Timescapes beyond the Metropolises: Culture-led urban regeneration in Myllytulli, Oulu

The past decades have witnessed a rise of culture-led urban regeneration. The successful cultural models have travelled throughout the world, and applied to cities and urban areas regardless of their size and location. Culture, ranging between high culture and contemporary creative economies, acquires potential to contribute to physical, social and economic aspects of urban regeneration. Successful examples of culture-led urban regeneration have tempted small cities to invest in traveling global cultural policies. Academic community has criticized these travelling policies for over-simplifying the abstract notion of culture, overrating the benefits of culture-led urban regeneration and ignoring local temporal specifics. This paper argues that a temporal analysis framework would enable a holistic approach to culture-led urban regeneration, and embrace the temporal uniqueness of urban contexts. This article discusses the temporal characteristics of culture-led regeneration in a provincial city context within an empirical case study analysis of Myllytulli in Oulu, Northern Finland. Myllytulli represents a district of regional cultural relevance where cultural amenities range from museums and educational facilities to creative bottom-up initiatives. This study reframes Myllytulli’s urban regeneration process using temporal conceptions of recent interdisciplinary academic discourse. The empirical data set consists of expert interviews, observation material and municipal planning documents. The results analyse the urban regeneration process within the linear temporal ideals of rational-comprehensive planning, reactive experiential urbanism and relational dimensions of time. The paper suggests time-sensitive approaches for future research and practice of urban regeneration

Trans Mississippi

This is the accompanying paper to the documentary thesis Trans Mississippi, which explores the lives of two transgender individuals living in Mississippi. This thesis outlines the theoretical underpinnings, as well as the director\u27s methodology in producing the film and its justification

Kosmisen optimistin kosto

Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja. Ursa 2010

Terveyden journalismia – ja aika paljon myös sairauden

Ulla Järvi (toim.): Tautinen media. Duodecim 2014

Maailmanlopun käsikirjat

Kirja-arvostelut: Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. Muistiinpanoja maailmanlopusta. Otava 2007. Esa Vilenius: Kaiken maailman loput. Auringon sammumisesta ötököiden hyökkäykseen. Tammi 2007

Suomi on avaruussään tutkimuksen suurvalta

Suomen syysmyrskyt, jopa kaikkein hurjimmat hurrikaanit, ovat pientä tuulenvirettä verrattuna Maan lähistöllä riehuvaan avaruussään myllerrykseen. Mikä pahinta, sen vaikutukset tuntuvat maanpinnalla saakka. Mutta mitä avaruussää ja sen tutkimus on

Juhlavuoden juhlakirjat

Govert Schilling ja Lars Lindberg Christensen: Katse taivaalle – 400 vuotta kaukoputken historiaa. Suomennos Leena Tähtinen. Ursa 2008. Lars Lindberg Christensen, Robert Fosbury ja Robert Hurt: Kätketty maailmankaikkeus. Suomennos Hannu Karttunen. Ursa 2008

Tuhansien planeettojen valtakunta

Heikki Oja: Eksoplaneetat. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2020

"Mitä on se suomes?" : Itsekorjaukset ja sanahaut amerikansuomessa

Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millä kielellä tai kielimuodolla amerikansuomalaiset eli Suomesta Amerikkaan muuttaneet ratkaisevat puheessaan esiintyviä ongelmia. Tyypillisesti ongelmat koskevat suomenkielisen sanan tai ilmaisun löytämistä. Näissä tilanteissa haastateltavat tekevät itsekorjauksia ja sanahakuja. Kielen valinnan lisäksi selvitetään sitä, millainen rooli näissä tilanteissa on puhujalla itsellään, haastattelijalla ja tilanteen muilla mahdollisilla osallistujilla. Tarkastelussa on esillä kolme kieltä tai kielimuotoa: suomi, englanti ja amerikansuomi. Näiden keskinäistä vaihtelua ongelmakohdissa tarkastellaan koodinvaihdon näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetään keskustelunanalyyttistä metodia, jota sovelletaan tallennekatkelmista tehtyjen litteraattien analyysiin. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin 8 tuntia amerikansuomalaisten haastatteluja, jotka ovat peräisin Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistosta. Kyseiset äänitallenteet ovat eri vuosikymmeniltä; varhaisin 1960-luvulta ja tuorein 2000-luvulta. Niissä esiintyvät haastateltavat edustavat eri amerikansuomen puhujapolvia ja erilaisia ikäryhmiä. Siirtolaisista ensimmäisen polven puhujat ovat kohdemaahan muuttaneita ja seuraavat polvet ovat kohdemaassa syntyneitä muuttajien jälkeläisiä. Tutkimuksessa esiintyvät haastatellut ovat ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven puhujia. Tulokset osoittavat, että amerikansuomalaiset ratkaisevat itsekorjaukset ja sanahaut yleisimmin englanniksi. Tämä on tyypillistä etenkin nuoremmille puhujille. Englanninkieliset ilmaukset voivat olla suomalaisia tutumpia, ja niillä paikataankin pääasiassa sanastollisia aukkoja. Amerikansuomen sanat ja ilmaukset sen sijaan näyttäytyvät lähinnä vanhempien, ensimmäisen ja toisen polven puhujien ratkaisukeinoina. Amerikansuomessa englannin kielen sanat ja ilmaukset ovat usein mukautuneet suomen kielen äänneasuun ja varhaisemmilla puhujapolvilla kieli onkin näkyvimmin sopeutunut uuden maan oloihin. Kokonaan suomeksi tehdyt ratkaisut ovat aineistossa harvinaisempia. Suomi on kuitenkin mukana yhtenä resurssina kahdella kielellä tai kielimuodolla tehdyissä ratkaisuissa. Kahdella kielellä tehdyissä ratkaisuissa kyse voi olla esimerkiksi tarkentamisesta tai pyrkimyksestä käyttää keskustelun tavoitekieltä, suomea. Haastateltava voi pyytää apua puheessa ilmenneeseen ongelmaan haastateltavalta suoralla kysymyksellä, johon haastattelija reagoi tarjoamalla ratkaisun. Kysymys voi olla hakukysymys, jolla pääasiassa selvitetään jotakin sanaa, vaihtoehtokysymys, jolla voidaan varmistaa olemassa olevia käsityksiä, tai retorinen kysymys, joka jää vaille vastausta. Haastattelijan ja taustahenkilön tarjotessa ratkaisua sanahakutilanteeseen ratkaisukieli on pääsääntöisesti suomi, ellei haastateltava erikseen kysy englanninkielistä sanaa. Taustahenkilön ehdottama ratkaisu voidaan ottaa suoraan käyttöön, se voi toimia ehdotuksena, jonka haastateltava vahvistaa, tai jäädä huomiotta. Kun haastattelijalle tai taustahenkilölle ei esitetä eksplisiittistä avunpyyntöä, avustamisen käynnistää usein haastateltavan eriasteinen epäröinti. Tutkimuksen perusteella amerikansuomalaiset siis käyttävät kieliresursseinaan olevia suomea, englantia ja amerikansuomea moninaisesti ratkaistessaan itsekorjauksiaan ja sanahakujaan. Koska keskustelun tavoitekieli on suomi, on ymmärrettävää, että muun kuin haastateltavan suorittamat ratkaisut tapahtuvat suomeksi, ellei muuta kieltä erikseen pyydetä. Kaikkiaan haastatteluista ilmenee, että heikostikin suomea osaavat haastateltavat pyrkivät pysyttäytymään suomen kielessä ja orientoituvat näin normiin, että haastattelun kieli on suomi