Roman-period roof tiles in the eastern Mediterranean : towards regional typologies

This study analyses the types and use contexts of ceramic roof tiles in the eastern part of the Roman Empire. Despite ceramic roof tiles being one of the most frequent finds from archaeological excavations and surveys of this period from the Mediterranean area, they have not received much interest in research. In particular, the study of plain, undecorated, or unstamped tiles has been extremely limited considering the volume of material found. This study looks at roof tile assemblages from three different excavations across the eastern Mediterranean from northern Greece and from the environs of Petra in Jordan. Based on this body of material, and collecting comparative evidence from published research, the study builds a picture of the types of roof tiles used in the area during the Roman period. By doing this, it addresses a sizable gap in our knowledge on the typological development and regional distribution of roof tile types in the study area. Chronologically, the research covers a period from the 1st to the 5th centuries CE, coinciding with the Roman dominance in the area. Spatially, it reaches from Roman Greece to the Roman Near East. In this study, methods typically applied in the study of plain pottery have been adapted to this material, namely the study of forms (typology) and the study of fabrics (compositional analysis). Typology is used as the key explanatory tool for the material. In addition, the study uses x-ray fluorescence (microXRF) to analyse the composition of the tile fabrics from one of the assemblages, in order to study the particulars of the production process. The results shed new light on the practice of roof tiling in the eastern part of the Mediterranean, on regional types and variations of tile types in the Roman period, and on societal aspects related to tile production and use. Despite the conservatism apparent in the general forms, the study recognizes potential typological traits in the Roman-period tile types. Moreover, it highlights the regional variation present in this seemingly uniform material. The study confirms that the tile types used in this area are derivatives of earlier eastern types, rather than emulations of Roman types, and an adherence to the use of the specific combinations of pan and cover tiles that originally defined the early Greek tile systems (Laconian, Corinthian, and hybrid) continues throughout the period under study. The data underlying the research does not currently allow for the development of full regional typologies, but a preliminary hypothesis is formed about the tile regions in the study area for the Roman period. Three separate macro regions are identified, based on the types of tile used, corresponding roughly to Roman Greece, Roman Asia Minor, and the Roman Near East. In addition to defining tile regions and types, the study reveals a large variation in the use contexts of roof tiles in this area during the Roman period, which is reflected in the presence and frequency of tiles in the archaeological landscape. In summary, while frequent in the Greek archaeological record of the Roman period, ceramic tile has a very low to minimal penetration into the Roman-period countryside of the Near East, in particular in southern Levant. In this area, tile use contexts are limited to public urban and grander domestic architecture. The results clearly indicate that with improved documentation of tile assemblages, valuable new data would become available for archaeological research in this area.Tässä arkeologian alaan kuuluvassa artikkelimuotoisessa väitöskirjassa tutkittiin keraamisten kattotiilien tyyppejä ja käyttöä Rooman valtakunnan itäisillä alueilla. Tutkimus kattaa karkeasti ajanjakson 1. vuosisadalta ajanlaskun jälkeen 6. vuosisadalle ajanlaskun jälkeen, ja ulottuu maantieteellisesti roomalaisajan Kreikasta Levantin alueelle Lähi-Itään. Poltetusta savesta valmistetut kattotiilet, joita antiikin Kreikassa oli alettu käyttää kattojen rakentamiseen jo 7. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, olivat roomalaisajalle tultaessa muuttuneet yksinkertaisiksi ja koristeettomiksi käyttöesineiksi. Niitä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa ja inventoinneissa valtavia määriä itäisen Välimeren alueelta, jossa ne ovat roomalaisaikaisilla kohteilla keramiikan ohella runsaslukuisin löytöryhmä. Tältä kaudelta peräisin olevia kattotiiliä on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, koska niiden on yksinkertaisina massatuotettuina esineinä oletettu tarjoavan niukasti uutta tietoa antiikin yhteiskunnasta ja materiallisesta kulttuurista. Niinpä esimerkiksi tiilten tyypeistä eri alueilla on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. Työni perustuu kolmelle eri-ikäiselle ja eri alueilta peräisin olevalle, hyvin säilyneelle kattotiiliaineistolle. Aineistot ovat peräisin kaivaustutkimuksilta Pohjois-Kreikasta sekä Jordanian Petran alueelta. Tutkimusmenetelminä työssä käytetiin perinteistä typologista esinetutkimusta, jolla määriteltiin erityisesti tiilten tyyppejä, sekä tillimassan kemiallista alkuainetutkimusta, jonka avulla voitiin ratkoa tarkemmin tiilten valmistukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus osoittaa, että kattotiilissä on löydettävissä piirteitä, jotka kehittyvät johdonmukaisella tavalla eri alueilla. Vaikka tutkitun aineiston määrä ei tällä hetkellä riitä tarkkojen alueellisten typologioiden tekemiseen, tutkimuksessa hahmotetaan ensimmäistä kertaa laajempia tiilityyppien suuralueita itäisen Välimeren alueella roomalaisajalla. Näitä ovat Kreikan alue, Anatolian alue sekä Lähi-Idän alue, joilla tiilet kuuluvat tiettyihin laajempiin, yhteisiä piirteitä sisältäviin ryhmiin. Jokaiselta suuralueelta löytyy myös selkeää sisäistä, alueellista vaihtelua. Tutkimuksessa vahvistetaan, että alueen roomalaisen kauden kattotiilityypit perustuvat jo aiemmin alueella käytetyille hellenistisille tiilityypeille. Työssä selvitettiin myös sitä, kuinka yleisesti kattotiilet olivat käytössä alueen eri osissa, ja minkälaisissa olosuhteissa niitä tuotettiin. Tutkimusaineiston tiilet olivat kaikki paikallista tai alueellista tuotantoa. Sen sijaan tiilten yleisyys rakennusaineena vaihtelee alueellisesti paljon. Kun kattotiiliä käytettiin Kreikassa roomalaisajalla lähes kaikenlaisissa rakennuksissa, roomalaisajan Petrassa niitä käytettiin vain merkittävimpien julkisten rakennusten kattamiseen. Tutkimus osoittaa, kuinka suuri potentiaali erilaisten tiilten tyyppien ja piirteiden tutkimuksella on antiikin yhteisöjen tutkimuksessa. Tiilityyppien ja tiilien käyttökontekstien muutokset kertovat kulttuuristen ja teknologisten vaikutteiden välittymisestä ja välittymisen mekanismeista. Väitöskirjassa korostetaan tiiliaineistojen dokumentoinnin tärkeyttä, ja siihen sisältyy tätä tukeva ohjeistus

Museovirasto tutkimuksen infrastruktuurina

Esitys tapahtumasta Kulttuuriperintölaitokset ja tutkimusdata - yhteistyön rajapintoja (4.3.2021 Kansalliskirjasto

ENSIHOITAJAN (AMK) OSAAMISVAATIMUKSET TULEVAISUUDESSA : Ensihoitajien (AMK) osaamisvaatimuksia sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuonna 2025

Ensihoito on jatkuvassa muutoksessa. Ensihoitopalvelut kehittyvät, päivystyspisteet keskittyvät, potilaat ovat monisairaampia ja väestö ikääntyy. Myös hoito- ja viestintäteknologia kehittyvät ja monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen vaikuttavat enenevissä määrin ensihoitajan työhön. Ensihoidossa tarvittavan osaamisen vaatimukset kasvavat jatkuvasti ja kentällä vaaditaan tulevaisuudessa yhä korkeatasoisempaa osaamista. Tästä syystä myös ensihoitajien (AMK) koulutusta on kehitettävä jatkuvasti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ensihoitajien (AMK) osaamisvaatimuksia sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä vuonna 2025. Tavoitteena oli saada sellaista tietoa, jonka avulla koulutusta voidaan kehittää odotusten mukaisesti vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin. Tutkimus suoritettiin delfi-tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen toteutimme Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella ja siihen osallistui yhteensä 14 alueen ensihoidossa työskentelevää ensihoitajaa (AMK). Tutkimuksella saimme esille ensihoitajien (AMK) oletuksia ja odotuksia tulevaisuuden osaamisvaatimuksista ja haasteista. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että tulevaisuudessa ensihoitajan osaamisvaatimukset laajentuvat entisestään. Tulevaisuuden ensihoitaja (AMK) on jatkuvasti kouluttautuva asiakaspalvelija. Hän on valmis kohtaamaan muitakin kuin hätätilapotilaita ja hallitsee potilaan kokonaisvaltaisen hoidon enenevissä määrin myös potilaan kotona. Ensihoitaja (AMK) kykenee myös vastaamaan kehittyvän teknologian ja lääkehoidon haasteisiin. Tutkimustulosten mukaan ensihoitaja (AMK) -koulutuksen tulee pitää sisällään edelleen sekä ensihoidollisia että sairaanhoidollisia opintoja. Tulevaisuudessa ensihoidon opettajien tulee edelleen olla mukana käytännön ensihoitotyössä voidakseen tarjota opiskelijoille mahdollisimman työelämälähtöistä opetusta. Lähi- ja simulaatio-opetuksen määrää ei tule vähentää ensihoitaja (AMK) -koulutuksen laadun ylläpitämiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää Oulun ammattikorkeakoulun ensihoitaja (AMK) -koulutuksen ja ensihoidon täydennyskoulutusten kehittämiseen. Lisäksi ensihoitopalveluiden järjestäjät voivat halutessaan käyttää tuloksia esimerkiksi henkilökunnan koulutuksia suunnitellessaan.Emergency care is changing continuously. Emergency care systems are developing, emergency care services are centralized, patients are more diverse and the population is aging. The technology in nursing equipment as well as in communication is developing and the increase of multiculturalism and internationality has impact to the work of a paramedic. The required competence of a paramedic is expanding and still higher quality of competence is required in the working life. Thus the education of the degree programme in emergency care (BSc) is to be adjusted continuously. The purpose of this study was to find out the required competences of a paramedic at pre-hospital emergency care in 2025. As a result of this study assumptions and expectations of paramedics were found out considering future requirements of competence and challenges. The study aims to discover information that can be used to develop the education of the degree programme in emergency care (BSc) by Oulu University of Applied Sciences to cover the future challenges. The study was carried out by using the Delphi method. There were altogether 14 paramedics that participated in this study from the Emergency medical services in the Northern Ostrobothnia Hospital District. As a result of this study it can be said that the requirements of the competences of a paramedic are expanding in the future. In 2025 a paramedic is a continuously studying customer oriented servant who is ready to help also other patients than those who need emergency care. A paramedic is able to meet the challenges of advancing technology and medical treatment as well as manage the holistic care of patients also more often at non-urgent situations. The education of a paramedic should include emergency care lectures as well as health care education. In the future the emergency care teachers should simultaneously work in the field of emergency care to provide practically and professionally competent education. Contact teaching and simulations should not be reduced in order to hold the quality of paramedic education as high as possible. The results can also be used for example in order to plan further education for the staff by the Emergency medical services in the Northern Ostrobothnia Hospital District

Museer och bevarandet av immateriellt kulturarv

Aineeton kulttuuriperintö on käsitteenä noussut voimakkaammin esille suomalaisessa kulttuuriperintökentässä 2010-luvulla. Kulttuuriperinnön laajemman käsitteen alle perinteisesti kuuluneiden esineellisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön ohella keskusteluun on yhä vahvemmin noussut elävä perinne: sosiaaliset käytännöt, esittävät taiteet, suullinen perinne sekä luontoon ja käsitöihin liittyvät tiedot ja taidot.Museums play a major role in the field of cultural heritage in documenting, mediating and educating. This article considers the role of museums in the safeguarding of intangible cultural heritage. How can intangible heritage be documented? The article reviews how the concept of intangible cultural heritage took root in the museum context and assesses how it is reflected at the operational level in Finnish museums. Finally, attention is drawn to the EU project Intangible Cultural Heritage and Museums (ICH and Museums), which provides museums with tools to work with living heritage. Intangible cultural heritage provides museums with a new kind of frame of reference, especially for working with communities.Museerna har en viktig roll på kulturarvsfältet då det kommer till att bevara kulturarv samt i att förmedla och skapa betydelser. I denna översikt övervägs museernas roll i förhållande till värnandet om immateriellt kulturarv. Hur kan det immateriella dokumenteras? I översikten behandlas hur begreppet immateriellt kulturarv har slagit rot i en museikontext och utvärderas hur det i praktiken syns i de finska museerna. Avslutningsvis fästs uppmärksamhet vid EU-projektet Intangible Cultural Heritage and Museums (ICH and Museums) som erbjuder museerna verktyg för att arbeta med immateriellt kulturarv. Det immateriella kulturarvet ger museerna en ny referensram speciellt för samverkan med samhället

The Association between the Preference for Active Play and Neurological Development in Toddlers: A Register-Based Study

Active play is regarded as physical activity during early childhood. Physical activity has many benefits for children’s physical and psychosocial health and wellbeing, as well as for their cognitive development. The aim of this study was to investigate associations between the preference for active play and neurological development in toddlers. The study was conducted as a register-based study, and the data were collected from a public-health clinic’s electronic health records. The register data about active play used in this study were originally assessed by parents at home and by early years teachers at nurseries. Neurological development was assessed by the public health nurses in public child-health clinics. The data eligible for this study were available from 717 toddlers aged 2.5–3.0 years old (mean: 2.5 years ± 2 months). The majority of toddlers (85%) showed a preference for active play, both at home and at the nursery. The prevalence of delays in the neurological development of toddlers varied in different developmental areas (by 1–15%). Delays in gross motor competence, auditory perception, and self-help skills were associated with a lower preference for active play in nursery settings, but none of the neurodevelopmental items were found to be associated with toddlers’ preference for active play at home. Nurseries need to encourage children to actively play and support their gross motor competence and self-help skills