Aki Koivula

Arttu Saarinen

Ilkka Koiranen

UTUPub

56 TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2017 kESkUSTElUATutkijan on tunnettava otostutkimuksen perusteiden lisäksi myös tutkimusilmiöKiitämme tilastotieteen professori Seppo Laak-sosta hänen edellä olevista kommenteistaan, jotka koskevat tässä lehdessä julkaistua artikkeliamme (Koiranen ym. 2017). Laaksonen kiinnittää erityis-tä huomiota neljään aineistonkeruuseen liittyvään ajankohtaiseen teemaan ja yleistää samalla ne kos-kemaan myös meidän tutkimustamme. Ensinnäkin Laaksonen tuo esille, että artik-kelissamme ei raportoida kattavasti tutkimuksen edustavuutta. Tältä osin Laaksonen ei selvästi-kään tunne puolueiden jäsenistöä perusjoukko-na, sen ominaispiirteitä eikä myöskään näin itse tutkimusilmiötä. Puoluejäseniä on mahdoton ver-tailla väestökyselyjen tasoisesti perusjoukkoon. Jäsenrekisteri on lailla salattu eikä puolueilla ole itselläänkään kovin laajoja tietoja jäsenistään. Puo-lueet eivät myöskään ole, ymmärrettävästä syystä, kovinkaan halukkaita jakamaan tarkempia rekiste-ritietoja suurelle yleisölle. Samaan ongelmaan on törmätty useissa länsimaissa tehdyissä puoluejä-sentutkimuksessa (ks. Kölln ja Polk 2017; Van Hau-te ja Gauja 2015). Toiseksi Laaksonen on huolissaan tutkimuk-semme otantasuhteesta, erityisesti sen vaihtelusta puolueittain. Neuvottelimme jokaisesta kyselystä erikseen kunkin kyselyyn osallistuneen puolueen kanssa. Lopulta päädyimme erilaisiin otoskokoi-hin sekä erilaisiin aineistonkeruumuotoihin, jot-ka riippuivat puolueiden toiveista ja erityispiir-teistä. Jälkikäteen saamiemme rekisteritietojen avulla olemme kyenneet korjaamaan keräämiem-me aineistojen ikä- ja sukupuolijakaumia vastaa-maan kohdepopulaatioiden – eli yksittäisten puo-lueiden – ikä- ja sukupuolijakaumia.Laaksosen ehdottaman otospainon laskemiseen ei tämän lehden artikkelin tai laajemman raportin asetelmassa ollut tarvetta, koska tarkastelimme puolueiden profiileja ja vertailimme puolueiden vä-lisiä suhteellisia eroja. Mikäli olisimme olleet kiin-nostuneita esimerkiksi yksittäisten väestöryhmien eroista kuuden suurimman puolueen muodosta-massa perusjoukossa, olisi otospainon laskeminen ollut asianmukaista. Tässä lehdessä olleen artikke-lin ja laajemman raportin tuloksiin otospainon las-kemisella ei kuitenkaan olisi ollut vaikutusta.Laaksosen kolmas huoli on, että nykytutki-muksessa on ”ihmeen yleistä korostaa vastaajien määrää”. Tämäkin saattaa pitää useissa asetelmis-sa paikkaansa. Jäsentutkimuksessa otokset oli kui-tenkin järkevää mitoittaa riittävän suuriksi, koska joidenkin puolueiden kohdalla oli odotettavissa, että otokseen päätyneistä vastaajista osa ei välttä-mättä edes tiedä kuuluvansa puolueeseen. Esimer-kiksi keskustapuolueen Juha Rehula on myöntänyt medialle vuonna 2014, että keskustan puoluerekis-terissä on aiemmin ollut enemmän yli 100-vuotiai-ta kuin koko Suomen väestössä yhteensä (ks. Tii-nanen 2014). Aineiston laajuus mahdollistaa myös luotettavamman osaryhmien analysoinnin, mikä on erityisen tärkeää jatkotutkimusta ajatellen.TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2017 57kESkUSTElUANeljäs ja erikoisin väite kritiikissä oli, että ”Puoluejäsenten vastausastehan alittaa huomat-tavasti tason, mihin tavallisissa kyselytutkimuksis-sa Suomessa päästään, joissa se alimmillaan on 60 prosenttia”. Laaksonen vielä korostaa, että olem-me toteuttaneet tiedonkeruun huonosti. Emme tiedä, mihin Laaksonen tietonsa kyselytutkimus-ten vastausosuuksista perustaa. Siitä olemme kui-tenkin varmoja, etteivät hänen tietonsa vastaa 2010-luvun tutkimuskenttää. Väite siitä, että ta-vallisissa kyselytutkimuksissa vastausprosentit olisivat alimmillaan 60 prosenttia, on täysin epä-realistinen. Esimerkiksi viiden viime vuoden aikana kerä-tyissä ja yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tallennetuissa otos- tai kokonaistutkimuksissa kes-kimääräinen vastausprosentti on ollut noin 41. It-setäytettävien lomaketutkimusten kohdalla vas-tausosuus on ollut ainoastaan noin 36 prosenttia. Erityisryhmiä koskevissa kyselyissä (esim. Tutkija-kysely 2015, Sosiaalibarometri 2012, Yritystutkimus, Sää- ja ilmastoriskien hallinta Suomen kunnissa 2015, Diakoniabarometri) keskimääräinen vastaus-osuus on ollut vielä alhaisempi – noin 28 prosenttia.Nykypäivänä yli 60 prosentin vastausosuuksiin on päästy lähinnä vain Tilastokeskuksen tai THL:n toteuttamissa puhelin- ja käyntihaastatteluissa. Puoluejäsenten kaltaisten sensitiivisten ryhmien tutkimiseen itsetäytettävä lomake oli kuitenkin ai-noa mahdollinen tiedonkeruuvaihtoehto. Tiedon-keruun onnistumisesta antanee suuntaa se, että tutkimuksemme keskimääräinen vastausosuus oli huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi vuon-na 2015 Ruotsissa toteutetussa jäsentutkimukses-sa (ks. Kölln ja Polk 2017). Laaksosen kommentit ovat pääasiassa huomi-onarvoisia. Ne pätevät erityisen hyvin perinteiseen väestöpohjaiseen otantatutkimukseen, jossa myös perusjoukkotiedot ovat luotettavia ja niitä on run-saasti tarjolla. Puoluejäsenten kaltaista erityisryh-mää tutkittaessa,  muun muassa  lailla suojattujen rekisteritietojen vuoksi, myös aineiston keräämi-sessä on huomioitava tutkittavan joukon erityis-piirteet. Tilastollisten menetelmien osaamisen lisäksi tutkijoiden tuleekin tuntea myös itse tut-kimuskohde jo aineistonkeruuta suunniteltaessa. Näistä teknisistä aineistonkeruuseen liitoksis-sa olevista tekijöistä tulemme raportoimaan kat-tavammin sellaisilla foorumeilla, joilla tällaisen keskustelun paikka on – ennen kaikkea politiikan tutkimuksen lehdissä. Tässä vaiheessa voidaan kui-tenkin jo todeta, että puolueiden profiileja käsit-televät tuloksemme olivat aikaisemman tutkimuk-sen perusteella hyvin odotettuja, mikä osaltaan tukee aineiston edustavuutta ja luotettavuutta.Myönnämme kuitenkin olevamme Laakso-sen kanssa samaa mieltä siitä, että olisi kiinnosta-vaa tietää, ovatko ”vastaajat ikään kuin ’eliittiä’ ja vastaamattomien enemmistö sellaisia, jotka eivät ole tyytyväisiä puolueeseen tai politiikkaankaan enää”. Otamme mielellämme vastaan rakentavia ehdotuksia, joilla tämän kaltaisissa kyselytutki-muksissa alipeittoon jääviä ryhmiä voitaisiin ta-voittaa entistä paremmin.LähteetKoiranen, I., Koivula, A. ja Saarinen, A. (2017). Puoluejäsenet suurennuslasin alla. Jäsenten sosiaalinen rakenne. Tieteessä tapahtuu 2, 11–18. Kölln, A.-K. ja Polk, J. 2017. Emancipated party members: Examin-ing ideological incongruence within political parties. Party Poli-tics 23 (1), 18–29.Tiinanen, P. 2014. Joku tässä on pielessä! Keskustan jäsenrekiste-rissä oli 400 yli 103-vuotiasta jäsentä. Iltalehti 13.6.2014. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014061318406111_uu.shtmVan Haute, E. ja Gauja, A. (toim.) 2015. Party members and activists (Vol. 6). Routledge.ILKKA KOIRANEN, AKI KOIVULA JA  ARTTU SAARINENKirjoittajat työskentelevät Turun yliopistossa ja ovat mukana Poliittiset kuplat -tutkimushankkeessa.

Tutkijan on tunnettava otostutkimuksen perusteiden lisäksi myös tutkimusilmiö

https://www.utupub.fi/bitstream/10024/171003/1/64685-Artikkelin%20teksti-74356-1-10-20170612.pdf

Tutkijan on tunnettava otostutkimuksen perusteiden lisäksi myös tutkimusilmiö

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

UTUPub