Tavoitetilan määrittäminen virtavesikunnostuksissa – esimerkkinä Nuuksion Myllypuro

The EU Water Framework Directive requires from the member countries a more comprehensive assessment of the status of waters as well as active measures for improving it. A more comprehensive approach to the status of waters will require that not only the chemical status but also the morphology of the channel as well as the hydrological and biological status should correspond to the original natural conditions as closely as possible. It may thus be expected that the implementation of the directive will increase the need of restoration of waters in our country. This work has focused on such concepts for planning of restoration that support the efforts to reach the goals set in the directive. In the concepts examined, the natural features of a water system have been clearly taken into account and the objective has been to restore them. Nevertheless, the concepts also try to adapt the final restoration methods to other functions important to the human community so that it will be possible to carry out the restoration plans. Beyond the restoration planning concepts, the work contains a literature-based presentation of some important theories of the function and formation of river ecosystems. The characteristics of river ecosystems have been examined in terms of hydrology, morphology, water quality and biology. The variations of these features define the characteristics of each part of a watercourse. Such characteristics should always be taken into account in the planning and goal-setting of a restoration project. The restoration planning concepts and theories presented in the work have been applied on the restoration planning for the brook Myllypuro in Nuuksio. The brook had been straightened in a previous clearing and the project aimed at restoring as far as possible the natural conditions of the channel. Attention was especially paid to the shape of the channel and the restoration of flooding. As a pattern for restoration, we used another reach of the same brook. This reach had remained in its natural state. To prevent possible damages, the effects of restoration were examined by modelling. The proposed solutions in the restoration were adapted as far as possible to both the existing limitations and the goals of restoration. An operations model based on validated information about the original natural conditions provided a good basis for restoration planning. It was also considered important that the factors limiting the restoration were clearly distinguished. Well-motivated solutions and goals are thus an essential factor in the assessment of restorations and they can be used to enhance the development of restoration methods for the needs of future projects.Vuonna 2000 voimaan tullut EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta entistä kattavampaa vesien tilan arviointia, sekä aktiivisia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi. Vesien tilaa tullaan tarkastelemaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Hyvän kemiallinen tilan lisäksi tulee myös uoman morfologian, hydrologian ja biologisen tilan vastata mahdollisimman hyvin alkuperäisiä luonnontilaisia olosuhteita. Direktiivin toimeenpanon voidaankin odottaa lisäävän kunnostustarvetta vesistöissämme. Tässä työssä on tutkittu kunnostussuunnittelun toimintamalleja, jotka tukevat direktiivin asettamien tavoitteiden saavuttamista. Tutkituissa malleissa otetaan selkeästi huomioon vesistön luontaiset ominaispiirteet ja niitä pyritään palauttamaan. Toimintamallit pyrkivät kuitenkin sovittamaan lopulliset kunnostustoimet muiden, ihmisen kannalta tärkeiden toimintojen kanssa siten, että kunnostussuunnitelmista tulee toteuttamiskelpoisia. Kunnostussuunnittelun toimintamallien lisäksi työn kirjallisuustutkimus käsittää keskeisiä teorioita jokisysteemin toiminnasta ja muotoutumisesta. Jokisysteemin ominaispiirteitä on tukittu osakokonaisuuksina hydrologia, morfologia, vedenlaatu ja biologia. Niissä esiintyvä vaihtelu antaa kullekin jokiosuudelle tyypilliset piirteet. Tyyppikohtaiset piirteet tulisikin ottaa huomioon kunnostuksen suunnittelussa ja tavoitteiden asettelussa. Työssä esitettyjä kunnostussuunnittelumalleja ja teorioita on sovellettu Nuuksion Myllypuron kunnostuksen suunnittelussa. Kunnostuksella pyrittiin palauttamaan suureksi perattu suora uoma mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnontilaa. Eritystä huomiota kiinnitettiin uoman muotoutumiseen ja tulvimisen palauttamiseen. Kunnostuksen esikuvana toimi luonnontilaisena säilynyt osuus samasta vesistöstä. Haittojen ehkäisemiseksi kunnostuksen vaikutukset mallinnettiin ja kunnostusratkaisut sovitettiin mahdollisimman hyvin olemassa olevien rajoitteiden ja kunnostukselle asetettujen päämäärien kesken. Toimintamalli, joka perustuu alkuperäisen luonnontilan selvittämiseen, antoi hyvän pohjan kunnostussuunnittelulle. Myös kunnostusta rajoittavien tekijöiden selkeä erottelu koettiin hyväksi. Perustellut ratkaisut ja tavoitteet ovatkin oleellinen osa kunnostusten arviointia ja omiaan parantamaan kunnostusmenetelmien kehittämistä tulevia hankkeita varten

Luonnonmukaisten ohitusuomien suunnittelu rakennetussa vesistössä – Lohen palauttaminen Oulujokeen

Luonnonmukaisilla ohitusuomilla voidaan mahdollistaa kalojen ja muiden eliöiden vaellus vesistöissä, joissa läpikulku on estynyt voimalaitoksia ja patoja rakennettaessa. Ohitusuomiin voidaan toteuttaa uusia lisääntymisalueita, joita tarvitaan alkuperäisten virtavesihabitaattien vähennyttyä. Loiviin uomiin voidaan tehdä kutusoraikkoja ja poikasalueita. Suunnittelussa voidaan soveltaa esimerkkejä rakennetuista kutu- ja poikastuotantouomista sekä luonnonvesistä saatua tietoutta lohien ja taimenten lisääntymisoloista. Selvityksessä esitetään alustavat ohitusuomien suunnitelmat Oulujoen pääuoman kuudelle ylimmälle voimalaitokselle. Linjausten pituudet ovat 650 metristä ja 10 kilometriin. Kaltevuuksien, mittasuhteiden ja virtaamien vaikutuksia syntyviin virrannopeuksiin, vesisyvyyksiin ja lisääntymisalueiden laatuun tutkittiin virtaus- ja habitaattimallilla. Mallinnuksen perusteella myös pienillä talvivirtaamilla habitaattien laatu voi säilyä hyvänä. Ohitusuomiin saadaan yhteensä 11 hehtaaria hyvälaatuisia lisääntymishabitaatteja, joiden poikastuotanto voisi olla 22 000 lohen smolttia vuodessa. Oulujoessa ja sivuvesistöissä jäljellä olevien lisääntymisalueiden poikastuotannoksi on arvioitu yhteensä 30 000 smolttia vuodessa. Ohitusuomien rakennuskustannuksiksi laskettiin 0,5 -2,9 miljoonaa euroa, yhtensä 7,3 miljoonaa euroa. Teknisten kalateiden toteutuskustannus olisi yhteensä 9,7 miljoonaa euroa. Ohitusuomilla voisi olla suuri merkitys vaellusreitteinä ja uusina lisääntymisalueina pyrittäessä alkuperäisten lisääntymisalueiden kompensoimiseen ja luontaisesti lisääntyvien kalakantojen aikaansaamiseen. Ohitusuomat ovat kiinnostavia myös maiseman, asuinympäristön ja matkailun kannalta

Valtion vesitaloushankkeiden toimivuuden tarkastelu – Yhteenveto arvioinnin tuloksista

Alkuperäiseen julkaisuun on tehty korjauksia sivuille 12, 14, 15, 16 sekä taulukkoon sivuilla 38–40. (30.9.2020)Valtiolla on ollut keskeinen rooli lukuisten laajojen vesitaloushankkeiden toteutuksessa ja valtion vastuulla on edelleen hankkeisiin liittyviä tarkkailu-, hoito- ja kunnossapitovelvoitteita. Hankkeilla hoidetaan yhteiskunnan turvallisuudelle ja toiminnalle tärkeitä tehtäviä, kuten vesistöjen säännöstelyjä ja tulvariskien hallintaa sekä parannetaan olosuhteita virkistyskäytölle ja vesieliöstölle. Vesitaloushankkeisiin kohdistuu monenlaisia muutospaineita ilmasto- ja vesiolosuhteiden, lainsäädännön ja yhteiskunnan arvostusten muuttuessa. Tässä selvityksessä on muodostettu valtakunnallisesti yhdenmukainen ja kattava kokonaiskuva valtion omistamien ja ylläpitämien hankkeiden ajantasaisuudesta ja kehittämistarpeista. Selvitys toteutettiin SYKEn, ELY-keskusten ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Selvityksessä arvioitiin 431 valtion vesitaloushankkeen ajantasaisuutta ja kehittämistarpeita. Taustalla on vajaassa puolessa (44 %) hankkeista uiton loppuminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vesistössä. Kolmasosassa hankkeita alkuperäisenä tavoitteena on vesistön kunnostus ja neljäsosassa tulvasuojelu. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa valtion vesitaloushankkeista on ajantasaisia ja tarpeellisia, eikä niihin liittynyt merkittävää kehittämistarvetta. Hankkeita on myös aktiivisesti kehitetty vastaamaan ilmasto- ja vesiolojen sekä yhteiskunnan arvostusten muutoksia. 72 hankkeessa on muutettu rakenteita, velvoitteita tai lupaa ja muutoksia on käynnissä tai suunnitteilla yhteensä 65 hankkeessa. 17 %:ssa hankkeita on kuitenkin tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Useimmiten samaan hankkeeseen liittyi useita kehittämistarpeita. Ajantasaistamisen tarvetta liittyi hankkeen tavoitteisiin (37 hanketta), lupiin (27) tai sopimuksiin (21). Vain muutamassa hankkeessa velvoitteiden arvioitiin olevan vanhentuneita. Sen sijaan 29 hankkeessa voisi olla aihetta asettaa uusia tarkkailu-, kalatalous- tai teknisiä velvoitteita hankkeen haittojen kompensoimiseksi. Osassa hankkeita on tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Merkittävää kehittämistarvetta arvioitiin olevan yhteensä 89 hankkeessa. Muut merkittävät kehittämistarpeet liittyivät erityisesti rakenteiden kuntoon, mitoitukseen ja käyttöön (50 hanketta), kalankulun turvaamiseen (38) sekä säännöstelyn tai muun hydrologian kehittämiseen (30). Lisäksi virkistyskäytön lisääntymisestä aiheutuu vähäistä tai merkittävää kehittämispainetta lukuisille hankkeille. Tärkeimpiä kehittämispaineiden taustalla olevia tekijöitä olivat luvanhaltijan itse tunnistamat tarpeet, vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen, asukkaiden ja sidosryhmien tarpeet sekä kalatiestrategia tai muu kalatalouden kehittäminen. Merkittävässä osassa ajantasaistamista tai muuta kehittämistä edellyttävissä hankkeessa on kuitenkin jo käynnissä tai vireillä kehittämishanke. Selvitystyön perusteella on ehdotettu useita jatkotoimenpiteitä, jotka liittyvät muun muassa rakenteiden kunnossapidon määrärahoihin, kalojen kulun parantamiseen, säännöstelyjen kehittämiseen ja hankkeiden toimivuuden säännölliseen seurantaan

Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus

Kosteikkojen määrän odotetaan kasvavan maatalouden vesiensuojelun menetelmänä merkittävästi lähivuosina. Tähän tarpeeseen koottiin viimeisin tutkimus- ja kokemuspohjainen tieto uusiksi suunnittelu- ja mitoitusohjeistoiksi. Hankkeen tavoitteena oli i) luoda kosteikkojen alueellista ja paikallista yleissuunnittelua koskevat periaatteet ja kriteerit sekä ii) laatia monivaikutteisten vesiensuojelukosteikkojen tavoitteisiin perustuva suunnittelu- ja mitoitusohjeisto käytännön suunnittelijoille. Tässä julkaisussa esitetään rakennettujen kosteikkojen ratkaisuja ja niiden rakenteellisia yksityiskohtia, käydään läpi suunnittelun ja mitoituksen keskeiset periaatteet, käsitellään kenttätutkimusta ja suunnittelussa tarvittavia taustatietoja sekä arvioidaan kosteikkojen avulla saatavia ympäristö- ja muita hyötyjä. Kosteikkojen puhdistusmekanismeja ja niiden vaikutuksia esitetään suunnittelun ja mitoituksen taustatiedoiksi. Julkaisussa käsitellään pelkästään maatalouden monivaikutteisia kosteikoita, joissa vesiensuojelutavoitteet yhdistetään useisiin muihin tavoitteisiin, kuten esim. luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, tulvien hallinta, virkistyskäyttö ja metsästys. Hanke oli MMM:n rahoittama ja toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (LOS) kanssa.Yleissuunnittelua koskevasta ohjeistosta vastasi LOS ja tästä julkaisusta Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012–2013 − päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen

Suomen ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu laadittiin vuonna 2008 vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistuksen (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointiin ja luokitteluun vesienhoidon toista suunnittelukautta varten. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille vesienhoidon suunnittelussa käytettäväksi vesien tilan luokitteluun. ELY-keskusten on tärkeää huomioida ja ottaa systemaattisesti käyttöön ohjeessa esitetyt päivitetyt arviointiperusteet. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin. Ohjeessa esitetään ne muutokset ja lisäykset, jotka vuosien 2012–2013 aikana toteutettavassa luokittelussa tulee huomioida verrattuna ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistukseen. Muilta osin noudatetaan ensimmäisen luokittelukierroksen ohjeistusta (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009). Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä ohjeessa liitteinä, eikä ohjeen OH 3/2009 liitetaulukoita tule käyttää

Silta- ja rumpurakenteiden aukkomitoitus

Ilmastomallien mukaan sademäärät kasvavat kaikkialla suomessa. Sadeolojen ennustetaan äärevöityvän eli yhtäältä esiintyy pitkiä kuivia kausia ja toisaalta rankkasateet voimistuvat ja toistuvat nykyistä useammin. Etelä-Suomessa talviaika lyhenee ja lumipeite jää ohuemmaksi. Vesisateiden osuus kokonaissadannasta kasvaa ja tämä lisää talviaikaisia valuntoja. Etelä-Suomessa lumipeitteen ohenemisen vuoksi sulamisvesistä syntyvä kevätylivirtaama jää nykyistä pienemmäksi ja vuotuinen ylivirtaama-ajankohta sattuu useammin muuksi kuin kevääksi. Pohjois-Suomessa talviaikaiset sateet ovat tulevaisuudessakin suurimmaksi osaksi lunta. Vaikka lumipeitteinen aika lyhenee sielläkin, sademäärien kasvu saattaa lisätä lumipeitteen vesiarvoja ja kasvattaa sulamisvesien aiheuttamia kevätylivirtaamia (RATU, Water Adapt). Tämä korostaa silta- ja rumpuaukkojen riittävän mitoittamisen tärkeyttä. Useimmat ELY-keskukset ovat luopuneet aukkolausuntojen antamisesta. Oppaan tarkoituksena on antaa aukkomitoituksia tekeville henkilöille tietoa laskentaperusteista ja hyväksi koetuista toimintatavoista. Oppaan avulla on mahdollista luoda yhtenäinen käytäntö silta- ja rumpuaukkojen mitoituksessa. Samalla sen toivotaan korostavan hyvän suunnittelun merkitystä siltojen ja rumpujen rakentamisessa. Tämän oppaan pohjana on ollut siltojen ja rumpujen mitoitusta koskeva osa vesihallituksen vuoden 1986 julkaisusta ”Maankuivatuksen suunnittelu I osa”, joka on korvattu vuonna 2015 päivitetyllä julkaisulla ”Maan-kuivatuksen ja kastelun suunnittelu”. Opas sisältää tietoa sillan ja rummun vesiaukon mitoittamisesta. Suosittelemalla nykyistä harvemmin esiintyviä mitoitusvirtaamia pyritään pienentämään riskejä. Ohjeita aukon aiheuttaman padotuksen määrittämiseksi on selkeytetty. Oppaassa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota myös aukkorakenteiden haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisyyn. Taustalla on yhteiseurooppalaisen vesipolitiikan vaatimus vapaasta ja yhtenäisestä uomajatkumosta. Sen tila ei voi olla ekologisesti hyvä, jos silta- ja rumpurakenteet katkaisevat jatkumon. Suomen ympäristökeskus on julkaissut oppaan alun perin vuonna 2007 nimellä ”Silta- ja rumpulausunnot – Luonnos oppaaksi”. Julkaisun tekemiseen on osallistunut asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksesta ja ELY-keskuksista sekä konsulttina yli-insinööri Raimo K. Nissinen. Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten toimintamalliryhmä on päivittänyt opasta ottaen huomioon vuonna 2012 voimaan tulleen vesilainsäädännön uudistuksen (587 / 2011) sekä aluehallinnossa ja ympäristöhallinnossa tapahtunee

Tavoitetilan määrittäminen virtavesikunnostuksissa - esimerkkinä Nuuksion Myllypuro

The EU Water Framework Directive requires from the member countries a more comprehensive assessment of the status of waters as well as active measures for improving it. A more comprehensive approach to the status of waters will require that not only the chemical status but also the morphology of the channel as well as the hydrological and biological status should correspond to the original natural conditions as closely as possible. It may thus be expected that the implementation of the directive will increase the need of restoration of waters in our country. This work has focused on such concepts for planning of restoration that support the efforts to reach the goals set in the directive. In the concepts examined, the natural features of a water system have been clearly taken into account and the objective has been to restore them. Nevertheless, the concepts also try to adapt the final restoration methods to other functions important to the human community so that it will be possible to carry out the restoration plans. Beyond the restoration planning concepts, the work contains a literature-based presentation of some important theories of the function and formation of river ecosystems. The characteristics of river ecosystems have been examined in terms of hydrology, morphology, water quality and biology. The variations of these features define the characteristics of each part of a watercourse. Such characteristics should always be taken into account in the planning and goal-setting of a restoration project. The restoration planning concepts and theories presented in the work have been applied on the restoration planning for the brook Myllypuro in Nuuksio. The brook had been straightened in a previous clearing and the project aimed at restoring as far as possible the natural conditions of the channel. Attention was especially paid to the shape of the channel and the restoration of flooding. As a pattern for restoration, we used another reach of the same brook. This reach had remained in its natural state. To prevent possible damages, the effects of restoration were examined by modelling. The proposed solutions in the restoration were adapted as far as possible to both the existing limitations and the goals of restoration. An operations model based on validated information about the original natural conditions provided a good basis for restoration planning. It was also considered important that the factors limiting the restoration were clearly distinguished. Well-motivated solutions and goals are thus an essential factor in the assessment of restorations and they can be used to enhance the development of restoration methods for the needs of future projects.Vuonna 2000 voimaan tullut EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta entistä kattavampaa vesien tilan arviointia, sekä aktiivisia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi. Vesien tilaa tullaan tarkastelemaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Hyvän kemiallinen tilan lisäksi tulee myös uoman morfologian, hydrologian ja biologisen tilan vastata mahdollisimman hyvin alkuperäisiä luonnontilaisia olosuhteita. Direktiivin toimeenpanon voidaankin odottaa lisäävän kunnostustarvetta vesistöissämme. Tässä työssä on tutkittu kunnostussuunnittelun toimintamalleja, jotka tukevat direktiivin asettamien tavoitteiden saavuttamista. Tutkituissa malleissa otetaan selkeästi huomioon vesistön luontaiset ominaispiirteet ja niitä pyritään palauttamaan. Toimintamallit pyrkivät kuitenkin sovittamaan lopulliset kunnostustoimet muiden, ihmisen kannalta tärkeiden toimintojen kanssa siten, että kunnostussuunnitelmista tulee toteuttamiskelpoisia. Kunnostussuunnittelun toimintamallien lisäksi työn kirjallisuustutkimus käsittää keskeisiä teorioita jokisysteemin toiminnasta ja muotoutumisesta. Jokisysteemin ominaispiirteitä on tukittu osakokonaisuuksina hydrologia, morfologia, vedenlaatu ja biologia. Niissä esiintyvä vaihtelu antaa kullekin jokiosuudelle tyypilliset piirteet. Tyyppikohtaiset piirteet tulisikin ottaa huomioon kunnostuksen suunnittelussa ja tavoitteiden asettelussa. Työssä esitettyjä kunnostussuunnittelumalleja ja teorioita on sovellettu Nuuksion Myllypuron kunnostuksen suunnittelussa. Kunnostuksella pyrittiin palauttamaan suureksi perattu suora uoma mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnontilaa. Eritystä huomiota kiinnitettiin uoman muotoutumiseen ja tulvimisen palauttamiseen. Kunnostuksen esikuvana toimi luonnontilaisena säilynyt osuus samasta vesistöstä. Haittojen ehkäisemiseksi kunnostuksen vaikutukset mallinnettiin ja kunnostusratkaisut sovitettiin mahdollisimman hyvin olemassa olevien rajoitteiden ja kunnostukselle asetettujen päämäärien kesken. Toimintamalli, joka perustuu alkuperäisen luonnontilan selvittämiseen, antoi hyvän pohjan kunnostussuunnittelulle. Myös kunnostusta rajoittavien tekijöiden selkeä erottelu koettiin hyväksi. Perustellut ratkaisut ja tavoitteet ovatkin oleellinen osa kunnostusten arviointia ja omiaan parantamaan kunnostusmenetelmien kehittämistä tulevia hankkeita varten

Vanhenevat havupuiden kannot kaarnakuoriaisten resurssina

Kaikenlaisen energiapuun, myös kantojen, korjaaminen metsästä vähentää lahopuun ja siinä elävien eliöiden määrää metsässä, mikä osaltaan pienentää alueen monimuotoisuutta. Hakkuualoille jätetyt kannot ovat yksi mahdollinen resurssi kaarnakuoriaisille. Kaarnakuoriaiset ovat kovakuoriaisia, jotka saattavat aiheuttaa metsätuhoja tappamalla puita. Monien kaarnakuoriaislajien tiedetään iskeytyvän juuri kuolleisiin sekä puolustuskyvyltään heikentyneisiin puihin. Tietoa vanhenevista kannoista kaarnakuoriaisten resurssina ei kuitenkaan ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka paljon reilun vuoden vanhat kuusen kannot houkuttelevat kaarnakuoriaisia avohakkuualoille. Tutkimus toteutettiin kesällä 2018 Jyväskylässä kahdella avohakkuualalla. Aineisto kerättiin ristikkoikkunapyydyksillä, joita oli yhteensä kymmenen molemmilla hakkuualoilla. Pyydyksiä asetettiin yhdelle hakkuualalle viisi kannoille sekä viisi avomaalle. Pyydystetyt kaarnakuoriaiset määritettiin lajilleen Dryocoetes-sukua lukuunottamatta. Lajeja oli aineistossa yhteensä 11. Kaarnakuoriaisia saatiin yhteensä 839 yksilöä, joista kannoilla tuli 721 ja avomaalla olleisiin pyydyksiin 118, eli kannoille saatiin enemmän kaarnakuoriaisia. Lajimäärä oli pienempi reilun vuoden vanhalla kuin tuoreella avohakkuualalla. Myös yksilömäärä oli yli kolmasosan pienempi vähän yli vuoden vanhalla hakkuualalla. Saatujen tulosten mukaan kantojen jättäminen hakkuualoille olisi viisasta monimuotoisuuden kannalta, koska reilun vuoden vanhat kannot houkuttelevat edelleen kaarnakuoriaisia. Vanhenevat kannot toimivat siis kaarnakuoriaisten resurssina. Kantojen jättäminen hakkuualalle ei aiheuta pitkäaikaista uhkaa kaarnakuoriaisista metsätaloudelle, koska pahimpia tuholaislajeja tuli kannoille vähän