Kirkko köyhän asialla

Arvostelu Virpi Mäkisen (toim.) teoksesta Lasaruksesta leipäjonoihin. Köyhyys kirkon kysymyksenä

Suunnittelun ohjauksen tiedonhallinnan kehittäminen kohdeyrityksen rakennushankkeissa

Tutkimuksen laukaiseva tekijä on kohdeyrityksessä esiintyvä kehitystarve rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaan liittyen. Suunnittelun ohjaus tarkoittaa suunnittelijoiden ja rakennusliikkeen tekemää yhteistyötä sekä vuorovaikutusta rakennushankkeen lopputuotteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä suunnittelun ohjauksessa pyritään optimoimaan rakennushankkeen suunnitteluratkaisut. Tutkimuksen tarkoituksena ja tavoitteena on vastata kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarpeeseen kehittämällä hanketyökalu, joka mahdollistaa suunnittelun ohjauksen aikana kertyneiden tietojen dokumentoinnin kohdeyrityksen hyödynnettäväksi tulevissa rakennushankkeissa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu tiedonhallintaa ja rakennushanketta käsitteleviin kirjallisiin teoksiin ja tutkimuksiin. Teoreettinen viitekehys esittelee tiedonhallinnan ja kohdeyritykselle tyypillisen rakennushankkeen keskeiset käsitteet sekä suunnittelun ohjauksen merkityksen yksittäisen rakennushankkeen menestyksen kannalta. Tutkimuksen aineiston hankinta toteutetaan avoimen haastattelun avulla, joka suoritetaan kohdeyrityksen projektipäällikölle. Työn tutkimusmenetelmänä käytetään suunnittelutieteellistä tutkimusta ja sen tekemisen tueksi kehitettyä suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmää. Tutkimus rajataan koskemaan menetelmän neljää ensimmäistä vaihetta. Suunnittelutieteellinen tutkimus lähtee aina liikkeelle siitä, että tunnistetaan jokin kenttäongelma, jolle tarvitaan ratkaisu. Suunnittelutieteellisen tutkimuksen tuloksena syntyy artefakti, jolla pyritään ratkaisemaan tunnistettu kenttäongelma. Kenttäongelmana tässä tutkimuksessa on kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarve, ja artefaktina toimii kohdeyritykselle kehitettävä rakennushankkeiden dokumentoinnin hanketyökalu. Tutkimuksen tuotoksena on kehitetty hanketyökalu hyödyntämällä suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmää. Työkalun toimintaa demonstroitiin ja arvioitiin pienimuotoisessa pilottihankkeessa, joka toteutettiin testaamalla työkalua kohdeyrityksen rakennushankkeessa. Hanketyökalun todettiin pilottihankkeen pohjalta tukevan rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen aikana kertyineiden tietojen dokumentointia. Näin ollen tämän tutkimuksen voidaan katsoa saavuttavan sille asetetut tavoitteet. Kehitysprosessi ja tutkielman tuotos vahvistaa suunnitelutieteellisen tutkimuksen menetelmän toimivuutta kenttäongelman ratkaisevan artefaktin kehittämisessä. Tutkimus vahvistaa myös tutkimuskentän ajatusta siitä, että organisaation projektien tiedonhallintaa kehittämällä on potentiaalia parantaa projektien menestystä

Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. Selvityshenkilöiden loppuraportti

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 3.10.2002 kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin. Hanketta johti kansliapäällikkö Markku Lehdon vetämä johtoryhmä ja selvityshenkilöiksi kutsuttiin ylijohtaja Matti Heikkilä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, toimitusjohtaja Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen Kuusankosken kaupungista. Projektin tehtävänä oli laatia pitkän tähtäyksen kehittämisohjelma, jolla turvataan sosiaalialan tasapainoinen ja hallittu kehitys. Raportti pohjautuu selvityshenkilöiden asiantuntija-arvioon. Raportin toimenpide-ehdotuksiin sisältyvät vain ne, joista hankkeen johtoryhmässä saavutettiin laaja yhteisymmärrys. Toimenpide-ehdotusten toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta. Valtiovarainministeriön edustaja ei sitoutunut niihin ehdotuksiin, jotka merkitsevät valtion ja kuntien kokonaismenojen kasvua. Selvityshenkilöt ovat arvioineet erityisesti neljää suurta kokonaisuutta: 1. sosiaalipalvelujen saatavuutta ja laatua eri väestöryhmien näkökulmasta, 2. sosiaalialan henkilöstön osaamista, riittävyyttä ja työkäytäntöjä, 3. palvelujen järjestämistä kunnassa ja yhteistyötä muiden hallintokuntien kanssa ja 4. sosiaalialan rahoitusta ja ohjausta. Palvelujen saatavuuden ja laadun parantamisesityksiä tehtiin erityisesti lapsiperheiden ja vanhusten palveluissa. Lapsiperheiden palveluissa painotettiin varhaista puuttumista, perus- ja erityistason palvelujen yhteistyön lisäämistä ja palvelujen monipuolisuuden lisäämistä. Lisäpanostusta tarvitaan mm. lastensuojelussa ja erityispäivähoidossa. Pitkäaikaistyöttömien hajallaan olevat palvelut tulisi koota yhteen ja kuntien vastuuta rakennetyöttömyyden hoidossa lisätä. Vanhusten palveluissa esitetään vanhustyön modernisoimista, vanhuksille oikeutta hoidon tarpeen arviointiin, koti- ja laitoshoidon henkilöstövajauksen korjaamista ja omaisille mahdollisuutta jäädä hoitamaan lyhytaikaisesti vanhempaansa. Sosiaalialan henkilöstön osaaminen tulisi varmistaa lakisääteisellä täydennyskoulutusvelvoitteella. Sosiaalipalveluiden työkäytäntöjä ja menetelmiä tulisi merkittävästi kehittää erillisellä Hyvät käytännöt –hankkeella. Sosiaalialan uusien alueellisten osaamiskeskusten toimintaedellytyksiä esitetään parannettavaksi, jotta ne voisivat nykyistä paremmin toimia kuntien palvelujen kehitystyön tukena. Tietoteknologian hyväksikäyttöä sosiaalialalla tulee parantaa. Sosiaalialan palvelut tulisi järjestää entistä monimuotoisemmin kuntien, järjestöjen ja yritysten yhteistyönä. Asiakkaiden valinnan mahdollisuuksia tulisi parantaa esim. palvelusetelien avulla. Sosiaalihuollon erityispalvelut eli lähinnä lastensuojelu, päihdehuolto, vammaishuolto ja erityispäivähoito tulee järjestää riittävän suurella väestöpohjalla, tarvittaessa seudullisesti ns. vastuullinen keskuskunta -mallin avulla. Seudullisen yhteistyön kartoitus tulisi tehdä koko maassa vuoden 2003 loppuun mennessä. Sosiaalipalveluiden valtakunnallista rahoitusta ja ohjausta tulisi kehittää neljän elementin varassa. Kunnille tulee turvata riittävä perusrahoitus valtion rahoitusosuutta kasvattamalla ja asiakkaiden palveluiden saamisen perusteita tulee vahvistaa. Palvelujen saamisen perusteet parantaisivat asiakkaan näkökulmasta palvelun saamisen en- nustettavuutta. Työ esitetään aloitettavaksi vanhuspalveluista. Palvelujen järjestelmällistä arviointia tulee lisätä. Sosiaalipalveluiden laadun turvaamisen keinona selvityshenkilöt tuovat esiin vähimmäisstandardien luomisen

Light source preferences in laying hens

The aim of this experiment was to study the light source preference in laying hens reared in either artificial or natural light

Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. Selvityshenkilöiden väliraportti

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 3.10.2002 kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin. Hanketta johtaa kansliapäällikkö Markku Lehdon vetämä johtoryhmä. Selvityshenkilöiksi asetettiin ylijohtaja Matti Heikkilä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, toimitusjohtaja Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen Kuusankosken kaupungista. Kehittämisprojektin tehtävänä oli laatia ehdotukset akuuttien ongelmien ratkaisemiseksi ja pitkän tähtäyksen kehittämisohjelma, jossa selvitetään sosiaalialan suuntaamiseksi välttämättömät periaatteelliset kysymykset ja tehdään esitykset toimenpiteistä, joilla sosiaalialan tasapainoinen ja hallittu kehitys turvataan seuraavilla alueilla ja toimintalohkoilla: 1. Keskeisten palvelujen saatavuus ja niihin liittyvät rakenteelliset kysymykset 2. Sosiaalialan työvoimakysymykset, riittävyys, kelpoisuus, koulutus ja muut henkilöstökysymykset 3. Palvelujen ja ennalta ehkäisevän toiminnan organisointi ja järjestäminen kunnassa 4. Sosiaalialan yhteistyön vahvistaminen erityisesti terveydenhuollon ja opetustoimen kanssa 5. Sosiaalialan keskeisten palvelujen ohjaus ja rahoitus Selvityshenkilöt esittävät väliraportissaan alustavia linjauksia. Myöhemmin loppuraportissa esitettäväksi jäävät mm. vammaisten ja vanhusten palvelut, sosiaalialan ohjauksen ja rahoituksen kehittäminen ja toimenpide-ehdotusten kustannukset. Palveluiden saatavuutta on käsitelty väestöryhmittäin. Lasten ja lapsiperheiden palveluista ehdotetaan, että päivähoidossa painotetaan varhaista puuttumista ja erityispäivähoitoa ja että lapsiperheiden kotipalvelua lisätään. Lastensuojeluun on tarpeen tehdä huomattavia lisäpanostuksia. Vanhustenhuollossa painopistettä ehdotetaan suunnattavaksi kotihoidon kattavuuden lisäämiseen ja avo- ja laitoshoidon henkilöstövajeen korjaamiseen. Palveluiden saamisen perusteita ehdotetaan tarkemmin säädeltäväksi vanhusten palveluissa ja sosiaalityön kiireellisissä palveluissa. Henkilöstön riittävyys, jaksaminen ja osaaminen ehdotetaan turvattavaksi kattavalla toimenpideohjelmalla. Sosiaalialan henkilöstön täydennyskoulutusvelvoite tulisi olla lakisääteinen. Osaamista kehitettäisiin sosiaalialan hyvät käytännöt -järjestelmän käyttöönotolla ja sosiaalialan osaamiskeskuksien asemaa vahvistamalla. Palveluiden organisoinnissa lähtökohtana on, että suurin osa sosiaalipalveluista on lähellä kuntalaista tuotettavia lähipalveluita. Koko maahan on tarpeen luoda kattava seudullisen yhteistyön rakenne. Seudullinen yhteistyö pohjautuu kuntien vapaaehtoiseen, sopimuksen varaiseen yhteistyöhön ja pääsääntöisesti ns. vastuullinen keskuskunta -malliin. Selvityshenkilöt esittävät yritystoiminnan edellytyksiä parannettavaksi sosiaalihuollossa. Erityisesti vanhustenhuollossa on tarpeen selkiyttää sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoa. Selvityshenkilöt ehdottavat, että valtion rahoituksessa tulisi rinnan käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon yleistä valtionosuutta, kuntien keskinäisiä tasausjärjestelmiä ja kohdennettuja valtionavustuksia. Valtion perusrahoitusta kunnille on lisättävä. Mikäli kuntien ja valtion välistä kustannusten jakoa ei voida muuttaa, on kuntien lakisääteisten velvoitteiden kokonaisuutta arvioitava uudelleen