Metsäverotus : Yksityisen metsänomistajan verotus

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on antaa lukijalleen käsitys yleisimmistä yksityisen metsänomistajan metsäverotukseen liittyvistä kysymyksistä, kuten erilaisista metsänomistajan veroista, verotusmenettelystä ja muista asiaan liittyvistä velvoitteista, kuten muistiinpanovelvollisuudesta ja veroilmoituksen tekemisestä. Metsäverotuksessa on tapahtunut muutoksia viime vuosina, joten asioiden päivitys on paikallaan. Toisaalta se on myös aihe, jota opinnäytetyön muodossa ei juurikaan ole käsitelty, joten aiheeseen perehtyminen on perusteltua. Työ on toteutettu niin sanottuna kirjoituspöytätyönä, eli se pohjautuu aiheeseen liittyvään julkaistuun ja sähköiseen materiaaliin. Työllä ei ole toimeksiantajaa eikä sillä ole varsinaista työelämäyhteyttä. Työ ei sisällä kyselyitä, tutkimuksia tai haastatteluja. Työni tuloksena on syntynyt tavallisimmat yksityisen metsänomistajan metsätalouden verotukseen liittyvät asiat sisältävä tietopaketti, josta jokainen asiasta kiinnostunut löytää vastauksen moniin metsänomistajan verotuksellisiin kysymyksiin, olipa kyse sitten vaadituista maksuista, kirjanpidollisista asioista tai käytännön verotusmenettelyistä. Varsinaisia erillisiä tuotoksia työni myötä ei ole syntynyt, työ itsessään on tavoitteeksi asettamani tuote. Olen saavuttanut myös omat henkilökohtaiset tavoitteeni, eli olen kartuttanut omaa tietämystäni ja perehtynyt verotuksen osa-alueeseen, jota ei muissa yhteyksissä ole lainkaan käsitelty. Jokainen metsäverotuksen kysymyksistä kiinnostunut voi hyötyä työstäni, samoin kuin nykyiset ja tulevat metsänomistajat. Saamistani tiedoista voi olla hyötyä myös minulle itselleni, jos tulen tulevaisuudessa omistamaan metsää. Metsänomistajan on tärkeää ottaa selvää itseään koskevista verotuksellisista asioista, ja käyttää tarvittaessa ammattilaisten, kuten kirjanpitäjien ja tilintarkastajien apua. Metsätaloutta voi harjoittaa monessa eri laajuudessa ja se voi olla hyvinkin aktiivista tai se voi sisältää ainoastaan yhden ainoan vuosittain annettavan veroilmoituksen. Aktiivisimmillaan metsätila on kuin yritys, ja näin sitä on myös hoidettava.The objective of this thesis project was to give a general idea of the most common issues that taxation of a private forest owner involves. The issues include questions such as different kind of taxes, the tax system, and other liabilities related to the topic such as the obligation to take notes and to fill in a tax return form. There have been many changes in forest taxation during the past few years, so it is time to update the information. Forest taxation is also a subject that has not received much attention in theses, which makes it a reasonable choice to study. This thesis is a so called desk thesis as it is based on traditional publications in print and electronic sources of information. The thesis was not commissioned by a company; there is no specific connection to working life. The thesis does not include any inquiries, research or interviews. The result of the thesis is a collection of information that deals with the most common aspects of the taxation of a private forest owner. The thesis provides answers to many questions that anyone who is interested in the subject may have, ranging from payments to be made, book- keeping or the practices of taxation. The writing process provided the author with plenty of information and an opportunity to learn more about an unfamiliar field. Everyone interested in forest taxation can gain from this thesis, as well as present and future forest property owners. It is important for a forest owner to find out about taxation and consult an expert such as an accountant or auditor if needed. Forestry can be carried out on various scales and it can be very full of operations or it may simply include filling in one tax return form a year. If the forest estate is very active, its operations are similar to those of a company and it must be treated as one

Completed and attempted suicides in relation to weather and daylight in Finland : Register based study from 1969 to 2010

Suicides and attempted suicides in relation to weather and daylight in Finland, from 1969 to 2010 Suicide statistics show higher figures during spring and summer compared to autumn and winter. No explanation to this phenomenon has been found, but seasonal changes in weather have been suspected to be involved. The objective of this study was to find out whether correlation between suicide statistics and weather variables exists in Finland. Suicide statistics from 1969 to 2010 in Finland were compared to daily, monthly, and annual weather data, on the national level as well as in the Helsinki, Jyväskylä and Oulu regions. Suicide mortality was at its highest between May 15 and July 25. During that period the day length is at its longest. No weather correlation as to that period was found. However, temperature did correlate with suicide mortality on an annual basis, and more clearly during winter; the lower the temperature was, the lower the suicide rate was. Furthermore, global solar radiation correlated negatively with suicide mortality between September and April. These correlations were more pronounced among men, and in the Helsinki region. For attempted suicides, in the Helsinki region, a correlation with atmospheric pressure was found. For women the correlation was positive, but for men, it was negative. Any biological or social mechanisms that may contribute to these correlations remain currently unknown. However, the biological intrinsic clock which follows the light-dark cycle cannot be ruled out as a biological mechanism. Furthermore, earlier studies have shown correlations between hormonal changes and weather variables. In severe depressive disorder, which is a major risk factor for suicide, disruptions in the biological rhythms, and hormone secretions do occur, but it is not known to which extent these disruptions might be triggered due to weather conditions. Therefore, more research is needed to evaluate the clinical significance and implications of these findings, and to further improve suicide prevention.Itsemurhien ja itsemurhayritysten ajallinen yhteys säätekijöihin ja päivänvalon pituuteen Suomessa 1969-2010 Itsemurhatilastoista on havaittu, että itsemurhien määrä on korkeampi kevään ja kesän aikana verrattuna syksyyn ja talveen. Tälle toistuvalle rytmille ei ole löydetty selitystä, mutta on epäilty, että säätekijöillä voisi olla vaikutusta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, onko Suomen itsemurhakuolleisuudella ja säätekijöillä ajallista yhteyttä toisiinsa. Suomen itsemurhatilastoja verrattiin päivittäisiin, kuukausittaisiin ja vuosittaisiin säätekijöihin vuosien 1969 ja 2010 välisellä ajanjaksolla sekä koko Suomen että erikseen Helsingin, Jyväskylän ja Oulun alueilta. Itsemurhakuolleisuus oli korkeimmillaan toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 25. päivän välisenä aikana, jolloin vuorokauden valoisa aika on pisimmillään. Mikään valituista säämuuttujista ei selittänyt korkeaa itsemurhakuolleisuutta juuri tuona ajanjaksona. On kuitenkin todettava, että vuorokauden keskilämpötilan ja itsemurhakuolleisuuden väliltä löytyi ympärivuotinen yhteys. Kaikkein selvimmin tämä yhteys tuli näkyviin syksyn ja talven aikana, kun lämpötila oli selkeästi laskenut, jolloin itsemurhakuolleisuus oli alimmillaan. Toisaalta talvipuoliskon aikana havaittiin käänteinen yhteys globaalin säteilyn ja itsemurhakuolleisuuden välillä, eli mitä korkeampi globaalin säteilyn kertymä, sitä vähemmän itsemurhia. Tulokset olivat selkeämmin nähtävissä miehillä ja erityisesti Helsingin alueella. Helsingin alueen itsemurhayritysten ja vuorokauden keskimääräisen ilmanpaineen väliltä löytyi myös yhteys, miehillä yhteys oli käänteinen. Toistaiseksi ei ole tiedossa mitään biologista tai sosiaalista mekanismia, joka voisi selittää löydetyt yhteydet. Tiedetään kuitenkin, että useat ihmiselimistön biologiset rytmit tahdistuvat valoisan ja pimeän säännöllisestä vaihtelusta, ja on huomattu, että myös säätekijöiden vaihtelut voivat aiheuttaa muutoksia esimerkiksi keskushermoston välittäjäaineissa sekä sukuhormoneissa. Lisäksi tiedetään, että vakavassa masennuksessa, joka on huomattava itsemurhien riskitekijä, on havaittu selviä poikkeavuuksia sisäisen kellon vuorokausirytmissä. Ei kuitenkaan ole tietoa, liittyvätkö säätekijät tai valoisan ja pimeän vaihtelu näihin rytmien poikkeavuuksiin. Tämän tutkimusten löydösten merkitystä tulisi selvittää edelleen jatkotutkimuksissa itsemurhien ehkäisytyön kehittämiseksi

Musiikinopettajien käsityksiä musiikinopetuksen mahdollisuuksista kestävän kehityksen kasvatuksessa

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee musiikinopettajien käsityksiä musiikinopetuksen mahdollisuuksista kestävän kehityksen kasvatuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä musiikinopettajilla on kestävän kehityksen kasvatuksesta sekä musiikinopetuksen mahdollisuuksista sen toteuttamisessa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millä tavoin musiikinopettajat huomioivat kestävän kehityksen teemoja omassa opetuksessaan. Kestävä kehitys ja ympäristökasvatus ovat nousseet viime aikoina kasvatustieteellisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteiksi, ja kestävän kehityksen teemat ovat vahvasti esillä valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa. Musiikin tai musiikinopetuksen näkökulmasta aihetta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kestävän kehityksen kasvatuksen ja ympäristökasvatuksen käsitteistä sekä niiden monialaisuuden tarkastelusta. Musiikkikasvatuksen näkökulmasta kestävää kehitystä tarkastellaan aiempien tutkimusten, motivaation, tunteiden, ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden sekä käytännön sovellusten kautta. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenografinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla, ja tutkimukseen osallistui viisi musiikinopettajaa. Haastatteluaineisto on analysoitu fenomenografisella analyysimenetelmällä. Tutkimuksen mukaan musiikinopettajilla on vaihtelevia käsityksiä kestävän kehityksen käsitteestä ja sen sisällöistä. Kestävän kehityksen edistäminen nähdään tärkeänä koulun ja kaikkien aineiden opettajien tehtävänä. Kestävän kehityksen liittäminen musiikinopetukseen koetaan kuitenkin haastavana niiden luontevien yhtymäkohtien ja tiedon puutteen takia. Musiikinopettajat pyrkivät toteuttamaan kestävän kehityksen kasvatusta erityisesti musiikintuntiensa toimintakulttuurin ja arkisten käytänteiden sekä oman esimerkkinsä kautta. Opetussisällöissä musiikinopettajat nostavat esiin erityisesti kulttuurisen kestävyyden teemoja. Musiikinopettajien käsityksen mukaan musiikintuntien yhteisölliset ja osallistavat toimintatavat edistävät kestävän kehityksen kannalta tärkeitä taitoja

Relationship between daylength and suicide in Finland

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Many previous studies have documented seasonal variation in suicides globally. We re-assessed the seasonal variation of suicides in Finland and tried to relate it to the seasonal variation in daylength and ambient temperature and in the discrepancy between local time and solar time.</p> <p>Methods</p> <p>The daily data of all suicides from 1969 to 2003 in Finland (N = 43,393) were available. The calendar year was divided into twelve periods according to the length of daylight and the routinely changing time difference between sun time and official time. The daily mean of suicide mortality was calculated for each of these periods and the 95% confidence intervals of the daily means were used to evaluate the statistical significance of the means. In addition, daily changes in sunshine hours and mean temperature were compared to the daily means of suicide mortality in two locations during these afore mentioned periods.</p> <p>Results</p> <p>A significant peak of the daily mean value of suicide mortality occurred in Finland between May 15th and July 25th, a period that lies symmetrically around the solstice. Concerning the suicide mortality among men in the northern location (Oulu), the peak was postponed as compared with the southern location (Helsinki). The daily variation in temperature or in sunshine did not have significant association with suicide mortality in these two locations.</p> <p>Conclusions</p> <p>The period with the longest length of the day associated with the increased suicide mortality. Furthermore, since the peak of suicide mortality seems to manifest later during the year in the north, some other physical or biological signals, besides the variation in daylight, may be involved. In order to have novel means for suicide prevention, the assessment of susceptibility to the circadian misalignment might help.</p

Therapy outcome related to adalimumab trough levels in pediatric patients with inflammatory bowel disease

Objectives We evaluated the relationship between serum concentration and efficacy of adalimumab (ADA), an anti-tumor necrosis factor-alpha agent, in pediatric patients with inflammatory bowel disease (PIBD). Materials and methods This retrospective cross-sectional study traced 75 patients with PIBD (Crohn's disease, n = 57) treated with ADA at two tertiary centers in Finland in 2012-2018. Drug levels and drug antibody titers were chart-reviewed, and the treatment continuation rate of ADA therapy was evaluated. We also assessed the impact of trough levels in the first 3 months on the continuation of ADA within one year of therapy. Results ADA was introduced at a median age of 13.4 years, and the median disease duration was 2.7 years. During the first year, 22 patients (29%) discontinued ADA due to either loss of response (20%, n = 15) or anti-drug antibody formation (5.3%, n = 4). Regarding trough levels in the first 3 months, 9/16 patients (56%) with trough levels 7.5 mg/L at 3 months discontinued treatment during the first year (p = .005). At the last follow-up (median 1.5 years), 52% of the 75 patients were on maintenance therapy and had a median trough level of 8.8 mg/L. Conclusion Higher trough levels in the first 3 months of adalimumab treatment are associated with lower rates of discontinuation due to loss of response during the first year.Peer reviewe

Transcriptional Expression of the ompA, cpaf, tarp, and tox Genes of Chlamydia trachomatis Clinical Isolates at Different Stages of the Developmental Cycle

The transcriptional gene expression patterns of Chlamydia trachomatis have mainly been studied using reference strains propagated in cultured cells. Here, using five low-passage-number C. trachomatis clinical isolates that originated from asymptomatic or symptomatic female patients, the in vitro expression of the ompA, cpaf, tarp, and tox genes was studied with reverse transcriptase real-time PCR during the chlamydial developmental cycle. We observed dissimilarities in the gene expression patterns between the low-passage-number clinical isolates and the reference strains. The expression of ompA and the peak of the tox expression were observed earlier in the reference strains than in most of the clinical isolates. The expression of cpaf was high in the reference strains compared with the clinical isolates at the mid-phase (6–24 hours post infection) of the developmental cycle. All of the strains had a rather similar tarp expression profile. Four out of five clinical isolates exhibited slower growth kinetics compared with the reference strains. The use of low-passage-number C. trachomatis clinical isolates instead of reference strains in the studies might better reflect the situation in human infection

Transcriptional Expression of the ompA, cpaf, tarp, and tox Genes of Chlamydia trachomatis Clinical Isolates at Different Stages of the Developmental Cycle

The transcriptional gene expression patterns of Chlamydia trachomatis have mainly been studied using reference strains propagated in cultured cells. Here, using five low-passage-number C. trachomatis clinical isolates that originated from asymptomatic or symptomatic female patients, the in vitro expression of the ompA, cpaf, tarp, and tox genes was studied with reverse transcriptase real-time PCR during the chlamydial developmental cycle. We observed dissimilarities in the gene expression patterns between the low-passage-number clinical isolates and the reference strains. The expression of ompA and the peak of the tox expression were observed earlier in the reference strains than in most of the clinical isolates. The expression of cpaf was high in the reference strains compared with the clinical isolates at the mid-phase (6–24 hours post infection) of the developmental cycle. All of the strains had a rather similar tarp expression profile. Four out of five clinical isolates exhibited slower growth kinetics compared with the reference strains. The use of low-passage-number C. trachomatis clinical isolates instead of reference strains in the studies might better reflect the situation in human infection

Differential diagnosis and long-term outcomes of non-atrophic duodenal changes in children

Peer reviewe

Frequency and clinical significance of histologic upper gastrointestinal tract findings in children with inflammatory bowel disease

Objective Assessment of the upper gastrointestinal tract (UGI) may enable more personalized treatment strategies in pediatric inflammatory bowel disease (IBD). However, data on the frequency and significance of these findings remain limited. Methods Data on 132 pediatric IBD patients with systematic UGI sampling were collected and the baseline characteristics and presence of complications compared between those with and without histological UGI findings. The control group comprised 162 children who received no diagnoses. Results Seventy-six children had ulcerative colitis (UC), 47 Crohn's disease (CD) and nine IBD unclassified. UGI findings were more common in IBD patients than controls (69.7% vs. 30.9%, respectively, p < .001), particularly in the stomach (62.1% vs. 16.8%; p < .001). Among IBD patients, findings were more common in CD than in UC (80.9% vs. 63.2%; p = .038), particularly in the duodenum (21.3% vs. 2.6%, p = .001). Four patients had UGI granulomas consistent with CD. Hypoalbuminemia (OR 3.22; 95% CI 1.18-8.79) and failure to thrive (2.82; 1.17-6.78) increased the likelihood of UGI findings in IBD. In CD, perianal morbidity was less common in those with than in those without UGI findings (13.2% vs. 44.4%; p = .032) whereas in UC, UGI findings increased the risk for co-morbidities (18.8% vs. 3.6%; p = .059). The long-term outcomes did not differ between patients with or without UGI findings. Conclusions Histologic UGI findings were more common in children with IBD than in children with no gastrointestinal diagnoses. In CD, UGI findings were more frequent than in UC, especially in the duodenum. In UC, UGI findings were associated with more complex disease.Peer reviewe