Durvalumabi ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa kemosädehoidon jälkeen

Keuhkosyöpä on eniten kuolleisuutta aiheuttava syöpä Suomessa. Keuhkosyövän diagnostiikka on kehittynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja hoito pyritään kohdentamaan mahdollisimman tarkasti kasvaimen ominaisuuksien mukaan. Kehityksestä huolimatta keuhkosyövässä viiden vuoden ikävakioitu elossaolo-osuus on viime vuosina ollut vain 11–16 % sukupuolesta riippuen, joten uusia hoitovaihtoehtoja tarvitaan. Durvalumabi on PD-L1 vasta-aine, joka parantaa immuunijärjestelmän kykyä hyökätä syöpäsoluja vastaan ja hidastaa näin sairauden etenemistä. Durvalumabi on tarkoitettu paikallisesti edenneen, leikkaukseen soveltumattoman ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon aikuisille, joilla kasvaimet ilmentävät PD-L1-ligandia ≥ 1 %:ssa kasvainsoluista ja joiden sairaus ei ole edennyt kemosädehoidon jälkeen. Kun tauti ei ole vielä metastasoinut, on hoidon tavoitteena potilaan parantuminen. Näyttö durvalumabin vaikutuksista tässä käyttöaiheessa perustuu yhteen satunnaistettuun faasin III PACIFIC-tutkimukseen, jossa 713 potilasta sai durvalumabia tai lumetta kemosädehoidon jälkeen. Keskeisessä roolissa on myös kyseisen tutkimuksen PD-L1-positiivisten kasvainten alaryhmäanalyysi, johon myös durvalumabin käyttöaihe on rajattu. PACIFIC-tutkimuksen perusteella durvalumabi-hoito pidentää merkittävästi elossaoloaikaa potilailla, joiden kasvaimen PD-L1-pitoisuus ≥ 1 % (HR 0,53; 95 % LV 0,36–0,77). Vaikutusta elossaoloajan absoluuttiseen pituuteen ei vielä toistaiseksi tarkasti tiedetä seurannan tässä vaiheessa, eikä elossaoloajan mediaania ole saavutettu. Durvalumabi-hoito myös viivästyttää taudin etenemistä oleellisesti potilailla, joilla on PD-L1-positiivinen kasvain. Durvalumabi-ryhmässä elossaoloajan ennen taudin etenemistä mediaani oli 17,8 kk ja lumeryhmässä 5,6 kk (HR 0,46; 95 % LV 0,33–0,64). Durvalumabi-hoitoon liittyy myös vakavia haittoja, joista keskeisimmät huolenaiheet liittyvät mm. keuhkotulehduksiin. Asteen 3–4 hoitoon liittyviä haittavaikutuksia ilmeni durvalumabi-hoidossa enemmän (12,0 % vs. 4,7 %). Durvalumabi-hoitoon liittyi myös enemmän vakavia haittavaikutuksia (SAE) ja hoidon viivästymistä haittojen vuoksi. Yleisesti ottaen haittaprofiili viittaa siihen, että potilaan yleiskunnon ja suorituskyvyn tulisi olla kohtalaisen hyvä kemosädehoitoa ja immunoterapiaa yhdistettäessä. Durvalumabi-hoidon lääke- ja annostelukustannukset listahinnoin ovat yhteensä keskimäärin noin 87 000 euroa potilasta kohden. Potilaiden standardihoitona on seuranta, mikäli durvalumabia ei käytetä. Näin ollen durvalumabista aiheutuvat lisäkustannukset ovat käytännössä samat kuin lääke- ja annostelukustannukset. Suomessa durvalumabi-hoitoon soveltuvia potilaita on vuosittain arviolta noin 45. Tällöin durvalumabin budjettivaikutus on 3,9 miljoonaa euroa vuodessa, verrattuna tilanteeseen jossa durvalumabia ei käytetä kemosädehoidon lisäksi. Durvalumabi-hoito tulee todennäköisesti käyttöön asteittain ja budjettivaikutukset ovat alkuvaiheessa edellä mainittua vähäisemmät. Kokonaisuudessaan durvalumabi-hoidon tuoma lisähyöty on varsin merkittävä, ja näyttö siitä, että hoito hidastaa taudin etenemistä on selkeä. Hoito vaikuttaisi pidentävän merkittävästi myös elossaoloaikaa, mutta vaikutuksen tarkkaa suuruutta ei vielä tiedetä. Ilman myyntiluvanhaltijan ja sairaanhoitopiirien välisiä riskinjakosopimuksia durvalumabin lisäkustannus on kuitenkin huomattavan korkea. Myyntiluvanhaltija on ilmaissut halukkuutensa neuvotella hallitun käyttöönoton sopimuksista sairaaloiden kanssa. Näiden puitteissa ja näytön perusteella hoidon käyttöönotto vaikuttaa järkevältä

Semiplimabi ihon okasolusyövän hoidossa : Uusien sairaalalääkkeiden arviointi

Hyvärinen A, Härkönen U, Kiviniemi V. Semiplimabi ihon okasolusyövän hoidossa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimea kehittää, arvioi ja informoi -julkaisusarja 7/2019. 41 s. ISBN 978-952-729905-0. Avainsanat: semiplimabi, okasolusyöpä, ihosyöpä, kustannukset, kustannusvaikuttavuus Ihon okasolusyöpä todetaan Suomessa vuosittain noin 1 700 henkilöllä, joista noin puolet on 80-vuotiaita tai vanhempia. Vain pienellä osalla potilaista tauti etenee paikallisesti (laCSCC) tai kauemmaksi elimistöön (mCSCC) siten, ettei se ole parannettavissa leikkauksella tai sädehoidolla. Semiplimabi on uusi syöpälääke, joka on tarkoitettu tällaisten potilaiden hoitoon. Semiplimabi on toistaiseksi myös ainoa lääke, jolla on käyttöaihe edenneen ihon okasolusyövän hoitoon, eikä sitä siksi ole verrattu kliinisissä tutkimuksissa muihin hoitoihin. Semiplimabin vaikutukset tässä käyttöaiheessa perustuvat pääasiassa yhteen faasin II kohorttitutkimukseen. Vain kohortissa 3 käytetty annostus vastaa semiplimabin myyntiluvan mukaista käyttöaihetta sillä erotuksella, että myyntiluvassa hoidon kestoa ei ole rajattu aikaperusteisesti. • Kohortti 1: mCSCC, semiplimabi-annos 3 mg/kg joka toinen viikko enintään 96 viikon ajan (N = 59) • Kohortti 2: laCSCC, semiplimabi-annos 3 mg/kg joka toinen viikko enintään 96 viikon ajan (N = 78) • Kohortti 3: mCSCC, semiplimabi-annos 350 mg joka kolmas viikko enintään 54 viikon ajan (N = 56) Tutkimuksen seuranta-aika on toistaiseksi lyhyt. Seuranta-ajan mediaani eri kohorteissa oli 8,1−16,5 kuukautta. Tutkimuksen kokonaispopulaatiossa (N = 193) täydellisen hoitovasteen saavutti 11 % ja osittaisen hoitovasteen 33 % potilaista. Vasteen keston mediaania ei ole saavutettu yhdessäkään kohortissa, eli vasteet ovat pääsääntöisesti olleet pitkäkestoisia. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, johtavatko hoitovasteet elinajan pidentymiseen. Aiemmin reaalimaailman aineistossa havaitut hoitovasteosuudet muilla hoitovaihtoehdoilla ovat olleet 18−26 %. Yhden vuoden elossaolo-osuus oli kokonaispopulaatiossa 86 %, joskaan yksihaaraisessa tutkimusasetelmassa ei voida luotettavasti mitata hoidon vaikutusta elossaoloaikaan. Yhden vuoden PFS-osuus oli 53 %, eli noin puolet potilaista oli vuoden kohdalla elossa eikä heidän tautinsa ollut edennyt. Semiplimabihoidon haittavaikutukset vastasivat tyypillisiä PD-1/PD-L1-immunoterapian yhteydessä raportoituja haittavaikutuksia. Myyntiluvan haltijan toimittaman arvion mukaan semiplimabi-hoidon inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde (ICER) on noin xxxxxx euroa/QALY solunsalpaajahoitoon verrattuna. Fimean arvion mukaan tutkimusnäyttöön ja mallintamiseen liittyy poikkeuksellisen paljon epävarmuustekijöitä eikä kustannusvaikuttavuudesta voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Tämän vuoksi Fimea ei esitä omaa arviotaan inkrementaalisesta kustannusvaikuttavuussuhteesta. Fimean arvion mukaan semiplimabi-hoidon lääke- ja annostelukustannukset potilasta kohden ovat 155 000 euroa, jos hoito kestää 17,7 kuukautta. Mikäli uusia semiplimabilla hoidettavia potilaita olisi 20−24, budjettivaikutus olisi 2,9−3,5 miljoonaa euroa solunsalpaajahoitoon verrattuna. Budjettivaikutusarviossa keskeisin epävarmuustekijä on hoidon kesto. Tutkimusnäyttöön liittyvien epävarmuuksien vuoksi semiplimabin myyntilupa on ehdollinen. Keskeisimmät epävarmuustekijät liittyvät annostukseen, PD-L1-pitoisuuden rooliin biomarkkerina (tehoa ennustavana tekijänä) sekä hoidon vaikutuksiin pitkällä aikavälillä. Käyttöönottoa on vaikea perustella toistaiseksi saatavilla olevaan näyttöön perustuen. Toisaalta edenneen ihon okasolusyövän hoitoon ei ole muitakaan vakiintuneita hoitovaihtoehtoja

Atetsolitsumabi yhdessä nab-paklitakselin kanssa kolmoisnegatiivisen rintasyövän hoidossa

Atetsolitsumabi on PD-L1-estäjien ryhmään kuuluva syöpälääke. Yhdessä nab-paklitakselin kanssa (atetso+nP) se on tarkoitettu aikuispotilaiden leikkaushoitoon soveltumattoman paikallisesti edenneen tai metastasoituneen kolmoisnegatiivisen rintasyövän hoitoon, kun potilaan kasvainten PD-L1-ilmentymä on ≥ 1 %, eikä potilas ole aiemmin saanut solunsalpaajahoitoa metastasoituneeseen tautiin. Tässä arvioinnissa atetso+nP-hoitoa verrataan ensisijaisesti taksaani-pohjaiseen (paklitakseli tai dosetakseli) hoitoon. Näyttö atetso+nP-hoidon tehosta ja turvallisuudesta tässä käyttöaiheessa perustuu yhteen faasin III päätutkimukseen (IMpassion130). IMpassion130-tutkimuksessa potilaat satunnaistettiin saamaan nabpaklitakselia yhdessä atetsolitsumabin (atetso+nP) tai lumeen (lume+nP) kanssa. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 902 potilasta. Tässä arvioinnissa raportoidaan hoitotulokset potilasjoukosta, joiden kasvain ilmentää PD-L1 ≥ 1 %. Näitä potilaita, jotka vastaavat myyntiluvan mukaista käyttöaihetta, oli 41 % (n = 369) IMpassion130-tutkimuksen potilaista IMPassion130-tutkimuksesta on raportoitu tuloksia noin 18 kuukauden seurannasta, jolloin 51 % (94/185) atetso+nP- ja 60 % (110/184) lume+nP -ryhmän potilaista oli kuollut. Atetso+nP-hoitoa saaneet potilaat elivät keskimäärin 7 kuukautta pidempään kuin lume+nP-hoitoa saaneet (OS: 25,0 kk vs. 18,0 kk, HR (95 % LV) = 0,71 (0,54 - 0,93)). Lisäksi havaittiin suotuisa vaikutus elinaikaan ennen taudin etenemistä (PFS: 7,5 kk vs. 5,3 kk, HR (95 % LV) = 0,63 (0,50 - 0,80)) ja hoitovasteeseen (ORR: 58,9% vs. 42,6%), erityisesti täydellisten hoitovasteiden (CR: 10,3% vs. 1,1%) osalta. IMpassion130-tutkimuksen perusteella atetsolitsumabin lisääminen nab-paklitakseli-hoitoon lisää jonkin verran vaikeiden ja henkeä uhkaavien (aste 3 - 4) sekä vakavien ja hoidon keskeyttämiseen johtaneiden haittatapahtumien ilmaantumista, kuten perifeerisen neuropatian sekä immuunivälitteisten haittojen, erityisesti hypotyreoosin ilmaantumista. Atetso+nP-hoitoa ei ole verrattu satunnaistetussa tutkimuksessa tavanomaiseen taksaani- tai antrasykliinihoitoon, jotka ovat hoitosuosituksen mukaisia nykyhoitoja. Fimean näkemyksen mukaan on kohtuullista olettaa, että tässä käyttöaiheessa nab-paklitakselilla on samankaltainen kliininen vaikuttavuus kuin esimerkiksi paklitakselilla. Atetso+nP-hoito on huomattavasti kalliimpaa kuin taksaani- tai antrasykliinipohjainen hoito. Atetso+nP-hoidosta aiheutuu noin 100 000 € lisäkustannus yhtä potilasta kohden. Lisäkustannukset muodostuvat lähes kokonaan lääkekustannuksista, joiden arvioinnissa ei ole huomioitu mahdollisia sairaala-alennuksia. Fimean arvion mukaan atetso+nP-hoidon inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde (ICER) paklitakselihoitoon verrattuna on noin 189 000 €/laatupainotettu lisäelinvuosi (QALY). Myyntiluvan haltijan arvion mukaan ICER on 105 000 €/QALY. Ero arvioissa johtuu siitä, että myyntiluvan haltijan on verkostometa-analyysin perustuen olettanut nab-paklitakseli-hoidon ja tavanomaisen paklitakseli-hoidon välillä olevan huomattava ero elinaikahyödyssä. Fimea sen sijaan on olettanut nab-paklitakselin ja paklitakselin hyödyt yhdenmukaiseksi. Myyntiluvan haltijan ja Fimean kustannusvaikuttavuusanalyysien perusteella atetso+nP-hoidon käyttö ei ole perusteltua ilman merkittävän suurta alennusta atetsolitsumabin hinnasta. Fimean kustannusvaikuttavuusarvion perusteella jopa 40 - 60 % tai 75 - 90 % alennus atetsolitsumabin hinnasta olisi perusteltu, jos kustannusvaikuttavuuden kynnysarvona käytettäisiin 100 000 €/QALY tai 50 000 €/QALY. Suomessa voisi myyntiluvan haltijan mukaan olla noin 40 ja Fimean arvion mukaan noin 70 atetso+nP-hoitoon soveltuvaa potilasta vuosittain. Arvioihin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lakisääteisiin tehtäviin kuuluu lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointien tuottaminen ja kokoaminen. Arvioinnissa esitetyt tulokset ja näkökulmat eivät korvaa yksittäisen potilaan hoitopäätösten kohdalla terveydenhuollon ammattilaisen tekemää arviota, jossa otetaan tarkemmin huomioon potilaan yksilöllinen tilanne, esimerkiksi muut sairaudet

Zolgensma-hoito (onasemnogeeniabeparvoveekki) SMA-taudin hoidossa : Uusien sairaalalääkkeiden arviointi

Spinaalinen lihasatrofia (SMA) on harvinainen perinnöllinen neuromuskulaarinen sairaus. SMA-tauti johtaa lihasten rappeutumiseen ja lihasheikkouteen, mikä estää motoristen toimintojen kehittymisen ja ylläpitämisen. Tyypin 1 SMA-potilaiden ennuste on huono. Luonnollisen taudinkulun havaintoaineistoista tiedetään, että taudin oireet alkavat alle 6 kk ikäisinä, potilaat eivät saavuta kykyä istua ja menehtyvät alle 2 vuotiaina. Ennen vuotta 2017 tyypin 1 SMA-potilaiden hoito oli lähinnä oireenmukaista tukihoitoa, mutta viime vuosina tyyppien 1 ja 2 SMA-potilaita on Suomessa hoidettu nusinerseenilla. Zolgensma on geenihoito, jonka tarkoituksena on luoda ’survival motor neuron’ (SMN) -geenin toimiva kopio sairauden perussyyn hoitamiseksi. Käyttöaiheensa mukaisesti Zolgensma on tarkoitettu: • 5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin bialleelinen mutaatio ja tyypin 1 SMA:n kliininen diagnoosi, tai • 5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin bialleelinen mutaatio ja enintään 3 SMN2-geenin kopiota. Tutkimusnäyttöä Zolgensman tehosta on toistaiseksi lähinnä vain oireisilta kahden SMN2-geenikopion potilailta tyypin 1 SMA-tautia koskien. Zolgensma-tutkimukset tyypin 1 SMA-potilailla ovat olleet yksihaaraisia, eikä niissä ole ollut mukana vertailuhoitoa. Verrattuna taudin luonnolliseen kulkuun, Zolgensma-hoito vaikuttaa pidentävän potilaiden elossaoloaikaa sekä johtavan parantuneeseen motoriseen toimintakykyyn. Valmistuneissa tutkimuksissa (CL-101: N=15 ja CL-303: N=22) Zolgensma-hoitoa saaneista yli kaksi kolmasosaa oli saavuttanut kyvyn istua tuetta vähintään 30 sekunnin ajan. Lisäksi yhteensä kolme potilasta oli saavuttanut kyvyn kävellä. Myös motorisen toimintakyvyn CHOP-INTEND-pisteissä havaittiin parannusta lähes kaikilla Zolgensma-hoitoa saaneilla potilailla. Näissä tutkimuksissa seuranta-ajat olivat 24 ja 18 kuukautta. Myyntiluvan mukainen käyttöaihe kattaa myös potilaat, joilla on kolme SMN2-geenin kopiota. Tutkimusnäytön puute kahden tai kolmen SMN2-geenikopion oireettomista potilaista on ilmeinen. Oireettomia potilaita koskien on meneillään tutkimus, joka kuitenkin on siinä määrin keskeneräinen, ettei tuloksia voi verrata esimerkiksi nusinerseenin hoitotuloksiin. Jo diagnosoitujen tyyppien 2 tai 3 SMA-potilaiden osalta kliinistä tutkimusnäyttöä ei ole, eikä tällaista tutkimustakaan tiettävästi ole meneillään. Edellisten rajoitteiden ohella Zolgensman hoidollisia vaikutuksia ei ole tutkittu potilailla, jotka ovat jo saaneet nusinerseenia. Zolgensma-hoidon teho on oletettavasti sitä parempi mitä aiemmin se voidaan antaa. Mahdollisimman varhainen aloitus todennäköisesti tarkoittaa hoidon antamista geenitestin perusteella ilman kliinisten oireiden ilmaantumista tai toteamista. Tämän tyyppisen hoitoprotokollan toteuttaminen edellyttäisi vastasyntyneiden seulontaa, mitä ei tällä hetkellä systemaattisesti Suomessa tehdä. Zolgensma-hoito on kallista: pelkkä lääke listahinnoin maksaa 1 945 000 €/ potilas ja tämä kustannus ajoittuu kokonaan heti hoidon alkuun. Myyntiluvan haltija toimitti Fimealle mallin, jossa verrataan Zolgensman, nusinerseenin ja pelkän tukihoidon kustannuksia ja hoitovaikutuksia kuvitteellisessa tyypin 1 SMA-potilaiden kohortissa. Tyypin 1 SMA-potilaiden osalta Zolgensma-hoidon kustannusvaikuttavuus riippuu ensisijaisesti sen sekä vertailuhoidon (nusinerseeni) hinnoista. Listahinnoin laaditussa myyntiluvan haltijan perusmallissa inkrementaalisen kustannusvaikuttavuuden (ICER) arvoksi saatiin noin 30 000 €/QALY verrattuna nusinerseeni-hoitoon ja noin 220 000 €/QALY verrattuna pelkkään tukihoitoon. Oireettomille potilaille tai diagnosoiduille SMA tyyppien 2 ja 3 potilaille ei esitetä varsinaista kustannusvaikuttavuusmallinnusta, sillä kustannusvaikuttavuuden arviointi näissä potilasryhmissä ei tällä hetkellä ole mahdollista tietopuutteista johtuen

Avelumabi uroteelikarsinooman ensilinjan ylläpitohoitona : Uusien sairaalalääkkeiden arviointi

Avelumabi on tarkoitettu käytettäväksi monoterapiana ensilinjan ylläpitohoitoon aikuispotilailla, joilla on paikallisesti edennyt tai etäpesäkkeinen uroteelikarsinooma, ja joilla tauti ei ole edennyt platinapohjaisen kemoterapian jälkeen. Uroteelikarsinooma on virtsateiden seinämää verhoavan sisäpinnan, välimuotoisen epiteelin, syöpä. Tutkimusnäyttö avelumabi-ylläpitohoidon vaikutuksista perustuu pääosin faasin III satunnaistettuun avoimeen monikeskustutkimukseen (JAVELIN Bladder 100). Tutkimuksessa 700 potilasta satunnaistettiin (1:1) saamaan avelumabia tai pelkkää oireenmukaista hoitoa. Tuloksia on saatavilla pääosin analyysiajankohdasta, jossa seurantaajan mediaani oli noin 19 kuukautta. JAVELIN Bladder 100 -tutkimuksessa kokonaiselossaoloajan mediaani oli 7,5 kuukautta pidempi avelumabia saaneilla verrattuna oireenmukaista hoitoa saaneisiin potilaisiin. Avelumabiryhmässä myös elossaoloaika ennen taudin etenemistä oli pidempi ja hoitovasteen saaneiden osuus suurempi verrattuna oireenmukaista hoitoa saaneisiin. Avelumabi-ylläpitohoidon vaikutukset ovat johdonmukaisia eri alaryhmissä eli tulosten perusteella ei voida sanoa, että jokin potilasryhmä hyötyisi avelumabi hoidosta toisia enemmän (tai vähemmän). JAVELIN Bladder 100 -tutkimuksessa lähes kaikilla avelumabia saaneilla potilailla havaittiin jonkinasteinen haittatapahtuma, ja lähes puolella potilasta vähintään 3 asteen haittatapahtuma. Hoitoon liittyviä haittatapahtumia havaittiin noin 78 % avelumabia saaneista potilaista. Avelumabi-ryhmässä lähes kaikkia haittatapahtumia havaittiin enemmän kuin oireenmukaista hoitoa saaneiden ryhmässä, mutta tämä voi osin johtua siitä, että avelumabia saaneiden hoidon kesto oli lähes kaksi kertaa pidempi kuin oireenmukaista hoitoa saaneilla. Myyntiluvan haltijan kustannusvaikuttavuusanalyysin mukaan avelumabi-ylläpitohoidon inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde (ICER) on noin 96 000 €/QALY kun sitä vertaa pelkkään ensilinjan jälkeiseen oireenmukaiseen hoitoon. Analyysin mukaan avelumabi-hoidon lisäkustannukset ovat noin 60 000 €. Lisäelinvuosia saavutetaan arviolta 1 ja laatupainotettuja elinvuosia 0,63 enemmän kuin oireenmukaisella hoidolla. Myyntiluvan haltija on esittänyt avelumabille xxxx alennusta listahinnasta. Mikäli huomioidaan tämä alennus sekä muista jatkohoidoista saatavat alennukset, avelumabi-hoidon lisäkustannukset ovat noin xxxxxxx potilasta kohden, ja ICER on xxxxxx/QALY. Fimean arviointiryhmän mukaan kustannusvaikuttavuusanalyysin tulos on oikeaa suuruusluokkaa, eikä tarvetta Fimean erilliselle analyysille ilmennyt. Herkkyysanalyysien perusteella analyysissä tehtyihin ekstrapolaatioihin liittyy verrattain vähän epävarmuutta. Myyntiluvan haltijan mukaan avelumabi-hoitoon soveltuvia potilaita on arviolta vuosittain 67. Fimean arvion mukaan potilasmääräarvio on oikeaa suuruusluokkaa. Myyntiluvan haltijan budjettivaikutusanalyysin perusteella avelumabi-ylläpitohoidon lisäkustannukset ovat vuosittain 2,4–3,9 miljoonaa euroa oletuksella, että avelumabi-hoito korvaisi platinapohjaisen kemoterapian jälkeisen oireenmukaisen hoidon täysin. Avelumabin ja jatkohoitojen alennukset huomioiden budjettivaikutus on edellä mainittua noin kolmanneksen pienempi

Processing of pragmatic communication in ASD: a video-based brain imaging study

Peer reviewe

Sebelipaasi alfa lysosomaalisen happaman lipaasin puutoksen hoidossa

Lysosomaalisen happaman lipaasin puutos on LIPA-geenin mutaatiosta johtuva rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Tästä harvinaissairaudesta tunnetaan kaksi erilaista muotoa: yleensä jo ensimmäisten elinviikkojen aikana ilmenevä ja nopeasti etenevä infantile-onset-tautimuoto (Wolmanin tauti) sekä myöhemmin ilmenevä lievempi later-onset-tautimuoto. Infantile-onset-tautimuoto johtaa hoitamattomana kuolemaan yleensä ennen yhden vuoden ikää. Later-onset -tautimuodossa elinajanodote voi parhaimmillaan olla normaali, mutta oirekuva, taudin vaikeusaste ja ennuste vaihtelevat yksilöiden välillä. Entsyymikorvaushoito sebelipaasi alfa on toistaiseksi ainoa spesifinen hoito sekä infantile- että later-onset-tautimuotoa sairastaville potilaille. Tutkimusnäyttö sebelipaasi alfan vaikutuksista infantile-onset-taudin hoidossa perustuu pääasiassa yhteen yksihaaraiseen ja potilasmäärältään pieneen (n = 9) VITAL-tutkimukseen. Potilaista kuusi (67 %) saavutti 1 vuoden iän ja viisi (56 %) oli elossa myös 2 vuoden iässä. Historiallisen vertailukohortin potilaista (n = 26), joiden kasvu oli hidastunut kuten VITAL-tutkimuksen potilailla, vain yksi (4 %) saavutti 1 vuoden iän. Later-onset-tautimuotoa sairastavien potilaiden hoidossa sebelipaasi alfan vaikutuksia on verrattu lumeeseen ARISE-tutkimuksessa (n = 66). Tutkimusnäyttö on lumeeseen verrattuna suotuisaa, mutta se perustuu vain korvikelopputuloksiin (esim. laboratorioarvot, kuvantamislöydökset). Toistaiseksi ei tiedetä, miten hoito vaikuttaa potilaiden elossaoloaikaan tai maksa-, sydän- ja verisuonisairauksien ilmentymiseen. Tällaista tutkimusnäyttöä ei tiettävästi ole tulossakaan. Sebelipaasi alfa -hoidon turvallisuuden arviointi on haasteellista erityisesti infantile-onset-tautimuodon osalta, koska hoitoa saaneita potilaita on toistaiseksi hyvin vähän. Yliherkkyysreaktioita sekä lääkkeeseen liittyviä vasta-aineita ilmeni enemmän alle 2-vuotiailla nopeasti etenevää tautimuotoa sairastavilla potilailla kuin later-onset-potilailla. Sebelipaasi alfa -hoito on erittäin kallista. Infantile-onset-taudin hoidossa yhden potilaan vuosittaiset lääke- ja annostelukustannukset ovat noin 0,5–1,4 miljoonaa euroa, jos potilaan paino on enintään 20 kg. Later-onset-taudin vuosittaiset potilaskohtaiset kustannukset ovat vastaavasti noin 0,2–0,9 miljoonaa euroa, jos potilaan paino on enintään 80 kg. Suuri potilaskohtainen kustannusten vaihtelu johtuu potilaan painosta, kerta-annoksen suuruudesta (1–3 mg/kg) sekä annostelutiheydestä (1–2 viikkoa). Lääkehävikin osuus kustannuksista voi joissakin tilanteissa olla merkittävän suuri, jopa yli 50 %. Mikäli sebelipaasi alfaa olisi saatavilla pienemmissä pakkauksissa, hävikin määrä voisi olla vähäisempi ja siten myös hoidon kokonaiskustannukset voisivat olla alhaisemmat. Fimean arvion mukaan Suomessa syntyy mahdollisesti yksi infantile-onset-tautimuotoa sairastava lapsi noin kolmen vuoden välein. Later-onset-tautimuotoa sairastavien henkilöiden lukumääräksi Fimea arvioi 2–56 henkilöä. Tässä arvioinnissa ei erikseen tarkasteltu sebelipaasi alfa -hoidon kustannus-vaikuttavuutta. Infantile-onset tautimuodon osalta hoitoa ei sen listahinnalla voida uskottavasti osoittaa kustannus-vaikuttavaksi. Later-onset-tautimuodossa hoidon vaikutuksia elossaoloaikaan tai liitännäissairauksien ilmentymiseen ei tunneta. Selkeitä vaikutuksia elämänlaatuun ei ole osoitettu, joten suhteessa näyttöön liittyviin rajoituksiin sebelipaasi alfan hinta on täysin kohtuuton

Pertutsumabi varhaisvaiheen HER2-positiivisen rintasyövän liitännäishoidossa : Uusien sairaalalääkkeiden arviointi

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa. Valtaosalla potilaista syöpä löydetään varhain, eikä diagnoosihetkellä todeta etäpesäkkeitä. Varhaisen vaiheen rintasyövällä tarkoitetaan ei-metastasoitunutta, primaarista, invasiivista rinnan syöpäkasvainta, jossa kainalon imusolmukkeet voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Varhaisvaiheen rintasyövän hoidossa tavoitteena on potilaan paraneminen, ja leikkauksen jälkeen annettavalla liitännäislääkehoidolla pyritään pienentämään taudin uusiutumisriskiä. HER2-positiivisella rintasyövällä tarkoitetaan sellaista syöpää, jossa HER2-geeni on mutaation seurauksena monistunut normaaliin verrattuna. HER2-positiivisten syöpien osuudeksi arvioidaan noin 15 %. HER2-positiivisten rintasyöpien uusiutumisriski luokitellaan korkeaksi ja liitännäislääkehoito (adjuvanttihoito) annetaan siksi lähes kaikille HER2-positiivisille potilaille myös varhaisvaiheen rintasyövässä. Pertutsumabi on monoklonaalinen vasta-aine, jonka vaikutuskohteena on syöpäsolujen HER2-reseptori (anti-HER2-lääke). Pertutsumabin käyttöaiheen mukaisesti varhaisvaiheen rintasyövän liitännäishoito edellytetään kohdennettavaksi suuren uusiutumisriskin potilaisiin. Näillä tarkoitetaan potilaita, joiden syöpä on edennyt imusolmukkeisiin tai joiden kasvain on hormonireseptorinegatiivinen. Näyttö pertutsumabin vaikutuksista tässä käyttöaiheessa perustuu satunnaistettuun faasin III APHINITY-tutkimukseen, jossa 4 805 potilasta sai trastutsumabin ja solunsalpaajan yhdistelmähoitoa pertutsumabin kanssa tai ilman. Potilaista, joiden tauti oli levinnyt imusolmukkeisiin, pertutsumabi-ryhmässä arviolta 89,9 % ja standardihoitoryhmässä 86,7 % oli elossa eikä invasiivinen syöpä ollut levinnyt paikallisesti, alueellisesti tai kauemmaksi (4 vuoden arvioitu IDFS-osuus). Ero riskissä oli siis 3,2 % pertutsumabin hyväksi (HR 0,77 ja 95 %:n LV 0,66–0,96). Alaryhmäanalyysien tulokset eivät sellaisenaan anna viitteitä siitä, että suhteellinen teho olisi oleellisesti erilainen hormonireseptoripositiivisten tai -negatiivisten kasvainten hoidossa. Absoluuttinen hyöty hormonireseptorinegatiivisten kasvainten hoidossa on kuitenkin suurempi kuin hormonireseptoripositiivisilla kasvaimilla johtuen suuremmasta uusiutumisriskistä näillä potilailla. Tutkimuksen seuranta-aika on vielä toistaiseksi liian lyhyt elossaoloaikatulosten (OS) tarkasteluun. Tämänhetkinen tutkimusnäyttö ei myöskään riitä perusteeksi hoidon rajaamiselle potilaan iän, kasvaimen koon tai HER2-pitoisuuden perusteella. Yhden potilaan keskimääräiset lääkekustannukset listahinnoin ovat 76 000 euroa, kun potilas saa pertutsumabin, trastutsumabin ja solunsalpaajan yhdistelmähoitoa. Ilman pertutsumabia kustannukset ovat vastaavasti 29 300 euroa, eli pertutsumabi-hoidon lisäkustannukset ovat keskimäärin 46 700 euroa potilasta kohti. Mikäli 200 potilasta Suomessa vuosittain saisi trastutsumabi- ja solunsalpaajahoidon lisäksi myös pertutsumabia, vuosittainen lisäkustannus olisi noin 9,3 miljoonaa euroa verrattuna siihen, että pertutsumabia ei käytetä tässä käyttöaiheessa. Arvioinnissa ei tehty erillistä kustannusvaikuttavuusanalyysia, mutta esimerkiksi NICE:n alustavien tulosten perusteella hoito tuskin on kustannusvaikuttavaa ainakaan sen listahinnalla. Kokonaisuudessaan pertutsumabi-hoidon tuoma lisähyöty on vähäinen varhaisvaiheen HER2-positiivisen rintasyövän liitännäishoitona huolimatta siitä, että hoitoa kohdennetaan korkean uusiutumisriskin potilaisiin. Toisaalta uusiutumisriskin vähäiselläkin pienentämisellä on suuri merkitys hoidettaessa sairauksia, joissa potilasjoukko on suuri ja taudin leviämisen seuraukset ovat vakavia.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi