Kaupunkiseutujen haja-asutusalueen väestömuutokset Suomessa 1980-2005

Asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja muihin suuriin taajamiin on ollut Suomen yhdyskuntarakenteen keskeisimpiä kehityssuuntia. Samalla haja-asutusalueiden väestömäärä on vähentynyt voimakkaasti. Haja-asutusalueiden väestökehitys on kuitenkin selkeästi eriytynyt kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvavat haja-asutusalueet löytyvät aiempaa selvemmin vain suurten kaupunkiseutujen ympäriltä, joissa kasvu ulottuu yhä kauemmaksi. Pienempien kaupunkiseutujen ympärillä haja-asutusalueen väestökehitys on useimmiten negatiivista heti taajaman rajalta alkaen. Seurantaraportissa tarkastellaan kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutuksen väestömuutoksia Suomen 28 suurimmalla työssäkäyntialueella ajanjaksolla 1980–2005. Haja-asutusta on tarkasteltu suhteessa kaupunkiseudun keskukseen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Selvityksen tärkeänä tuloksena muodostuu kuva haja-asutusalueiden erilaisesta kehityksestä maan eri osissa sekä työssäkäyntialueiden sisällä. Raportissa esitetään miten eri alueiden erilainen väestökehitys heijastuu kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksiin. Toisaalta havaitaan rakenteen hajautuminen haja-asutusalueelle kasvukeskusten ympärillä ja toisaalta autioituva haja-asutusalue kauempana kasvukeskuksista. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin

Teräksisen ristikkorakenteisen portaalikehän optimointi

The goal of this study was to develop a sizing optimization method for a trussed steel portal frame that meets strength and stability criteria presented in Eurocode 3. In addition to strength and stability of the frame members, the strength and geometrical restrictions of welded truss joints were also taken into account. The method was required to find a feasible solution of good quality within appropriate calculation time. Optimization and the finite element model of the frame were both implemented in MATLAB. A four-stage optimization procedure was developed. This procedure includes two subproblems which are both solved first with continuous variables and then with discrete variables. The cross-sectional dimensions of square hollow section profiles were treated as design variables of the optimization problem. An interior-point algorithm was used to solve the continuous problem. The discrete problem was solved by Genetic Algorithm. The method was tested with different structural setups in which the loading conditions and the geometry of the frame were changed. Both minimum-mass and minimum-cost solutions were searched. The distribution of total mass and cost was studied by the structural components. Additionally, the conflict of mass and cost was studied. High-strength steels were also considered in the study. Based on the results of optimization it was concluded that the four-stage procedure seems to be well-suited for the optimization problem of a trussed steel portal frame

Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030

Julkaisussa tarkastellaan haja-asutusalueen vesihuollon vaihtoehtoja väestökehityksen eriytymisen ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Minkä tyyppisille alueille yhteiset vesihuoltoverkostot ovat perusteltuja ratkaisuja? Minkä tyyppisellä tiedolla ja menetelmillä alueelle soveltuvia vesihuoltoratkaisuja voidaan perustella? Vesihuollon järjestämisen lähtökohdat ovat erilaiset yhdyskuntarakenteen eri osissa. Asemakaava-alueet kuuluvat lähtökohtaisesti yhteisen vesihuollon piiriin. Asemakaavan lievealueet ovat yhteisen vesihuollon näkökulmasta haasteellisia, sillä niillä on huomioitava yhdyskuntarakenteen hajautumisen suunnitteluongelma. Varsinaisella haja-asutusalueella, jossa rakentamispaine on vähäinen, osuuskuntapohjaiset yhteiset vesihuoltojärjestelmät ovat toimiva ratkaisu niillä kyläalueilla, joilla asutusrakenne muodostuu riittävän tiiviiksi. Harvaan asutuilla alueilla vesihuolto perustuu pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Julkaisussa on selvitetty paikkatietojen käyttöä vesihuollon ja maankäytön kehittämisen tueksi. Julkaisussa esitellään laskentamalli, jonka perusteella voidaan arvioida minkä tyyppisille alueille yhteisen vesihuollon verkostot ovat teknistaloudellisesti perusteltuja ratkaisuja sijaintiominaisuuksien ja alueen tulevan kehityksen perusteella. Laskentamallia voidaan käyttää osana yhteisen vesihuollon tarpeen ja toimintaedellytysten arviointia. Helposti kaivettavan maaperän alueilla yhteinen vesihuolto alkaa olla kiinteistökohtaista edullisempaa, kun verkostoon liitettyjen rakennusten tiheys on 20-30 rakennusta neliökilometrillä. Vaikeasti kaivettavan maaperän kohdalla vastaava rakennustiheys on 40-60 rakennusta neliökilometrillä. Valtakunnalliset väestönmuutoksen tarkastelut osoittavat kehityksen eriytyvän. Taajaman ulkopuolisen haja-asutusalueen pysyvä asutus on vähentynyt Suomessa 32 prosentilla vuosina 1980-2011. Samaan aikaan taajamissa asuvien osuus on kasvanut 74 prosentista 84 prosenttiin. Suomen väestö keskittyy suurille kaupunkiseuduille ja monissa osissa maata asutus harvenee nopeasti. Nykykehityksen valossa eriytymisen jatkuminen merkitsee hajaväestön jatkuvaa vähenemistä. Vaihtoehtoinen kehitys edellyttäisi merkittäviä muutoksia Suomen aluerakenteen kehityksessä. Haja-asutusalueen väestökehityksen vaihtoehtoja tarkastellaan julkaisussa kolmen skenaarion avulla. Eriytyvän kehityksen seuraukset tulisi ottaa huomioon, kun arvioidaan mille alueille vesihuoltoinfrastruktuuria laajennetaan. Vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen suunnittelukysymyksiä on kartoitettu tarkastelemalla lähemmin kuutta kuntaa, joissa on lähtökohtaisesti erilainen suunnittelutilanne. Alueet muuttuvat eri tavoin ja eri syistä, joten tarvitaan erilaisia keinoja muutoksen hallintaan, sopeutumiseen sekä maankäytön ja vesihuollon suunnittelun yhteensovittamisen parantamiseksi. Tärkeintä on päästä eroon sektorikohtaisesta suunnittelusta, ja kehittää vesihuoltoa ja maankäyttöä samoilla tavoitteilla. Tavoitetilassa vesihuollon hankkeet voidaan ajoittaa tarkoituksenmukaisesti sinne, missä tarve konkretisoituu

Kyläasutuksen kehitys kaupunkiseuduilla ja maaseudulla

Raportin liitteinä (liitteet 1-8) on pdf-muotoisia karttoja eri teemoista. Kartat täydentävät raportissa esitettyjen karttakuvien osalta koko maan tilanteen.Haja-asutusalueiden väestömäärä laskee ja väestöä siirtyy kasvualueille. Muutokset heijastuvat paitsi kasvavien kaupunkiseutujen myös haja-asutusalueen asutusrakenteeseen. Keskeisin asutuksen leviämistä kuvaava aluejako on ollut taajamarajaus, jonka avulla maa voidaan jakaa taajamaksi ja haja-asutusalueeksi. Tässä raportissa esitellään taajamarajausta täydentämään kehitetty kylärajaus. Sen avulla voidaan kuvata haja-asutusalueen kylien ja muiden pienten asutustihentymien kehitystä. Raportissa esitellään kyläalueiden rajausmenetelmä sekä kuvataan kyläalueiden kehitystä aikajaksolla 1980–2005. Muutoksia kylien määrässä, pinta-alassa, väestössä, työpaikoissa ja palveluissa tarkastellaan erikseen maaseutukylissä, kaupunkiseutujen läheisellä maaseudulla sekä kaupunkiseutujen ja taajamien reunakylissä. Seurantatulokset perustuvat vakituisen asumisen muutoksiin. Kylärajauksen avulla voidaan seurata erityisesti maaseudun asutusrakenteen kehitystä, mutta samalla se tarjoaa tarkastelutavan kaupunkiseutujen hajautumiskehityksen seurantaan. Reunakylät kaupunkiseuduilla ovat osoitus asutuksen hajautuneesta leviämisestä taajamien ulkopuolelle. Raportti on toinen osa haja-asutusalueen yhdyskuntarakenteen seurantaa. Ensimmäinen osa tarkasteli kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksia. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin

The use of the Brief Child Abuse Potential Inventory in the general population in Finland

Correction: Volume: 37 Issue: 2 Pages: 249-255 DOI: 10.1080/02813432.2019.1608629Objective: The purpose of this research was to analyze psychometric information in the Brief Child Abuse Potential Inventory (BCAP) in a Finnish general population sample. Design: A self-report survey of parents in a primary health care setting and a hospital setting was used to evaluate the use of the BCAP. Setting: The study population consisted of parents who were visiting one of the following contexts: a primary maternity health care clinic, a child health care clinic, and the maternity outpatient clinic, various pediatric outpatient clinics, the general pediatric ward, the pediatric surgical ward, or the neonatal intensive care unit in a hospital setting. Subjects: The BCAP was given to parents at the 30-34th week of pregnancy, when the child was 5 months old or all parents depending on the context. The BCAP was delivered to 759 parents. The final size of the sample was 453 respondents. Main outcome measure: The BCAP, which consisted of 25 items to screen child abuse potential and nine items for evaluation of respondent validity. Results: The internal consistency of the Abuse Risk Scale was good (.770), and the validity scales worked well. The factor structure mirrors with the original factors structure. Conclusion: The psychometric properties of the BCAP reported in the analysis suggest that the BCAP could be a valid instrument to detect child abuse potential in the general population in Finnish health care settings. However, among Finnish respondents there is very little variation in some parts of the measure, which suggests that further research should assess the validity of the instrument in representative samples. Further analysis is also needed to evaluate the correct classification rate of the BCAP.Peer reviewe

Parental involvement, depression and sexual experiences across adolescence

Peer reviewe

Clinical and sonographic improvement of developmental dysplasia of the hip : analysis of 948 patients

Background: Developmental dysplasia of the hip is a common condition, which varies in severity. Abduction treatment is widely used to correct the development of the hips, but mild forms of DDH can also recover spontaneously. The purpose of this study was to evaluate factors affecting the rate of improvement of developmental dysplasia of the hip, and evaluate any risk factors slowing the process. Material and methods: The study population consisted of patients diagnosed with DDH in Tampere University hospital in the years 1998-2018. Data were retrospectively collected, and associations between clinical variables and rate of improvement were analyzed. Alpha angles were assessed monthly, and associations between risk factors and improvement of alpha angles were studied. A total of 948 patients were included in the analysis. Results: More severe first status of the hips was associated with faster improvement in dynamic ultrasound compared to milder DDH in univariate design in first 3 months of age; in the multivariable design, Ortolani positivity was conversely associated with lower alpha angles in 1-month follow-up. Immediate abduction treatment was associated with faster recovery rate compared to delayed abduction or watchful waiting. Female sex and positive family history were associated with slower rate of improvement and lower alpha angles. In multivariable design, female sex, positive family history and treatment strategy remained statistically significant as initiation time of the treatment explained the first found association of clinical hip status and the recovery rate after 2 months of age. Conclusion: Female sex and positive family history might be independent risk factors for slower recovery in DDH before 6 months of age. These children might need special attention in their follow-up plans and abduction treatment.Peer reviewe

Annual Reports of the Municipal Officers and Supervisor of Schools of the Town of Farmington, for the Year Ending February 18, 1889

Vertaisarvioit