Recent changes in chironomid communities and hypolimnetic oxygen conditions relate to organic carbon in subarctic ecotonal lakes

A key question in aquatic elemental cycling is related to the influence of bottom water oxygen conditions in regulating the burial and release of carbon under climate warming. In this study, we used head capsules of Chironomidae larvae to assess community and diversity change between the past (estimated as Pre-Industrial Period) and present and to reconstruct changes in hypolimnetic oxygen conditions from 30 subarctic ecotonal lakes (northeastern Lapland) using the top-bottom paleolimnological approach applying surface sediment (topmost 0-2 cm) and reference (4-5 cm) samples. Subsequently, we tested the findings against dissolved organic carbon (DOC) concentration of the sites. We found that the benthic communities were statistically dissimilar between the past and the present with largest changes occurring in the more transparent oligo-mesohumic lakes. However, murky polyhumic lakes displayed uniformly a decrease in diversity. The chironomid-inferred oxygen values showed a general decrease toward the present with largest shifts in low-DOC lakes, whereas no significant changes were found in the hypolimnetic oxygen conditions of high-DOC lakes, which were often located in wet-land areas. These finding suggest that lakes associated with constant organic carbon inputs are more resilient toward climate-induced reductions in hypolimnetic oxygen. (c) 2018 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Cladoceran (Crustacea) Niches, Sex, and Sun Bathing—A Long-Term Record of Tundra Lake (Lapland) Functioning and Paleo-Optics

Under fundamental ecosystem changes in high latitude lakes, a functional paleolimnological approach may increase holistic understanding of lake responses and resilience to climate warming. A ~2000-year sediment record from Lake Loažžejávri in the tundra of northern Finnish Lapland was examined for fossil Cladocera assemblages to examine long-term environmental controls on aquatic communities. In addition, cladoceran functional attributes, including functional diversity (FD), UV absorbance (ABSUV) of Alona carapaces, and sexual reproduction (ephippia) in Bosmina and Chydoridae were analyzed. Cladoceran communities responded to a major change in benthic habitat quality, reflected as elevated (increasingly benthic) sediment organic matter δ13C signal since the 17th century. FD fluctuations showed association with climate oscillation, FD being generally higher during warm climate periods. These ecological changes were likely attributable to diversification of littoral-benthic consumer habitat space. ABSUV, irrespective of increases during the Little Ice Age (LIA) due to higher UV transparency of lake water, was lower under increasing autochthony (benthic production) suggesting establishment of physical UV refugia by the benthic vegetative substrata. Bosmina ephippia exhibited a decreasing trend associated with increasing benthic production, indicating favorable environmental regime, and, together with chydorid ephippia, transient increases during the climate cooling of the LIA driven by shorter open-water season

Biogeochemical cycling and ecological thresholds in a High Arctic lake (Svalbard)

Lakes are a dominant feature of the Arctic landscape and a focal point of regional and global biogeochemical cycling. We collected a sediment core from a High Arctic Lake in southwestern Svalbard for multiproxy paleolimnological analysis. The aim was to find linkages between the terrestrial and aquatic environments in the context of climate change to understand centennial-long Arctic biogeochemical cycling and environmental dynamics. Two significant thresholds in elemental cycling were found based on sediment physical and biogeochemical proxies that were associated with the end of the cold Little Ice Age and the recent warming. We found major shifts in diatom, chironomid and cladoceran communities and their functionality that coincided with increased summer temperatures since the 1950s. We also discovered paleoecological evidence that point toward expanded bird (Little Auk) colonies in the catchment alongside climate warming. Apparently, climate-driven increase in glacier melt water delivery as well as a prolonged snow- and ice-free period have increased the transport of mineral matter from the catchment, causing significant water turbidity and disappearance of several planktonic diatoms and clear-water chironomids. We also found sedimentary accumulation of microplastic particles following the increase in Little Auk populations suggesting that seabirds potentially act as biovectors for plastic contamination. Our study demonstrates the diverse nature of climate-driven changes in the Arctic lacustrine environment with increased inorganic input from the more exposed catchment, larger nutrient delivery from the increased bird colonies at the surrounding mountain summits and subsequent alterations in aquatic communities.Peer reviewe

Air temperature and water level inferences from northeastern Lapland (69 degrees N) since the Little Ice Age

Independent Arctic records of temperature and precipitation from the same proxy archives are rare. Nevertheless, they are important for providing detailed information on long-term climate changes and temperature-precipitation relationships in the context of large-scale atmospheric dynamics. Here, we used chironomid and cladoceran fossil assemblages to reconstruct summer air-temperature and water-level changes, during the past 400 years, in a small lake located in Finnish Lapland. Temperatures remained persistently cold over the Little Ice Age (LIA), but increased in the 20th century. After a cooler phase in the 1970s, the climate rapidly warmed to the record-high temperatures of the most recent decades. The lake-level reconstruction suggested persistently wet conditions for the LIA, followed by a dry period between similar to 1910 and 1970 CE, when the lake apparently became almost dry. Since the 1980s, the lake level has returned to a similar position as during the IAA. The temperature development was consistent with earlier records, but a significant local feature was found in the lake-level reconstruction the LIA appears to have been continuously wet, without the generally depicted dry phase during the 18th and 19th centuries. Therefore, the results suggest local precipitation patterns and enforce the concept of spatially divergent LIA conditions.Peer reviewe

Verkkokiusaaminen ilmiönä peruskoulussa

Tiivistelmä. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on nykyään jatkuvasti esillä. Eri sivustojen ja sovellusten tarjoama anonymiteetti mahdollistaa asiattoman käyttäytymisen verkossa entistä helpommin. Tämä onkin yksi syy sille, miksi nuorten välinen kiusaaminen on siirtynyt sosiaalisen median välityksellä myös koulun ulkopuolelle oppilaiden omalle vapaa-ajalle luoden uusia ongelmia nuorten hyvinvoinnille ja identiteetin kehitykselle. Tutkielman tavoitteena on perehtyä verkkokiusaamiseen ilmiönä peruskoulussa. Tämän lisäksi käsittelemme verkkokiusaamisen aiheuttamia vaikutuksia kiusatuilla ja sitä, miten verkkokiusaamista voitaisiin ehkäistä. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymyksemme ovat “Mitä on verkossa tapahtuva koulukiusaaminen?”, “Miten verkossa tapahtuva koulukiusaaminen vaikuttaa kiusattuun?” ja “Miten verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen voidaan puuttua?”. Tutkielman alussa avaamme kiusaamiseen liittyviä termejä ja määrittelemme käyttämämme kiusaamiskäsitteen. Verkkokiusaaminen tarkoittaa teknologisten laitteiden, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen, väärinkäyttöä. Sen tarkoituksena on perinteisesti aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa kiusatulle. Verkkokiusaamiselle on tyypillistä myös jatkuvuus ja valtasuhteiden epätasapaino. Tutkielmassamme käy ilmi, että verkkokiusaaminen on verrattain uusi ilmiö, jolla on arveltua vakavammat seuraukset. Sillä on pitkäkantoiset seuraamukset, jotka vaikuttavat vahvasti kiusatuksi tulleen henkilön minäkuvaan ja hyvinvointiin. Kiusatuksi tuleminen voi aiheuttaa esimerkiksi ahdistuneisuutta, huonoa itsetuntoa, itsetuhoisuutta ja masennusta. Verkkokiusaamisen ennaltaehkäiseminen ja siihen puuttuminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Tärkeää on lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa tarkkaivaisuus sekä varovaisuus internetissä

Peruskoulun oppilaiden kokemuksia verkkokiusaamisesta

Tiivistelmä. Tämä parityönä toteutettu pro gradu -tutkielma käsittelee peruskoulun 4.–6. -luokan oppilaiden kokemuksia verkkokiusaamisesta. Verkkokiusaaminen määritellään tässä tutkielmassa teknologisten laitteiden, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen jatkuvana väärinkäyttönä tavoitteenaan aiheuttaa kiusaamisen kohteeksi joutuneelle ahdistusta tai pahaa oloa. Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä peruskoulun oppilaiden kokemuksiin verkkokiusaamisesta ja saada vastaukset tutkimuskysymyksiimme. Tutkimuskysymyksiä muodostui kaksi: 1) Miten 4.–6.-luokkalaiset käsittävät termin verkkokiusaaminen? 2) Millaisena 4.–6. luokkalaiset lapset kokevat sosiaalisessa mediassa ilmenevän verkkokiusaamisen henkilökohtaisella tasolla? Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen fenomenografisista lähtökohdista tutkimalla vastaajien käsityksiä ilmiöstä. Tutkielman aineisto on kerätty sattumanvaraisesti valikoiduilta Torniolaisilta ala-asteilta. Keräsimme aineiston sähköisen Google Forms-kyselylomakkeen avulla ja saimme lopulta 144 vastausta oppilailta ympäri Torniota. Aineisto kerättiin maaliskuun 2022 aikana ja analysoimme aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tutkimuskysymys kerrallaan. Tutkimuksen toteutuksessa on huomioitu sekä luotettavuuteen että eettisyyteen, kuten esimerkiksi tutkittavien nimettömyyteen ja tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuuteen, vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustuloksistamme selvisi, että oppilaat määrittivät verkkokiusaamisen internetissä tai sosiaalisessa mediassa tapahtuvaksi kiusaamiseksi (1. tutkimuskysymys). Verkkokiusaamisen eri muodoiksi puolestaan lueteltiin haukkuminen, ilkeät kommentit, henkilökohtaisten tietojen, kuvien tai videoiden jakaminen ilman lupaa, syrjiminen ja kiusaajan anonyymius. Lähes 50 % kyselytutkimukseen vastanneista oppilaista kertoi kohdanneensa verkkokiusaamista, 18 % oli tullut verkkokiusatuksi ja 7,6 % vastaajista myönsi osallistuneensa verkkokiusaamiseen. Pojat joutuivat tyttöjä todennäköisemmin verkkokiusaamisen uhriksi erityisesti alemmalla luokka-asteella, mutta vanhemmista oppilaista verkkokiusatuksi joutuivat lähinnä tytöt ja muunsukupuoliset oppilaat. Verkkokiusaamisen kokeminen herätti oppilaissa pääsääntöisesti ärtymystä, ahdistusta ja hämmennystä, mutta osa oppilaista kertoi myös, ettei verkkokiusaamisen kohtaaminen tuntunut heistä miltään (2. tutkimuskysymys). Kiusaajat puolestaan kertoivat pääsääntöiseksi syykseen kostamisen. Peräti 85,7 % kiusaajista oli myös itse tullut kiusatuiksi. Muita syitä kiusata oli myös kiusaamisesta seurannut hyvä mieli ja verkkokiusaamisen helppous. Tämä työ on tehty tutkijoiden henkilökohtaisesta kiinnostuksesta sosiaalista mediaa ja internetin ilmiöitä kohtaan. Työn taustalla on myös huoli nykyisten ja tulevien sukupolvien internetin käytöstä, ruutujen ääressä vietetystä ajasta sekä lasten ja nuorten käytöksestä internetissä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on auttaa nuorten elämässä läsnä olevia aikuisia ja opetusalan ammattilaisia sekä tunnistamaan ja ymmärtämään verkkokiusaamisen eri ilmenemismuotoja, että puuttumaan ja ehkäisemään niiden muodostumista. Vaikka tutkimuksemme tulokset eivät ole täysin yleistettävissä koskemaan koko ikäluokkaa, ne heijastavat hyvin aiempaa aiheesta tehtyä tutkimusta. Tutkimuksemme tuoma uusi tieto on arvokasta niin 10–12-vuotiaille oppilaille itselleen kuin 4.–6.-luokkien opettajille ja oppilaiden huoltajille. Tutkimuksemme tarjoaa arvokasta ja helposti hyödynnettävää tietoa verkkokiusaamisesta lisäksi jatkotutkimukselle. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita on useita aiheen ajankohtaisuuden ja nuorten kasvavan ruutuajan ja verkon käytön myötä

Metastatic uveal melanoma : The final frontier

Publisher Copyright: © 2022Treatment of primary intraocular uveal melanoma has developed considerably, its driver genes are largely unraveled, and the ways to assess its risk for metastases are very precise, being based on an international staging system and genetic data. Unfortunately, the risk of distant metastases, which emerge in approximately one half of all patients, is unaltered. Metastases are the leading single cause of death after uveal melanoma is diagnosed, yet no consensus exists regarding surveillance, staging, and treatment of disseminated disease, and survival has not improved until recently. The final frontier in conquering uveal melanoma lies in solving these issues to cure metastatic disease. Most studies on metastatic uveal melanoma are small, uncontrolled, retrospective, and do not report staging. Meta-analyses confirm a median overall survival of 10–13 months, and a cure rate that approaches nil, although survival exceeding 5 years is possible, estimated 2% either with first-line treatment or with best supportive care. Hepatic ultrasonography and magnetic resonance imaging as surveillance methods have a sensitivity of 95–100% and 83–100%, respectively, to detect metastases without radiation hazard according to prevailing evidence, but computed tomography is necessary for staging. No blood-based tests additional to liver function tests are generally accepted. Three validated staging systems predict, each in defined situations, overall survival after metastasis. Their essential components include measures of tumor burden, liver function, and performance status or metastasis free interval. Age and gender may additionally influence survival. Exceptional mutational events in metastases may make them susceptible to checkpoint inhibitors. In a large meta-analysis, surgical treatment was associated with 6 months longer median overall survival as compared to conventional chemotherapy and, recently, tebentafusp as first-line treatment at the first interim analysis of a randomized phase III trial likewise provided a 6 months longer median overall survival compared to investigator's choice, mostly pembrolizumab; these treatments currently apply to selected patients. Promoting dormancy of micrometastases, harmonizing surveillance protocols, promoting staging, identifying predictive factors, initiating controlled clinical trials, and standardizing reporting will be critical steppingstones in reaching the final frontier of curing metastatic uveal melanoma.Peer reviewe