Tiivistelmä
Artikkeli kuvaa saamelaisen opettajan, Annan, koulutietä lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Kertomuksen kautta avataan paikkaan ja luontoon sitoutuvan kasvatuksen merkitystä sekä sitä, miten paikkaperusteisuutta käytännössä voidaan toteuttaa. Paikkaperusteisella kasvatuksella vahvistetaan lasten yhteyksiä ympärillä oleviin ihmisiin, sukuun ja yhteisöön ja siihen paikkaan, jossa he elävät. Vahva paikkatunne yhdessä yhteisöllisyyden ja kuulumisen tunteen kanssa vahvistaa osallisuuden kokemusta, mikä puolestaan voi parhaimmillaan estää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Annan kertomus tuo esiin opettajan merkityksen arvokasvattajana. Artikkeli on aiemmin julkaistu teoksessa Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen & Räsänen, 2007).Čoahkkáigeassu
Artihkal govvida sápmelaš oahpaheaddji, Anna, skuvlabálgá mánnávuođas gitta rávesolmmožin. Muitalusa bokte rahppojuvvo báikái ja lundui čatnaseaddji bajásgeassima mearkkašupmi sihke dat, mo báikevuođuštusa sáhttá geavadagas ollašuhttit. Báiki bajásgeassimis nanne mánáid oktavuođa birrasa olbmuide, sohkii ja servošii ja dan báikái, gos sii ellet. Nana báikedovdu ovttas searvvušlašvuođain ja gullama dovdduin nanosmahttá oasálašvuođa vásáhusa, mii fas sáhttá buoremus dilis easttadit oktonasvuođa ja eret duvdima. Anna muitalus buktá ovdan oahpaheaddji mearkkašumi árvobajásgeassin. Artihkal lea ovdal almmustahtton girjjis Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen & Räsänen, 2007)
