“Not for Normal People“ : The Specialization of Social Rental Housing in Finland

Public housing is usually provided for people who cannot afford buying or renting housing on the private housing market. In Finland, the provision of rental public housing, or social housing as it is called, is divided into two categories: “normal rental housing” and “housing for special groups”. The “special groups” include people with so-called “special needs”, and the social rental housing provided for them is regarded a social service. The majority of new social rental housing is housing for special groups. The article asks, is Finland’s social housing turning into a social service, who belongs to special groups and why are they called special? In explaining the trajectory of the Finnish housing policy, the article analyses the process that the author suggests calling the “specialization” of social rental housing, which is the result of deinstitutionalization, piecemeal retrenchment of the welfare state from the housing sector and prioritizing private housing production.Public housing is usually provided for people who cannot afford buying or renting housing on the private housing market. In Finland, the provision of rental public housing, or social housing as it is called, is divided into two categories: “normal rental housing” and “housing for special groups”. The “special groups” include people with so-called “special needs”, and the social rental housing provided for them is regarded a social service. The majority of new social rental housing is housing for special groups. The article asks, is Finland’s social housing turning into a social service, who belongs to special groups and why are they called special? In explaining the trajectory of the Finnish housing policy, the article analyses the process that the author suggests calling the “specialization” of social rental housing, which is the result of deinstitutionalization, piecemeal retrenchment of the welfare state from the housing sector and prioritizing private housing production.Peer reviewe

Labour-saving technology and advanced marginality : A study of unemployed workers’ experiences of displacement in Finland

The article explores the experiences of people displaced from work by the introduction of labour-saving technology in Finland. Interviews with 13 unemployed individuals are used as data. The study is underpinned by a Marxist interpretation of potentially emancipatory technology under capitalism reduced to an instrument for reorganizing skilled workers into an exploitable, precarious cadre of surplus and abstract labour. Loïc Wacquant’s thesis on advanced marginality is used as a theoretical framework to unpack and understand the little-studied experience of being displaced from work by technology. The interviewees share a sense of growing alienation and social exclusion. Feeding these experiences are capricious changes in skill-demands and deskilling under automation and robotisation of work. The experiences are exacerbated by digitalised, vertiginous and isolating job-seeking and employment services that cast responsibility on the unemployed individual. While the participants of this study were not on the brink of acute or extreme socio-economic marginalisation, their experiences are rooted in the very same social, economic and political dynamics as advanced marginality. The findings of the study help anticipate the risk of advancing marginality faced by displaced workers, if social policy reforms are not carried out in the short term. In the long term, the findings support the argument that studies on labour-saving technologies and unemployment pay closer attention to the particular role of technology under capitalism.Peer reviewe

Implementation of technical change as organizational problem-solving process : management and user activities

During the last two decades the growing innovation and management research has paid attention to the aspects of technical change. However, there are differing assumptions about the nature of the process of change. According to the innovation design dilemma two categories of innovation related to technical change have been identified, technical and organizational innovation. It has been become evident that there is a growing need to unite these two types of innovation into a common approach. The focus of the study is the planning and implementation process of technical change in the user organization. The aim is to find out what kinds of planning and implementation models, methods and organizational forms can further innovative and organizational problem-solving activity in the implementation process of technical systems, which is contributing to the success of this process. The study is based on long term and intensive development and research activity concerning the implementation process of three Flexible Manufacturing Systems in two companies. The FMS-study began in 1985 and was completed in 1992. Through the developmental approach based on experimental development research, the study was able to specify in great detail the progress of the implementation process in the cases. Attention was paid to social activity of the implementation process. The issue is how and by whom new techno-organizational solutions are finally brought about and carried out inside the user organization. New training, planning, organization and development methods were introduced and experimented with in the intensive cases, which created a rich and real picture of development potentials of the organization. The analysis of the case study results showed that the implementation process of technical change consisted of a series of problem-solving and development steps taken by the user organization and its actors. This was a controversial, complex and long process in which the management, planners, support persons and users with different interests and ways of acting designed and constructed, mainly in a step by step way, the concrete technical and organizational characteristics of the "activity system". This was performed by solving planned and unanticipated problems that emerged during the definition of the innovation problem and goal setting, planning phase, implementation phase and operation phase. The system model of the implementation process of technical change was created based on the analysis and evaluation of the case study results. The model presents in great detail the connections and relations between the results of the implementation process in the cases and the management's and users' ways of acting with their many dependencies and interactions. According to the system model of the implementation process, the most important factors from the point of view of the success or failure of the results are the following elements: viewpoint on the nature of change; design concept; and organizational patterns. The relations of these elements are described by the development model of the implementation process of technical change. The development model is further specified and presented as a solution to the innovation design dilemma. The case study results proved that the organizational patterns carried the most central role in explaining the results of the implementation process. They determined the quality of the problem-solving process in the planning process, implementation phase and "normal" operation phase through which the results were gained. In the cases, the roles of support persons and users, the users' way of working, actions of the management, co-operation patterns and the use of systematic methods were the factors which contributed mostly to successful results. In the study, three planning and implementation models (techno-centric model, user-centered model, and lean production model) were chosen as the organizational patterns by which the organizational practices of the cases were studied. Comparative analysis of the activities of the management and users showed that the ways of acting in the cases were characterized mainly by the "techno-centric" and "user-centered" models. However, some features could be seen as practices in accordance with the "lean production" model. The case studies demonstrated that the adoption of new kinds of planning and implementation practices was a controversial process. The planning and implementation process can be seen to form an "experimental field" where the difficulties, set-backs and good results experienced may act as a ground for learning and seeking new planning practices, implementation models and management approaches.reviewe

Kahvipöytäkeskusteluita rosvon ja runoilijan tapaan - Rosvolegendan synty 1800-luvun lopun Kangasniemellä

Ananias Puikkonen syntyi 1860-luvun Kangasniemelle. Köyhän torpparin poika tienasi elantonsa pienestä pitäen kerjäämällä ja saavutti aikuisiällä maineen alueen suurena ja pelättynä rosvona. Ananiaasta ja hänen veljestään Topiaksesta kirjoitettiin paikallislehdissä ja Puikkosten maine kiiri ympäri Savon aluetta. Tutkimus tarkastelee mielenkiintoista urakehitystä aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta puristui kovan muutospaineen alle. Merkittävät lähteet mainitsevat Ananias Puikkosen olleen alueen legendaarinen hahmo jo omana elinaikanaan. Tutkimus pyrkii selvittämään sitä, mistä osista tämän rosvon legenda ja maine muodostuivat ja mitkä asiat mahdollistivat Puikkosen legendan syntymisen? Tutkimus hahmottuu neljän tason kautta. Ensimmäisen tason muodostavat Puikkoset ja heidän urakehityksensä. Toisella tasolla vaikuttaa yhteisö ja se, miten he suhtautuivat Puikkosiin ja yleisesti rikollisuuteen. Kolmas taso kattaa julkisen puolen, eli virkavallan toiminnan, paikallisen lehdistön ja yhteisön kontrolloinnin. Nämä kolme jälkimmäistä tasoa ovat merkittävällä tavalla mahdollistaneet Puikkosen rosvolegendan, mutta vasta neljäs taso, Kangasniemellä kesäisin majaileva Mannisten suku, on nostanut legendan koko kansan tietoisuuteen. Näin ollen oleelliseksi muodostuu rikollisten ja rikollisuuden asettuminen yhteisöönsä: Kuinka lopulta yhteisö asettaa itse omat pelisääntönsä, korostaen sallitun ja kielletyn välistä rajaa. Kangasniemi oli Puikkosten ohella esillä aikakauden lehdistössä myös runsaan viinan salapolton vuoksi. Yhteisön sisäänpäin kääntynyt yhteishenki katsottiin olevan omiaan ruokkimaan alueen rikollista ilmapiiriä. Samoihin aikoihin Kangasniemellä alkoi vaikuttaa runoilija Otto Manninen, joka kestitsi kesäisin kotitilallaan Suomen kulttuurieliittiä. Lopulta Ananiaan ja Oton tiet kohtasivat ja hurja rosvo löysi itsensä runoilijan kanssa samasta kahvipöydästä keskustelemasta ajankohtaisista poliittisista teemoista. Tutkimus on toteutettu mikrohistoriallisella otteella, eikä kyse ole paikallishistoriasta tai puhtaasta elämäkerrasta. Juoni rakentuu Puikkosten rikollisen toiminnan ympärille, mutta se ei rakenna pelkkää henkilökuvaa Ananiaasta, saati paikallishistoriaa Kangasniemestä. Tutkimuksessa on pyritty mikrohistoriallisten työkalujen avulla rakentamaan tarkempaa kuvaa 1800-luvun murtuvasta sääty-yhteiskunnasta yksittäisen esimerkin kautta. Ananias Puikkosen elämänvaiheet ja niistä kirjatut historialliset dokumentit antavat mahdollisuuden tutkia yhteiskunnan dynamiikkaa monesta näkökulmasta. Otto Mannisen poika, Mauno, on kirjannut ylös Ananiaan suullisia muistelmia elämästään 1900-luvun alkupuoliskolla ja muistiinpanot on taltioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon Helsinkiin. Yhdistämällä muistiinpanot sanomalehtiin, Mikkelin maakunta-arkiston käräjäpöytäkirjoihin ja Kangasniemen kunnanarkiston kuntakokousten pöytäkirjoihin saamme kurkistusaukon kangasniemeläisen rosvon elämään 1800-luvulla. Ananias Puikkonen hyödynsi murtuvaa sääty-yhteiskuntaa ja loi olemassa olevien mekanismien varaan menestyksekkään toiminnan. Toiminta perustui pääasiallisesti viinan salapolttoon, mutta hyödynsi laajasti paikallista väestöä rosvoamalla torppia ja talojen aittoja. Toiminta aiheutti lehdistössä hätääntynyttä kirjoittelua ja lopulta sai aikaan toimintaa myös alueen paikallisessa virkamiehistössä. Puikkosesta muodostui alueen pelätty rosvolegenda, joka herätti sukkelalla sanailullaan kiinnostusta, paitsi paikallisissa, myös alueen kulttuuriperheen vesassa. Rosvon tarinat jäljentyivät Mauno Mannisen ansiosta muistelmiksi ja lopulta niiden pohjalta kirjoitettiin rosvon elämään perustuva käsikirjoitus. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu, mutta Hellevi Arjava kokosi sen pohjalta Ananias Puikkosen elämäntarinan kirjaksi, joka toi paikallislegendan jokaisen suomalaisen luettavaksi. Ilman Otto Mannisen jälkeläisiä olisimme yhtä mahtavaa rosvotarinaa köyhempiä

Lähiöissä havaittu epäjärjestystä

Disorder and insecurity in a residential context : a study focusing on Finnish suburban housing estates built in the 1960s and 1970s / Teemu Kemppainen. Helsinki : Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, [2017] Helsinki : Edita Prima Oy, 2017

Taktiikkamme kehittäminen taistelu- ja sotaharjoituksissa 1970-luvulta alkaen

Johdannon mukaan "Tämä kirjoitus perustuu tutkimukseen, jossa on tarkasteltu taktiikkamme kehittämistä ja opettamista taistelu- ja sotaharjoituksissa vuosien 1967-1990 välisenä aikana. Tutkimuksessa on analysoitu kyseisenä aikavälinä järjestettyjen taistelu- ja sotaharjoitusten asiakirja-aineisto. Tausta-aineistoa voidaan pitää riittävänä esitettyjen tulosten luotettavuudelle. Lopussa esitettävät johtopäätökset ja toimenpidesuositukset ovat kirjoituksen laatijan omia. Osa taistelu- ja sotaharjoituksista sisältää tutkimus- ja kokeilutoimintaa. Ensisijaisia kohteita ovat joukkojen organisaatiot, sotavarustus ja menettelytavat. Saatuja kokeilu- ja tutkimustuloksia käytetään hyväksi taktisia ohjesääntöjä ja ohjeita uusittaessa. Kirjoituksessa taistelu- ja sotaharjoituksia tarkastellaan taktiikkamme kehittämisen kannalta. Harjoituksilla on monia muitakin päämääriä. Siten tutkimustuloksina esitetyt negatiivisetkaan havainnot eivät tarkoita sitä, että kyseiset harjoitukset olisivat olleet huonoja. Taktiikkamme tutkimisen ja kehittämisen kannalta virheellisinä ne ovat silti voineet olla erittäin hyviä taistelutekniikan opetustapahtumia."Aluksi tarkastellaan tutkimuksen teoriaa ja määritellään käytettyä käsitteistöä. Eri luvuissa tarkastellaan organisaatioiden 70, 80 ja 90 sekä panssarijoukkojemme taktiikan kehittämistä. Johtopäätöksissä esitetään muun muassa, että " Taistelu- ja sotaharjoituksista saatujen kokeilutulosten ja havaintojen vaikutusta taktiikan kehittämiseen ei, voida osoittaa luotettavasti. Tämä johtuu ensisijaisesti taktiikan tutkimuksen kysymyksenasettelun ja taktiikan kehittämisen väliltä puuttuvastayhteydestä." Lisäksi kirjoittaja esittää toimenpidesuosituksissaan muun muassa, että "luovutaan nykyisistä näytösluonteisista sotaharjoituksista". Artikkelin yhdistelmässä todetaan, että " Tutkittuja taistelu- ja sotaharjoituksia ei ole tehokkaasti käytetty hyväksi taktiikkamme kehittämisessä. Rauhan ajan rajoitukset maaston käytössä, Etelä-Suomen harjoitusalueiden suppea koko sekä rajalliset mahdollisuudet tulen vaikutuksen huomioon ottamiseen ovat osaltaan rajoittaneet taktiikan tutkimista harjoituksissa."ISBN: 951-96314-3-

Resident Accounts of Mellunmäki : Territorial Stigma Explored in a Helsinki Lähiö

This thesis studies the negative labeling of a neighborhood or territorial stigmatization in a residential suburb of Helsinki called Mellunmäki. The purpose of this thesis is to find out whether a territorial stigma features in local residents accounts of the area. The theoretical framework for this thesis is drawn from Loic Wacquant’s idea of a territorial stigma. Wacquant proposes that a negative label or a stigma easily becomes a self-fulfilling prophecy, when the residents of stigmatized areas begin to look for ways of distancing from their neighbors and begin to blame neighbors for the area’s alleged hardships. Another theoretical tool to better study the topic in the Finnish context is drawn from previous research on media depictions of Finnish residential suburbs or lähiös through recent decades. The data has been collected by semi-structured interviews. The residents of Mellunmäki have been interviewed in depth about their experiences and opinions on Mellunmäki. Only by understanding the experiences on an individual level can we say something concrete about the wider phenomenon of territorial stigma. By comparing the collected data, themes have been constructed of the phenomenon. The analysis of these themes provide findings as follows. A stigmatizing discourse is found in Mellunmäki through a distinction between Old and New Mellunmäki. New Mellunmäki is used in local discourse to denote areas of social housing within Mellunmäki. These areas are looked down upon by homeowners in Old Mellunmäki and seen as concentrations of unemployed and immigrants. The lived social realities between new and old areas are marked by a symbolic distancing from neighbors. Mellunmäki was also reported to suffer from a wider stigma of East Helsinki. The bad reputation of East Helsinki was seen as easily affiliated to a rather unknown neighborhood of Mellunmäki. Amongst others, a strong need arises from this thesis for further research on the effects of territorial stigma on neighbor relations.Tutkielmassa perehdytään Mellunmäen lähiön mahdolliseen alueelliseen stigmaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko asuinalueen sisällä havaittavissa mielikuvien tasolla käytävää, asukkaiden välistä symbolista erottautumista, joka kertoo alueen leimaantumisesta. Toiseksi, tutkielma selvittää asukkaiden ajatuksia Mellunmäkeen liitetyistä mielikuvista. Tutkimuskysymyksenä esitetään, löytyykö paikallisten keskusteluista syitä olettaa että alue on leimaantunut. Tutkielman teoria johdetaan kahtaalta. Teorian vahvasti rakenteellisena kehikkona toimii ranskalaisen sosiologi Loic Wacquantin esittämä ajatus alueellisesta leimasta. Wacquant esittää, että negatiivisesta leimasta eli stigmasta syntyy helposti itseään toteuttava ennuste, kun huonomaineiseksi mielletyn asuinalueen asukkaat etsivät niin symbolisia erottautumiskeinoja toisistaan kuin syitä alueen huonoon maineeseen naapureistaan. Tämä luo toimivan teorian aihealueen tarkasteluun myös Suomessa. Toinen, lähinnä teoreettisena työkaluna toimiva konsepti on johdettu Irene Roivaisen tutkielmasta. Roivainen löysi, että 1960-luvulta lähtien lähiöt on nähty ongelmina. Kirjoittelussa korostuvat lähiöt sosiaalisina, fyysisinä ja toiminnallisina ongelmina. Tutkielma selvittää, toistuvatko ongelmakategoriat vielä tänä päivänä mellunmäkeläisten kertomuksissa asuinalueestaan. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluiden vahvuudeksi koetaan niiden syväluotaavaa informaatiota tuottava tyyli. Mellunmäkeläisille on annettu vapaus kertoa omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Vain yksilötason kokemusmaailmaa tutkailemalla on kyetty tuottamaan laajemmin alueellisesta leimasta kertovaa materiaalia. Toisaalta haastatteluissa on haluttu säilyttää tietty rakenne, jotta aineisto on helpommin vertailtavissa. Vertailemalla haastatteluaineistoa, kyetään erottamaan selkeitä ja johdonmukaisia teemoja. Näiden teemojen analyysista syntyvät seuraavat tutkimustulokset. Asuinalueen sisällä on havaittavissa leimaava vastakkainasettelu. Niin kutsutut 'Vanha Mellunmäki' ja 'Uusi Mellunmäki' jäsentävät ihmisten mielikuvia ja kokemusmaailmaa asuinalueestaan. Vanhassa Mellunmäessä on mielikuvissa omistusasuntovaltaista, luonnonläheistä ja rauhallista. Asukkaita kuvaillaan 'alkuperäisinä' mellunmäkeläisinä, aktiivisina ja vastuullisina. Uusi Mellunmäki koostuu mielikuvissa rumista taloista, kaupungin vuokra-asunnoista, maahanmuuttajista ja köyhistä lapsiperheistä. Uuden Mellunmäen asukkaat mielletään vastuuttomiksi ja epäaktiivisiksi. Eletty sosiaalinen todellisuus pyritään selittämään alueittaisella nimeämisellä, joka toimii symbolisena erottautumiskeinona yhden lähiön sisällä. Mellunmäki kärsii laajemmasta Itä-Helsinkiin kohdistuvasta stigmasta. Itä-Helsingin huonon maineen nähtiin virheellisesti muokkaavaan ulkopuolisten mielikuvia Mellunmäestä. Lehdistöä ja mediaa syytettiin mielikuvien levittämisestä ja vahvistamisesta. Myös lähiöihin yleisesti liitettyjen ongelmakategorioiden todetaan esiintyvän mellunmäkeläisten mielikuvissa. Lähiön fyysiset, sosiaaliset ja toiminnalliset ongelmat korostuvat ja leimaavat Mellunmäkeä. Alueellisen leiman vaikutuksia naapurusten välisiin suhteisiin tulisi kartoittaa jatkotutkimuksilla