Review of carbon emissions offsetting guidelines using instructional criteria

Purpose: Carbon offsetting is one of the tools that companies can use to achieve their climate targets. The ability of a company to offset its emissions successfully depends on the availability and quality of guidance on the subject. This study explores how well existing offsetting guidelines equip corporations to achieve successful emissions offsetting. Methods: Instructional criteria were developed and used to evaluate seven guidelines. The contents of each guideline were assessed based on how they instruct a company to achieve emissions offsetting that fulfills five criteria for appropriate offsetting: target affiliation, Paris compatibility, effectiveness, prioritizing removals, and transparency. Results and discussion: The review revealed that necessary instructions enabling appropriate emissions offsetting were absent in the guidelines. Moreover, the degree of climate ambition and the role of offsetting varied between guidelines. Deficiencies in emissions offsetting guidance may increase the uncertainty of companies’ succeeding in offsetting their emissions. Conclusions: Developing guidance on emissions offsetting could benefit society and corporations by increasing the certainty of achieving successful emissions offsetting. Standardizing corporate emissions offsetting could be considered as one solution for unifying the practice. The practical life-cycle implications of current ambiguity in guidelines are a direction for future research.peerReviewe

Menetelmäkuvaus ravinnejalanjäljen laskemiseksi. Laskentaesimerkkinä elintarvikeketju. NUTS-hankkeen loppuraportti

Typpi, fosfori ja kalium, ovat välttämättömiä ravinteita kaikelle turvatulle ruuantuotannolle ja elämiselle. Ihmistoiminnan seurauksena kuitenkin varsinkin typpeä ja fosforia on saatettu ravinnekiertoon liikaa, mikä näkyy tuotantoketjujen ravinnevuotojen vuoksi ravinnepäästöinä ja erilaisina ympäristövaikutuksina. Päästöjen lisäksi resurssien rajallisuus rasittaa ravinnetaloutta: fosforivarannot ovat hupenemassa ja reaktiivisen typen valmistaminen ilmakehästä kuluttaa runsaasti fossiilisia polttoaineita. Jotta edellä oleviin ongelmiin voidaan puuttua yksittäisten tuotanto- ja kulutusketjujen hallinnan kautta, on ravinnevirtoja pystyttävä mittaamaan ja arvottamaan. Tässä työssä esitellään menetelmä ravinnejalanjäljen laskemiseksi. Ravinnejalanjäljellä pyritään mittaamaan erilaisten tuotanto- ja kulutusketjujen ravinteiden käytön tehokkuutta. Sillä tarkastellaan, kuinka paljon ketju ottaa käyttöön ravinnetta, ja kuinka paljon käyttöönotetusta ravinnemäärästä saadaan hyötykäyttöön, joko tarkasteltavaan tuotteeseen tai sivutuotteeseen tai muihin ravinteiden hyödyntävään hyödykkeeseen. Samalla tunnistetaan myös ketjun vuotokohdat: hukatut ravinteet voivat olla ravinnehaihtumia tai -huuhtoutumia, tai ravinteita, jotka päätyvät pitkäaikaiseen varastointiin tai jätteenä muuhun kuin ravinnehyötykäyttöön. Näiden luokitusten avulla lasketaan ravinnejalanjälki tarkasteltua toiminnallista yksikköä kohden: ”Tuotetta varten otetaan käyttöön x kg ravinnetta (typpeä tai fosforia), josta hyödynnettiin tuotteessa y % ja kaikki hyötykäyttö huomioon ottaen z %.”Tässä työssä ravinnejalanjäljen laskeminen demonstroidaan kaurahiutaleelle ja kaurapuurolle tehdyn laskelman kautta. Raportissa on ohjeistettu ravinnejalanjäljen laskenta kussakin elinkaaren vaiheessa alkaen alkutuotannon panostuotannosta ja päättyen jätehuoltoon. Laskelman tulokset osoittavat, että kaurahiutaleketju ottaa käyttöön elinkaarensa aikana 42 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Typestä 55 % hyödynnettiin päätuotteessa, siis kaurahiutaleissa, ja kokonaisuudessaan, sivutuotteet huomioon ottaen, typen hyötykäyttöaste oli 71 %. Fosforista 55 % hyödynnettiin päätuotteessa ja kokonaisuudessaan fosforin hyötykäyttöaste oli 99 %. Selkeästi heikoimmat typen ja fosforin hyötykäyttöasteet (alle 50 %) ovat jäteveden käsittelyssä ja elintarvikejätteen käsittelyssä. Laskennan tuloksien perusteella voidaan sanoa, että eniten kehitettävää olisi erityisesti jätehuollossa. Ravinnejalanjälki tarjoaa yksinkertaisessa ja vertailukelpoisessa muodossa tietoa ravinneresurssien kulutuksesta ja käytön tehokkuudesta. Siltä osin se on rinnasteinen vesijalanjäljen kanssa vaikkakaan ei ole ravinteiden suhteellista saatavuutta samalla tapaa huomioon kuin vesijalanjälki. Tehdyn laskelman perusteella voidaan todeta ravinnejalanjäljen osoittavan potentiaalia käyttökelpoisena menetelmänä kestävyyden ympäristöllisen dimension tarkasteluun muiden LCA -pohjaisten menetelmien kuten ilmastonmuutos- ja rehevöitymispotentiaalin arvioinnin rinnalla. Ravinnejalanjäljen, hiilijalanjäljen, rehevöittämispotentiaalin sekä lisäksi biodiversiteetin muutosta kuvaavan potentiaalin ja ekotoksisen jalanjäljen arviointi antaisi yhdistettyinä tuotevirran ja tuotteiden ekologisesta kestävyydestä jo nykyistä paljon paremman kokonaiskuvan. Ravinnejalanjälkeä voidaan soveltaa elintarvikkeiden tuotantotehokkuuden tarkasteluun, mikä on järkevää lannoite- ja ruuantuotannon vastatessa suurimmasta osasta ravinnevirroista, mutta myös se soveltuu myös muihin bioenergian ja biomateriaalien tuotantoketjujen tarkasteluun ja kehittämiseen.ABSTRACT Nitrogen, phosphorus and potassium are necessary nutrients for all secure food production and all life. However, as a result of human activity, excessive amounts of nitrogen and phosphorus in particular have been introduced into the nutrient cycle, which, due to nutrient leakage from production chains, manifests itself in the form of nutrient emissions and different environmental impacts. In addition to emissions, the nutrient economy is burdened by the limited amount of resources available: the phosphorus resources are dwindling, and the manufacture of reactive nitrogen from theatmosphere requires large amounts of fossil fuels. To be able to tackle the problems described above through management of individual production and consumption chains, it must be possible to quantify and evaluate nutrient flows. This study presents a method for calculating the nutrient footprint. The aim with using the nutrient footprint is to measure the efficiency of utilisation of nutrients in various production and consumption chains. It is used for examining how much nutrients each chain takes in, and how much of this intake of nutrients is utilised, either in the product under study or its by-product, or some other commodity making use of nutrients. At the same time, the leakage points along the chain are also identified: the nutrients can be lost through evaporation or leaching, or they may end up in long-term storage, or as waste without nutrient recovery. On the basis of these classifications, the nutrient footprint per functional unit under study is calculated: “For the product, a total of x kg of the nutrient (nitrogen or phosphorus) is taken to use, of which y% was utilised in the product, the total utilisation rate amounting to z% with all practical uses considered.” In this study, the calculation of the nutrient footprint is demonstrated by means of a calculation made for oatmeal and porridge. The report includes instructions for calculating the nutrient footprint in each phase of the life cycle, beginning from input production in primary production and ending with waste management. The results of the calculation show that, during its life cycle, the oatmeal chain takes in 42 kg of nitrogen and 7 kg of phosphorus. 55% of the nitrogen was utilised in the main product, or oatmeal and, with the by-products considered, the total utilisation rate of nitrogen amounted to 71%. 55% of the phosphorus was utilised in the main product, and the total utilisation rate of phosphorus was 99%. Clearly the weakest utilisation rates of nitrogen and phosphorus (less than 50%) are achieved in sewage disposal and food waste treatment. On the basis of the results of this calculation, it could be stated that waste management is the sector with the most room for improvement. The nutrient footprint offers information on the consumption and efficiency of utilisation of nutrient resources in a simple and comparable form. In that sense, it is comparable with the water footprint, even though it does not take account of the relative access to nutrients in the same manner as the water footprint. On the basis of the calculation made, it can be concluded that the nutrient footprint would seem to be a usable method for examining the environmental dimension of sustainability alongside other LCA-based methods, such as the assessment of the climate change potential and eutrophication potential. In addition, we would be able to obtain a much clearer overall image of the ecological sustainability of the product flows and the products if the assessments of the nutrient footprint, the carbon footprint, and the eutrophication potential, as well as the ecotoxicity footprint and the potential describing the biodiversity change were combined. The nutrient footprint can be applied to the study of the production efficiency of food products, which is rational since feed and food production is responsible for the main part of nutrient flows, but it is also suited for the examination and development of other production chains for bioenergy and biomaterials.201

Education for optimized Life Cycle Management : The Project e-CIRP and its insights into embedding circular economy aspects to product design via teaching

Publisher Copyright: © The Authors, published by EDP Sciences.The integration of circular economy-based life cycle management (LCM) into product design and optimisation is essential for the transformation towards a circular economy (CE). However, companies often lack the expertise to adapt life-cycle design (LCD) thinking in their business operations and are in need of respective capacity building. To close this apparent gap is the aim of the project e-CirP (Embedding Circular Economy into Product Design and Optimization) where LUT University, Fraunhofer, Technical University of Denmark, University of Padova, Delft University of Technology, University of Helsinki and Metso Outotec have worked together to develop a program that allows Master students across Europe to learn how to integrate CE and Life Cycle Thinking principles into product design by analysing real industrial cases. In the project, modern pedagogical approaches have been applied. A modular training package covering general circular economy aspects, as well as detailed value chain perspectives, has been created. Next to the content-related aspects, a great focus was also on the support of so-called soft-skills development, e.g. through international student cooperation on case studies. The paper presents the perspective of participating students as well as the cooperating companies that supplied the industry cases to allow an overview of opportunities and challenges.Peer reviewe

Hajautetun uusiutuvan energian mahdollisuudet ja rajoitteet (HEMU)

Hajautettu energian tuotanto on Suomelle mahdollisuus, joka vaikuttaa voimakkaasti aluetalouteen. Bioenergia voisi edustaa noin kolmannesta kaikesta Suomen energian tuotannosta. Sen potentiaali ja hyödyntämisen aluetaloudelliset vaikutukset vaihtelevat alueellisesti. Suurimmat työllisyys- ja talousvaikutukset olisivat Pohjois- ja Itä-Suomessa. Bioenergian vielä käyttämättömän potentiaalin hyödyntäminen on aluetaloudellisin perustein suositeltavaa. Hajautetun energian tuotannon tekniikat kehittyvät edelleen, ja käytössä olevin ratkaisujen suorituskyky, hinnat ja käyttökustannukset tulevat edullisimmiksi. Esimerkiksi geoenergiaratkaisuissa on löydettävissä uusia innovaatioita. Kausivarastoinnin kehittyminen mahdollistaisi hyvin suurien lämpömäärien käyttöönoton. Case-rakennuksille tehtyjen elinkaarikustannuslaskelmien ja ilmastonmuutospotentiaaliarviointien perusteella paikalliset ja alueelliset olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Energian hankintamuotoja ei voida laittaa yksiselitteiseen paremmuusjärjestykseen, vaan niitä on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Toimintaympäristö vaikuttaa saavutettavissa olevien päästövähennysten suuruuteen ja elinkaarikustannuksiin. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota hiilidioksiditonnivähennykselle tulevaan hintaan. Fossiilisten energioiden korvaamista uusiutuvilla energioilla tarkasteltiin kannattavuuslaskelmilla. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan pullonkauloja. Fossiilisten polttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden hintaeroon olisi vaikutettava taloudellisilla ohjauskeinoilla, jotta uusiutuvaan energiaan perustuvat investoinnit olisivat nykyistä kannattavampia. Energia- ja ilmastopolitiikan tulisi luoda uusiutuvalle energialle ennustettava ja vakaa investointiympäristö. Hajautetun energiantuotannon käyttöönotossa pullonkauloja ovat yleensä yksikön perustamiseen liittyvät kustannukset. Uuden tekniikan elinkaaren alkuvaiheessa tuotteiden hinta muun muassa tuotekehityskustannuksista johtuen on korkeampi kuin jo käytössä olevien tekniikoiden

AAV2-VEGF-B gene therapy failed to induce angiogenesis in ischemic porcine myocardium due to inflammatory responses

Therapeutic angiogenesis induced by gene therapy is a promising approach to treat patients suffering from severe coronary artery disease. In small experimental animals, adeno-associated viruses (AAVs) have shown good transduction efficacy and long-term transgene expression in heart muscle and other tissues. However, it has been difficult to achieve cardiac-specific angiogenic effects with AAV vectors. We tested the hypothesis whether AAV2 gene transfer (1 x 10(13) vg) of vascular endothelial growth factor B (VEGF-B186) together with immunosuppressive corticosteroid treatment can induce long-term cardiac-specific therapeutic effects in the porcine ischemic heart. Gene transfers were delivered percutaneously using direct intramyocardial injections, improving targeting and avoiding direct contact with blood, thus reducing the likelihood of immediate immune reactions. After 1- and 6-month time points, the capillary area was analyzed, myocardial perfusion reserve (MPR) was measured with radiowater positron emission tomography ([O-15]H2O-PET), and fluorodeoxyglucose ([F-18]FDG) uptake was used to evaluate myocardial viability. Clinical chemistry and immune responses were analyzed using standard methods. After 1- and 6-month follow-up, AAV2-VEGF-B186 gene transfer failed to induce angiogenesis and improve myocardial perfusion and viability. Here, we show that inflammatory responses attenuated the therapeutic effect of AAV2 gene transfer by significantly reducing successful transduction and long-term gene expression despite the efforts to reduce the likelihood of immune reactions and the use of targeted local gene transfer methods.</p

Ravinnejalanjälki kertoo ravinteiden käytön tehokkuudesta

201

Role of packaging in LCA of food products

v2011o

Integrating Energy Efficiency into the Municipal Procurement Process of Buildings—Whose Responsibility?

This study addresses the challenges in ensuring energy efficiency and high indoor climate quality with efficient use of public money in the municipal building procurement process. Energy efficient municipal building procurement provides a significant leverage when steering the built environment towards the low-carbon economy targets of the EU. Municipal building department professionals need more skills and knowledge to appropriately define the requirements and identify the energy efficient design options accounting for the building’s changing operational environment. This study presents how to systematically integrate energy efficiency in the municipal procurement process of buildings by presenting the list of energy efficiency factors to be included into the procurement process. This list of factors clarifies how indoor climate quality, energy use, and the life cycle economy are related through technological solutions and how the optimal compromise solution can be determined. Furthermore, this list of factors explains the responsibilities in integrating energy efficiency within the municipal building procurement process. Applied in the design of the municipal building the list of factors contributes to more informed and transparent decision-making process