Individual- and environmental-related correlates of moderate-to-vigorous physical activity in 11-, 13-, and 15-year-old Finnish children

The objective of this study was to analyze the associations of various individual- and environmental-related factors with subgroups of daily, frequent, moderate and low moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) among children and adolescents. Data were obtained from the Finnish School-age Physical Activity (FSPA) study 2016 from 4677 national representative 11-, 13-, and 15-year-old children and adolescents. MVPA and individual- and environmental-related factors were assessed by a questionnaire and analyzed by two-level logistic regression. Seventeen of the twenty-one variables were statistically significantly associated with MVPA. However, only three variables were statistically significant in all MVPA subgroups, whereby self-directed PA at least twice a week, fewer perceived barriers, and higher peer support increased the odds of participating in more MVPA. The results from this study showed essential differences among the MVPA subgroups, also supporting previous findings, whereby various individual- and environmental-based factors are associated with children and adolescents' levels of MVPA. Challenges to designing and implementing effective interventions are based on the need to account for individual differences within the population, as well as the varied connections between PA with different social and physical environments where children and adolescents' PA takes place. PA interventions with various actions at multiple levels are warranted

RVD induction and autologous stem cell transplantation followed by lenalidomide maintenance in newly diagnosed multiple myeloma: a phase 2 study of the Finnish Myeloma Group

Autologous stem cell transplantation (ASCT) combined with novel agents is the standard treatment for transplant-eligible, newly diagnosed myeloma (NDMM) patients. Lenalidomide is approved for maintenance after ASCT until progression, although the optimal duration of maintenance is unknown. In this trial, 80 patients with NDMM received three cycles of lenalidomide, bortezomib, and dexamethasone followed by ASCT and lenalidomide maintenance until progression or toxicity. The primary endpoint was the proportion of flow-negative patients. Molecular response was assessed if patients were flow-negative or in stringent complete response (sCR). By intention to treat, the overall response rate was 89%. Neither median progression-free survival nor overall survival (OS) has been reached. The OS at 3 years was 83%. Flow-negativity was reached in 53% and PCR-negativity in 28% of the patients. With a median follow-up of 27 months, 29 (36%) patients are still on lenalidomide and 66% of them have sustained flow-negativity. Lenalidomide maintenance phase was reached in 8/16 high-risk patients but seven of them have progressed after a median of only 6 months. In low- or standard-risk patients, the outcome was promising, but high-risk patients need more effective treatment approach. Flow-negativity with the conventional flow was an independent predictor for longer PFS

”Aina pienikin tiedon murunen on paikallaan” : Sairaanhoitajien kokemuksia perehdyttämisestä

Opinnäytetyömme aiheena oli perehdyttäminen. Perehdyttämisessä tarkoituksena on antaa oikea kuva työstä ja sen periaatteista. Perehdyttäminen tarkoittaa kiinnostusta uutta työntekijää ja hänen osaamistaan kohtaan. Perehdyttäminen koskee kaikkia työntekijöitä ja yhteisesti sovituilla periaatteilla saadaan uusi työntekijä osaksi työyhteisöä. Perehdyttämisen tutkiminen on tärkeää, jotta nähdään mahdolliset kehittämisalueet. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kainuun keskussairaalan osastolle 9, viimeisen kahden vuoden aikana tulleiden hoitotyöntekijöiden kokemuksia perehdyttämisestä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa toimeksiantajalle heidän työntekijöidensä kokemuksia perehdyttämisestä. Siten he voivat hyödyntää saamiamme tutkimustuloksia uuden perehdytysohjelman tekemisessä. Osastolla on käytössä perehdytyskansio, joka toimeksiantajan perusteella tarvitsee päivittämistä. Opinnäytetyön tulosten perusteella saadaan selville, mitkä perehdyttämisen osa-alueet tarvitsevat kehittämistä. Uuden sairaanhoitajan saadessa hyvää perehdyttämistä hoitotyön laatu paranee. Tavoitteena oli myös, että oma ammatillinen osaamisemme kasvaa ja voimme hyödyntää tutkimustuloksia työelämässä, jossa itse olemme perehtyjiä ja myöhemmin mahdollisia perehdyttäjiä. Tutkimustehtävinä oli selvittää, miten hoitotyöntekijä kokee perehdyttämisen, mitkä olivat perehdyttämisen mahdollisia kehittämisalueita sekä miten hoitotyöntekijät halusivat parantaa perehdyttämistä. Opinnäytetyömme oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto on kerätty tiedonkeruulomakkeella. Informantteja oli kuusi ja kaikki olivat sairaanhoitajia. Vastaukset on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä. Tuloksista selvisi, että uudet hoitotyöntekijät eivät mieltäneet työn lomassa saamaansa ohjausta perehdyttämiseksi. Perehdyttämistä ei ole annettu järjestelmällisesti vaan työnteon lomassa. Uusia sairaanhoitajia helpottaisi, jos perehdytykseen varataan riittävästi aikaa sekä uudelle sairaanhoitajalle että perehdyttäjälle. Hyvää perehdyttämisessä on ollut työtovereiden antama ohjaus sekä CCU:hun eli sydänvalvontayksikköön perehdyttäminen. Informanteilla oli myös kehittämisideoita perehdyttämiseen. Kehittämisideoina toivottiin enemmän aikaa perehdyttämiseen, nimettyjä perehdyttäjiä ja suunnitelmallisuutta perehdyttämiseen. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotamme, miten perehdyttäjät itse kokevat perehdyttämisen toteuttamisen. Olisi hyvä selvittää myös uuden perehdytyskansion toimimisen arviointi jatkossa.Orientation means interest for a new employee and his qualification. Orientation applies to all employees and its purpose is to give a proper image of work and principles. Studying orientation is important to find out what possibly needs developing. The purpose of this thesis was to describe those nurses´ experiences of orientation who have come to work at the Central Hospital of Kainuu on ward 9 during the past two years. The aim of this thesis was to produce information of the nurses´ experiences of orientation to the commissioner who can utilize the results of this thesis when making a new orientation program. The results of this thesis show which sectors of orientation needs developing. When a new employee gets a good orientation, the quality of nursing care develops. The aim was also that professional skills deeper. The results can be used in working life. The thesis was qualitative. The information for this thesis was collected by open questionaire. The respondents were six and they all were nurses. The material was analysed by qualitative analysis. The results showed that nurses showed that job instruction is not orientation. Orientation has not been planned and it has not been systematic. The orientation was carried out while working. More time should be used for orientation. Orientation in the CCU was regarded as good. The respondents had many ideas to develop orientation. Ideas were, for example that more time should be used, the orientator should be named and orientation should be planned. For further study we would like to suggest how orientators themselves experiences orientation. We would also like to study how the new orientation program has worked

Läsnä ja etänä: Hybridiopetuksen hyvät käytänteet

HYBRIDIOPETUSTILANTEESSA opiskelijoita on läsnä samanaikaisesti luokassa sekä etänä verkkoyhteyden avulla. Tällaisen tilanteen haasteena on luoda tasavertainen oppimistilanne silloin, kun osa osallistujista näkee ja kuulee vähemmän kuin muut. Opettajalle hybridiopetustilanne on varsin intensiivinen ja siksi tarkka suunnittelu ja hyvä valmistautuminen siihen on onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Tässä oppaassa käydään lyhyesti läpi erilaisia hybridiopetustilanteita ja tarjotaan vinkkejä niiden valmisteluun ja toteuttamiseen

Itä-Suomen ESR-ohjelman 2007-2013 välikertomus

Raportti on välikatsaus Itä-Suomen ESR-toimintaan ohjelmakaudella 2007–2013 ja se on kirjoitettu alueella rahoitusta välittävien tahojen, ELY-keskusten ja maakuntien liittojen, yhteistyönä. Suomessa ESR-toimintaa ohjaava Manner-Suomen ESR-ohjelma 2007–2013 on jaettu neljään eri suuralueeseen. Yksi näistä on Itä-Suomen suuralue, joka muodostuu Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Raportti keskittyy Itä-Suomen ohjelmakauden tuloksien tarkasteluun tuoden niitä esille hanke-esimerkkien sekä indikaattoritietojen kautta. Ohjelman kehittämis-toimet on jaettu neljään eri toimintalinjaan ja toimintalinjojen sisällä on määritelty erityisiä kehittämistavoitteita. Itä-Suomen suuralueen hankkeille on myönnetty 290 miljoonaa euroa ESR-rahoitusta. Lisäksi kunnat ja muut julkiset toimijat sekä yritykset ovat osallistuneet hankkeiden rahoitukseen 72 miljoonalla eurolla. Itä-Suomi on pysynyt kansallisessa vertailussa rahoituksen kohdistamisessa hankkeisiin hyvällä tasolla. Euroopan sosiaalirahaston rahoitus (ESR) on Itä-Suomessa merkittävä, muttei ainut, alueen elintasoa ja kilpailukykyä kohottava rahoitusväline. Muista rahoitusmuodoista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maaseuturahastojen alueellinen merkitys korostuvat etenkin yritysten kilpailukyvyn ja maaseudun toimintaedellytysten kehittämisessä Itä-Suomessa. Vaikuttavuus on noussut keskeiseksi hanketyötä ohjaavaksi tekijäksi. Hankkeita ei toteuteta ohjelman vuoksi, vaan niillä täytyy olla aina alueellinen vaikuttavuusnäkökulma ja selkeä päämäärä. Mitä vahvempi hankeorganisaation ja toimijoiden sitoutuminen on, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Erilaisten rahoitusvälineiden yhteensovitus, viestinnällinen osaaminen ja sitä kautta syntyvä tehokkuus korostuvat tuloksekkaiden hankkeiden toteutuksissa. Alueen mikro- ja pk-yritysten osaamisen kehittäminen, osaamistarpeisiin vastaaminen sekä yritysten kansainvälistyminen vahvistavat Itä-Suomen hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Indikaattoritiedot Itä-Suomen suuralueen ESR-ohjelman toteumasta puhuvat paljon puolestaan; 89 600 hankkeissa aloittanutta henkilöä, 343 000 lyhytkestoisissa toimenpiteissä ja tiedotustilaisuuksissa ollutta, lähes 18 000 hankkeisiin osallistunutta yritystä ja 5 600 muuta organisaatiota, 1 245 000 koulutus- ja henkilötyöpäivää. Uusia työpaikkoja on syntynyt noin 3 400 ja uusia yrityksiä lähes 2 600 kappaletta. Väliraportin indikaattoritietiedoissa ja hankelistauksissa on mukana projektipäätöksen saaneet hankkeet ohjelmakauden alusta vuoden 2012 loppuun. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida erilaiset rahoitus- ja kehittämiskytkökset sekä alueelliset ESR-rahoituksen painotukset maakunnittain. Tarpeet ja alueelliset painotukset ovat vaihdelleet maakunnittain – on haluttu ja myös saatu erilaisia tuloksia. Hankkeilla on kehitetty yritysten henkilöstön osaamista eri toimialoilla ja erityisesti on haluttu kehittää maakuntien kannalta keskeisiä vahvuusaloja. Toimilla on pyritty edistämään työelämän kehittymistä joustavammaksi sekä parantamaan työssä jaksamista ja tuottavuuskehitystä, unohtamatta myöskään yrittäjyyden tukemista ja uusien yrityksien synnyttämistä. Rahoitusta on suunnattu toimiin, jotka parantavat alueen huoltosuhdetta ja pyrkivät korjaamaan rakennetyöttömyyttä. Ohjelma-asiakirjassa mainittuja tavoitteita on edistetty kehittämällä työmarkkinoiden toimintaa sekä erityisesti nuorten sijoittumista työelämään ja koulutukseen. Myös äkillisen rakennemuutoksen kouriin joutuneet alueet ovat saaneet merkittäviä resursseja muutosten hallintaan ja uusien työurien edistämiseen. Itä-Suomessa merkittävänä osa-alueena on myös elinkeinorakenteen uudistaminen ja kehittäminen, mikä on näkynyt panostuksina uusille osaamisalueille erityisesti korkeakoulujen yhteydessä. Myös ammatillisen koulutuksen työelämäyhteyksien kehittämistä on tuettu. Kehittämistoimien tavoitteena on lisäksi ollut kansainvälisyyden sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Kesken ohjelmakauden tulleen taloudellisen taantuman vuoksi työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimet ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi

Combined spatiotemporal ICA (stICA) for continuous and dynamic lag structure analysis of MREG data

Abstract This study investigated lag structure in the resting-state fMRI by applying a novel independent component (ICA) method to magnetic resonance encephalography (MREG) data. Briefly, the spatial ICA (sICA) was used for defining the frontal and back nodes of the default mode network (DMN), and the temporal ICA (tICA), which is enabled by the high temporal resolution of MREG (TR=100ms), was used to separate both neuronal and physiological components of these two spatial map regions. Subsequently, lag structure was investigated between the frontal (DMNvmpf) and posterior (DMNpcc) DMN nodes using both conventional method with all-time points and a sliding-window approach. A rigorous noise exclusion criterion was applied for tICs to remove physiological pulsations, motion and system artefacts. All the de-noised tICs were used to calculate the null-distributions both for expected lag variability over time and over subjects. Lag analysis was done for the three highest correlating denoised tICA pairs. Mean time lag of 0.6 s (± 0.5 std) and mean absolute correlation of 0.69 (± 0.08) between the highest correlating tICA pairs of DMN nodes was observed throughout the whole analyzed period. In dynamic 2 min window analysis, there was large variability over subjects as ranging between 1–10 sec. Directionality varied between these highly correlating sources an average 28.8% of the possible number of direction changes. The null models show highly consistent correlation and lag structure between DMN nodes both in continuous and dynamic analysis. The mean time lag of a null-model over time between all denoised DMN nodes was 0.0 s and, thus the probability of having either DMNpcc or DMNvmpf as a preceding component is near equal. All the lag values of highest correlating tICA pairs over subjects lie within the standard deviation range of a null-model in whole time window analysis, supporting the earlier findings that there is a consistent temporal lag structure across groups of individuals. However, in dynamic analysis, there are lag values exceeding the threshold of significance of a null-model meaning that there might be biologically meaningful variation in this measure. Taken together the variability in lag and the presence of high activity peaks during strong connectivity indicate that individual avalanches may play an important role in defining dynamic independence in resting state connectivity within networks

Individual- and environmental-related correlates of moderate-to-vigorous physical activity in 11-, 13-, and 15-year-old Finnish children

The objective of this study was to analyze the associations of various individual- and environmental- related factors with subgroups of daily, frequent, moderate and low moderate-to vigorous physical activity (MVPA) among children and adolescents. Data were obtained from the Finnish School-age Physical Activity (FSPA) study 2016 from 4677 national representative 11-, 13-, and 15-year-old children and adolescents. MVPA and individual- and environmental-related factors were assessed by a questionnaire and analyzed by two-level logistic regression. Seventeen of the twenty-one variables were statistically significantly associated with MVPA. However, only three variables were statistically significant in all MVPA subgroups, whereby self-directed PA at least twice a week, fewer perceived barriers, and higher peer support increased the odds of participating in more MVPA. The results from this study showed essential differences among the MVPA subgroups, also supporting previous findings, whereby various individual- and environmental-based factors are associated with children and adolescents’ levels of MVPA. Challenges to designing and implementing effective interventions are based on the need to account for individual differences within the population, as well as the varied connections between PA with different social and physical environments where children and adolescents’ PA takes place. PA interventions with various actions at multiple levels are warrante

RVD induction and autologous stem cell transplantation followed by lenalidomide maintenance in newly diagnosed multiple myeloma:a phase 2 study of the Finnish Myeloma Group

Abstract Autologous stem cell transplantation (ASCT) combined with novel agents is the standard treatment for transplant-eligible, newly diagnosed myeloma (NDMM) patients. Lenalidomide is approved for maintenance after ASCT until progression, although the optimal duration of maintenance is unknown. In this trial, 80 patients with NDMM received three cycles of lenalidomide, bortezomib, and dexamethasone followed by ASCT and lenalidomide maintenance until progression or toxicity. The primary endpoint was the proportion of flow-negative patients. Molecular response was assessed if patients were flow-negative or in stringent complete response (sCR). By intention to treat, the overall response rate was 89%. Neither median progression-free survival nor overall survival (OS) has been reached. The OS at 3 years was 83%. Flow-negativity was reached in 53% and PCR-negativity in 28% of the patients. With a median follow-up of 27 months, 29 (36%) patients are still on lenalidomide and 66% of them have sustained flow-negativity. Lenalidomide maintenance phase was reached in 8/16 high-risk patients but seven of them have progressed after a median of only 6 months. In low- or standard-risk patients, the outcome was promising, but high-risk patients need more effective treatment approach. Flow-negativity with the conventional flow was an independent predictor for longer PFS

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa : LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on kansallinen 7-15-vuotiaiden liikkumista, liikuntakäyttäytymistä ja -kulttuuria laajasti kartoittava seurantatutkimus. Tämä raportti käsittelee kyseisen ikäryhmän lapsilta ja nuorilta maalis-kesäkuussa 2022 sähköisillä kyselyillä (n = 10 098) ja liikemittareilla (n = 1 525) kerättyä aineistoa. Aineiston keruun ajalle ajoittui kolmas korona-aalto (koulujen sulku-uhka), Ukrainan sodan alku sekä opetusalan lakkoja sekä lakonuhkia. Nämä tekijät ovat voineet vaikuttaa tutkimuksen osallistumishalukkuuteen sekä osallistujien liikunta- ja terveyskäyttäytymiseen. Vaikka lähes kaksi kolmesta (61 %) kaikista 7–15-vuotiaista arvioi liikkumisensa lisääntyneen viimeisen 12 kuukauden aikana, vain noin kolmasosa (36 %) raportoi saavuttavansa liikkumissuosituksen, joka on pienempi osuus kuin vuonna 2018 (38 %). Liikemittarilla mitatut tulokset ovat samansuuntaiset; liikkumissuosituksen saavutti mitatusti vuonna 2022 kolmasosa (33 %) lapsista ja nuorista. Mittariaineiston mukaan lasten ja nuorten liikkumisesta suurin osa kertyi 5–10 minuuttia kerrallaan kestäneistä jaksoista. Liikkumisessa on edelleen nähtävillä selvä sukupuoliero; pojat saavuttivat suosituksen kaikissa ikäryhmissä tyttöjä yleisemmin. Iänmukainen liikkumisen väheneminen alkoi tytöillä aikaisempiin LIITU-aineistoihin verrattuna poikia aikaisemmin (9-vuotiaasta alkaen). Samalla sukupuolierot liikkumissuosituksen saavuttaneiden osuuksissa kasvoivat kaikissa ikäryhmissä. Valtaosa lapsista ja nuorista liikkui omatoimisesti ja noin puolet urheiluseuroissa, tosin näin tekevien osuudet olivat pienentyneet kaikissa ikäluokissa. Vuonna 2022 yleisimmin käytettyjä liikuntapaikkoja olivat kevyen liikenteen väylät, oma tai kaverin piha sekä aito luonto. Oma tai kaverin piha lisättiin uutena elementtinä kyselyyn ja se osoittautui yhdeksi eniten käytetyistä liikuntapaikoista. Samalla, luonnossa viikoittain liikkuneiden osuus oli kasvanut merkittävästi vuodesta 2016. Yleisimmät lasten ja nuorten raportoimat vapaa-ajan liikkumismuodot olivat talvella hiihto, jalkapallo, luistelu, jääkiekko ja laskettelu, kesällä jalkapallo, uinti, pyöräily ja frisbeegolf. Vuonna 2018 todettu liikunnan vetovoimaisuuden väheneminen näyttää jatkuneen (2018–2022), muttei yhtä jyrkkänä kuin aiemmin (2014–2018). Merkitysten arvostuksen väheneminen oli tapahtunut erityisesti tyttöjen keskuudessa. Myös liikkumisen esteitä tytöt raportoivat vuonna 2022 useammin kuin vuonna 2018. Urheiluseuratoimintaan osallistuvien lasten ja nuorten osuus oli pienempi vuonna 2022 (58 %) kuin vuonna 2018 (62 %). Vuoteen 2016 verrattuna urheiluseuratoimintaan osallistuminen vähentyi erityisesti 13- ja 15-vuotiaiden ikäryhmissä. Myös kilpailutoimintaan osallistuminen oli pandemian jälkeen vähäisempää. Tässä raportissa esitellään lisäksi tuloksia seuraavilta aihealueilta: liikkumisen seurantalaitteet ja -sovellukset, liikemittareilla mitatun paikallaanolon ja unen määrä, vanhempien ja kavereiden liikunnallinen tuki, liikunnanopetuksen tuntimäärät ja oppilaiden arvosanat, nuorten käsityksiä liikunnanopetuksesta, koulun liikunnallinen toimintakulttuuri, aktiivisesti kuljetut koulumatkat, epäasiallinen kohtelu urheilussa, liikuntavammat, digipelaaminen ja liikkuminen, sekä liikunta, terveys ja terveydenlukutaito. Lisäksi eroja liikuntakäyttäytymisessä tarkastellaan sekä suomen- ja ruotsinkielisten että toimintarajoitteisten lasten ja nuorten ja niiden, joilla ei ole toimintarajoitteita, välillä. Kaikkinensa tämän LIITU-raportin tulosten perusteella voidaan sanoa, että vaikka korona-aikana keskimäärin vähentynyt liikkuminen on alkanut elpymään, ei se ole kaikilla palannut korona-aikaa edeltäneelle tasolle. Liikkumissuositusten mukaan liikkuvien osuudet ovat aiempaa matalammalla tasolla. Vähentymistä oli tapahtunut erityisesti omaehtoisessa liikkumisessa ja seuraharrastamisessa. Erityisen huolestuttavaa on tyttöjen ja poikien välisen eron lisääntyminen useilla eri osa-alueilla. Esimerkiksi, tyttöjen liikkumisaktiivisuus lähtee poikia aiemmin iän myötä laskuun, heillä liikunnan merkitysten arvostus on vähentynyt poikia enemmän, ja tytöt raportoivat enemmän liikkumisen esteitä kuin pojat. Suomessa on edelleen kasvava tarve edistää liikkumista suurimmalla osalla lapsista ja nuorista, erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä sekä tytöillä.The Finnish School-aged Physical Activity (F-SPA, LIITU in Finnish) monitoring study provides a comprehensive insight into the physical activity of children and young people aged 7 to 15 in Finland, including the behavioural and cultural aspects. This report presents data collected from children and adolescents between March and June 2022 using online surveys (n = 10,098) and accelerometers (n = 1,525). The data was collected during the third wave of the COVID-19 pandemic (threat of school closures), the start of Russia’s war of aggression in Ukraine, strikes and strike threats in the education sector. These factors may have influenced the willingness of potential participants to take part in the study and the physical activity and health behaviour of those who participated. Although almost two thirds (61%) of all respondents aged 7 to 15 estimated that their physical activity had increased over the past 12 months, only around one in three (36%) reported that they would meet a physical activity (PA) recommendation, showing a reduction from 2018 (38%). The results measured using accelerometers are similar: in 2022, one in three (33%) children and adolescents met the recommendation on physical activity measured. According to the measured data, most physical activity among children and young people took place in periods of 5 to 10 minutes at a time. There is still a clear gender difference in physical activity: boys met the PA recommendation in all age groups more often than girls. The drop-off in physical activity as children get older started earlier among girls than in previous LIITU data (from the age of 9). At the same time, gender differences among those who reached the recommendation on physical activity increased in all age groups. The majority of children and adolescents engaged in independent physical activity and about half of them participated in sports club activities, although the share of both independent PA and club participation had decreased in all age groups. In 2022, the most commonly used sports facilities were pedestrian and bicycle routes, one’s own garden or a friend’s garden, and the natural environment. The respondent’s yard or a friend’s yard was added as a new element to the survey and proved to be one of the most common sports facilities. At the same time, the share of people who moved in a natural environment on a weekly basis had increased significantly since 2016. The most common forms of physical activity reported by children and adolescents were cross-country skiing, football, skating, ice hockey and downhill skiing in winter, and football, swimming, cycling and disc golf in summer. The decrease in the attractiveness of physical activity identified in 2018 seems to have continued (2018–2022), but not as steeply as before (2014–2018). The appreciation of meanings had decreased especially among girls. Girls also reported obstacles to physical activity more often in 2022 than in 2018. The share of children and adolescents participating in sports club activities was smaller in 2022 (58%) than in 2018 (62%). Compared to 2016, participation in sports club activities decreased especially among those aged 13 and 15. Participation in competitions was also less common after the pandemic. In addition to the above, this report presents results in the following areas: use of physical activity monitoring devices and applications, amount of sedentary time and sleep measured using accelerometers, support for physical activity from parents and friends, number of lessons in physical education and students’ school grades, adolescents perceptions concerning physical education, school cultural support related to physical activity, active school travel, inappropriate treatment in sports, sports injuries, digital gaming and physical activity, and physical activity, health and health literacy. In addition, differences in behaviour related to physical activity are examined between both Finnish and Swedish speakers and adolescents with and without disabilities. Based on the results of this F-SPA study, even though the take-up of physical activity, which on average declined during the COVID-19 pandemic, has begun to increase again, it has not returned to its pre-COVID level in all cases. The proportion of those who accumulate the recommended amount of physical activity is lower than before. There had been a particularly steep decline in independent physical activity and club activities. It is particularly alarming that the gap between girls and boys has increased in many areas. For example, girls’ physical activity rates begin to drop off earlier than boys’, their appreciation of meanings of physical activity has decreased more than that of boys, and girls reported more obstacles to physical activity than boys. In Finland, there is still a growing need to promote physical activity among the majority of children and adolescents, especially in older age groups and among girls.nonPeerReviewe