Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa, Artikkelikirja

The aim of this project was to create a preliminary theoretical framework of howto utilize humour strategically in organizations with the aim of creating newbusiness opportunities. The present multidisciplinary discussion paper will identifyresearch gaps and combine viewpoints of international business management,international business communication, marketing and education in a novel way. Itappears that in previous literature on humour in a business context, discussionshave taken place in different ‘silos’ and as a result, the connections betweendifferent research fields have been scarce. Consequently, a more comprehensiveunderstanding of the significance of humour in business innovations is necessary.Firstly, we are proposing a framework and a research agenda for exploring differentstrategic ways of using humour in companies. Secondly, in the Hurmos-project wehave already collected empirical evidence based on this framework, and somepreliminary results are also presented. Hence, the potential, as well as the limitsand risks of humour in business have been examined in terms of both internal andexternal corporate communication. We have focused on such research aspects ascorporate storytelling, corporate and employer branding, and work engagement.Peer group mentoring has been used as one tool for collecting relevant narrativesfrom companies. Additionally, we have explored innovation communication, inparticular how humour can be applied as a strategic tool in new businessdevelopment both in facilitating creative Research, Development and Innovation(R&D&I) work environments, and in incorporating humour into product andservice innovation in practice. Our empirical results will provide a much neededmore comprehensive view of the role of humour as a strategic tool in corporatecommunication and business innovation. The results also provide a point of departure for further research. Besides academia, results and generated know-how will be of interest to managers of large corporations as well as start-up companies.</p

In the language of the mother — re-storying the relational moral in teachers' stories

Abstract This is an overview of five substudies, which are based on autobiographical stories of teachers working in early childhood education and general education. By the concept of 'relational moral', I refer to human relationships between teachers and children or adolescents. I approached the main question 'How is the storied relational moral of teachers constructed in a re-storying process?' through two subquestions: 1. What is relational moral like as a moral horizon in teachers' narrative identity? and 2. What is relational moral like as a storied educational practice? Teachers' relational moral was considered to find its expression in the language of the mother. This view has its roots in feminist research, which has pointed out that identities are gendered, and that the historical and cultural roots of relational moral in the Western culture lie in the practices of mothers. This view also emphasizes that gender constitutes an important distinction in language use. Since the voices of women do not have the same power as the voices of men, the voices of relational moral are not heard. Basing on the applications of the narrative-biographical approach I analysed the stories as representative of the language of practice, i.e. as moral, multivoiced and dialogical. In the process of re-storying, I interpreted the moral words denoting vocation, hope, love, change and body as Other-oriented concepts implying the need to listen to children and a future orientation. Teachers construct their narrative embodied identities under the cross-pressure of different and contradictory voices. The loudest contradictory voices come from the administration, social and educational policies, and the media. The relational moral was storied as an embodied practice, as physical work in which many silent voices become audible through touching, gentleness and closeness. The concept of body position was developed as a tool to understand the concrete working bodies that carry moral meanings. Teachers' stories involve many body positions, of which the positions of relational moral are not always officially appreciated.Tiivistelmä Tutkimus pohjautuu viiteen osatutkimukseen, joissa on analysoitu lastentarhanopettajien ja yleissivistävän koulutuksen opettajien omaelämäkerrallisia kertomuksia. Ihmissuhteisiin perustuvan moraalin käsitteellä viittaan suhteisiin opettajien ja lasten / nuorten välillä. Tutkimuskysymystäni, millaiseksi opettajien ihmissuhteisiin perustuva moraali rakentuu uudelleenkerrottuna, tarkastelin kahden alakysymyksen kautta. Ensin kuvasin, millaiseksi moraaliseksi horisontiksi rakentuu ihmissuhteisiin perustuva moraali opettajien narratiivisessa identiteetissä. Toiseksi tarkastelin sitä, millaiseksi ihmissuhteisiin perustuva moraali rakentuu kerrotuissa kasvatuskäytännöissä. Osatutkimusten pohjalta muotoutui uudelleen kertomista ohjaavaksi lähtökohdaksi opettajien ihmissuhteisiin perustuva moraali eräänlaisena äidin kielenä. Feministinen tutkimus on osoittanut, että identiteetit ovat sukupuolittuneita, ja että ihmissuhteisiin perustuvan moraalin historialliset ja kulttuuriset juuret nousevat länsimaissa äitiyden käytännöistä. Myös kieli on sukupuolittunutta. Tätä tutkimusta on innoittanut pyrkimys kuunnella äidin kielen hiljaisia ääniä, jotka jäävät helposti miehisen isän kielen korkeamman yhteiskunnallisen statuksen alle ja kuulumattomiin. Osatutkimuksissa sovellettiin narratiivis-biografista lähestymistapaa. Kertomukset valittiin laajemmasta aineistosta harkinnanvaraisesti ja niitä tarkasteltiin käytännön kielenä, moraalisina, moniäänisinä ja dialogisina. Analyyseissä pyrittiin kertomusten empaattiseen ja responsiiviseen lukemiseen, ja niissä käytettiin erilaisia temaattisia ja narratiivisia menetelmiä. Osatutkimusten uudelleenkerronnassa tulkitsin opettajien narratiivista identiteettiä kutsumuksen, rakkauden, toivon, muutoksen ja ruumiillisuuden käsitteiden avulla. Moraalisessa horisontissa ne ilmenevät Toiseen suuntautumisena, jolloin korostuu lasten kuuleminen ja tulevaisuuteen kurottautuminen. Opettajat kertovat identiteettinsä ruumiillisuutensa kautta: erilaiset moraaliset kielet luovat erilaisia odotuksia ja rajoituksia opettajan toiminnalle. Ristiriitojen keskellä muotoutuva moraalinen horisontti rakentuu ristiriitaiseksi ja epäyhtenäiseksi. Opettaja joutuu valitsemaan, millaisia moraalisia ääniä hän voi ja haluaa kuunnella ja millaista moraalista kieltä käyttää. Kuuluvimmat äänet, jotka kertomuksissa uhkasivat ihmissuhteisiin perustuvaa moraalia tulivat hallinnosta, sosiaali- ja koulutuspolitiikasta ja mediasta. Ihmissuhteisiin perustuva moraali konkretisoituu kertomuksissa ruumiillisena työnä, jossa monet hiljaiset äänet, kuten koskettaminen, hellyys ja läheisyys tulevat kuultaviksi. Ruumiinasennon käsitteen avulla kuvasin opettajien ruumiillisuuden moniäänisyyttä ja sitä, miten Toiseen suuntautuvia, ihmissuhteisiin perustuvan moraalin ruumiinasentoja voidaan helposti pitää ei-suotavina tai vähäarvoisina

Lapsen hyvä elämä? Päiväkotiarjen pienten kertomusten äärellä

Artikkeli kohdistuu lasten hyvinvointiin päiväkotikontekstissa. Ymmärrämme hyvinvoinnin lasten arjessa sosiaalisesti rakentuvina kertomuksina. Olemme kiinnostuneita sekä kerronnan prosessista että kertomusten sisällöistä: Miten lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Mitä lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Tutkimusaineistoa koottiin kolmessa päiväkotiryhmässä, joissa lapset olivat iältään 1-­7 ‐vuotiaita. Osallistuimme lasten päiväkotiarkeen, kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja tuotimme yhdessä lasten ja aikuisten kanssa monimuotoista aineistoa. Kerronnan prosessiin kohdistuva analyysi osoittaa lasten kerronnan kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja monikanavaisuuden. Kertomusten sisältöjä tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: 1) omistaminen ja aineelliset resurssit, 2) sosiaaliset suhteet sekä 3) osallistuminen ja itsensä toteuttaminen. Lopuksi arvioimme tutkimuksen tieteellistä laatua ja peilaamme tutkimuksen tuloksia filosofian piirissä käytyyn keskusteluun hyvästä elämästä.The article focuses on children’s well-­being in Finnish day care centres. We conceptualize well-­being as socially constructed stories in children’s everyday life. We are interested in the processes of narrating and the contents of the stories: How do children tell about their well-­being? What do children tell about their well-­being? The research material was collected in three groups of children ranging from one to seven years old. We participated in the everyday life of children, listened to their stories, and co-­constructed diverse research material together with children and adults. The analysis of the children’s narrating processes reveals their holistic, embodied, and multimodal nature. The contents of the stories are analysed from three perspectives: 1) possession and material resources, 2) social relationships, and 3) participation and the ability to fulfil oneself. Finally, we evaluate the scientific quality of our research and reflect the research findings with the philosophical discussions about good life

Opettaja tunturin takana

Tiivistelmä Artikkeli kuvaa saamelaisen opettajan, Annan, koulutietä lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Kertomuksen kautta avataan paikkaan ja luontoon sitoutuvan kasvatuksen merkitystä sekä sitä, miten paikkaperusteisuutta käytännössä voidaan toteuttaa. Paikkaperusteisella kasvatuksella vahvistetaan lasten yhteyksiä ympärillä oleviin ihmisiin, sukuun ja yhteisöön ja siihen paikkaan, jossa he elävät. Vahva paikkatunne yhdessä yhteisöllisyyden ja kuulumisen tunteen kanssa vahvistaa osallisuuden kokemusta, mikä puolestaan voi parhaimmillaan estää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Annan kertomus tuo esiin opettajan merkityksen arvokasvattajana. Artikkeli on aiemmin julkaistu teoksessa Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen &amp; Räsänen, 2007).Čoahkkáigeassu Artihkal govvida sápmelaš oahpaheaddji, Anna, skuvlabálgá mánnávuođas gitta rávesolmmožin. Muitalusa bokte rahppojuvvo báikái ja lundui čatnaseaddji bajásgeassima mearkkašupmi sihke dat, mo báikevuođuštusa sáhttá geavadagas ollašuhttit. Báiki bajásgeassimis nanne mánáid oktavuođa birrasa olbmuide, sohkii ja servošii ja dan báikái, gos sii ellet. Nana báikedovdu ovttas searvvušlašvuođain ja gullama dovdduin nanosmahttá oasálašvuođa vásáhusa, mii fas sáhttá buoremus dilis easttadit oktonasvuođa ja eret duvdima. Anna muitalus buktá ovdan oahpaheaddji mearkkašumi árvobajásgeassin. Artihkal lea ovdal almmustahtton girjjis Ihmisen näköinen opettaja: Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä (Estola, Heikkinen &amp; Räsänen, 2007)

Kosketus päiväkodin kasvattajien kertomuksissa

Abstract This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational embodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experi ences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.Tiivistelmä Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa

Peer group as a meeting place: Reconstructions of teachers’ self-understanding and the presence of vulnerability

Prior research on peergroups and their potential for student teachers and teachers is still very limited.This article focuses on how a teacher’s self-understanding is reconstructed in a peer group and how vulnerability is present in this process.The data focusing on one teacher’s story is from a long-term peer group of 11 Finnish teachers. The research demonstrates how teachers’ self-understanding develops and is reconstructed throughout interactions with others.In addition,the research shows the intertwinement of teacher vulnerability with the reconstruction of self-understanding. Groups in which pre-service and in-service teachers can share personal and professional experiences create a powerful site and opportunity that can be used in teacher education.status: publishe