Tämän tutkielman empiirisen osion tulosten mukaan ulkomaiset suorat investoinnit eivät ole kiihdyttäneet talouskasvua Suomessa. Aiempien tutkimusten perusteella tulokset ovat osittain ristiriitaisia, mutta suurimmassa osassa laajoja maa-aineistoja hyödyntävistä tutkimuksista on havaittu positiivisia talouskasvuvaikutuksia niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. Tulokset osoittavat maakohtaisen tutkimuksen tarpeellisuuden todellisten vaikutusten analysoimiseksi. Tulosten perusteella ei voida tehdä kaikkiin maihin päteviä yleistyksiä ulkomaisten suorien investointien talouskasvuvaikutuksista tai perustella ulkomaisia suoria investointeja tukevia poliittisia päätöksiä

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki : Tutkimus sairausvakuutuslain vuoden 2011 muutoksen vaikutuksista työpaikkojen toimintaan

Tutkimuksessa selvitettiin vuoden 2011 sairausvakuutuslain muutoksen vaikutuksia työkyvyn hallintaan, seurantaan ja varhaiseen tukeen. Sairausvakuutuslakimuutos (L 1056/2010) edellyttää, että ”työpaikalla on yhteistyössä työterveyshuollon kanssa sovitut käytännöt siitä, miten työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisenä toimintana”, jotta työterveyshuollon korvausluokkaan 1 kuuluvista palveluista aiheutuvista kustannuksista korvattaisiin 50 %:n sijaan 60 %. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin laaja, sähköinen kyselytutkimus, johon osallistui yli 1 000 työnantajaa. Toisessa vaiheessa kartoitettiin syvemmin työnantajien hyviksi kokemia työkyvyn hallinnan käytäntöjä sekä kehitysehdotuksia case-tutkimuksen menetelmin suppeammasta 22 työnantajan otoksesta. Tämän lisäksi haastateltiin viittä eri työterveyshuollon palveluntuottajaa. Yli 85 % kyselytutkimukseen osallistuneista ilmoitti sopineensa toimintakäytännöistä tai laatineensa toimenpideohjelman yhteistyössä työterveyshuollon kanssa, mikä on noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin ennen vuotta 2011. Erilaisille toimintamalleille on laadittu suunnitelmia melko kattavasti, mutta suunnitelmien seuranta ei ole vielä systemaattista: suunnitelmiin ei ole kytketty tavoitteita, ja seurattavat mittarit puolestaan eivät välttämättä kytkeydy suunnitelmiin. Suurin osa tutkimuksen toiseen vaiheeseen osallistuneista organisaatioista koki lakimuutoksen onnistuneeksi tavaksi edistää työkyvyn hallintaa. Osallistuneissa organisaatioissa työkyvyn hallinta ja varhainen tuki on tullut viime vuosina keskimäärin systemaattisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Haastateltavat kuitenkin korostivat organisaation omaa toimintaa ja valmiutta tärkeämmäksi työkyvyn hallinnassa. Haastateltavat pitivät suunnitelmien tekoa melko hyödyllisenä työkyvyn hallinnan kannalta ja osasivat mainita esimerkkejä hyvistä työkykykäytännöistä. Tavoitteiden seuranta ja mittaaminen ei kuitenkaan ole niin systemaattista kuin laajat suunnitelmat antaisivat olettaa. Tavoitteet on suunnitelmissa ilmaistu tyypillisesti yleisellä tasolla, jolloin niitä on vaikea mitata tai asettaa tavoitetasoja. Työpaikoilla seurataankin tyypillisesti helposti mitattavia asioita, kuten työtapaturmia, sairauspoissaoloja ja ennenaikaisia eläköitymisiä. Nämä kuvastavat myöhäisen vaiheen ongelmia. Varhaisen vaiheen tunnistamista tai ennaltaehkäisyn toteutumista ei seurata, oletettavasti niiden vaikean mitattavuuden vuoksi, vaikka tavoitteista nämä teemat löytyvät. Työkyvyn hallinnan kehittäminen on monivaiheinen prosessi, joka lähteäkseen käyntiin edellyttää yleistä tietoisuutta työkyvyn hallinnasta sekä henkilöstöasioista vastaavien tahojen kykyä kommunikoida muun johdon kanssa työkyvyn hallinnan kustannusvaikuttavuudesta. Onnistunut työkyvyn hallinta edellyttää lisäksi, että johto on sitoutunut siihen, sisäinen viestintä esimiehille ja työntekijöille toimii ja että henkilöstö osallistuu prosessiin