Miksi halusit lääkäriksi ja oletko shamaani?

Varför ville du bli läkare och är du en shaman? s. 199

Research orientation among general practitioners compared to other specialties

Objective The volume of research work done by general practitioners (GP) is modest compared to other specialties. In order to find out reasons for this we examined the current situation concerning research orientation and factors relating to them among Finnish GPs compared to other specialists. Design and setting Data from The Physician 2018 Study were used for our research. The study was undertaken in collaboration with all five medical faculties in Finland and the Finnish Medical Association. It compiled information on physicians` social background, work history and career and research plans as well as their views regarding undergraduate and specialist training, values, and professional identity. Subjects The basic study population comprised all Finnish doctors under 70 years of age (N = 23,131). Questionnaires were sent to doctors born on even-numbered days (n = 11,336). Altogether 5,214 (45.8%) responded. Responses from GPs (n = 796) were compared with those of doctors in other specialties (n = 3,514). Main outcome measures and results The respondents were asked about their current intention to undertake a doctoral degree. Factors associated with this were analysed. Only 7.3% of GPs had completed a doctoral degree. The corresponding figure in other specialties was 32.3% (p <0.001). In general practice the current intention to undertake a doctoral degree had only slightly increased over ten years. Most GPs had also decided not to undertake a doctorate. The main factors associated with the current intention to complete a doctoral degree were interest in attaining a senior position (OR 3.43, 95% CI 2.25-5.24), a position in a university hospital district (OR 2.89, 95% CI 1.69-4.94) or other sector than primary care (OR 1.87, 95% CI 1.18-2.96), one's father being a doctor (OR 2.01, 95% CI 1.09-3.72) and male gender (OR 1.63, 95% CI 1.05-2.54). Conclusion Research work in primary health care has been quite sparse. In general practice there is a need to increase teaching and guidance in research work.Peer reviewe

Amount of external CME in groups of specialties: a nation-wide survey among Finnish doctors

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Continuing medical education (CME) is an integral part of continuing professional development and a prerequisite for good quality in health care. We aimed to describe and analyse the number of days spent in formal CME outside the workplace by specialty among Finnish doctors of working age.</p> <p>Findings</p> <p>The number of days in formal CME outside the workplace in 2005 reported by specialists was obtained from an annual postal survey, conducted by the Finnish Medical Association in March 2006, of all working-age doctors. Those who had attained their specialist degree before 2005 were included in the study. The 49 specialties were re-categorised into 15 groups. The mean reported number of days and 95% confidence intervals were calculated. Differences were analysed by Poisson regression adjusted for relevant covariates.</p> <p>The response rate to the question about CME was 70.2% (7,374) among specialists. The median age (interquartile range) of the respondents was 49 years (from 44 to 55 years), and 51.7% (3,810) were female. The mean reported number of days in CME was 8.8 (95% CI 8.7-9.0). Neurologists and surgery specialists participated in CME the most frequently (10.3 and 10.4 days) and ophthalmologists the least (7.6 days). In comparison with anaesthesiology and intensive care specialists, most specialists reported having significantly more formal CME, and no group reported having less.</p> <p>Conclusions</p> <p>Significant variation was observed, and we therefore suggest studies seeking to account for this variation.</p> <p>The results have originally been published in Finnish in the Finnish Medical Journal.</p

Lääkärien ja sairaanhoitajien työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet

Lääkärien ja sairaanhoitajien vaativa työ johtaa helposti vaikeuksiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi 2 841 lääkäriä ja 2 152 sairaanhoitajaa. Regressioanalyysein tutkittiin työn ominaisuuksien, työkyvyn ja työn psykososiaalisten riskitekijöiden (oikeudenmukaisuus ja vaikutusmahdollisuudet) yhteyttä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksiin. Voimakkaimmin työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksiin olivat yhteydessä sekä lääkäreillä että sairaanhoitajilla työhön käytetty aika, työkyky ja organisaation epäoikeudenmukaisuus. Vaikeuksia yhteensovittamisessa oli myös lääkäreillä, jotka olivat johtavassa asemassa, päivystivät, olivat erikoistuneet tai erikoistumassa ja joilla oli paljon lapsia. Sairaanhoitajilla kolmivuorotyön tekeminen ja lasten suuri lukumäärä lisäsivät todennäköisyyttä kokea vaikeuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä. Tutkimuksemme perusteella näyttäisi siltä, että työn suuri määrä ja työpaikan epäoikeudenmukaisuus ovat voimakkaasti yhteydessä työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksiin, vaikka työn ominaisuudet, työkyky ja lasten lukumäärä otettaisiin huomioon

Kuormituksen, työilmapiirin ja sairausläsnäolon yhteys : kuormittunut lääkäri sairastaa töissä

Vertaisarvioitu. English summaryLähtökohdat : Tarkastelimme suomalaislääkärien työkuormituksen (työn suuret vaatimukset mutta vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhön) ja sairausläsnäolon yhteyttä sekä työyksikön myönteisen ilmapiirin sairausläsnäololta suojaavaa vaikutusta. Menetelmät : Poikkileikkaustutkimuksen aineisto (N = 2 337) perustui Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselyyn. Tulokset : Vastaajista 62 % oli työskennellyt sairaana kuluneen vuoden aikana. Suuri työkuormitus oli yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin (kerroinsuhde OR 1,23–1,99 mallinnustavasta riippuen). Työyksikön hyvä ilmapiiri pienensi hyvin kuormittavaan työhön liittyvää sairausläsnäolon riskiä. Päätelmät : Lääkärien työskentelyä sairaana voi auttaa vähentämään se, että työn vaatimuksia vähennetään, lääkärien mahdollisuuksia vaikuttaa työhön lisätään ja työyksikön ilmapiiriä kehitetään.Peer reviewe

Terveyskeskuslääkärien työhön sitoutuminen ja työstälähtöaikeet sekä niihin yhteydessä olevat työn psykososiaaliset riskitekijät

Terveyskeskuslääkärien työhön ja työhyvinvointiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota terveyskeskuksien pahenevan lääkärivajeen vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida lääkärien työhön sitoutumiseen ja työpaikan vaihtoaikeisiin yhteydessä olevia lääkärin työn riskitekijöitä sekä psykososiaalisia tekijöitä. Aineistona oli 585 Lääkärien työolot ja terveys 2006-kyselyyn vastannutta terveyskeskuslääkäriä. Terveyskeskuslääkärien työstälähtöaikeisiin olivat yhteydessä heikentynyt työtyytyväisyys ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, jotka molemmat keskeisimmin yhdistyivät ryhmätyö- ja ihmissuhdeongelmiin. Työtyytyväisyyteen olivat yhteydessä myös työn yksinäisyys ja konsultaatiomahdollisuuksien heikkoudet sekä lääkärien kokema kiire ja resurssipula. Lääkärit, joiden työtyytyväisyys oli heikentynyt tai jotka kokivat ryhmätyö- ja ihmissuhdeongelmia, olivat muita huonommin sitoutuneita organisaatioonsa. Työvoimapulan tilanteessa lääkärien työstälähtöaikeisiin voitaneen vaikuttaa puuttumalla työtyytyväisyyteen ja oikeudenmukaisuuden kokemuksiin keskeisesti liittyviin tekijöihin

Postitse vai sähköisesti? Näkemyksiä tiedonkeruumenetelmän valintaan Lääkäri 2008 –tutkimuksen pohjalta

Tässä artikkelissa pohditaan yhtäältä sähköisen tiedonkeruun, toisaalta paperisen ja sähköisen yhdistelmänä toteutetun tiedonkeruun mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia Lääkäri 2008 -tutkimuksen kokemusten valossa. Lääkäri 2008 -tutkimuksen tiedonkeruuta arvioidaan suhteessa yleisesti kyselytutkimuksessa havaittuihin virhelähteisiin, joita ovat kattavuusongelma, otosharha, vastauskato ja mittausvirhe. Artikkelin tavoitteena on auttaa muita tutkijoita ja tutkimusryhmiä tutkimusasetelman suunnittelussa ja oikean tiedonkeruumenetelmän valinnassa

What predicts doctors’ satisfaction with their chosen medical specialty? A Finnish national study

Background In Finland the number of medical specialists varies between specialties and regions. More regulation of the post-graduate medical training is planned. Therefore, it is important to clarify what predicts doctors’ satisfaction with their chosen specialty. Methods A random sample contained 50 % of all Finnish doctors under 70 years of age. The respose rate was 50.5 %. Working-age specialists were asked to value their motives when choosing a specialty. They were also asked if they would choose the same specialty again. The odds ratios for not choosing the same specialty again were tested. Results Diversity of work was the most important motive (74 % of respondents). Seventeen percent of GPs would not choose the same specialty again, compared to 2 % of ophthalmologists and 4 % of pediatricians. A major role of Diversity of work and Prestigious field correlated with satisfaction whereas Chance with dissatisfaction with the specialty. Discussion Motives and issues related to the work and training best correlate with satisfaction with the specialty. Conclusions When the numbers of Finnish postgraduate medical training posts become regulated, a renewed focus should be given to finding the most suitable speciality for each doctor. Information about employment and career advice should play an important role in this.BioMed Central open acces