16 research outputs found
Monen äänen maisema : Kokemuksellinen tieto maisemapolitiikassa
Raportti käsittelee maisemaosallisuuden toteutumista kansallisissa ohjelmissa ja strategioissa sekä havainnollistaa ajankohtaista keskustelua kokemuksellisesta tiedosta neljän tapausesimerkin avulla.
Selvitys nostaa esille neljä ajankohtaista kehittämiskohdetta Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen (Council of Europe Landscape Convention, CoELC) edistämiseksi ja samalla maisemademokratian ja kansalaisten osallistumisen turvaamiseksi:
1) Maisemakäsityksen ja maisematiedon laajentaminen ja kohdentaminen siten, että kokemuksellinen tieto integroituu ja käsitteellistyy ympäristösuunnittelun prosesseissa ja eri tietoarkkitehtuureissa,
2) arvoja törmäyttävien, kokemuksellista tietoa esille tuovien ja maisemademokratian toteutumisen kannalta oikea-aikaisten suunnittelu- ja osallisuuskäytäntöjen valtavirtaistaminen,
3) maisemapolitiikan hallinnon rakenteiden kehittäminen siten, että maisemademokratia sisältyy rakenteisiin läpileikkaavana teemana käytetyissä käsitteissä, suunnittelussa, seurannan kriteereissä, alueiden käytön ohjeissa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja muissa maisemaan liittyvissä prosesseissa sekä
4) maisemapolitiikkaa, maisemaa ja kulttuuriympäristöä tutkivien tieteen ja hallinnon alojen tutkimuksen, koulutuksen mallien ja rahoituksen kehittäminen.
Maisemapoliittisen tarkastelun tavoitteena tulee olla entistä moniäänisempi, joustavampi ja kokemuslähtöisempi tapa hahmottaa maisemaa ja sen arvoja kaikilla maankäytön osa-alueilla
Kokemäenjoen rannat porilaisten arkiympäristönä ja kulttuuriperintönä
Kaupunkikulttuuria tai urbaania kulttuuriperintöä ajatellessa ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen villinä rehottava joenrantapöheikkö tai naakkaparvi. Nämä eivät kuulu institutionaalisen kulttuurin tai kulttuuriperinnön piiriin, vaan niihin suhtaudutaan yleensä kaupunkiluontona. Tämä taas asemoituu usein välineellisesti joko artefaktista kaupunkiympäristöä pehmentävänä kehyksenä ja elämysten tuottajana tai sille vastakkaisena hukkatilana ja kaavallisena jakojäännöksenä, joka pitäisi saada parempaan käyttöön. Itseisarvoisesta kaupunkiluonnosta voidaan puhua monimuotoisuuden kantajana, autonomisena toimijana tai toimijaryhmänä sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tasaveroisena osapuolena. Tässä artikkelissa lähdetään hahmottamaan kaupunkiluontoa kulttuurina ja kulttuuriperintönä korostaen luonnon toimijuutta ja omalakisuuttasen ja kulttuurin välisen moninaisen vuorovaikutuksen lähtökohtina
Imeytystä, suodatusta ja linnunlaulua: Luontopohjaisen vesienhallinnan moninaishyödyt Porissa
Erilaiset luontopohjaiset ratkaisut ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa
kiinnostusta kansainvälisissä ja kansallisissa toimijoissa. Luontopohjaiset ratkaisut täydentävät teknistä
lähestymistapaa painottavia maankäytön ja suunnittelun ratkaisumalleja, sillä
niiden avulla voidaan ratkoa samanaikaisesti useita yhteiskunnallisia ongelmia. Luontopohjaisten ratkaisujen kysyntää ja ajankohtaisuutta
lisäävät myös muut yhteiskuntien kohtaamat haasteet, kuten
kaupungistumisen hallinta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä kestävän
kehityksen tavoitteisiin vastaaminen. Kaupunkisuunnittelussa luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyyden tunnistaminen
voi edistää toimialojen rajat ylittävää toimintaa. Hyötyjen ja
kustannusten laaja-alainen tunnistaminen ja arviointi ovat edellytys myös
valittaessa kokonaisuuden kannalta parhaita vaihtoehtoja sekä arvioitaessa
maankäytön ristiriitatilanteita. Laaja-alainen hyötyjen
tunnistaminen ja intressien yhteensovittaminen edellyttävät monitieteistä
tutkimustietoa sekä uudenlaisia suunnittelun ja päätöksenteon toiminta- ja
yhteistyömalleja. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on mahdollista vastata myös moniin kuntien
velvoitteisiin, kuten vesienhallinnan, virkistyspalveluiden, viherrakenteen ja
biodiversiteetin kehittämiseen. Luontopohjaisten ratkaisuiden mahdollisuuksia vastata ilmastonmuutoksen
aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on tutkittu ”Tehokkaat ja
vaikuttavat luontopohjaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen sopeutumisen välineinä”
-hankkeessa (TASAPELI). Vuonna 2018 käynnistynyttä tutkimushanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rahoittaa
valtioneuvosto. Turun yliopiston maisemantutkimuksen toteuttamassa tapaustutkimuksessa selvitettiin luontopohjaisten vesienhallintaratkaisujen
sosiaalista ja kulttuurista vaikuttavuutta. Tapaustutkimusta varten tehtiin haastatteluja ja
järjestettiin sidosryhmätyöpaja. Haastatteluilla
pyrittiin selvittämään eri toimijoiden sekä kirjattuja
että muita tavoitteita ja näiden toteutumista heidän
näkökulmastaan.
<br /
Taidehistoria ja lähialat keskustelevat tilasta, ympäristöstä ja ruumiista
EditorialPääkirjoitusLedar
Vesikansa : Kokemäenjoki porilaisten elettynä arkiympäristönä
Pori on jokikaupunki. Vaikka Kokemäenjokea osataan varoa, sitä kuitenkin rakastetaan sellaisenaan ja sen rannoilla viihdytään. Turun yliopiston maisemantutkimuksen Vesikansa-hanke selvitti porilaisten suhdetta Kokemäenjokeen. Hankkeen toinen tavoite oli tutkia osallistuvan kulttuurikartoituksen soveltumista kaupunkiluonnon tutkimiseen. Tulosten mukaan porilaisyhteisöille tärkeitä ovat rantareitit, monimuotoinen kaupunkiluonto, arkikäytöt ja vesiensuojelu. Luonnonläheisiä rantoja ja niiden vapaamuotoista käyttöä arvostetaan ja ne ovat osa identiteettejä. Toiveina ovat yhtenäiset rantareitit ja esteetön pääsy julkisille jokirannoille