Salmonellatorjunnan taloudellisten riskien hallinnan tukemisen vaihtoehdot

Salmonellakontaminaatio voi aiheuttaa kotieläintilalla mittavia taloudellisia menetyksiä. Kotieläintilojen, etenkin sika-alan, salmonellasaneerausten kokonaiskustannukset ovat viime vuosina kasvaneet, kun salmonellatapausten määrä on noussut ja tilat ovat kasvaneet yhtä suuremmiksi. Nämä ovat nostaneet salmonellakorvausten kustannuksia, mikä on johtanut suurempiin vakuutusmaksuihin, tiukentuneisiin vakuutusehtoihin ja ryhmäetuvakuutusten irtisanomiseen. Tässä selvityksessä kartoitettiin vakuutuksentarjoajien halukkuutta jatkaa ryhmäetuvakuutuksia sekä valtiontuen mahdollisuuksia ja merkitystä salmonellavakuutusmaksujen tai jälleenvakuuttamisen tukemisen muodossa. Selvityksessä tarkasteltiin useita eri tukiskenaarioita. Keskeisimmät tukivaihtoehdot olivat: • Valtio tukisi vakuutusmaksua siten, että tuki kattaisi 70 % vakuutuksen verollisesta hinnasta ja tukikelpoisuuden tarkastaisi viranomainen. • Vakuutusyhtiö korvaisi yksittäisen vahingon joko 0,5 tai 1,0 miljoonaan euroon asti ja sen ylimenevästä osuudesta vastaisi valtio. Vakuutusmaksua ei tuettaisi vakuutusmaksuverovapaudella. • Vakuutusyhtiö korvaisi vuosittaiset yhteenlasketut vahingot viiteen miljoonaan asti. Ylimenevästä osuudesta vastaisi valtio. Vakuutusmaksu ei tuettaisi vakuutusmaksuverovapaudella. Taloudellisessa analyysissa salmonellavahingot simuloitiin käyttäen tausta-aineistoa 5–10 viime vuoden ajanjaksolta. Sika-alalle simuloidut vahingot olivat 3,5–5,3 prosenttia ja siipikarja- ja nauta-aloilla noin 0,2 % kyseisten tuotantosuuntien vuoden 2021 markkinatuotosta. Sika-alalle salmonellavakuutusten tuki oli tarkastelluissa vaihtoehdoissa tukimallista riippuen 2,1 ja 6,4 miljoonan välillä. Simulaatiotulokset viittaavat siihen, että jälleenvakuuttamisen tukeminen, erityisesti tilakohtaisten vahinkojen korvaaminen valtion varoista tietyn kynnysarvon jälkeen olisi vakuutusten houkuttelevuuden ja toimivuuden kannalta tehokkaampi tapa tukea salmonellavakuuttamista kuin vakuutusmaksutuki. Se voisi auttaa yksityistä vakuutusmarkkinaa säilymään ja kehittymään. ”Jälleenvakuutusmalli” voi kuitenkin aiheuttaa valtion budjetille riskejä, joiden hallinta tulisi ratkaista, sillä sen aiheuttamat menot ovat vaikeasti ennakoitavissa. Aiemmin valmistellun, mutta toteutumatta jääneen salmonellarahaston kehitystyötä tulisi jatkaa tuotantosuuntakohtaisesti valtion ja elinkeinon yhteistyönä. Rahastoon tilojen tekemiä maksuja tulisi harkita porrastettavaksi siten, että eläintä kohti laskettuun maksuun vaikuttaisivat tilan eläinmäärä ja tautisuojauksen taso tilalla. Maksujen porrastaminen yhtäältä kannustaisi tautiriskin vähentämiseen tautisuojausta kohentamalla ja toisaalta auttaisi huomioimaan tilakohtaisen riskin maksuissa. Sika-alan asiantuntijoiden ja vakuutustentarjoajien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella tautisuojaukseen liittyvän tiedon saanti ja etenkin sen käyttäminen vakuutusten hinnoittelussa aiheuttaa haasteita. Tautisuojausluokituksen käyttö vakuutusmaksujen kannustimena on tärkeää, sillä se ohjaa tiloja kohti parempaa tautiriskinhallintaa. Olennaista onkin, että salmonellan esiintymisriskiä saadaan koko toimialan tasolla vähennettyä, sillä se laskee korvattavia vahinkoja ja vakuutusmaksuja. Eräs riskinhallintamahdollisuus on alan salmonellarahasto, jonka mahdollisuuksia on selvitty, ja sen kehitystyötä tulisi jatkaa. Tuotantosuuntien välillä oli melko suuria eroja salmonellakorvauksissa, joten tukimallin ehtoja on tarkasteltava tuotantosuuntakohtaisesti. Salmonellariskinhallinta hyödyttää ensisijaisesti kansanterveyttä, minkä vuoksi haastatellut asiantuntijat kokivat, että valtiovallan tulisi osallistua nykyistä voimakkaammin siitä aiheutuviin kustannuksiin

Risk assessment and cost–benefit analysis of Salmonella in feed and animal production

Food items of animal origin, such as pork products, have been suggested as the main source of zoonotic salmonella infections in Europe. Contaminated feed can potentially introduce the pathogen into the animal-derived food chains. The prevalence of salmonella in different feeds for Finnish pigs was estimated as below 2% (medians) and on average in pigs 0.25% (mean). Feed was estimated on average as the cause of 35% of salmonella infections in fattening pigs and 55% in sows. Around 5% of the 300–400 domestic human salmonella infections reported per year were estimated as attributable to pig feeds. Year 2013 was employed as a reference. The present costs for the prevention of salmonella contamination in pig feeds were estimated at 1.8–3.0 million euros per year for the year 2013. The costs due to feed contamination, measures due to detected contamination and the resulting salmonella infections in pigs and humans were estimated at €2.4 (0.3–6.1) million annually. According to a scenario, if salmonella prevalence in Finnish pig feed would be similar to that acquired using data from other EU counties, the prevalence in fattening pigs and people could increase by 55-fold on average. If specific measures to eliminate salmonella from feed were not carried out, the costs due to preventive actions against salmonella were at least €1.1–1.8 million per year. Additionally, the costs due to the eradication of feedborne salmonella on pig farms, consequential measures at slaughterhouses, and the health costs to humans could rise to approximately €33 million per year. According to the results, the present feed salmonella control, including the preventiveEläinperäisiä elintarvikkeita, kuten sianlihaa, pidetään ihmisten salmonellatartuntojen pääasiallisena lähteenä Euroopassa. Salmonella voi levitä eläinperäisten elintarvikkeiden tuotantoketjuun eläinten rehusta. Saastunut rehu voi olla merkittävä salmonellan lähde etenkin maissa joissa salmonellatartunnat ovat harvinaisia tuotantoeläimissä. Salmonellan esiintyvyydeksi erilaisissa rehuaineissa ja sianrehuissa arvioitiin alle 2 % (mediaanit) ja sioissa keskimäärin 0.25 % (keskiarvo). Rehun arvioitiin selittävän lihasikojen salmonellatartunnoista keskimäärin 35 % ja emakoiden tartunnoista 55 %. Noin 5 % suomalaisten kotimaassa saamista salmonellooseista, joita raportoidaan vuodessa 300–400, arvioitiin olevan selitettävissä sikojen rehuilla. Vuotta 2013 käytettiin viitteenä. Sianrehujen salmonellakontaminaatioiden ehkäisyn kustannuksiksi arvioitiin nykytilanteessa 1,8–3,0 miljoonaa euroa vuodessa (vuoden 2013 tietojen perusteella). Sianrehun saastumisen, havaituista saastuntojen vuoksi tehtyjen toimenpiteiden ja siitä aiheutuneiden sikojen ja ihmisten salmonellatartuntojen arvioitiin aiheuttavan nykytilanteessa yhteensä noin 2,4 (0,3–6,1) miljoonan euron vuotuiset taloudelliset kustannukset. Jos suomalaisten sianrehujen salmonellaesiintyvyys olisi samaa luokkaa kuin EU-maista kerätyssä aineistossa, esiintyvyys sioissa ja ihmisissä voisi ennustetussa tilanteessa nousta keskimäärin 55-kertaiseksi. Jos salmonellan hävittämiseksi rehusta ei ryhdyttäisi toimenpiteisiin, ennaltaehkäisyn kustannukset olisivat edelleen vähintään 1,1–1,8 miljoonaa euroa, jonka lisäksi rehun saastumisesta johtuvien sikatilojen saneerausten ja ihmisten sairastumisten aiheuttamat kustannukset nousisivat noin 33 miljoonaan euroon vuosittain. Tutkimuksen perusteella sianrehujen salmonellavalvonta ja siihen liittyvät kontaminaatioita ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja tuottavat yhteiskunnalle hyötyä.Animaliska livsmedel, till exempel svinkött, har bedömts vara den huvudsakliga rutten för spridning av salmonellasmittor mellan djur och människor i Europa. Foder kan vara en viktig faktor för spridningen av salmonella till produktionskedjan av animaliska livsmedel. Förekomsten av salmonella uppskattades i genomsnitt i olika fodevaror för svinfoder och foder vara mindre än 2 % (medianer), och i finländska svin 0.25 % (medelvärde). Fodret uppskattades förklara 35 % av salmonellasmittorna hos köttsvin och 55 % av smittorna hos suggor. Cirka 5 % av de salmonelloser som finländarna drabbas av i Finland, av vilka årligen rapporteras 300–400 fall, bedömdes ha sin förklaring i svinfoder. År 2013 användes som referens (år). Kostnaderna för förebyggande av salmonellakontamination i svinfoder uppskattades i nuläget ligga på 1.8–3.0 miljoner euro per år (enlight år 2013 data). Kontamineringen av svinfoder och salmonellasmittorna mellan svin och människor som orsakas av detta uppskattades i nuläget medföra kostnader på sammanlagt cirka 2,4 (0,3–6,1) miljoner euro årligen. Om det i de finländska svinens foder skulle finnas klart mera salmonella än nu, skulle förekomsten hos svin och människor i genomsnitt kunna öka 55-faldigt. Om inga åtgärder skulle vidtas för att utrota salmonella, skulle kostnaderna för förebyggande fortfarande vara minst 1.1–1.8 miljoner euro. Dessutom skulle kostnaderna för saneringar av svingårdar och människornas sjukdomsfall uppgå till i genomsnitt cirka 33 miljoner euro per år. Forskningen visar att salmonellatillsyn av svinfoder och relaterade kontaminationsförebyggande åtgärder är kostnadseffektiva och till nytta för samhället

Ulkomaiset eläinten hyvinvointimerkit tarkastelussa

Useissa maissa on jo vapaaehtoisia eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmiä eläinperäisille tuotteille. Kuluttajien mielenkiinnon kasvaessa järjestelmät ovat saaneet huomattavaakin jalansijaa markkinoilla. Osa järjestelmistä on portaittaisia, mikä auttaa tuottajia pääsemään järjestelmään mukaan pienilläkin hyvinvointiparannuksilla ja kehittämään toimintaansa. Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen elintarviketuotannon vahvuudeksi -hankkeessa selvitimme markkinoilla olevia vapaaehtoisia hyvinvointimerkkijärjestelmiä sekä niiden vaatimuksia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vanhimmat hyvinvointimerkit ovat olleet käytössä jo kymmeniä vuosia, ja uusia tulee koko ajan. Merkintäjärjestelmät toimivat kuluttajakysynnän ehdoilla. Esimerkiksi Beter Leven -merkillä on jo kattavasti jalansijaa Hollannin sianlihamarkkinoilla. Yksittäisten järjestelmien piirissä on tuhansia tuotantotiloja ja satoja miljoonia eläimiä. Järjestelmässä voi olla useampia vaatimustasoja. Tasot auttavat vastaamaan erilaisten kuluttajaryhmien toiveisiin ja mahdollistavat tuottajille asteittaisen eläinten hyvinvoinnin kehittämisen. Alimpia tasoja on tosin arvosteltu siitä, että ne edistävät eläinten hyvinvointia lakisääteiseen tasoon verrattuna vain vähän. Merkintäjärjestelmät huomioivat erilaisia eläinten hyvinvointiin vaikuttajia tekijöitä, joten niiden vertailu keskenään on haastavaa. Järjestelmät on pääsääntöisesti kehitetty eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, mutta esimerkiksi Red Tractor ja Beef and Lamb Assurance keskittyvät kokonaisvaltaisesti kestävään tuotantoon ottaen huomioon myös ympäristökestävyyden ja eläinten hyvinvoinnin. Ulkomaisissa järjestelmissä on vaatimuksia, joista osa toteutuu jo suomalaisilla tiloilla laajamittaisesti, sekä vaatimuksia, joita Suomessa toteutetaan vain harvakseltaan. Järjestelmissä mukana olevia toimijoita auditoidaan yleensä vuosittain. Tiloja voidaan tarkastaa myös ennalta ilmoittamatta, tai tilat voivat tehdä omavalvontaa. Ulkopuolisen tekemä tarkastus takaa toiminnan luotettavuuden. Järjestelmien rahoitus vaihtelee huomattavasti. Usein se perustuu liiketoiminnan volyymin määrittämiin jäsen- ja lisenssimaksuihin. Tuottajat maksavat usein vain vuositarkastuksista, ja muut kulut jaetaan tuotantoketjun muille toimijoille. Järjestelmät voivat toimia myös lahjoitusvaroin, kauppaketjujen rahoittamina tai rahastomuotoisina. Merkin ylläpitäminen ja laatuvaatimusten täyttäminen aiheuttavat kustannuksia. Hyvinvointimerkitystä tuotteesta on saatava kustannukset kattava lisähinta, jonka kuluttajat ovat valmiit maksamaan. Merkinnän tulee siis yhtäältä edistää eläinten hyvinvointia ja toisaalta huomioida kuluttajien toiveet eläinten hyvinvoinnille. Merkki itse tuotteessa on tärkeä, sillä se kertoo kuluttajalle, miten tuote on tuotettu. Merkinnän on viestittävä selkeästi, miten tuote eroaa tavanomaisesta. &nbsp

Eläinten hyvinvointia edistävät toimet hyvinvointimerkin takana

Eläinten hyvinvointia edistäviä toimia ja olosuhteita kartoitettiin eläinten hyvinvoinnista kertovaan pakkausmerkintään tähtäävässä hankkeessa. Merkintä edellyttäisi toimenpiteitä, jotka tutkitusti edistävät eläinten hyvinvointia. Hyvinvointi on eläinyksilön kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan, ja parhaiten todennettavissa itse eläimestä. Eläimen kokemukseen vaikuttavat sen kyky sopeutua tarjottuihin olosuhteisiin, hoito, terveys, suhde ihmiseen ja muihin eläimiin, perimä sekä mahdollisuus toteuttaa fysiologian ja käyttäytymisen tarpeitaan. Jokaisen tuotantoeläimen hyvinvointia syntymästä teurastukseen ei voida yksilöllisesti todentaa kuluttajalle saakka. Eläimelle voidaan kuitenkin tarjota resursseja ja hoitoa, jotka todennetusti edistävät hyvinvointia, kuten reilusti tilaa, ulospääsy ja laidunnusmahdollisuus, lajinomaista käyttäytymistä ja tarpeita tukeva ravinto ja olosuhteet sekä terveydenhuolto. Tuotos ja kuolleisuus tilalla eivät yksin riitä hyvinvoinnin arviointiin. Korkea kuolleisuus tai alhainen tuotos voivat kertoa, että eläinten hyvinvointi on alentunut. Jalostuksesta johtuen eläin voi kuitenkin tuottaa jonkin aikaa hyvin myös oman hyvinvointinsa kustannuksella. Terveys on tärkeä hyvinvoinnin osatekijä, mutta sairaus ei aina ole hyvinvointiongelma. Esimerkiksi salmonella ja kampylobakteeri voivat aiheuttaa ihmisille vakaviakin tauteja, mutta eivät ole vastaava uhka kanojen hyvinvoinnille. Sen sijaan kivuliaat jalkojen ongelmat ovat huomattavia hyvinvointihaittoja. Paras mahdollinen kivunlievitys kivuliaissa toimenpiteissä on myös tärkeää hyvinvoinnille. Eläinten hyvinvointia edistää lajin ja eläimen elämänvaiheeseen sopiva ruokinta, jatkuva mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen, sekä lajinmukaisen syömiskäyttäytymisen huomiointi. Naudat ja lampaat tarvitsevat karkearehua voidakseen hyvin. Sioille karkearehu tarjoaa tekemistä niin tonkimismateriaalina kuin syötävänä. Eläimen on välttämätöntä päästä toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan kehittyäkseen normaalisti ja voidakseen fyysisesti ja psyykkisesti hyvin. Esimerkiksi emakolla on ennen porsimista tarve rakentaa porsimispesä, mikä onnistuu vapaaporsituskarsinassa, mutta ei porsitushäkissä. Kanojen orren käyttö, hiekkakylvyt ja siipien oikominen ovat käyttäytymismalleja, joiden toteuttaminen virikehäkissä on muita kanalatyyppejä hankalampaa. Laidunnus ja ulospääsy mahdollistavat useiden käyttäytymistarpeiden toteuttamisen. Laiduntaminen edistää nautojen hyvinvointia parantaen lihasten kuntoa ja sorkkaterveyttä sekä mahdollistaen sosiaalisen käyttäytymisen ja lajinomaisen syömis- ja lepokäyttäytymisen. Jo vuorokauden kytkemisen jälkeen naudalle tulee liikkumisen tarve. Ammattitaitoinen karjanhoitaja on lopulta yksi tärkeimmistä tekijöistä, että hyvinvointimerkintäjärjestelmään kuuluva tuotantoeläin oikeasti voi hyvin

Anything left for animal disease insurance? A choice experiment approach

201

Kuluttajanäkökulmia eläinten hyvinvointimerkin kehittämiseen

Selvitimme suomalaisten odotuksia tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja sitä, millainen merkitys eläinten hyvinvointia edistävillä toimenpiteillä ja eläinten hyvinvoinnista kertovilla pakkausmerkinnöillä eläinperäisissä elintarvikkeissa on kuluttajille. Kuluttajatutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli lisätä ymmärtämystä siitä, mitkä ovat kuluttajien huolenaiheita ja toisaalta kiinnostuksen kohteita eläinten hyvinvointimerkinnässä, ja miten merkintä voitaisiin parhaiten lanseerata kuluttajien keskuudessa. Keskeinen kysymys on, tulisiko suomalaisille eläintuotteille kehittää merkintä, joka edistäisi eläinten hyvinvointia ja toisi näkyvästi esiin eläinten hyvinvoinnin eteen tehtäviä toimenpiteitä tiloilla.Tieteellinen ymmärrys tuotantoeläinten hyvinvoinnin osatekijöistä paranee jatkuvasti. Sitä kautta ymmärrys kasvaa myös kuluttajien keskuudessa. Eläinten hyvinvoinnin tieteelliseen mittaamiseen on kehitetty Welfare Quality® mittaristo (WQ). Kuluttajien mielipiteissä WQ:n eri osa-alueiden tärkeydestä korostuivat laajasti hyvinvoinnin eri osa-alueet: eläimen perustarpeet, kuten janon ja nälän tyydyttyminen sekä hyvä terveys, olosuhteiden, tilan, liikkumismahdollisuuksien ja hyvän hoidon merkitys sekä eläinten mahdollisuudet lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen ihmisten ja toisten eläinten kanssa.Vuoden 2018 aikana toteutettiin kolme laajaa kuluttajakyselyä. Kuluttajakyselyn perusteella kuluttajille tärkeimpiä hyvinvoinnin osa-alueita olivat vastaajien mielestä eläimen terveyteen ja ravitsemukseen liittyvät tekijät, mutta yli 80 % vastaajista piti muitakin osa-alueita tärkeinä. Kuluttajien näkökulmasta tärkeimpiä ovat eläinten perustarpeisiin liittyvät kysymykset, kuten jano, nälkä, terveys. Toiseksi tärkein ominaisuusryhmä liittyy eläimen olosuhteisiin, jolloin tuotantoeläimille mahdollisestaan vapaana liikkuminen, riittävästi tilaa, pehmeä makuualusta ja hyvä hoito. Kolmanneksi tärkein osa-alue liittyy vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen, jolloin mahdollisestaan lajinomainen käyttäytyminen, hyvä hoitaja-eläin-suhde, eläintenvälinen sosiaalisuus sekä erilaiset tunnetilat, kuten leikkisyys.Vastaajista 65 % arvioi, että ostaisi hyvinvointimerkittyjä tuotteita, jos kotieläintuotannossa keskityttäisiin enemmän eläinten hyvinvointiin. Puolet vastaajista oli ostanut tuotantotapamerkittyjä eläintuotteita esimerkiksi luomumerkin avulla. Jos Suomen markkinoille tuotaisiin uusi hyvinvointimerkki, kolme neljäsosaa vastaajista koki mahdollisen hyvinvointimerkityn tuotteen ostamisen myönteisesti ja 14 % vastaajista koki merkinnän tarpeettomaksi.  Kaksi kolmasosaa uskoi merkinnällä varustetun tuotteen ostamisen parantavan eläinten hyvinvointia myös käytännössä

Valkuaiskasveista Voimaa. Tuota Valkuaista -hankkeen loppujulkaisu

Tässä julkaisussa esitellään Tuota Valkuaista hankkeen tuloksia, sekä hankkeessa tuotettuja viljelyohjeita erinäisten valkuaiskasvien viljelyyn. Hankkeen päärahoittajana toimi Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY keskuksien Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Hanketta rahoittivat niin ikään mm. Marjatta ja Eino Kollin säätiö, Niemi säätiö, Boreal kasvinjalostus sekä Oiva Kuusiston säätiö. Tuota Valkuaista (TUOVA) hankkeen tavoitteena oli saada hankealueen (Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat) valkuaiskasvimarkkinoista toimivampia, selvittää mm. perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämismahdollisuuksia ja parantaa hankealueen valkuaisomavaraisuutta kasvinviljleyssä tiedotuksella uusinta tutkimustietoa hyödyntäen. Hanke toteutettiin vuosina 2016 - 2018 yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Perunantutkimuslaitoksen sekä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa. Luonnonvarakeskus koordinoi tätä hankekokonaisuutta. Hanke sisälsi niin viljelijöiden kuin valkuaiskasvien sisäänostajien haastetteluja, kenttäkoetutkimuksia valkuaiskasvien ja perunan osalta, kyselytutkimuksen valkuaiskasvien viljelystä, tiedottamista mm. pellonpiennarpäivien muodossa sekä opintomatkoja joiden kaikkien paras anti on pyritty kokoamaan tähän käsissäsi olevaan julkaisuun yksiin kansiin. Suurimmaksi haasteeksi valkuaiskasvimarkkinoilla todettiin tiedon saanti. Valkuaiskasvien viljelytekniset tiedot sekä puolueeton, oleellinen ja paikalliset olosuhteet huomioiva tieto koettiin puutteelliseksi, ja myös tuotteiden jatkojalostajat tiedostivat viljelijöiden tiedonpuutteen merkittäväksi haasteeksi. Hankkeessa tunnistettiin useita sekä palkokasvien että öljykasvien viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. Valkuaiskasveja viljellään todennäköisimmin tiloilla, jotka ovat kooltaan suuria. Niillä on myös potentiaalia lisätä valkuaiskasvien viljelyä. Valkuaiskasvien viljelyssä olisi kuitenkin lisäämisen mahdollisuuksia pienillä tiloilla. Perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämistä ajatellen hankkeessa saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä tärkkelysteollisuuden ei ole tarvetta huomioida perunan proteiinipitoisuutta tai proteiinin määrää ostamansa perunan hinnoittelussa. Tärkkelyksen määrään perustuva hinnoittelu on riittävä kannustin viljelijälle tuottaa mahdollisimman korkean kuiva-ainepitoisuuden perunaa, joka tarkoittaa usein myös korkeaa proteiinipitoisuutta. Viljelijän näkökulmasta ei ole riittävää kannustinta vaihtaa lajiketta tai tarkentaa perunan lannoitusta pelkästään proteiinipitoisuuden nostamiseksi, vaikka teollisuus maksaisikin lisähintaa proteiinista. Valkuaiskasvien viljelykokeissa erityisesti satoisat ruisvehnät yhdessä palkovalkuaiskasvien kanssa kokoviljasäilörehuksi korjattavana nousivat potentiaalisina valkuaisrehuvaihtoehtoina nurmisäilötehujen rinnalle. Hyvänä kasvukautena ruisvehnien satopotentiaali palkovalkuaiskasvien kanssa osoitettiin olevan yli 10 000 kg/ka/ha, mikä vastaa hyvin kahden korjuun nurmisatoa. Näiden hehtaarilta korjattu valkuaissato oli hieman nurmiseoksia korkeampi. Toisaalta, kokoviljasäilörehujen sulavuus pidättäytyi nurmirehuja alhaisempana. Valkuaispitoisista nurmista valkuaissadoiltaan satoisimpia vaihtoehtoja vastaavasti olivat puhdas puna-apilakasvusto, sekä timotei yhdessä puna-apilan kanssa.201

Barriers and levers of enhancing animal welfare in organic and low-input outdoor production: Insights from a supply chain survey

Animal welfare is an essential part of the sustainability of animal production. While low-input farming, such as organic animal production, is often considered animal-friendly, several ways to enhance animal welfare in low-input animal production exist. However, currently there is little information on how farmers and other supply chain actors view different innovations and tools which may influence animal welfare in low-input outdoor and organic production systems. The aim of this study was to examine farmers’ and experts’ reactions to new approaches to pig and poultry production, with special attention to their animal welfare-related measures. The reactions were tested formally in by using a quantitative survey instrument in nine European countries (Finland, UK, France, Denmark, the Netherlands, Belgium, Germany, Italy, Romania). In the survey, respondents’ views on production practices and novel measures were asked. These included aspects such as applicability and advantages and disadvantages of various measures such as avoiding mutilations, using dual-purpose or local breeds, or in-ovo sexing. The data included altogether 218 responses from nine countries. Differences between countries were tested and groups of respondents were identified. The results suggest that supply side stakeholders foresee the welfare benefits and some disadvantages of welfare improving measures proposed to them. However, they also indicate that several measures were considered inapplicable despite their benefits. Inadequate financial provisions to adopt a measure was considered as one of the most important reasons for inapplicability of a measure. This may imply either high costs of implementing measures of low market incentives or perceived low demand for animal-friendly products. Other barriers for adopting welfare-friendly measures included farm-specific factors such as limitations imposed by housing. The respondents indicated a high relative preference for feeding, breeding, shelter from predators and the use of vaccines and anti-parasitic treatments to the provision of enrichments and nesting material to pigs, and to mutilations. Farmers agreed that environmental enrichments are important welfare-improving levers and preferred their use in low-input pig and poultry production. Animal breeding-related measures in pig production were perceived quite favorably by supply side stakeholders. Despite their welfare benefits, farmers in some countries had quite high preference towards maintaining castration and tail docking in pig and beak trimming in broiler production as part of their production method