Distorting mirror: Formation of party political sphere on social media in Finland

In this dissertation, I assess interaction in social media as a novel mode of political participation and ask how are party politics extended within the social media public sphere in Finland during the 2010s. In this research, I evaluate the formation of the social media political sphere by analyzing the party–political, demographic, and ideological standings from which the sphere is produced and accessed, and how these factors are reconstructing social structures and orders on social media platforms. This dissertation concentrates on the six largest parties in Finland, namely the Social Democratic Party, the Finns Party, the National Coalition Party, the Center Party, the Green League, and the Left Alliance. By combining theoretical perspectives from a variety of academic fields, such as sociology, political science, social psychology, and economic sociology, the dissertation attempts to produce nuanced understandings of social, ideological, and party-political origins of digital participation and other topical phenomena, such as political polarization and spread of hate speech, in the Finnish political context. In addition to a theoretical introduction, the dissertation comprises five research articles that cross-expose the party-related political actions on social media platforms from different perspectives. Articles I and II form temporal and structural frames for understanding the evolution of the social media political sphere in Finland. In Article I, we investigate the current state of and recent changes in access to social media, as well as the utilization of social media platforms for various purposes by the Finnish population. The social mechanisms that guide the formation of the social structure of the social media sphere are evaluated in Article II. In the following articles, we provide a more nuanced understanding of the formation of the social media political sphere. In Article III, we evaluate the state of the social media political sphere by assessing social media participation among party supporter groups in the Finnish political field and contribute to the discussion on the effects of party supporters’ sociodemographic background and value-based premises on social media participation. In Articles IV and V, social media participation is understood as an explanatory mechanism associated with party supporters’ behavioral tendencies on social media and affective aspects of party members’ commitment to their parties. The research contributes novel knowledge related to political participation in social media and the formation of the political sphere in Finland during the 2010s. In the dissertation, I propose that political discussions in social media could be understood as a political activity through which participants can modify the public opinion by raising ideological aims and desires within the public sphere. The research illuminates how social structures and ideological aims both accelerate and attenuate political activity in the social media political sphere. In addition, the research shows how social structures and ideological stances are reflected in the structures of social media networks. Results of the dissertation also indicate that the social media political sphere emphasizes the visibility of the new identity parties, namely the Finns Party, the Green League, and the Left Alliance. Accordingly, the results infer that political discussions related to post-material and neo-conservative issues are highlighted on social media, which is especially reflected in the pronounced activity of the new identity parties’ supporters and members within both the social media sphere and political parties.-- Väitöstutkimus käsittelee sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua uudenlaisena yhteiskunnallisen osallistumisen muotona ja kysyy, miten puoluepolitiikka välittyy sosiaalisen median tilaan 2010-luvun Suomessa. Tutkimus lähestyy sosiaalista mediaa politiikan tilana keskittyen jäljittämään, mistä sosiaalisista ja ideologisista lähtökohdista tilaan liitytään, mistä lähtökohdista tilaa täytetään sekä miten nämä lähtökohdat vaikuttavat tilan sosiaaliseen rakenteeseen ja järjestykseen. Tutkimus nojaa politiikan sosiologiseen, politologiseen, sosiaalipsykologiseen sekä taloussosiologiseen teoriaan ja yhdistelee uudella tavalla eri kentillä käytyjä tieteellisiä keskusteluja. Siten tutkimus monipuolistaa nykyistä ymmärrystä digitaalisesta osallistumisesta ja auttaa hahmottamaan sosiaalisen median ajankohtaisten ilmiöiden – kuten muun muassa kuplaantumisen, polarisaation ja vihapuheen – taustalla piileviä yhteiskunnallisia rakenteita, puoluelähtöisiä eroja sekä ideologisia kannusteita. Johdanto- ja yhteenveto-osuuden lisäksi tutkimus sisältää viisi tutkimusartikkelia, joissa sosiaalisen median kautta tapahtuvaa poliittista osallistumista ja puolueiden edellytyksiä sosiaalisen median julkisessa tilassa tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja aineistoja hyödyntäen. Väitöstutkimuksen kaksi ensimmäistä artikkelia muodostavat ajallisen ja rakenteellisen kehyksen sosiaalisen media tilan muodostumisen ymmärtämiselle. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelemme sosiaalisen median käytön väestöryhmäkohtaisia eroja sekä ajallisia muutoksia 2010-luvun Suomessa. Toisessa artikkelissa puolestaan tutkimme sosiaalisen median verkostojen muodostumiseen liittyviä sosiaalisia ja poliittisia mekanismeja. Väitöstutkimuksen kolmannessa, neljännessä sekä viidennessä artikkelissa paneudumme yksityiskohtaisemmin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan poliittiseen toimintaan. Kolmannessa artikkelissa tutkimme, miten suomalaisten puolueiden kannattajat käyttävät sosiaalista mediaa poliittisiin tarkoituksiin sekä miten kannattajaryhmien sosiodemografinen tausta ja poliittiset asenteet vaikuttavat sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan poliittiseen osallistumiseen. Neljännessä ja viidennessä artikkelissa sosiaalisen median poliittista osallistumista lähestytään selittävänä toimintana, joka on yhteydessä niin puoluekannattajien sosiaalisen median toiminta- ja käyttäytymistapoihin kuin puoluejäsenten kokemaan puoluesitoutumiseen. Käsillä oleva väitöstutkimus tuottaa uutta empiiristä tietoa sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta poliittisesta osallistumisesta ja (puolue)poliittisen tilan muodostumisesta 2010-luvun Suomessa. Tutkimuksessa esitän, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva yhteiskunnallisten aiheiden kommentointi ja niihin liittyvä keskustelu voidaan ymmärtää politiikan tekemisenä, jossa keskusteluun osallistumalla muokataan sosiaalisen median julkista tilaa ja nostetaan ideologisia tavoitteita suuremman yleisön nähtäville. Tutkimus valottaa, miten sosiaaliset rakenteet ja ideologiset asenteet yhtäältä kannustavat ja toisaalta vaimentavat suomalaisten osallistumista sosiaalisessa mediassa. Samoin tutkimus osoittaa, miten sosiaaliset rakenteet ja ideologiset tavoitteet heijastuvat sosiaalisen median käyttäjien sosiaalisiin verkostoihin. Sosiaalisten rakenteiden sekä ideologisten asenteiden merkityksellisyydestä johtuen sosiaaliseen mediaan muotoutuva poliittinen tila korostaa erityisesti uusien identiteettipuolueiden – eli perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton – tavoitteiden näkyvyyttä julkisessa keskustelussa sekä näiden puolueiden asemaa suomalaisella poliittisella kentällä. Samoin tutkimus antaa viitteitä siitä, miten sosiaalisessa mediassa tapahtuva poliittinen keskustelu kärjistyy erityisesti postmaterialististen sekä uuskonservatismisten ryhmien välillä, mikä osaltaan heijastuu uusien identiteettipuolueiden kannattajien ja jäsenten toimintaan sekä sosiaalisessa mediassa että poliittisissa puolueissa

Puoluejäsenet suurennuslasin alla: Jäsenten sosiaalinen rakenne

Artikkelissa tarkastellaan kuuden suurimman eduskuntapuolueen jäsenten sosiaalisia rakenteita laajan kyselytutkimusaineiston perusteella. Lähtökohtana on, että eri puolueiden jäsenten ja kannattajien sosiaalinen rakenne on yhteydessä myös puolueiden poliittisiin tavoitteisiin. Kirjoittajat keskustelevat myös siitä, kuinka puolueiden jäsenistö vastaa yleisiä ajatuksia ja empiirisiä havaintoja puolueiden välisistä eroista

Tutkijan on tunnettava otostutkimuksen perusteiden lisäksi myös tutkimusilmiö

Kiitämme tilastotieteen professori Seppo Laaksosta hänen edellä olevista kommenteistaan, jotka koskevat tässä lehdessä julkaistua artikkeliamme (Koiranen ym. 2017). Laaksonen kiinnittää erityistä huomiota neljään aineistonkeruuseen liittyvään ajankohtaiseen teemaan ja yleistää samalla ne koskemaan myös meidän tutkimustamme