Mansikan mustalaikku säilyy pohjoisessa ilmastossa

Mansikan mustalaikun aiheuttaja Colletotrichum acutatum on Keski-Euroopassa mansikan lisäksi tärkeä hedelmien, kuten omenan ja kirsikan pilaaja. Mansikan marjoihin kehittyvät tummat laikut pilaavat nopeasti satoa kosteassa ja lämpimässä. Tauti leviää helposti taimissa ja se kulkeutui tuontitaimien mukana mansikkaviljelmille Suomeenkin 2000-luvun alussa. Pohjoismainen yhteistyö mustalaikun tutkimuksessa alkoi vuonna 2008 Suomessa, Norjassa ja Tanskassa erilaisissa ilmasto-oloissa. Mustalaikun aiheuttajan säilymistä seurattiin keinollisesti tartutetussa mansikan lehti-, rönsy- ja juurakkomassassa kolmen vuoden ajan suomalaisilla ja kahden vuoden ajan muilla koepaikoilla. Suomessa kokeet olivat MTT:n tutkimuspaikoilla Jokioisilla, Mikkelissä ja Sotkamossa, Norjassa Oslon lähellä Åsissa ja länsirannikolla Ullensvangissa sekä Tanskassa Kööpenhaminassa. Taudinaiheuttajan tartutuskyky testattiin kokeiden aikana vuosittain keväällä ja syksyllä. Koealueilta otetuilla näytteillä tartutettiin pyydyskasveja, joista määritettiin C. acutatum - tartunta PCR-menetelmällä käyttäen lajispesifisiä alukkeita. Colletotrichum acutatum voi säilyä Pohjoismaiden oloissa maassa kasvinjätteessä kaksi vuotta, jopa pitempään. Vain Tanskassa sieni säilyi tartutuskykyisenä heikommin, yhden talven yli. Maan kosteus ja lämpöolot vaikuttavat sienen säilymiseen, mikä näkyi Åsin ja Mikkelin tuloksissa. Sen sijaan Jokioisilla, Sotkamossa ja Ullensvangissa C. acutatum säilyi vähintään kaksi vuotta maassa tai maan pinnalla. Aikaisempien havaintojen mukaan taudinaiheuttaja säilyi rikkakasvien  jätteessä  vuoden verran. Tämä aines hajoaa nopeammin ja säilyminen on siinä vähäisempää kuin mansikan jätteessä. Pohjoisessa alhaiset lämpötilat lisäävät taudin säilymisaikaa ja maan jäätyminen hidastaa sen tuhoutumista kasvinjätteestä. Kahden vuoden aikana koealueille kasvoi vesiheinää, rönsyleinikkiä, piharatamoa ja kurjenpolvea, joita testattaessa havaittiin piilevää C. acutatum -tartuntaa. Aikaisemmin on todettu valkoapilan ja eräiden muiden mansikkamailla kasvavien kasvien säilyttävän mustalaikkua vuodesta toiseen. Onkin mahdollista, että tartunta voi jäädä viljelylohkolle mansikan jälkeen leviämällä rikkakasveihin elävistä kasveista tai kasvinjätteestä ja jatkamalla niissä säilymistä edelleen. Mustalaikkua ei ole tavattu suomalaisessa taimiaineistossa, mutta se tulee varmasti edelleen mansikkaviljelmille tuontitaimien mukana, jos taimituotannossa ei huolehdita tautivapaudesta. Viljelykierto ja tehokas rikkakasvien torjunta auttavat torjumaan tautia. Norjassa C. acutatum on tärkein kirsikkasadon pilaaja ja sitä esiintyy myös omenalla. Tautia on havaittu omenalla myös Suomessa, samoin sitä esiintyy pihlajan ja pensasmustikan marjoissa

The state of health of Norwegian forests. Results from the national forest damage monitoring 2017

Skogens helsetilstand påvirkes i stor grad av klima og værforhold, enten direkte ved tørke, frost og vind, eller indirekte ved at klimaet påvirker omfanget av soppsykdommer og insektangrep. Klimaendringene og den forventede økningen i klimarelaterte skogskader gir store utfordringer for forvaltningen av framtidas skogressurser. Det samme gjør invaderende skadegjørere, både allerede etablerte arter og nye som kan komme til Norge i nær framtid. Denne rapporten presenterer resultater fra skogskadeovervåkingen i Norge i 2017 og trender over tid for følgende temaer...The state of health of Norwegian forests. Results from the national forest damage monitoring 2017publishedVersio

Oomycete Soil Diversity Associated with <i>Betula</i> and <i>Alnus</i> in Forests and Urban Settings in the Nordic–Baltic Region

This study aimed to determine the differences and drivers of oomycete diversity and community composition in alder- and birch-dominated park and natural forest soils of the Fennoscandian and Baltic countries of Estonia, Finland, Lithuania, Norway, and Sweden. For this, we sequenced libraries of PCR products generated from the DNA of 111 soil samples collected across a climate gradient using oomycete-specific primers on a PacBio high-throughput sequencing platform. We found that oomycete communities are most affected by temperature seasonality, annual mean temperature, and mean temperature of the warmest quarter. Differences in composition were partly explained by the higher diversity of Saprolegniales in Sweden and Norway, as both total oomycete and Saprolegniales richness decreased significantly at higher longitudes, potentially indicating the preference of this group of oomycetes for a more temperate maritime climate. None of the evaluated climatic variables significantly affected the richness of Pythiales or Peronosporales. Interestingly, the relative abundance and richness of Pythiales was higher at urban sites compared to forest sites, whereas the opposite was true for Saprolegniales. Additionally, this is the first report of Phytophthora gallica and P. plurivora in Estonia. Our results indicate that the composition of oomycetes in soils is strongly influenced by climatic factors, and, therefore, changes in climate conditions associated with global warming may have the potential to significantly alter the distribution range of these microbes, which comprise many important pathogens of plants