Supporting older people’s independent living at home through social and health care collaboration

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ikäihmisten kotona asumista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden voimavaroista arjesta selviytymisen näkökulmasta, ja tutkia miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutuu. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, jossa sovellettiin kuvailevaa ja vertailevaa tutkimusasetelmaa. Tutkimusaineisto kerättiin yhden länsisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkailta (≥65 v.) ja heitä hoitavilta ammattihenkilöiltä. Kotihoidon 21 iäkästä asiakasta kuvasivat omia voimavarojaan arjesta selviytymisen näkökulmasta sekä kokemuksiaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Lisäksi 25 kotihoidon ammattihenkilöä: 13 kotipalvelun työntekijää, 11 kotisairaanhoitajaa ja lääkäri kuvasivat kokemuksiaan iäkkään asiakkaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Näiden tulosten sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella laadittiin strukturoitu kyselylomake, jolla analysoitiin ja vertailtiin asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemyksiä siitä, miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutui. Esitestausten jälkeen kyselylomake lähetettiin 200 kotihoidon asiakkaalle ja 570 heitä hoitavalle kotihoidon työntekijälle: 485 kotipalvelun työntekijälle, 81 kotisairaanhoitajalle ja 4 lääkärille. Kyselyyn vastasi 120 asiakasta (60 %) ja 370 ammattihenkilöä (65 %). Ryhmien välisten erojen tarkastelussa käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin khin neliötestiä ja Fisherin tarkan todennäköisyyden testiä. Iäkkäiden asiakkaiden kuvauksissa voimavarat muodostuivat elämänhallinnan tunteesta ja toimintatahdon säilymisestä. Asiakkaat ammensivat arkeen voimaa harrastuksista ja sosiaalisesta verkostosta, mutta ulkopuolisten asettamat elämisen ehdot, terveydentilan heikkeneminen sekä yksinäisyys asettivat ikäihmisen ja hänen voimavaransa suurten haasteiden eteen. Tulokset osoittivat, että ammattihenkilöiden toiminta oli osittain ristiriidassa ikäihmisten omien odotusten kanssa, eikä se kaikilta osin tukenut asiakkaiden omia voimavaroja. Ammattihenkilöt tekivät hoitoon liittyviä päätöksiä ja toimintoja asiakkaiden puolesta, vaikka asiakkaille itselleen oli tärkeää elämänhallinnan tunne ja toimintatahdon säilyminen. Asiakkaiden voimavarojen tukemista moniammatillisena yhteistyönä vaikeuttivat ammattihenkilöiden vaikeus tunnistaa asiakkaiden omia voimavaroja sekä niitä uhkaavia tekijöitä, tiedon kulun ongelmat, tavoitteeton ja epäyhtenäinen tapa toimia sekä ammattihenkilöiden vastakkain asettuvat näkemyserot ja toimintatavat. Asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemykset toteutetusta hoidosta erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05). Asiakkaat arvioivat sekä itsenäiseen toimintaan tukemisen että fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen toteutuneen työntekijöitä huonommin. Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun menetelmien kehittäminen. Tutkimus vahvistaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa, jota voidaan soveltaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja johtamisessaThis study was undertaken to describe and explore independent living among older people from the point of view of social and health care collaboration. Its purpose was to increase understanding about the resources of older home care clients and to investigate aspects of social and health care collaboration in home care provision. This was a cross-sectional study that used a descriptive and comparative design. The data for the research were collected among home care clients (aged 65 or over) and their professional carers in one municipality in Western Finland. Open-ended interviews were conducted with 21 older clients, who were asked about their everyday coping resources and their experiences of multi-professional collaboration in care provision. Data analysis was based on the method of content analysis. In addition, 25 home care professionals – 13 home service workers, 11 home health care nurses and one medical doctor – described their experiences of multi-professional collaboration. These data were collected in focus group interviews and analysed using the method of content analysis. These results and the earlier literature were then used to develop a structured questionnaire for purposes of analysing and comparing the views of home care clients and professionals on multi-professional collaboration in care provision. Following the completion of pilot tests, the questionnaire was sent out to 200 home care clients and to 570 carers: 485 home care workers, 81 home health care nurses and 4 doctors. Responses were received from 120 clients (60%) and 370 professional carers (65%). Group differences were analysed using cross-tabulations, Pearson’s Chi-Square Test and Fisher’s Exact Test. The older home care clients described their resources in terms of a sustained sense of life control and will. They derived strength in managing everyday life from their leisure activities and social networks, but on the other hand they were greatly challenged by the conditions imposed by outsiders on their everyday life, by their deteriorating health and their loneliness. The results showed that the care provided by professionals sometimes conflicted with older clients’ expectations and did not always support the clients’ own resources. Professionals took care-related decisions and actions on behalf of their clients, even though the clients themselves stressed the importance of retaining their sense of life control and will. Factors hampering multi-professional collaboration in supporting client resources included the difficulties that care professionals had in identifying those resources and threats to those resources, communication problems, the lack of clear goals as well as care professionals’ contrasting views and ways of working. Clients’ and care professionals’ views on care provision differed statistically significantly (p<0.05). Clients had lower assessments than care professionals of the support provided for independence and the provision of physical, psychological and social care. The research highlights a number of challenges for the development of collaboration in home care services. Importantly, steps are needed to strengthen clients’ expertise of their own life, to promote a more client-driven and goal-oriented approach to care provision, to clarify the roles and responsibilities of professional care providers and to improve methods of communication. The results of this work strengthen the knowledge base of gerontological nursing science and provide valuable information that can be used in social and health care education as well as in administrative practice.Siirretty Doriast

Sitovaa vapautta – ikäihmisten perhehoitajien kokemuksia tehtävästään

Kiinnostus ikäihmisten perhehoitoa kohtaan lisääntyy Suomessa, mutta kuntien on vaikea saada toimeksiantosuhteisia perhehoitajia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikäihmisten perhehoitajien antamia merkityksiä perhehoitajuudelle. Tutkimusaineisto koostui kymmenen perhehoitajan haastatteluista. Fenomenologisen analyysin tuloksena syntyi yleinen, perhehoitajien kokemuksia kuvaava merkitysverkosto. Merkitysverkosto kuvaa, miten perhehoitajat määrittelivät perhehoitajuutta, perhehoitajana aloittamisen syitä sekä sitä, millaisia kokemuksia heillä oli arjesta ja keskeisistä vastuistaan. Merkitysverkosto kuvaa myös perhehoitajaa kuormittavia ja voimavaroja lisääviä tekijöitä, jotka vaikuttavat perhehoitajana jatkamisen edellytyksiin. Tutkittavien kokemuksissa perhehoitajuus näyttäytyi merkityksellisenä tehtävänä, jonka itsenäisyyttä arvostettiin. Perhehoitajuutta kuvattiin elämäntapana, arjen elämisenä yhdessä ikäihmisen kanssa sekä ihmissuhteena, joka oli myös toimeentulon turvaava työ. Perhehoitoon toimeentulona liittyi epävarmuuksia. Perhehoitajien toimintaedellytykset tulee turvata, mikäli perhehoitajien saatavuutta halutaan lisätä. Tutkimuksen mukaan keskeisiä tekijöitä ovat: riittävä perhehoitajan tuki, taloudellisen epävarmuuden lieventäminen, vapaan turvaaminen ja oikein kohdennetut sijoitukset. Osa näistä edellyttää yhteiskunnallisia päätöksiä, mutta perhehoitajat kokevat myös kuntien työntekijöiden olevan tärkeässä asemassa epävarmuuksien lieventämisessä. Freedom that binds – adult foster carers’ perceptions of foster care  There is increasing interest towards adult foster care in Finland, but municipalities have difficulties recruiting adult foster carers working as independent contractors. The aim of this study was to provide more information and deepen our understanding of adult foster care. The study material consisted of interviews with ten adult foster carers. As a result of phenomenological analysis, a general network of meanings was generated, describing the experiences of adult foster carers. The network of meanings describes how adult foster carers define adult foster care, the reasons for becoming adult foster carers, and their experiences of everyday life and key responsibilities. The network of meanings also describes the factors that burden and empower adult foster carers and affect the preconditions for continuing to work as adult foster carers. In the experience of the interviewees, providing adult foster care was seen as a meaningful task and they appreciated the independence it involved. Being an adult foster carer was described as a lifestyle, sharing one's everyday life with the elderly person, and as a human relationship, which is also a job and livelihood. As a livelihood, adult foster care was associated with uncertainty. If there is a desire to increase the availability of adult foster care, its preconditions must be ensured. In the study, the importance of support for the adult foster carer, minimizing economic uncertainty, ensuring sufficient time off, and correct placement of care recipients were identified as factors providing security for the adult foster carer. Some of these call for decisions on a societal scale, but adult foster carers also feel that municipal employees have a key role in alleviating the uncertainties.

An Enquiry into Nurse-to-Nurse Collaboration Within the Older People Care Chain as Part of the Integrated Care : A Qualitative Study

Introduction: Health care systems for older people are becoming more complex and care for older people, in the transition between hospital and primary healthcare requires more systematic collaboration between nurses. This study describes nurses' perceptions of their collaboration when working between hospital and primary healthcare within the older people care chain. Theory and methods: Using a qualitative approach, informed by grounded theory, six focus groups were conducted with a purposive sample of registered nurses (n = 28) from hospitals (n = 14) and primary -healthcare (n = 14) during 2013. The data were analyzed using dimensional analysis. Findings: Four dimensions of collaboration were identified: 1) Context and Situation, 2) Conditions, 3) Processes and Interactions and 4) The Consequences of nurse-to-nurse collaboration within the older people care chain. These four dimensions were then conceptualized into a model of nurse-to-nurse collaboration. Discussion and conclusion: Improved collaboration is useful for the safe, timely and controlled transfer of older people between hospital and primary healthcare organizations and also in healthcare education. The findings in this study of nurse-to-nurse collaboration provides direction and opportunities to improve collaboration and subsequently, the continuity and integration in older people care in the transition between organizations.Peer reviewe

Potilaspalautetta QR‐koodilla ‐ Käyttöönottopilotti Varsinais‐Suomen sairaanhoitopiirissä

Potilaspalautteet ovat yksi tärkeä menetelmä terveydenhuollon asiakaslähtöisen toimintakulttuurin luomisessa ja hoidon laadun jatkuvassa kehittämisessä. Vahva perusta potilaspalautteen merkitykselle tulee muun muassa terveydenhuoltolaista ja sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta.  Potilaspalautetta kerätään terveydenhuollossa yleisesti manuaalisesti erilaisilla kyselyillä. Useimmat terveydenhuollon yksiköt keräävät palautetta myös sähköisesti internetsivujen kautta. Potilaille ja heidän läheisilleen palautteen antamisen tulisi olla mahdollisimman helppoa. Terveydenhuollon ammattilaisille puolestaan palautteen reaaliaikaisuus ja raportointijärjestelmän sujuva hyödyntäminen hoidon kehittämisessä ovat tärkeitä tekijöitä.Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata uuden potilaspalautemenetelmän, QR-koodin käyttöönottopilottia sekä verrata palautteenkeräysmenetelmää nykykäytäntöön Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP). Käyttöönottopilotti tehtiin yhteistyössä VSSHP:n kehittämispalveluiden, sydäntoimialueen, sairaanhoidollisten palveluiden, lasten ja nuorten klinikan sekä TapIn Solutions Oy:n kanssa. Pilotti toteutettiin Turun yliopistollisen keskussairaalan neljässä toimipisteessä: kuvantamisessa, lasten päiväsairaalassa, sydänpoliklinikalla ja -vuodeosastolla. Käyttöönottopilotti kesti noin 1,5 kuukautta. Pilotti tukee erilaisten potilaspalautemenetelmien käytettävyyden ja hyödynnettävyyden arviointia tulevaisuudessa.Arvioimme tuloksissa uuteen palautemenetelmään liittyviä käyttäjäkokemuksia loppukäyttäjien, henkilökunnan ja lähiesimiesten näkökulmasta suhteessa nykykäytäntöön. Pilotoitu menetelmä näyttäisi lisäävän palautteiden määrää. Muita uuden menetelmän vahvuuksia ovat palautteiden reaaliaikaisuus, palauteväittämien sujuva muokattavuus ja niiden liittäminen osaksi kehittämistä ja laadun parantamista, manuaalisen työn väheneminen ja kustannustehokkuus sekä reaaliaikaiset valmiit raportit. Suurin este potilaspalautteen keräämiselle ja hyödyntämiselle näyttäisi liittyvän enemmän henkilökunnan asenteisiin kuin käytettyihin menetelmiin. Potilaat ja / tai heidän läheisensä näkevät palautteen tärkeänä osana toiminnan kehittämistä. Patient feedback is an important tool in creating customer-oriented culture of public health services and in constant development of the quality of care. The health care act and the national development program for social welfare and public health service form a strong foundation for the significance of patient feedback. Quite often patient feedback is manually collected with different questionnaires in the public health care. In addition, most public health service units collect patient feedback electronically through their web pages. Giving feedback should be as easy as possible for the patients and their next of kin. As for the professionals of the public health services, the most important factors are real time feedback and the fluent use of the feedback reports in the development of patient care.The purpose of this article is to describe the implementation of a new patient feedback tool, QR code, and to compare it to the present practice in the hospital district of South West Finland (VSSHP). This pilot study was made in cooperation with the hospital district’s Development Unit, Cardiological Clinic, Medical Services, Children and Adolescent Clinic, and with TapIn Solutions Inc. The pilot was carried out in four units of the University Central Hospital of Turku: in the imaging unit, in the children’s day hospital, in the heart outpatient department and in the cardiological ward. The pilot study lasted about one and a half months and will support future evaluation of the usability and usefulness of different methods on gathering patient feedback.We evaluate the user experience of the new feedback tool from the end users', staff's and managers’ point of view in relation to the present practice. The piloted tool seems to increase the amount of patient feedback. Other strengths of the new method are: real time feedback, fluent revise of statements in order to develop and improve the quality of care, decrease of manual work and cost efficiency, and real time reports. One of the biggest impediments for collecting and utilizing patient feedback seems to be more connected to the attitudes of the staff than to the methods used. The patients and/or their next of kin see the feedback as an important part of the process of developing the care.

Viestintä osana etäjohtamista terveydenhuollossa

Remote management skills are needed increasingly in health care. This challenges leadership and communication. The purpose of this study was to find out and describe the current state of communication in remote management and its development needs in healthcare. The study was conducted with an electronic questionnaire for the head nurses (n = 15) and employees (n = 120) of the psychiatric outpatient care of Turku University Hospital in spring 2019. The data was analysed by statistical methods and content breakdown. According to the results, the head nurses’ and employees’ assessments of the current state of communication in remote management were similar. No common organizational approaches had been created for remote management communication. Mainly traditional methods of communication, such as calls, text messages and emails were used. The tools and applications lacked availability, functionality and expertise and the skills of using them dependent on the person using them. Familiarity and trust in between the personnel were related to a natural remote communication. Regular face-to-face meetings were still considered important. In conclusion, for successful remote management and communication, the operating methods should be agreed through discussion. In addition, adequate support and training should be provided for the use of a wide range of remote communication tools.Etäjohtamisen taitoa tarvitaan yhä useammassa terveydenhuollon yksikössä, mikä haastaa alan johtamisen ja viestinnän. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida etäjohtamisen viestinnän nykytilaa ja sen kehittämistarpeita terveydenhuollossa. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian avohoidon osastonhoitajille (n=15) sekä työntekijöille (n=120) keväällä 2019. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja sisällön erittelyllä. Tulosten mukaan osastonhoitajien ja työntekijöiden arviot etäjohtamisen viestinnän nykytilasta olivat samansuuntaisia. Etäjohtamisen viestintään ei ollut luotu yhteisiä organisaatiolähtöisiä toimintatapoja. Käytössä oli pääsääntöisesti perinteiset yhteydenpitovälineet, kuten puhelut, tekstiviestit ja sähköposti. Välineiden ja sovellusten käytön osaaminen oli henkilösidonnaista ja niiden käytössä oli puutteita saatavuudessa ja toimivuudessa. Henkilöstön tuttuus ja luottamus liittyivät luontevaan etäyhteydenpitoon. Säännöllisiä kasvotusten toteutuvia palavereja pidettiin edelleen tärkeinä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäjohtamisen ja sen viestinnän onnistumiseksi tulisi yhdessä keskustellen sopia toimintatavat organisaation etäviestintään. Lisäksi etäjohtamisen viestinnän monipuolisten välineiden käyttämiseen tulisi tarjota riittävää tukea ja koulutusta

Lean-ajattelu ja lean-päivittäisjohtaminen yliopistosairaaloissa

Terveydenhuollossakin sovellettava lean-ajattelu korostaa jatkuvaa parantamista ja lisäarvon tuottamista asiakkaille. Lean-päivittäisjohtamisen piirteitä ovat mittaamisen ja lean-taulujen avulla tapahtuva visuaalinen seuranta, vastuu toiminnasta ja päivittäiset lyhyet moniammatilliset tiimikokoukset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa lean-päivittäisjohtamisen piirteitä ja siihen liittyvää osaamista sekä lean-ajattelun hyödynnettävyyttä yliopistosairaaloissa. Aineisto kerättiin neljästä suomalaisesta yliopistosairaalasta lean-ajattelua soveltavilta asiantuntijoilta kyselyillä (N = 41) ja teemahaastatteluilla (N = 15) marraskuun 2017 ja kesäkuun 2018 välillä. Aineistot analysoitiin aineisto- ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Lean-ajattelun periaatteet sopivat yliopistosairaaloihin. Lean-ajattelun soveltaminen edellyttää valmentavaa johtamista ja koko henkilöstön sitoutumista, organisaation eri tasoilla. Soveltamista rajoittaa osa terveydenhuollon kulttuurin piirteistä: hierarkkisuus, menettelytapojen kankeus ja epäselvät prosessit. Lean-ajattelun periaatteita ja työkaluja käytettäneen tulevaisuudessakin, mutta ajattelumallin odotetaan muokkaantuvan ja hyödyn paranevan, kun lean-ajattelu yhdistetään muihin johtamis- ja kehittämismalleihin. Lean-päivittäisjohtamisen ei arvioitu olevan vakioitunutta yliopistosairaaloissa, mutta sen piirteitä tunnistettiin ja samalla tarve niiden vahvistamiseen. Piirteitä ovat kommunikaatio ja viestintä, mittaaminen ja seuranta, osaamisen hallinta, valmentava johtaminen, tiimityön ja muutoksen tukeminen, jatkuva parantaminen, hukan poistaminen sekä strategian mukainen toiminta ja tavoitteiden asettaminen. Lean-ajattelun systemaattinen soveltaminen terveydenhuollon organisaatioissa edellyttää selkeitä strategiassa kuvattuja visiota ja tavoitteita, jalkautussuunnitelmaa sekä johdon ja henkilöstön sitoutumista siihen. Lean-päivittäisjohtamisen vahvistamiseksi tarvitaan jatkuvan parantamisen menettelyjen ja seurantamittareiden systemaattista kehittämistä

Determination of prevalence, characteristics, management and related factors for pain in the older adults: pain among nursing home residents

This study aimed to determine pain assessment approaches and pain management strategies in elderly people in a nursing home. The cross-sectional-descriptive study sample consisted of 147 older adults living in a nursing home in Turkey in 2019. They all agreed to participate in the study (n = 147); however, as our research was about older adultswith pain problems, the study was completed with a total of 108 older adultsexperiencing pain problems. The participants' average age was 73.60 ± 6.97 years. Geriatric pain scale scores were higher for women aged 75 years and over, those who had a chronic disease and those who received analgesics, and there was a statistically significant difference between the mean scores (p </p

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten palveluketjujen kehittäminen

Development of regional service pathways in social and health care  In Finland, there are a number of different actors providing social and health care services in the public, private and third sector. Legal regulations stipulate that the methods of collaboration used in quality management and implementation of patient safety must be agreed upon regionally. The importance of regional collaboration is likely to increase when the social and health care reform is implemented. This interview study focused on the state and needs of regional collaboration in three units of one university hospital district and in three municipalities within the same area. The material was collected with semi-structured theme interviews from persons responsible for quality management or its coordination within the organisations. The interviews were analysed with content analysis using material-based methods. The ways of regional collaboration between the social and health care organisations surveyed in the study varied. The informants described collaboration methods and practices used in regional collaboration that differed in terms of scope and degree of systematicality. Participation in national and regional projects and networks as well as development of individual service processes were common. The informants identified joint regional developmental needs, such as a uniform quality management framework, descriptions of client processes, evaluation and development of interface work, increased implementation of a health-promotion approach, supporting the operation of primary health care, and dissemination of information related to patient care via electronic systems. It was noteworthy that the informants recognised the third sector as a key collaboration partner, whereas they ignored the private sector. Neither did they describe endeavors of integrative social and health care. According to the informants, the social and health care service providers shared a common vision and were prepared to respond to the need of increased regional collaboration required by the proposed social and health care reform. Social and health care services, regional service pathways, quality management </p