Green care -yrittäjyys sosiaalisena innovaationa ja uravalintana sosiaali- ja terveysalalla

Green carella viitataan eläinten, luonnon ja maaseudun ympäristöjen hyvinvointia tuoviin vaikutuksiin sekä niiden hyödyntämiseen hyvinvointipalveluiden tuotannossa. Green careen liittyvä yrittäjyys nähdään sosiaalisena innovaationa, jonka syntymiseen ovat olleet vaikuttamassa sekä maatalouden että sosiaali- ja terveydenhuollon kohtaamat rakennemuutokset. Green caren käsite on Suomessa nostettu esille viime vuosina etenkin hyvinvointialan pienyrittäjyyttä kehittävien hankkeiden yhteydessä. Tutkielma tarkastelee sitä, millaisia kokemuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on green care -yrittäjyyden käynnistymisestä Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijoina sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset muodostavat keskeisen ja tärkeän ryhmän green care -yrittäjissä. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa ammattilaisten erityispiirteistä yhtenä green care -yrittäjien ryhmänä. Empiirisen aineiston keruu on tehty haastattelemalla kuutta green caren kehittämishankkeisiin osallistunutta sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, jotka toimivat green care -yrittäjinä tai suunnittelivat alan yrityksen perustamista. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään työurien tutkimuksessa käytössä olevia näkökulmia ja käsitteitä. Kokemuksia green care -yrittäjyydestä valaistaan tarkastelemalla yrittäjien työurien kulkua. Lähestymistapa on narratiivinen, jolloin huomio kiinnittyy siihen, miten haastateltavat rakentavat työuraansa kertomuksena. Haastatteluaineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä teemoittelun periaatteita noudattaen. Narratiivinen viitekehys korostaa haastateltavien omia kokemuksia, mutta valottaa myös kokemisen ja kertomisen yhteyttä laajempiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin konteksteihin. Green care -yrittäjien uranarratiivit nojasivat sosiaali- ja terveysalan ihanteisiin ja tarinankertomisen malleihin, mutta tämän lisäksi niissä oli havaittavissa myös ajatuksia työurien yksilöllistymisestä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemuksissa green care -yrittäjyys nähtiin eettisempänä hoivan tuottamisena, ammatillisena erikoistumisena sekä sellaisen uudenlaisen uravaihtoehdon etsimisenä, jossa keskeiseksi muodostui omiin vahvuuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin nojaavan työn ja yrittäjyyden luominen

Severe birth injuries in neonates and associated risk factors for injury in mothers with different types of diabetes in Finland

Objective To examine severe birth-related injuries in neonates among mothers with different types of diabetes. Methods Retrospective cohort study based on Finnish Medical Birth Register data from 2004 to 2017. The study included singleton neonates born vaginally with cephalic presentation (n = 623 649) after 35(+0) weeks of gestation. The primary outcome variable was severe birth injury. Incidences, crude and adjusted odds ratios, and probabilities in regression analysis were calculated for different types of diabetes. Results There were 1952/623 649 (0.3%) severe birth injuries of which brachial plexus injury occurred most frequently. The injury incidence was highest in neonates of women with type 1 or type 2 diabetes, 42/1659 (2.5%) and 10/548 (1.8%), respectively. For gestational diabetes, the injury incidence was comparable to non-diabetic women: 422/77 810 (0.5%) and 1478/543 632 (0.3%), respectively. Shoulder dystocia, high birthweight, and vacuum-assisted delivery were associated with the highest probability for injury. Birthweight and obesity had a stronger impact on injury risk in women with pregestational diabetes compared to other pregnancies. Conclusion Neonates of women with pregestational diabetes have a higher risk for severe birth injury than other neonates. The injury risk in neonates delivered by women with gestational diabetes or non-diabetic women is generally low.Peer reviewe

Kannustimet tuottavat tulosta : Sylvia-hankekokonaisuuden vaikuttavuuden arviointi

Tässä arviointiraportissa tarkastellaan työ- ja elinkeinoministeriön AMIF-rahoitteisen Sylvia-hankekokonaisuuden (2015–2018) vaikuttavuutta. Hankkeiden tavoitteena on ollut lisätä kuntapaikkojen saatavuutta kansainvälistä suojelua saaneille ja tehostaa pakolaisten kuntiin sijoittamista myöntämällä kunnille taloudellisia lisätukia sekä edistää pakolaistyötä tekevien osaamista ja verkostoitumista. Arvioinnin tulosten mukaan lisätuilla on tuettu pakolaisten vastaanoton käynnistämistä, jatkuvuutta ja kehittämistä kunnissa. Lisätukien avulla on muodostettu hätätapauksia vastaanottavien kuntien verkosto. Erityisesti hankkeen tuet on koettu tärkeiksi pienissä kunnissa. Kyselyyn vastanneista kunnista 74 % koki lisätuet tarpeellisiksi myös jatkossa. Suurin osa kunnista oli käyttänyt lisätukia henkilöstökuluihin ja koulutukseen sekä muihin kotouttamista tukeviin toimiin. Lisätuet vahvistivat joissain tapauksissa yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Valtaosa arviointiin osallistuneista koki, että kuntien tulisi myös jatkossa voida päättää lisätukien kohdentamisesta. Arvioinnin perusteella suositellaan pidempää hankekautta, lisää joustavuutta vakioyksikkökustannuksiin ja tuen käytön kriteereihin sekä mahdollisimman proaktiivista ja selkeää tiedotusta kunnille. Arvioinnin mukaan hankekokonaisuus on onnistunut tavoitteessaan lisätä kuntapaikkojen saatavuutta ja tehostaa pakolaisten kuntiin sijoittamista. Tulosten perusteella lisätukirahoitus ja osaamisen tukeminen kunnissa on tarpeen jatkossakin. TEM:n yhteyshenkilö: Alue- ja kaupunkikehitys, kotouttaminen / Hanna-Maria Hyttinen, puh. 02950 4720

Korkeakoulututkintojen tunnustamiseen ja täydentämiseen liittyvä sähköinen tiedottaminen – Selvitys asiakaslähtöisen tiedottamisen kehittämiseksi

Maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkujen nopeuttaminen on kotouttamispolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista. Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kannalta keskeistä on, miten tutkintojen tunnustaminen ja pätevöitymispolut sekä niihin liittyvä ohjaus ja neuvonta toimivat. Tämän selvityksen tavoitteena on arvioida, kuinka ulkomailla suoritettujen korkeakoulututkintojen tunnustamista ja täydentämistä koskeva tiedottaminen ja ohjaus toimivat digitaalisten kanavien kautta ja mitä kehitettävää nykyisessä järjestelmässä on. Selvityksen aineisto koostuu maahanmuuttajille ja ohjauspalveluiden työntekijöille suunnatuista kyselyistä, yksilöllisistä testauksista ja syventävistä haastatteluista. Selvityksen perusteella OPH:n ja VALVIRAn nettisivuihin ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta esiin nousi myös kehittämisehdotuksia. Selvityksessä esitetään, että korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille perustettaisiin kannustava selko- ja monikielinen portaali, jossa tutkintojen tunnustaminen ja laillistaminen olisivat yksi keskeinen sisältö. Lisäksi selvityksessä esitellään kansainvälisiä esimerkkejä esitetyn kaltaisista, tietoa kokoavista portaaleista ja niiden toteuttamistavoista. Selvityksen kohteena oli sähköinen tiedotus, mutta tuloksissa nousee kuitenkin vahvasti esiin henkilökohtaisen ohjauksen ja neuvonnan tarve sähköisten palveluiden rinnalla

Vesienhoidon vuorovaikutteinen ja kokonaisvaltainen suunnittelu. Yhteenveto Karvianjoen tulevaisuustarkastelut -hankkeen tuloksista

Tässä julkaisussa esitetään vuosina 2008–2012 toteutetun Karvianjoen tulevaisuustarkastelut (KarTuTa) -hankkeen tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut laajentaa, syventää ja tarkentaa. Karvianjoen vesistöalueelle laaditun vesiensuojelun toimenpideohjelman tarkasteluja. Hankkeessa on esitelty ja kehitetty menetelmiä vesienhoidon suunnitteluun ja sovellettu niitä Karvianjoen vesistössä. Tarkoituksena on ollut tuottaa sellaista tietoa vesienhoitoa varten, joka auttaa määrittämään uskottavia tavoitteita ja toimenpiteitä. Työssä on poikkeuksellisen monipuolisesti ja kattavasti arvioitu vesistön tilaa, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä. Hankkeessa sovellettiin liki kahtakymmentä erilaista menetelmää tai vuorovaikutteiseen suunnittelun tukena käytettävää tekniikkaa. Hankkeen tarkastelut painottuivat Karvianjärvelle, Karhijärvelle ja Isojärvelle. Järvikohtaisesti on arvioitu ulkoisen ja sisäisen fosforikuormituksen alentamistarvetta, tunnistettu kustannustehokkaimpia vesiensuojelu-toimenpiteitä sekä esitetty toimenpidesuosituksia hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Lisäksi on arvioitu vedenlaadun paranemisesta virkistyskäytölle syntyviä hyötyjä sekä vertailtu toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä. Vesistöalueelle laadittujen tulevaisuuskuvien avulla on selvitetty, kuinka maankäytön ja ihmistoiminnan muutokset vaikuttavat vesien tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi on mallinnettu ilmastonmuutoksen vaikutusta fosforikuormitukseen ja järvien veden fosforipitoisuuksiin. Julkaisu jakaantuu neljään osaan. Osassa I kuvataan hanke ja sen toteutus, osassa II hankkeessa sovelletut menetelmät,osassa III tarkastelujen tulokset ja järvikohtaiset toimenpidesuositukset sekä osassa IV johtopäätökset menetelmien soveltuvuudesta vesienhoitoon