Viestintä osana etäjohtamista terveydenhuollossa

Abstract

Remote management skills are needed increasingly in health care. This challenges leadership and communication. The purpose of this study was to find out and describe the current state of communication in remote management and its development needs in healthcare. The study was conducted with an electronic questionnaire for the head nurses (n = 15) and employees (n = 120) of the psychiatric outpatient care of Turku University Hospital in spring 2019. The data was analysed by statistical methods and content breakdown. According to the results, the head nurses’ and employees’ assessments of the current state of communication in remote management were similar. No common organizational approaches had been created for remote management communication. Mainly traditional methods of communication, such as calls, text messages and emails were used. The tools and applications lacked availability, functionality and expertise and the skills of using them dependent on the person using them. Familiarity and trust in between the personnel were related to a natural remote communication. Regular face-to-face meetings were still considered important. In conclusion, for successful remote management and communication, the operating methods should be agreed through discussion. In addition, adequate support and training should be provided for the use of a wide range of remote communication tools.Etäjohtamisen taitoa tarvitaan yhä useammassa terveydenhuollon yksikössä, mikä haastaa alan johtamisen ja viestinnän. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida etäjohtamisen viestinnän nykytilaa ja sen kehittämistarpeita terveydenhuollossa. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian avohoidon osastonhoitajille (n=15) sekä työntekijöille (n=120) keväällä 2019. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja sisällön erittelyllä. Tulosten mukaan osastonhoitajien ja työntekijöiden arviot etäjohtamisen viestinnän nykytilasta olivat samansuuntaisia. Etäjohtamisen viestintään ei ollut luotu yhteisiä organisaatiolähtöisiä toimintatapoja. Käytössä oli pääsääntöisesti perinteiset yhteydenpitovälineet, kuten puhelut, tekstiviestit ja sähköposti. Välineiden ja sovellusten käytön osaaminen oli henkilösidonnaista ja niiden käytössä oli puutteita saatavuudessa ja toimivuudessa. Henkilöstön tuttuus ja luottamus liittyivät luontevaan etäyhteydenpitoon. Säännöllisiä kasvotusten toteutuvia palavereja pidettiin edelleen tärkeinä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäjohtamisen ja sen viestinnän onnistumiseksi tulisi yhdessä keskustellen sopia toimintatavat organisaation etäviestintään. Lisäksi etäjohtamisen viestinnän monipuolisten välineiden käyttämiseen tulisi tarjota riittävää tukea ja koulutusta