Wigs, disguises and child's play : solidarity in teacher education

It is generally acknowledged that much contemporary education takes place within a dominant audit culture, in which accountability becomes a powerful driver of educational practices. In this culture both pupils and teachers risk being configured as a means to an assessment and target-driven end: pupils are schooled within a particular paradigm of education. The article discusses some ethical issues raised by such schooling, particularly the tensions arising for teachers, and by implication, teacher educators who prepare and support teachers for work in situations where vocational aims and beliefs may be in in conflict with instrumentalist aims. The article offers De Certeau’s concept of ‘la perruque’ to suggest an opening to playful engagement for human ends in education, as a way of contending with and managing the tensions generated. I use the concept to recover a concept of solidarity for teacher educators and teachers to enable ethical teaching in difficult times

Does the gender of a practitioner matter in early childhood education and care? Perspectives from Scottish and Chinese young children

This paper responds to concerns over the assumed ‘feminisation’ of early childhood education and care (ECEC) and adds children's perspectives to debates on whether more men should work in ECEC. Pictorial conversations were conducted with 280 children aged 2–6 years old from the cities of Edinburgh, Hong Kong and Tianjin. Findings show that although children sometimes related practitioners to their gendered experiences in and outside ECEC, children's gender subjectivities are dynamic and are linked to their short-term and long-term, fluid and stable, and interactive relationships with practitioners. This paper argues that practitioners need to openly discuss gender with children in ECEC practices and pedagogies

In the language of the mother — re-storying the relational moral in teachers' stories

Abstract This is an overview of five substudies, which are based on autobiographical stories of teachers working in early childhood education and general education. By the concept of 'relational moral', I refer to human relationships between teachers and children or adolescents. I approached the main question 'How is the storied relational moral of teachers constructed in a re-storying process?' through two subquestions: 1. What is relational moral like as a moral horizon in teachers' narrative identity? and 2. What is relational moral like as a storied educational practice? Teachers' relational moral was considered to find its expression in the language of the mother. This view has its roots in feminist research, which has pointed out that identities are gendered, and that the historical and cultural roots of relational moral in the Western culture lie in the practices of mothers. This view also emphasizes that gender constitutes an important distinction in language use. Since the voices of women do not have the same power as the voices of men, the voices of relational moral are not heard. Basing on the applications of the narrative-biographical approach I analysed the stories as representative of the language of practice, i.e. as moral, multivoiced and dialogical. In the process of re-storying, I interpreted the moral words denoting vocation, hope, love, change and body as Other-oriented concepts implying the need to listen to children and a future orientation. Teachers construct their narrative embodied identities under the cross-pressure of different and contradictory voices. The loudest contradictory voices come from the administration, social and educational policies, and the media. The relational moral was storied as an embodied practice, as physical work in which many silent voices become audible through touching, gentleness and closeness. The concept of body position was developed as a tool to understand the concrete working bodies that carry moral meanings. Teachers' stories involve many body positions, of which the positions of relational moral are not always officially appreciated.Tiivistelmä Tutkimus pohjautuu viiteen osatutkimukseen, joissa on analysoitu lastentarhanopettajien ja yleissivistävän koulutuksen opettajien omaelämäkerrallisia kertomuksia. Ihmissuhteisiin perustuvan moraalin käsitteellä viittaan suhteisiin opettajien ja lasten / nuorten välillä. Tutkimuskysymystäni, millaiseksi opettajien ihmissuhteisiin perustuva moraali rakentuu uudelleenkerrottuna, tarkastelin kahden alakysymyksen kautta. Ensin kuvasin, millaiseksi moraaliseksi horisontiksi rakentuu ihmissuhteisiin perustuva moraali opettajien narratiivisessa identiteetissä. Toiseksi tarkastelin sitä, millaiseksi ihmissuhteisiin perustuva moraali rakentuu kerrotuissa kasvatuskäytännöissä. Osatutkimusten pohjalta muotoutui uudelleen kertomista ohjaavaksi lähtökohdaksi opettajien ihmissuhteisiin perustuva moraali eräänlaisena äidin kielenä. Feministinen tutkimus on osoittanut, että identiteetit ovat sukupuolittuneita, ja että ihmissuhteisiin perustuvan moraalin historialliset ja kulttuuriset juuret nousevat länsimaissa äitiyden käytännöistä. Myös kieli on sukupuolittunutta. Tätä tutkimusta on innoittanut pyrkimys kuunnella äidin kielen hiljaisia ääniä, jotka jäävät helposti miehisen isän kielen korkeamman yhteiskunnallisen statuksen alle ja kuulumattomiin. Osatutkimuksissa sovellettiin narratiivis-biografista lähestymistapaa. Kertomukset valittiin laajemmasta aineistosta harkinnanvaraisesti ja niitä tarkasteltiin käytännön kielenä, moraalisina, moniäänisinä ja dialogisina. Analyyseissä pyrittiin kertomusten empaattiseen ja responsiiviseen lukemiseen, ja niissä käytettiin erilaisia temaattisia ja narratiivisia menetelmiä. Osatutkimusten uudelleenkerronnassa tulkitsin opettajien narratiivista identiteettiä kutsumuksen, rakkauden, toivon, muutoksen ja ruumiillisuuden käsitteiden avulla. Moraalisessa horisontissa ne ilmenevät Toiseen suuntautumisena, jolloin korostuu lasten kuuleminen ja tulevaisuuteen kurottautuminen. Opettajat kertovat identiteettinsä ruumiillisuutensa kautta: erilaiset moraaliset kielet luovat erilaisia odotuksia ja rajoituksia opettajan toiminnalle. Ristiriitojen keskellä muotoutuva moraalinen horisontti rakentuu ristiriitaiseksi ja epäyhtenäiseksi. Opettaja joutuu valitsemaan, millaisia moraalisia ääniä hän voi ja haluaa kuunnella ja millaista moraalista kieltä käyttää. Kuuluvimmat äänet, jotka kertomuksissa uhkasivat ihmissuhteisiin perustuvaa moraalia tulivat hallinnosta, sosiaali- ja koulutuspolitiikasta ja mediasta. Ihmissuhteisiin perustuva moraali konkretisoituu kertomuksissa ruumiillisena työnä, jossa monet hiljaiset äänet, kuten koskettaminen, hellyys ja läheisyys tulevat kuultaviksi. Ruumiinasennon käsitteen avulla kuvasin opettajien ruumiillisuuden moniäänisyyttä ja sitä, miten Toiseen suuntautuvia, ihmissuhteisiin perustuvan moraalin ruumiinasentoja voidaan helposti pitää ei-suotavina tai vähäarvoisina

Opettaja tunturin takana

Tiivistelmä Artikkeli kuvaa saamelaisen opettajan, Annan, koulutietä lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Kertomuksen kautta avataan paikkaan ja luontoon sitoutuvan kasvatuksen merkitystä sekä sitä, miten paikkaperusteisuutta käytännössä voidaan toteuttaa. Paikkaperusteisella kasvatuksella vahvistetaan lasten yhteyksiä ympärillä oleviin ihmisiin, sukuun ja yhteisöön ja siihen paikkaan, jossa he elävät. Vahva paikkatunne yhdessä yhteisöllisyyden ja kuulumisen tunteen kanssa vahvistaa osallisuuden kokemusta, mikä puolestaan voi parhaimmillaan estää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Annan kertomus tuo esiin opettajan merkityksen arvokasvattajana. Artikkeli on aiemmin julkaistu teoksessa Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen & Räsänen, 2007).Čoahkkáigeassu Artihkal govvida sápmelaš oahpaheaddji, Anna, skuvlabálgá mánnávuođas gitta rávesolmmožin. Muitalusa bokte rahppojuvvo báikái ja lundui čatnaseaddji bajásgeassima mearkkašupmi sihke dat, mo báikevuođuštusa sáhttá geavadagas ollašuhttit. Báiki bajásgeassimis nanne mánáid oktavuođa birrasa olbmuide, sohkii ja servošii ja dan báikái, gos sii ellet. Nana báikedovdu ovttas searvvušlašvuođain ja gullama dovdduin nanosmahttá oasálašvuođa vásáhusa, mii fas sáhttá buoremus dilis easttadit oktonasvuođa ja eret duvdima. Anna muitalus buktá ovdan oahpaheaddji mearkkašumi árvobajásgeassin. Artihkal lea ovdal almmustahtton girjjis Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen & Räsänen, 2007)

Kosketus päiväkodin kasvattajien kertomuksissa

Abstract This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational embodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experi ences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.Tiivistelmä Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa

You’re damned if you do and damned if you don’t:the tension-filled relationships between Japanese beginning and senior teachers

Abstract This article contributes to theoretical discussions about beginning teachers’ work being both relational and emotional. Specifically, we have examined the tensions that frequently characterise the relationships between beginning and senior teachers. Our research material consisted of narrative interviews with seven beginning teachers and seven senior teachers working at the same junior high school in Japan. Through thematic analysis, we have identified three categories of tensions: (1) tension between dependence and independence, (2) tension between obedience and assertiveness and (3) tension between loyalty to one’s students and loyalty to one’s colleagues. These tensions are meaningful for both beginning and senior teachers, but they view them in different ways and connect them to different expectations regarding appropriate actions and attitudes. These tensions are also related to wider cultural expectations and general principles that are often concretely realised through different practices within the micropolitical environment of a school

A beginning teacher in emotionally intensive micropolitical situations

Abstract This narrative research focuses on two questions: how do emotions and micropolitics appear in a beginning teacher’s work and, what kind of strategies does a beginning teacher use when negotiating emotionally intensive situations in the micropolitical context of the school? The research material consists of three narrative interviews with one beginning Finnish secondary teacher. The results illustrate the significance of school’s micropolitics for a beginning teacher’s work and the various relational and emotional aspects that are present when a beginning teacher tries to balance between school’s micropolitics and a teacher’s own values. In addition, the research increases knowledge about how beginning teachers learn to negotiate emotionally intensive situations and use various strategies in the micropolitical context of their work

Ihmisen näköinen opettaja:juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä

Abstract This book was compiled in honour of professor Leena Syrjälä from the University of Oulu on her 60th birthday. The articles were written by Leena Syrjälä's colleagues, fellow researchers, former students and friends from different phases of her career. For years, one of professor Syrjälä's main research interests has been research on teachers and teachership. That is why this book concentrates on the teaching profession, including the different aspects of the profession, its ethical challenges and the various demands posed on teachers. Similarly, the publication discusses professor Syrjälä's other research interests, such as change and narrative research. International voices were introduced into the discussion by including two articles by Leena Syrjälä's fellow researchers from abroad. In the epilogue, the authors narrate their personal memories and stories about their cooperation with professor Syrjälä.Tiivistelmä Tämä teos ilmestyy Oulun yliopiston kasvatustieteen professorin Leena Syrjälän 60-vuotispäivän kunniaksi. Artikkeleiden kirjoittajat ovat Leena Syrjälän työtovereita, tutkijakollegoja, entisiä opiskelijoita ja ystäviä vuosien varrelta. Vuosien ajan professori Syrjälän yksi keskeinen tutkimusalue on ollut opettajatutkimus. Siksi tämä teos keskittyy opettajan ammatin ja työn tematiikkaan, sen eettisiin haasteisiin ja siihen kohdistuviin vaatimuksiin. Samalla artikkeleissa sivutaan myös eräitä professori Syrjälän muita tutkimusintressejä kuten muutosta ja kerronnallista tutkimusta. Kansainvälistä tutkimustietoa tuovat teokseen suomennetut kaksi artikkelia Leena Syrjälän ulkomaisilta tutkijakollegoilta. Kirjan lopussa kirjoittajat kertovat omakohtaisia muistojaan yhteistyöstään professori Syrjälän kanssa

Patjakasan kutsu:yhteen tulemisia ja erilleen vetäytymisiä päiväkodissa

Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin.Abstract This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty’s ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other

Coping with emotionally challenging expectations:Japanese beginning teachers and their relationships with students’ parents’

Abstract This article examines emotionally challenging expectations in the relationships beginning teachers have with students’ parents. The data consist of narrative interviews with 17 Japanese beginning teachers. Due to strong cultural and social norms prescribing appropriate social interactions, Japanese teachers have little leeway in negotiating parents’ expectations. We found that beginning teachers described facing three emotionally challenging expectations in their relationships with students’ parents: 1) they do not fully understand what is expected of them; 2) they are expected to turn to colleagues for help with difficult issues involving parents; and 3) they are expected to endure and learn from criticism. To cope with these emotionally challenging expectations, beginning teachers perform emotional labour. The article presents a wider understanding of teachers’ work as a relational practice and offers insights that can be used to move beyond the discourse that frames beginning teachers from a ‘deficit’ perspective