Plecopteran communities and annual emergence in five forest streams and two lake outlet streams of central Finland

The plecopteran fauna was studied by means of slit traps and hand net during the summers of 1982-1987. A total of 19 plecopteran species comprising c. 4 500 adults and c. 2 900 larvae were sampled in streams. Of these, Capnia atra, Capnopsis schilleri, Nemurella pictetii and Isoperla difformis were recorded for the first time in the streams of the province Pohjois-Häme (Tb). The plecopteran fauna was richest in the small forest streams and relatively poor in the largest outlet. Both, the character of the stream bed and the quantity and quality of food available seemed to be the most important factors affecting the occurrence of the plecopteran species. In the brooks the emergence of stoneflies had two clear maxima: one in spring and another in late autumn. Vernal species were Taeniopteryx nebulosa, Isoperla difformis, Nemoura avicularis, N. flexuosa and Leuctra hippo pus. Dominant species in the autumnal cathes were Leuctrafusca and Leuctra digitata. In the outlet streams the succession of emergence was somewhat different owing to the weak emergence and due to the cold summer with strong floods in 1987. The slit trap method worked well in the catching of stoneflies except during the snow melting seasons and the flood periods

Ikääntyneiden asumisratkaisut vuoden 2004 asumis- ja varallisuustutkimuksen valossa

Poikkeavatko ikääntyneiden asuminen ja asumistavoitteet muusta väestöstä: Millaisissa asunnoissa he asuvat? Miten tyytyväisiä he ovat nykyiseen asuntoonsa? Millaisessa asunnossa ikääntyneet haluavat asua ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia heillä on asumisensa suhteen? Ikääntyneiden asumistilannetta ja asumista koskevia ratkaisuja tarkastellaan Tilastokeskuksen vuoden 2004 asumis- ja varallisuustutkimuksen pohjalta. Ikääntyneeksi henkilöksi ymmärretään 55 vuotta täyttäneet sekä yksin että parisuhteessa elävät henkilöt. Asumista tarkastellaan hyvinvoinnin keskeisenä osana ja toisaalta ikääntymistä elämänkaaren aktiivisena vaiheena, jolloin tehdään merkittäviä asumisratkaisuja. Ikääntyneiden asumistavoitteet ovat monessa suhteessa samankaltaisia kuin muulla väestöllä. Tutkimuksen mukaan varsin monet ikääntyneiden kotitalouksista suunnittelevat muuttoa lähivuosien aikana. Aktiivisimmillaan muuton suunnittelu ajoittuu aiemman yleisen eläkeiän tuntumaan ja 70 ikävuoden myöhäisemmälle puolelle. Muuton kautta ei haeta enää tavoiteasuntoa, vaan muutto voi johtua esimerkiksi lisääntyneestä palvelujen tarpeesta

Kymmenen metsäjärven vesikasvikartoitus

Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeen vesikasviosiossa arvioitiin kymmenen hajakuormituksen rasittaman metsäjärven ekologista tilaa vesikasvien perusteella. Kohdejärvistä osa oli veden ravinteisuuden perusteella lähellä luonnontilaa, osa lievästi rehevöityneitä ja osa rehevöityneitä. Järvistä osa oli latvajärviä ja osa alempana vesistöalueilla sijaitsevia. Tutkittujen järvien todettiin pääsääntöisesti olevan vesikasvillisuuden lajistokoostumuksen ja runsauden perusteella ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Kolme järvistä ei saavuttanut vähintään hyvä tilaa. Luokitusta tulee kuitenkin pitää suuntaa antavana, koska pohjoiskarjalaiset järvet erosivat vesikasvilajistoltaan ja kasvillisuuden runsaudeltaan vertailujärvinä käytetyistä pohjois- ja eteläsavolaisista sekä kainuulaisista järvistä. Luotettavampi luokittelu vaatisi vertailujärvien sijoittumista maantieteellisesti lähelle kohdejärviä. Vertailujärvien tulisi myös olla valuma-alueiden maankäytöltään ja morfologialtaan samantyyppisiä kohdejärvien kanssa

Vattendragsarbetet i Kyro älv : Obligatorisk kontroll av bottenfaunan i forsarna år 2014)

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla Kyrönjokeen johdettavien kuivatusvesien määrää ja laatua sekä rakentamisen ja pengerryspumppaamojen käytön vaikutusta Kyrönjoen tilaan. Lisäksi on tarkkailtava mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin ja kalastukseen sekä kalannousuun Malkakoskessa. Osana vuonna 2011 laadittua tarkkailusuunnitelmaa ovat pohjaeläinselvitykset, jotka kuuluvat harvemmin kuin vuosittain tehtäviin tarkkailuihin. Tämä on raportti vuoden 2014 pohjaeläintarkkailusta. Kyrönjoen koskien pohjaeläimistön yksilömäärä oli kaikilla näytepaikoilla suurempi vuonna 2014 kuin edellisenä näytteenottovuonna. Yksilömäärän kasvu oli huomattavin Malkakosken tekokoskella, jonka pohjaeläimistön monimuotoisuus oli kuitenkin alhaisempi kuin muilla havaintopaikoilla Harjankoskessa ja Kolkinkoskessa. Eläinyhteisöjen monimuotoisuus oli suurin ylimmällä Harjankoskella. Poh-jaeläinyhteisö oli nyt Kolkinkoskessa merkittävästi monipuolisempi kuin muutamina aiempina tutkimusvuosina. Kolkinkosken pohja-eläinyhteisö reagoi voimakkaasti Kyrönjoen alajuoksulla esiintyviin episodiluonteisiin veden happamuusjaksoihin, ja eläinyhteisöissä havaitaan selkeä yksipuolistuminen erittäin happamien jaksojen jälkeen, ja vastaavasti palautuminen vähemmän happamien jaksojen jälkeen kuten syksyllä 2014. Koskien pohjaeläimistöön kohdistuu samanaikaisesti useita eri stressitekijöitä, joista osa on luonnollisia, kun taas osaan on ihmistoi-minta vaikuttanut vaihtelevissa määrin. Ylin näytekoski, Harjankoski, sijaitsee happamien sulfaattimaiden yläpuolella, minkä johdosta veden laatu on parempi kuin Kyrönjoen alemmilla osilla. Koski sijaitsee myös tulvasuojeluun liittyvien vesistötöiden vaikutusalueen ulkopuolella. Näistä syistä pohjaeläimistön ekologinen tila on ollut hyvä ja hyvin samanlainen tarkastelujaksolla 2005‒2014. Keinotekoisen Malkakosken yksilö- ja taksonimäärät ovat olleet vähitellen kasvussa, mutta samalla on ollut viitteitä lisääntyneestä or-gaanisesta kuormituksesta. Malkakoskessa on luonnonkoskiin verrattuna vähemmän pohjaeläimille olennaista, luontaista vesisammal-kasvustoa. Vesisammalta oli kuitenkin vuonna 2014 selvästi enemmän kuin aiempina näytteenottovuosina

Metsäjärvien tila ja tulevaisuus

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa vuonna 2004 käynnistetyn ”Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen” – hankkeen tavoitteena oli selvittää 16 pohjoiskarjalaisen, hajakuormituksen rasittaman metsäjärven ekologista tilaa, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä arvioida järvien kunnostustarvetta. Ekologisen tilan arvio tehtiin kasviplanktonin, pohjaeläinten, vesikasvien ja/tai kalaston perusteella. Veden laadun kehitystä selvitettiin pohjasedimentin piilevien avulla. Vedenlaatuun vaikuttavina tekijöinä määritettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä järven ominaispiirteet. Tulosten mukaan hankejärvistä suurin osa oli erinomaisessa tai vähintään hyvässä kunnossa, joskin järvien ekologisen tilan arvio saattoi eri biologisten luokittelutekijöiden välillä vaihdella huomattavastikin. Vuonna 2000 hyväksytty Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (EU 2000) velvoittaa vesien hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen biologisesti ainutlaatuisen ja monimuotoisen vesiluonnon säilymisen edellytyksenä on vesiensuojelun huomioiminen valuma-alueella suunniteltaessa ja toteutettaessa maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Oirehtivilla metsäjärvillä ja niiden valuma-alueilla tulisi myös kunnostustoimenpiteet aloittaa heti

Anthropogenic changes in Finnish lakes during the past 150 years inferred from benthic invertebrates and their sedimentary remains

Järvien kuormitus-, rehevöitymis- ja palautumishistoria on ollut monivaiheinen ja pitkäkestoinen. Monet teollisuuden ja asumajätevesien kuormittamista järvistämme olivat lähes luonnontilaisia vielä 1900-luvun alussa, likaantuivat myöhemmin voimakkaasti, mutta ovat sittemmin alkaneet elpyä. Hajakuormituksesta kärsivissä järvissä rehevöityminen sen sijaan on edelleenkin jatkunut. Tämä selviää Juhani Hynysen vesistöjen ympäristöhistoriaa käsittelevässä väitöskirjassa, jossa hän on tutkinut puunjalostusteollisuuden kuormituksen, asumajätevesien sekä hajakuormituksen vaikutuksia suurten järvien biologisen tilan kehitykseen noin 1800-luvun puolivälistä nykypäivään.This thesis focuses on two themes concerning the anthropogenic impacts on Finnish lakes during the past 150 years. The effects of pulp mill discharges, municipal wastewaters and diffuse loading on the ecosystems of large lakes were studied from macroinvertebrate samples and from short-core paleolimnological samples. The response of benthic invertebrates to acidification and the patterns of recovery were studied from the littoral macrozoobenthos of acid-sensitive headwater lakes. The long-term responses of lacustrine chironomids to the changing degree of acidification were studied from paleolimnological samples. Based on the physical and chemical properties and biological remains in the sediment, several developmental phases were distinguished in the ecological status of the loaded lakes. These phases differed from each other on the basis of changing ecological disturbance affecting the lake ecosystems. The sediment profiles covered the time from the pre-industrial phase to the phase of severe pollution and, later on, to the phase of recovery. The lakes exposed to point loading from industrial and municipal sources revealed recent biological recovery patterns, while the lakes suffering from diffuse loading still revealed an ongoing eutrophication process. The study of acidic headwater lakes revealed many acid-sensitive benthic taxa, but also taxa tolerant of acidification. Recent chemical recovery was accompanied by a slight biological recovery in the most acidified lakes. Sedimentary chironomid assemblages of acidified lakes revealed only slight changes during the past centuries. Possible future trends and threats to the biological recovery of loaded lakes are discussed