Aetiology of in-hospital cardiac arrest on general wards

Aim: Aetiology of in-hospital cardiac arrests (IHCAs) on general wards has not been studied. We aimed to determine the underlying causes for IHCAs by the means of autopsy records and clinical judgement of the treating consultants. Furthermore, we investigated whether aetiology and preceding vital dysfunctions are associated with long-term survival. Design and setting: Prospective observational study between 2009-2011 including 279 adult IHCA patients attended by medical emergency team in a Finnish university hospital's general wards. Results: The median age of the patients was 72 (64, 80) years, 185 (66%) were male, 178 (64%) of events were monitored/witnessed, first rhythm was shockable in 42 (15%) cases and 53 (19%) patients survived six months. Aetiology was determined as cardiac in 141 events, 73 of which were due to acute myocardial infarction. There were 138 non-cardiac IHCAs; most common causes were pneumonia (39) and exsanguination (16). No statistical difference was observed in the incidence of objective vital dysfunctions preceding the event between the cardiac and non-cardiac groups (40% vs. 44%, p = 0.448). Subjective antecedents were more common in the cardiac cohort (47% vs. 32%, p = 0.022), chest pain being an example (11% vs. 0.7%, p <0.001). Reviewing all 279 IHCAs, only shockable primary rhythm, monitored/witnessed event and low comorbidity score were independently associated with 180-day survival. Conclusions: Cardiac aetiology underlies half of the IHCAs on general wards. Both objective and subjective antecedents are common. However, neither the cardiac aetiology nor the absence of preceding deterioration of vital signs were factors independently associated with a favourable outcome. (C) 2016 Elsevier Ireland Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Effect of real-time and post-event feedback in out-of-hospital cardiac arrest attended by EMS : a systematic review and meta-analysis

A systematic review to determine if cardiopulmonary resuscitation (CPR) guided by either real-time or post-event feedback could improve CPR quality or patient outcome compared to unguided CPR in out-of-hospital cardiac arrest (OHCA). Four databases were searched; PubMed, Embase, CINAHL, and Cochrane Library in August 2020 for post 2010 literature on OHCA in adults. Critical outcomes were chest compression depth, rate and fraction. Important outcomes were any return of spontaneous circulation, survival to hospital and survival to discharge. A total of 9464 studies were identified with 61 eligibility for full text screening. A total of eight studies was included in the meta-analysis. Five studies investigated real-time feedback and three investigated post-event feedback. Meta-analysis revealed that real-time feedback statistically improves compression depth and rate while post-event feedback improved depth and fraction. Feedback did not statistically improve patient outcome but an improvement in absolute numbers revealed a clinical effect of feedback. Heterogenity varied from "might not be important" to "considerable". To significantly improve CPR quality real-time and post-event feedback should be combined. Neither real-time nor post event feedback could statistically be associated with patient outcome however, a clinical effect was detected. The conclusions reached were based on few studies of low to very low quality. CRD42019133881. [Abstract copyright: © 2021 The Authors.

A922 Sequential measurement of 1 hour creatinine clearance (1-CRCL) in critically ill patients at risk of acute kidney injury (AKI)

Meeting abstrac

Studies on the Aetiology, Quality, and Outcome of Cardiopulmonary Resuscitation : With special reference to resuscitation-associated complications and quality of life after cardiac arrest

Jotta sydänpysähdyspotilaan ennuste olisi paras mahdollinen, tulisi hoitoketjun tilanteen tunnistamisesta aina jatkohoidon ja kuntoutuksen päättymiseen saakka sujua moitteettomasti. Osana laadukasta elvytystapahtumaa tulisi miettiä sydänpysähdykseen johtanutta syytä ja aloittaa tarvittava hoito. Elvytyksen laadun on usein todettu olevan heikkoa, mutta laatua voidaan parantaa elvytystä ohjaavilla laitteilla. Syvempien paineluiden on todettu olevan yhteydessä kammiovärinän parempaan defibrilloitumiseen ja spontaanin verenkierron palautumiseen, mutta samalla potilaalle voidaan mahdollisesti aiheuttaa vammoja rintakehän ja ylävatsan alueen alueelle. Ensimmäisessä osatyössä analysoitiin vuodeosastolla tapahtuneiden sydänpysähdysten syyt, niitä edeltäneet oireet ja vitaaliparametrien muutokset sekä näiden yhteys 180 päivän elossa olon kanssa. Sydänperäinen syy todettiin 141 potilaalla ja näistä 73 taustalla oli sydäninfarkti. Lopulla 138 potilaalla elottomuuden syy oli ei-sydänperäinen, joista suurinta ryhmää edusti keuhkokuume (39) ja verenvuodot (16). Potilaan ilmoittamat ennakko-oireet olivat yleisimpiä sydänperäisen elottomuuden ryhmässä (47 % vs. 32 %, p = 0.022). Koko potilasryhmässä vain defibrilloitava lähtörytmi, monitoroitu/silminnäkijän havaitsema elottomuuden alku ja matala komorbiditeetti assosioituivat 180 päivän elossa oloon. Toisessa osatyössä tutkittiin elvytyksen laatua ambulanssikuljetuksen aikana. 24 ensihoitajaa osallistui tutkimukseen elvyttäen Laerdal Resusci Anne®-elvytysnukkea puolet matkasta ilman laatua ohjaavaa defibrillaattoria, ja loppumatkassa elvytystä ohjattiin Philipsin HeartStart MRx defibrillaattorin ja elvytyksen laatua ohjaavan (QCPR) -ohjaimen avulla. Kun elvytystä ohjattiin QCPR-ohjaimen avulla, painelusyvyys parani 51 (10) mm:stä 56 (5) mm:iin (p<0.001). Kun patjan ja paarien painuminen elvytysnuken alla huomioitiin, oli keskimääräinen painelusyvyys vain 41 (8) mm ilman ohjausta ja 44 (5) QCPR-ohjauksen kanssa (p<0.001). Kolmannessa osatyössä tutkittiin patjan painumista kymmenessä sairaalassa tapahtuneiden elvytysten aikana. Keskimääräinen painelusyvyys jokaisessa elvytyksessä ylitti suositellun minimisyvyyden 50 mm. Kun patjan painuminen huomioitiin todellista rintakehän painelusyvyyttä arvioidessa, saavutettiin geelipatjalla ja ensiavun paareilla riittävä syvyys, mutta teho-osaston ilmapatjalla painelusyvyys alitti suositellun 50 mm. Neljännessä osatyössä analysoitiin painelusyvyyden ja rintakehän sekä ylävatsan alueen vammojen yhteyttä. Yhteensä 170 potilaan osalta analysoitiin paineluelvytyksen aikainen painelusyvyys sekä mahdolliset vammalöydökset elvytyksen jälkeen tehdyistä kuvantamistutkimuksista tai ruumiinavaustiedoista. Paineluelvytyksen aiheuttamia vammoja todettiin 32 %:lla potilasta. Suurin osa näistä oli spontaanisti paranevia kylkiluumurtumia ja rintalastan murtumia. Kun painelusyvyyden yhteyttä tarkasteltiin vammoihin liittyen, todettiin, että keskimääräisen painelusyvyyden ylittäessä 60 mm, vammojen määrä lisääntyy 27 %:sta 49 %: iin (p=0.06). Vuonna 2010 julkaistujen, ja Suomessa vuonna 2011 käyttöönotettujen, elvytyssuositusten ja lisääntyneen painelusyvyyden myötä vammojen määrä lisääntyi 32 %:sta 40 %: iin. Yhdenkään vamman ei todettu aiheuttaneen potilaan kuolemaa tai vaikuttaneen potilaan selviämiseen. Viidennessä osatyössä analysoitiin sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan elämänlaatua kuusi kuukautta elvytystapahtuman jälkeen ja analysoitiin tekijöitä, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa potilaan elämänlaatuun elvytyksen jälkeen. Yhteensä 222 potilasta hoidettiin tutkimusaikana teho-osastolla elvytyksen jälkeen. Kuuden kuukauden kohdalla 79 (36 %) potilasta oli edelleen elossa ja näistä potilasta 55 (25 %) vastasi EuroQoL (EQ-5D) elämänlaatukyselyyn. Elämänlaatua arvioitiin käyttämällä -kyselyä. Kun analysoitiin tekijöitä, jotka vaikuttavat potilaan elämänlaatuun elvytyksen jälkeen, todettiin, että vain hyvä elämänlaatu ennen elvytystä ennustaa parempaa elämänlaatua elvytyksen jälkeen. Tämän väitöskirjatutkimuksen loppupäätelminä voidaan todeta, että sairaalan sisällä tapahtuvissa elvytyksissä elvytyksen syy on useimmiten sydänperäinen ja tämä tulisi huomioida elvytyksen aikana, kun miettii sydänpysähdykseen kohdennettavaa hoitoa. Lisäksi voidaan todeta, että elvytyksen laatua voidaan parantaa käyttämällä laatua ohjaavia elvytysvälineitä, mutta pehmeän alustan aiheuttama vääristymä todellisessa painelusyvyydessä tulisi huomioida. Paineluelvytykseen liittyvät vammat ovat spontaanisti paranevia ja vain harva saa hengenvaarallisen komplikaation. Potilailla, jotka selviävät sydänpysähdyksestä, on varsin hyvä elämänlaatu, kun elämänlaatu oli arvioitu kuusi kuukautta elvytyksen jälkeen.For the prognosis of a cardiac arrest patient, it is crucial that all the steps, from recognition of the arrest to the rehabilitation, proceed without delays or disruptions. As part of a high-quality cardiopulmonary resuscitation (CPR), it is important to identify the underlying reason for the arrest in order to allow the selection of specific treatment interventions. Unfortunately, the quality of CPR is often suboptimal. One solution to this problem can be the use of audio-visual feedback devices. Deeper chest compressions correlate with better defibrillation rates and the likelihood of a return of spontaneous circulation but, at the same time, can cause more injuries to the chest and upper abdominal area. The aetiology of in-hospital cardiac arrests on general wards and their preceding vital dysfunctions and subjective antecedents associated with 6-months survival were examined in the first sub-study. In 141 events, the aetiology was determined as cardiac, 73 of which were due to acute myocardial infarction. In 138 cases, the cause was due to a non-cardiac reason; the most common causes were exsanguination (16) and pneumonia (39). No differences were observed in the incidence of objective vital dysfunctions preceding the event between the cardiac and non-cardiac groups (40 % vs. 44 %, p = 0.448). In the cardiac cohort, subjective antecedents were more common (47 % vs. 32 %, p = 0.022). Only monitored or witnessed events, low comorbidity score and shockable primary rhythm were independently associated with 180-day survival. In the second sub-study, the quality of CPR during transportation was analysed. 24 paramedics performed chest compressions on a Laerdal Resusci Anne® manikin first without and then with the guidance of Philips HeartStart MRx defibrillator and with high-quality cardiopulmonary resuscitation (QCPR) feedback device. With the feedback device, compression depth improved from 51 (10) mm to 56 (5) mm (p< 0.001). However, no differences were observed in the chest compression rate (p=0.55) and no-flow fractions (p=0.82). When the mattress effect was taken into account, the real chest compression depth was only 41 (8) mm in non-feedback phase and 44 (5) in feedback phase (p<0.001). In the third sub-study the mattress effect was analysed during ten separate in- hospital resuscitation attempts. The mean chest compression depth in every resuscitation attempt was over 50 mm. When the mattress effect was taken into account and the real chest compression depth was calculated, the real chest compression depth was adequate in CPRs performed on a standard gel mattress and emergency room stretcher, but on an intensive care unit (ICU) air mattress the real chest compression depth fell below 50 mm. The potential association between CPR-related injuries and objectively measured chest compression depth was investigated in the fourth sub-study. The data of 170 separate resuscitation attempts with the details of actual chest compression depths and postresuscitation computed tomography (CT)-scans, thorax X-rays or medical/forensic autopsy findings were analysed. Injuries were found in 32 % of the patients. The majority of the injuries were spontaneously healing rib or sternal fractures. When the mean chest compression depth exceeded 60 mm, the percentage of the injuries increased from 27 to 49 % (p=0.06). With the implementation of 2010 resuscitation guidelines, an increase in the percentage of the injuries was seen from 32 to 40 % (p=0.21). None of the injuries contributed to the death of the patients or affected survival. In the fifth sub-study, the quality of life six months after a successful cardiac arrest and factors that might influence a better outcome were investigated. Altogether 222 patients were admitted to the ICU after a cardiac arrest. After six months 79 (36 %) patients were still alive, and 25 % answered to the follow-up EuroQoL-5 Dimensions (EQ-5D) questionnaire. When the possible factor influencing the quality of life was analysed, the best predictor for a good quality of life after cardiac arrest was a good quality of life prior to cardiac arrest. It can be concluded that in-hospital cardiac arrests are, in most cases, due to cardiac reasons that should be taken into account when considering specific treatment options during or after CPR. The quality of CPR can be improved by using audio-visual feedback devices. The downside of these devices is that when the patient is lying on a compliant surface, the real chest compression depth can be too shallow. Current resuscitation guidelines emphasise high-quality chest compressions with a depth of 50-60 mm. Deeper chest compressions are associated with an increased risk of injuries. The majority of the injuries are spontaneously healing rib of sternal fractures, and life-threatening complications occur infrequently. On the basis of this study, it can be suggested that the maximum depth recommended should be 6 cm because there is no data suggesting that even deeper compressions would be beneficial; however, they are likely to increase the risk of injuries. Patients that survive cardiac arrest have, on the average, a good quality of life six months after the cardiac arrest

Studies on the Aetiology, Quality, and Outcome of Cardiopulmonary Resuscitation : With special reference to resuscitation-associated complications and quality of life after cardiac arrest

Jotta sydänpysähdyspotilaan ennuste olisi paras mahdollinen, tulisi hoitoketjun tilanteen tunnistamisesta aina jatkohoidon ja kuntoutuksen päättymiseen saakka sujua moitteettomasti. Osana laadukasta elvytystapahtumaa tulisi miettiä sydänpysähdykseen johtanutta syytä ja aloittaa tarvittava hoito. Elvytyksen laadun on usein todettu olevan heikkoa, mutta laatua voidaan parantaa elvytystä ohjaavilla laitteilla. Syvempien paineluiden on todettu olevan yhteydessä kammiovärinän parempaan defibrilloitumiseen ja spontaanin verenkierron palautumiseen, mutta samalla potilaalle voidaan mahdollisesti aiheuttaa vammoja rintakehän ja ylävatsan alueen alueelle. Ensimmäisessä osatyössä analysoitiin vuodeosastolla tapahtuneiden sydänpysähdysten syyt, niitä edeltäneet oireet ja vitaaliparametrien muutokset sekä näiden yhteys 180 päivän elossa olon kanssa. Sydänperäinen syy todettiin 141 potilaalla ja näistä 73 taustalla oli sydäninfarkti. Lopulla 138 potilaalla elottomuuden syy oli ei-sydänperäinen, joista suurinta ryhmää edusti keuhkokuume (39) ja verenvuodot (16). Potilaan ilmoittamat ennakko-oireet olivat yleisimpiä sydänperäisen elottomuuden ryhmässä (47 % vs. 32 %, p = 0.022). Koko potilasryhmässä vain defibrilloitava lähtörytmi, monitoroitu/silminnäkijän havaitsema elottomuuden alku ja matala komorbiditeetti assosioituivat 180 päivän elossa oloon. Toisessa osatyössä tutkittiin elvytyksen laatua ambulanssikuljetuksen aikana. 24 ensihoitajaa osallistui tutkimukseen elvyttäen Laerdal Resusci Anne®-elvytysnukkea puolet matkasta ilman laatua ohjaavaa defibrillaattoria, ja loppumatkassa elvytystä ohjattiin Philipsin HeartStart MRx defibrillaattorin ja elvytyksen laatua ohjaavan (QCPR) -ohjaimen avulla. Kun elvytystä ohjattiin QCPR-ohjaimen avulla, painelusyvyys parani 51 (10) mm:stä 56 (5) mm:iin (p<0.001). Kun patjan ja paarien painuminen elvytysnuken alla huomioitiin, oli keskimääräinen painelusyvyys vain 41 (8) mm ilman ohjausta ja 44 (5) QCPR-ohjauksen kanssa (p<0.001). Kolmannessa osatyössä tutkittiin patjan painumista kymmenessä sairaalassa tapahtuneiden elvytysten aikana. Keskimääräinen painelusyvyys jokaisessa elvytyksessä ylitti suositellun minimisyvyyden 50 mm. Kun patjan painuminen huomioitiin todellista rintakehän painelusyvyyttä arvioidessa, saavutettiin geelipatjalla ja ensiavun paareilla riittävä syvyys, mutta teho-osaston ilmapatjalla painelusyvyys alitti suositellun 50 mm. Neljännessä osatyössä analysoitiin painelusyvyyden ja rintakehän sekä ylävatsan alueen vammojen yhteyttä. Yhteensä 170 potilaan osalta analysoitiin paineluelvytyksen aikainen painelusyvyys sekä mahdolliset vammalöydökset elvytyksen jälkeen tehdyistä kuvantamistutkimuksista tai ruumiinavaustiedoista. Paineluelvytyksen aiheuttamia vammoja todettiin 32 %:lla potilasta. Suurin osa näistä oli spontaanisti paranevia kylkiluumurtumia ja rintalastan murtumia. Kun painelusyvyyden yhteyttä tarkasteltiin vammoihin liittyen, todettiin, että keskimääräisen painelusyvyyden ylittäessä 60 mm, vammojen määrä lisääntyy 27 %:sta 49 %: iin (p=0.06). Vuonna 2010 julkaistujen, ja Suomessa vuonna 2011 käyttöönotettujen, elvytyssuositusten ja lisääntyneen painelusyvyyden myötä vammojen määrä lisääntyi 32 %:sta 40 %: iin. Yhdenkään vamman ei todettu aiheuttaneen potilaan kuolemaa tai vaikuttaneen potilaan selviämiseen. Viidennessä osatyössä analysoitiin sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan elämänlaatua kuusi kuukautta elvytystapahtuman jälkeen ja analysoitiin tekijöitä, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa potilaan elämänlaatuun elvytyksen jälkeen. Yhteensä 222 potilasta hoidettiin tutkimusaikana teho-osastolla elvytyksen jälkeen. Kuuden kuukauden kohdalla 79 (36 %) potilasta oli edelleen elossa ja näistä potilasta 55 (25 %) vastasi EuroQoL (EQ-5D) elämänlaatukyselyyn. Elämänlaatua arvioitiin käyttämällä -kyselyä. Kun analysoitiin tekijöitä, jotka vaikuttavat potilaan elämänlaatuun elvytyksen jälkeen, todettiin, että vain hyvä elämänlaatu ennen elvytystä ennustaa parempaa elämänlaatua elvytyksen jälkeen. Tämän väitöskirjatutkimuksen loppupäätelminä voidaan todeta, että sairaalan sisällä tapahtuvissa elvytyksissä elvytyksen syy on useimmiten sydänperäinen ja tämä tulisi huomioida elvytyksen aikana, kun miettii sydänpysähdykseen kohdennettavaa hoitoa. Lisäksi voidaan todeta, että elvytyksen laatua voidaan parantaa käyttämällä laatua ohjaavia elvytysvälineitä, mutta pehmeän alustan aiheuttama vääristymä todellisessa painelusyvyydessä tulisi huomioida. Paineluelvytykseen liittyvät vammat ovat spontaanisti paranevia ja vain harva saa hengenvaarallisen komplikaation. Potilailla, jotka selviävät sydänpysähdyksestä, on varsin hyvä elämänlaatu, kun elämänlaatu oli arvioitu kuusi kuukautta elvytyksen jälkeen.For the prognosis of a cardiac arrest patient, it is crucial that all the steps, from recognition of the arrest to the rehabilitation, proceed without delays or disruptions. As part of a high-quality cardiopulmonary resuscitation (CPR), it is important to identify the underlying reason for the arrest in order to allow the selection of specific treatment interventions. Unfortunately, the quality of CPR is often suboptimal. One solution to this problem can be the use of audio-visual feedback devices. Deeper chest compressions correlate with better defibrillation rates and the likelihood of a return of spontaneous circulation but, at the same time, can cause more injuries to the chest and upper abdominal area. The aetiology of in-hospital cardiac arrests on general wards and their preceding vital dysfunctions and subjective antecedents associated with 6-months survival were examined in the first sub-study. In 141 events, the aetiology was determined as cardiac, 73 of which were due to acute myocardial infarction. In 138 cases, the cause was due to a non-cardiac reason; the most common causes were exsanguination (16) and pneumonia (39). No differences were observed in the incidence of objective vital dysfunctions preceding the event between the cardiac and non-cardiac groups (40 % vs. 44 %, p = 0.448). In the cardiac cohort, subjective antecedents were more common (47 % vs. 32 %, p = 0.022). Only monitored or witnessed events, low comorbidity score and shockable primary rhythm were independently associated with 180-day survival. In the second sub-study, the quality of CPR during transportation was analysed. 24 paramedics performed chest compressions on a Laerdal Resusci Anne® manikin first without and then with the guidance of Philips HeartStart MRx defibrillator and with high-quality cardiopulmonary resuscitation (QCPR) feedback device. With the feedback device, compression depth improved from 51 (10) mm to 56 (5) mm (p< 0.001). However, no differences were observed in the chest compression rate (p=0.55) and no-flow fractions (p=0.82). When the mattress effect was taken into account, the real chest compression depth was only 41 (8) mm in non-feedback phase and 44 (5) in feedback phase (p<0.001). In the third sub-study the mattress effect was analysed during ten separate in- hospital resuscitation attempts. The mean chest compression depth in every resuscitation attempt was over 50 mm. When the mattress effect was taken into account and the real chest compression depth was calculated, the real chest compression depth was adequate in CPRs performed on a standard gel mattress and emergency room stretcher, but on an intensive care unit (ICU) air mattress the real chest compression depth fell below 50 mm. The potential association between CPR-related injuries and objectively measured chest compression depth was investigated in the fourth sub-study. The data of 170 separate resuscitation attempts with the details of actual chest compression depths and postresuscitation computed tomography (CT)-scans, thorax X-rays or medical/forensic autopsy findings were analysed. Injuries were found in 32 % of the patients. The majority of the injuries were spontaneously healing rib or sternal fractures. When the mean chest compression depth exceeded 60 mm, the percentage of the injuries increased from 27 to 49 % (p=0.06). With the implementation of 2010 resuscitation guidelines, an increase in the percentage of the injuries was seen from 32 to 40 % (p=0.21). None of the injuries contributed to the death of the patients or affected survival. In the fifth sub-study, the quality of life six months after a successful cardiac arrest and factors that might influence a better outcome were investigated. Altogether 222 patients were admitted to the ICU after a cardiac arrest. After six months 79 (36 %) patients were still alive, and 25 % answered to the follow-up EuroQoL-5 Dimensions (EQ-5D) questionnaire. When the possible factor influencing the quality of life was analysed, the best predictor for a good quality of life after cardiac arrest was a good quality of life prior to cardiac arrest. It can be concluded that in-hospital cardiac arrests are, in most cases, due to cardiac reasons that should be taken into account when considering specific treatment options during or after CPR. The quality of CPR can be improved by using audio-visual feedback devices. The downside of these devices is that when the patient is lying on a compliant surface, the real chest compression depth can be too shallow. Current resuscitation guidelines emphasise high-quality chest compressions with a depth of 50-60 mm. Deeper chest compressions are associated with an increased risk of injuries. The majority of the injuries are spontaneously healing rib of sternal fractures, and life-threatening complications occur infrequently. On the basis of this study, it can be suggested that the maximum depth recommended should be 6 cm because there is no data suggesting that even deeper compressions would be beneficial; however, they are likely to increase the risk of injuries. Patients that survive cardiac arrest have, on the average, a good quality of life six months after the cardiac arrest

Deeper chest compression - more complications for cardiac arrest patients?

Ongelmat ja tavoitteet: Paineluelvytyksen aiheuttamat kylkiluiden ja rintalastan murtuvat ovat yleisiä komplikaatiota elvytetyillä potilailla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kiihtyvyysanturilla mitatun paineluelvytyksen syvyyden ja elvytyksen aikana syntyneiden rintakehän ja ylä- vatsan alueen vammojen yhteys. Menetelmät: Analysoimme vuosina 2009-2011 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa elvytettyjen 170 aikuispotilaan TT-kuvat, keuhkokuvat sekä lääketieteelliset että oikeuslääketieteelliset ruumiinavauspöytäkirjat vammalöydösten osalta selvittääksemme vammojen mahdollisen yhteyden paineluelvytykseen. Paineluelvytyksen laatu tallennettiin Philips, HeartStart MRx Q-CPRTMdefibrillaattorilla. Tulokset: Potilaista 110 oli miehiä, joista 36 %:lla oli vammoja. Naisilla todettiin vammoja 23 %:lla. Vain miehillä vammat liittyivät syvempään keskimääräiseen syvyyteen ja huippusvyvyyteen (p 6 cm, olivat 28 %, 27 % ja 49 % (p = 0.06). Koko potilasryhmässä 27 %:lla todettiin kylkiluun murtumia, 11 %:llarintalastan murtuma ja 8 potilaalla oli verenvuotoa/repeämä sydänlihaksessa. Lisäksi havaitsimme yhdellä potilaalla haavaumia mahalaukussa, yhdellä pernavamman, yhdellä verenvuotoa välikarsinaan ja kaksilla potilaalla ilmarinnan. Päätelmät: Kun keskimääräinen paineluelvytyssyvyys nousi yli 6 cm, miespotilailla nähtiin selkeä yhteys vammojen määrän kasvun ja syvyyden välillä. Vaikka paineluelvytyksen syvyyden lisääntymiseen liittyy korkeampi komplikaatioriski, on tärkeää muistaa, että suurin osa vammoista ei ole henkeä uhkaavia. http://dx.doi.org/10.1016/j.resuscitation.2013.02.015 Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.Tutkielmaan sisältyvän artikkelin alkuperäisjulkaisu: Resuscitation 84 (2013): 760-765 DOI: 10.1016/j.resuscitation.2013.02.01

Sairaanhoitajien kokemuksia täydennyskoulutuksesta : kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus ja se tehtiin Metropolia Ammattikorkeakoululle. Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitajien kokemuksia ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen tarjoamista täydennyskoulutuksista. Sen tavoitteena on koota yhteen työelämästä saatua aiemmin tutkittua tietoa ja toimivan apuvälineenä hoitotyön ja erityisesti sairaanhoitajien täydennyskoulutustarjontaa kehitettäessä. Kirjallisuuskatsauksena opinnäytetyö edustaa narratiivista eli perinteistä kirjallisuuskatsaus-käsitteenä ymmärrettävää kokoomaa. Aihe rajattiin tarkastelemaan asetettua tutkimustehtävää sairaanhoitajien omasta näkökulmasta. Aineisto kerättiin järjestelmällisen tiedonhaun avulla sekä kansallisista että kansainvälisistä terveydenhuollon tietokannoista. Määrällisesti analysoidut tutkimusartikkelit rajattiin viiteen, jonka tuli sisältää sekä kansallisia että kansainvälisiä tutkimusartikkeleja. Tiedonhakuprosessin jälkeen aineistoon valitut tutkimusartikkelit käytiin huolella läpi. Tällä haluttiin varmistaa, että aineisto vastasi asetettuihin tutkimuskysymyksiin ja oli tutkimustehtävän kannalta oleellista. Lopuksi aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia apuna käyttäen tulosten aikaansaamiseksi. Keskeisiksi tuloksiksi sairaanhoitajien täydennyskoulutuskokemuksissa, muodostui kaksi yläluokkaa: kokemukset opinnoista sekä ammattitaito työelämässä. Kokemuksia opinnoista kuvasi alaluokat: opintojen nähtiin vievän elämässä eteenpäin, opintoihin hakeuduttiin kehityksen halusta, opinnoissa motivoi saatu tuki ja eriäviä mielipiteitä kliinisen työn kannalta. Ammattitaitoa työelämässä kuvasi alaluokat: työyhteisöön sitoutuminen ja yhteisöllisyyden kasvu, työssä toimimisen tehostuminen, ammattiroolin vahvistuminen, kliinisten taitojen kehitys, lisääntyneet valmiudet hoitotyön kehittämiseen ja laadun paraneminen potilaiden hoidossa. Tulevaisuudessa kirjallisuuskatsauksen tuloksista toivotaan hyötyvän hoitoalan oppilaitosten henkilökunta, hoitotyön opiskelijat, ammattia harjoittavat sairaanhoitajat, hoitoalan työyhteisöt ja ammattitaitoista hoitoa tarvitsevat potilaat. Näin olen opinnäytetyön tavoitteena on toimia sekä hoitotyön opettamisen että itse käytännöntyön kehittämisen tukena, oppilaitoksissa sekä työelämässä.This thesis is a literature review conducted for Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. The purpose of this review is to describe registered nurses' experiences from higher education provided by universities of applied sciences and universities. The objective is to compile previous research from practice to provide a tool to develop advanced level of nursing and particularly post graduate education offered to nurses. The thesis represents a narrative concept of literature review. The subject was limited to investigating the defined object of research from the nurses' perspective. The data was gathered systematic from both national and international health care databases. Analysed research articles was limited to five articles, which were to include studies from both national and international sources. Articles chosen for the study were carefully analysed. The purpose of this was to ensure that the data answered the research questions and was relevant considering the object of the study. Finally, the data was examined by inductive content analysis to gain results. The results from registered nurses' experiences from higher education showed two main categories: experiences from studies and professional skill in practice. Experiences from studies were divided into sub-categories: studies providing progress in life, desire to make progress in practice, motivation from support and dissenting opinions considering clinical work. Professional skill in the workplace was described by sub-categories: commitment to the work community and increased sense of community, improved work efficiency, strengthening of the professional role, development of clinical skills, improved ability to develop nursing and improved quality of patient care. The results from the literature review will hopefully benefit the staff of institutes for health care education, nursing students, practising registered nurses, health care work communities and patients in need of professional care in future. Thus, the aim of the thesis is to assist both the teaching of nursing and the development of practical work not only in educational institutes, but also in the workplace