Kannattava ja ympäristöystävällinen sianlihan tuotantoketju : Eläinaineksen tehokas hyödyntäminen sikatiloilla

Eläinaineksen tehokas hyödyntäminen sikatiloilla -hankkeessa selvitettiin kahden Suomessa yleisesti käytetyn, jalostusstrategioiltaan erilaisen emakkohybridin, DanAvl ja Topigs Norsvin, jälkeläisten tuotanto-ominaisuuksia ja tuotannon kannattavuutta. Nelivuotinen hanke (1.8.2016–31.7.2020) koostui neljästä työpaketista. Kolmen ensimmäisen työpaketin tavoitteena oli löytää ratkaisuja eläinaineksen käyttöön ja kannattavuuteen porsas-, välikasvatus- ja lihasikatuotannossa. Neljäs työpaketti keskittyi hankkeen hallinnointiin ja tiedotustoimintaan. Hanke kehitti sianlihan tuotantoketjun toimijoille uusia, käytännönläheisiä toimintatapoja tiloilla tehtävään eläinaineksen valintaan, tuotanto-ominaisuuksien vertailuun ja tuotannon kannattavuuden arviointiin. Hanke lisäsi sikalaverkostojen yhteistyötä ja tiedon saannin avoimuutta taloudellisesti kannattavan sika-alan hyväksi ja kehitti uusia toimintatapoja, joilla tiloilla tehtävän seurannan ja testaustoiminnan tulokset saadaan nopeasti käyttöön yritysten kehittämiseksi. Hankkeen tulosten perusteella tiineyden kesto oli noin kaksi päivää pidempi DanAvl emakoilla kuin Topigs Norsvin emakoilla. Pahnuekoko oli suurempi ja kasvoi nopeammin porsimiskerroittain DanAvl emakoilla kuin Topigs Norsvin emakoilla. Topigs Norsvin emakoiden jälkeläisillä oli välikasvatusvaiheessa erittäin merkitsevästi parempi päiväkasvu kuin DanAvl emakoiden jälkeläisillä. Lihasikavaiheen kasvussa tai rehuhyötysuhteessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja DanAvl ja Topigs Norsvin emakoiden jälkeläisten välillä. Topigs Norsvin emakoiden jälkeläisillä oli kuitenkin merkitsevästi korkeampi lihaprosentti kuin DanAvl emakoiden jälkeläisillä. Taloudellisessa tarkastelussa hankkeessa kerätyn tuotosaineiston ja teurastamoiden suuremman tuotantoaineiston sekä talouden tunnuslukujen avulla eri hybridilinjoille tehtiin vertailuskenaariot sekä laskelmia, joiden avulla vertailtiin hybridilinjojen sikojen tuotantokustannuksia ja taloudellista tuottoa. Laskelmien perusteella Topigs Norsvin hybridillä porsaan tuotantokustannus oli hieman korkeampi kuin DanAvl hybridillä, mutta Topigs Norsvin hybridin jälkeläisillä lihasian tuotantokustannus jäi kuitenkin alemmaksi ja myös ruhon arvo oli myös hieman korkeampi kuin DanAvl jälkeläisillä. Ruhon osien painon mukaan laskettuna DanAvl jälkeläisillä oli kuitenkin hieman korkeampi ruhon arvo (€/kg), mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hanke sai rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja sen toteuttaja oli Satafood Kehittämisyhdistys ry yhdessä Finnpig Oy:n ja Luonnonvarakeskuksen kanssa ja se toteutettiin Satakunnan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY -keskusten alueella. Hankkeen käytännön toteutus tehtiin yhteistyössä kohdealueen sikayrittäjän kanssa.202

Kotimaista valkuaisomavaraisuutta ja ympäristöä tukeva välikasvatusporsaiden ruokinta

Tilaseurannassa selvitettiin valkuaislähteiden soveltuvuutta välikasvatusporsaiden liemiruokintaan, niiden vaikutuksia porsaiden tuotanto-ominaisuuksiin (päiväkasvu, rehun syönti ja rehuhyötysuhde) ja hyvinvointiin (hännänpurenta ja kuolleisuus). Tutkitut kotimaiset valkuaisrehukomponentit olivat ohravalkuaisrehu (OVR) ja härkäpapu. Seurannassa oli yhteensä 560 Duroc-kolmiroturisteytysporsasta, joiden alkupaino oli keskimäärin 9.1 kg. Porsaat jaettiin kontrolli- ja koeryhmään. Havaintoyksikkönä kokeessa oli venttiili. Jokaisella venttiilillä oli 40 porsasta. Kontrollirehu sisälsi ohraa, vehnää, kauraa, kasviöljyä, soijapohjaista täydennysrehua ja ohravalkuaisrehua. Koerehussa soijan sijaan käytettiin härkäpapua sekä härkäpapuruokinnan koostumusta täydentävää rehua. Porsailla oli kolmivaiheinen vapaa liemiruokinta ja rehunkulutusta seurattiin tilan ruokintalaitteella. Porsaat punnittiin kokeen alussa, ruokintajaksojen vaihtuessa ja kokeen lopussa. Porsaat kasvoivat keskimäärin 480 g päivässä eikä päiväkasvussa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Rehunkulutus koko kokeen aikana eläintä kohti oli 342 MJ NEk ja 30.4 kg ka, eikä ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Myöskään rehuhyötysuhteissa ei ryhmien välillä tullut merkitseviä eroja. Välikasvattamossa olennaista on, että porsaat kasvavat nopeasti, tasaisesti ja rehutehokkaasti välityspainoonsa. Molemmissa ruokintaryhmissä yli 75% porsaista myytiin eteenpäin 49 vuorokauden sisällä vieroituksesta. Kontrolliryhmästä suurin osa porsaista myytiin 46‒47 päivän kuluttua (54%) ja koeryhmästä 39‒40 päivän kuluttua vieroituksesta (47%). Koeryhmän porsaita jäi kuitenkin koeseurannan puitteissa merkittävästi enemmän jäljelle (21 vs 12%) suhteessa myytyjen porsaiden määrään. Tilaseurannan tulokset viittaavat siihen, että härkäpavulla ja siihen sopivilla täydennyksillä voitaisiin korvata rehun soija vilja-OVR‒pohjaisella ruokinnalla. Kontrolli- ja koeryhmän porsaiden välillä ei ollut merkittävää eroa tuotantotuloksissa. Tutkimustietoon perustuvien johtopäätösten saamiseksi vaaditaan kuitenkin jatkotutkimuksia suuremmalla havaintomäärällä tai tarkentamalla koeasetelmaa esimerkiksi porsaskohtaisin lisäpunnituksin. &nbsp

Best food - good life

Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä vastaa niin globaaleihin kuin paikallisiinkin haasteisiin, jotka johtuvat ilmastonmuutoksesta, ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä, resurssien niukkenemisesta, ruoan ja energian lisääntyvästä tarpeesta, nopeasta sosiaalisesta eriarvoistumisesta, maahanmuutosta ja kansalaisten etääntymisestä ruoan alkuperästä. Visio ottaa kantaa ruoan huoltovarmuuteen kansallisesti ja ruokaan globaalina ihmisoikeutena. Visiossa hahmotellaan tulevaisuuden ruokajärjestelmä ja keinot sen toteuttamiseksi viiden seuraavan kokonaisuuden avulla. 1. Tavoitteena ruokaturva Kotimainen ruokaturva perustuu kannattavaan ja ympäristöystävälliseen, paikalliseen ja verkottuneeseen tuotantojärjestelmään, joka on tärkeimpien tuotannontekijöitten suhteen kansallisesti omavarainen. Järjestelmän perusominaisuuksiin kuuluu kierrätys ja vähäiset hävikit. Ruokajärjestelmä pystyy takaamaan kansalaisille kaikissa olosuhteissa ravitsemuksellisesti riittävän ruoan, samalla kun se tuottaa muita biotuotannon raaka-aineita ja energiaa. Ruokajärjestelmälle on annettu yhteisöjä vahvistava tehtävä, ja sen sosiaalipoliittinen merkitys on huomattu. 2. Kuluttamisesta osallistumiseen Osallistava ruokajärjestelmä kytkee jokaisen ihmisen ruoantuotantoon ja lisää näin tietoisuutta sekä arvostusta ruoan tuottamisesta ja ympäristöstä. Ruokakansalainen on tietoinen ruoan laadun eri ulottuvuuksista. Osallistuminen mm. lähiruokayhteisöihin luo merkityksellisyyttä ja hyvinvointia. 3. Ihmisten yhteisöjä ja luonnon resursseja vaalien Tehokkain ekologisin menetelmin viljelty maa tuottaa ravitsemuksellisesti korkeita ja varmoja satoja. Viljelymaat sitovat hiiltä maaperään ja hidastavat ilmastonmuutosta. Tasapainoinen tuotantorakenne on mahdollistanut kierrätysmaatalouden: rehu- ja ravinnevirrat ovat paikallisia. Maatalousmaan väheneminen on estetty maankäytön kokonaisvaltaisella suunnittelulla, ja maanvuokrausta on kehitetty pitkäjänteiseksi mahdollistamaan investoinnit maan laatuun. Maatalouden ja elintarvikejalostuksen paikalliset, integroidut järjestelmät ovat tuoneet ruoan huoltovarmuuden kannalta merkityksellistä sitkeyttä ja vakautta, ne mahdollistavat tehokkaan uusiutuvan energian tuotannon sekä ravinteiden kierrätyksen. Maaseudun yhteisöt ovat vahvistuneet ja niiden yhteydet kaupunkialueisiin konkretisoituneet. Maaseutu on jälleen paikka työskennellä, harrastaa, asua ja elää. 4. Ruoantuotanto turvaa ja tuottaa ekosysteemipalveluja Uudet tuotantotavat nojaavat ekosysteemipalveluihin. Ruoka ymmärretään ekosysteemipalveluna, ja viljely-ympäristöjen monimuotoinen eliöstö ymmärretään ekosysteemipalvelujen perustaksi. Ekosysteeminen ajattelu huomioidaan läpäisevästi niin perus- ja ammattiopetuksessa kuin maankäytön suunnittelussakin. Ruoan lisäksi viljelijät luonnon- ja maisemanhoitajina ansaitsevat muiden ekosysteemipalvelujen tuottamisesta sekä monimuotoisuuden vaalimisesta. 5. Maatalouspolitiikasta ruokapolitiikkaan Uusi ruokapolitiikka vähentää maataloustuotannon tukiriippuvuutta ja kannustaa ekologisesti tehokkaaseen korkeatuottoiseen, korkea-arvoisen ruoan tuotantoon. Politiikkatoimin on ohjattu ruokajärjestelmä toteuttamaan paitsi ravitsemuksellisia ja terveydellisiä, myös ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita. Ruokaturva, oikeus hyvään ravitsemukseen on nostettu ruokapolitiikan perustaksi, ja Suomi edistää tätä näkemystä kansainvälisesti

Androgen regulation of the androgen receptor coregulators

This is an Open Access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution Licens

EARLY RESPONSIVE TO DEHYDRATION 15, a Negative Regulator of Abscisic Acid Responses in Arabidopsis

EARLY RESPONSIVE TO DEHYDRATION 15 (ERD15) is rapidly induced in response to various abiotic and biotic stress stimuli in Arabidopsis (Arabidopsis thaliana). Modulation of ERD15 levels by overexpression or RNAi silencing altered the responsiveness of the transgenic plants to the phytohormone abscisic acid (ABA). Overexpression of ERD15 reduced the ABA sensitivity of Arabidopsis manifested in decreased drought tolerance and in impaired ability of the plants to increase their freezing tolerance in response to this hormone. In contrast, RNAi silencing of ERD15 resulted in plants that were hypersensitive to ABA and showed improved tolerance to both drought and freezing, as well as impaired seed germination in the presence of ABA. The modulation of ERD15 levels not only affected abiotic stress tolerance but also disease resistance: ERD15 overexpression plants showed improved resistance to the bacterial necrotroph Erwinia carotovora subsp. carotovora accompanied with enhanced induction of marker genes for systemic acquired resistance. We propose that ERD15 is a novel mediator of stress-related ABA signaling in Arabidopsis

Kannattava ja ympäristöystävällinen sianlihan tuotantoketju -hanke

202