The dynamic layers of socially embedded vulnerability in preadolescence: How can support meet needs in family and school contexts?

Most preadolescents in Finland do well. However, growing inequality and the accumulation of vulnerabilities have raised concerns. This dissertation builds on bioecological transactional systems theory and unpacks the layered nature of vulnerability in preadolescence. More specifically, the dissertation aims to deepen understanding of: (i) the multidimensional ways in which vulnerability can be reflected (socio-emotional, motivational, cognitive), (ii) the risks embedded in relationships and interactions in family and school contexts, and (iii) the role of interactions and relationships in the realization of sensitive support that meets needs and promotes well-being and everyday resilience. To embrace the underlying complexity, versatile approaches were adopted. The longitudinal (fourth to sixth grade) data consist of preadolescents (N = 318), their parents, and teachers. In Studies I and Ⅱ, statistical analyses were conducted through variable- and personcentered approaches. In Study Ⅲ, longitudinal video observations were complemented with statistical analyses. Study I examined the stability and interdependence of social and emotional loneliness in preadolescence, and whether parents’ loneliness predicted their preadolescent children’s (N = 318) long-term loneliness. Social and emotional loneliness were found to be rather stable across preadolescence. Social loneliness did not predict future emotional loneliness, and the reverse was also true. Fathers’ loneliness predicted their sons’, but not their daughters’, long-term social loneliness, and mothers’ loneliness predicted their daughters’, but not their sons’, long-term social loneliness. These findings encourage acknowledging the type of loneliness experienced when designing interventions to tackle loneliness. Loneliness hurts, and it can do so also intergenerationally. Preventing and alleviating parents’ loneliness is important, not only to enhance their own well-being but also to help prevent and break intergenerational cycles of vulnerability. Study Ⅱ deepened understanding of socio-emotional vulnerability as socially embedded in families of preadolescents (N = 249). A latent profile analysis identified four family profiles of parental self-efficacy: (i) low–low, (ii) low–average, (iii) high–average, and (iv) high–high (a mother’s/father’s parental self-efficacy within the family). Intra- and extra-familial relationship vulnerability accumulated to low parental self-efficacy family profiles; parents reported the highest social and emotional loneliness and less open family communication environment, and preadolescents reported the highest social and emotional loneliness and were evaluated with the lowest prosocial (in parent, teacher, and peer evaluations) and the highest antisocial (parent evaluations) behaviors, compared to other family profiles. The findings suggest that parents with high parental self-efficacy and low loneliness experiences are better placed to help their preadolescent children form and maintain meaningful relationships. This emphasizes the need to ensure that parents feel efficacious and that no parent feels lonely. Study Ⅲ examined the role of emotional support in promoting resilience. Forty students identified with different combinations of socio-motivational vulnerability and reading difficulties were chosen for a three-semester intervention conducted by special needs teachers (N = 6). A multi-step video analysis was conducted (first step: 12 student pairs; next steps: four student pairs, with their teachers). Teachers allocated more support time to students with cumulated socio-motivational vulnerabilities, but this was not positively associated with development of competences. Emotional support was observed separately for those episodes when the teacher was in close proximity to the student pair (i.e., the teacher with the student pair) and when the pair collaborated without the teacher’s close proximity (i.e., peer dyadic). The findings appear to point to a trend that emotional support can promote resilience; when the interactions enabled mutual joy, meaningful participation and experiences of success, students’ development was more positive, especially in task orientation. However, variation was observed in how emotional support was realized across pairs and lessons. One teacher struggled to find positive emotion regulation strategies, with students’ needs repeatedly being unseen, unheard, or misunderstood. These kinds of interactions risk (re)producing vulnerability, rather than promoting resilience. It is important to ensure that teacher education provides all teachers with the competences to observe and meet their students’ diverse needs sensitively and flexibly and to promote peer collaboration. Encouraging teachers’ awareness of and reflective stance toward their own emotions and interpretations, especially in challenging situations, is further recommended. Taken together, the three studies contribute uniquely to unpacking the layered nature of vulnerability as multidimensional and extending beyond the individual. The practical implications are presented for professionals working with families, teachers and teacher educators, policymakers, and ultimately all of us. When striving to promote well-being and resilience in preadolescence, we must ensure that families and schools have meaningful resources accessible at multiple levels. Thus, in addition to structural changes we all need to re-evaluate how we encounter one another.Haavoittuvuuden dynaamiset ja sosiaaliset kerrokset varhaisnuoruudessa: Miten tuki voi vastata tuen tarpeisiin perhe- ja koulukonteksteissa? Valtaosa suomalaisista varhaisnuorista voi hyvin, mutta kasvava eriarvoisuus ja haavoittuvuustilanteiden kasautuminen herättävät huolta. Tässä väitöstutkimuksessa haavoittuvuuden kerroksellisuutta tarkastellaan bioekologisen transaktionaalisen systeemiteorian pohjalta. Väitöstutkimus pyrkii syventämään ymmärrystä: (i) haavoittuvuuden moniulotteisuudesta (sosioemotionaalinen, motivationaalinen, kognitiivinen), (ii) ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen kietoutuvista riskeistä perhe- ja koulukonteksteissa, ja (iii) ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen roolista sensitiivisesti tarpeisiin sovitetun tuen toteutumisen ja hyvinvoinnin ja arjen resilienssin edistämisen näkökulmasta. Moninäkökulmaisuuden tavoittamiseksi hyödynnetään useita menetelmiä. Pitkittäisseuranta-aineisto (neljänneltä kuudennelle luokalle) koostuu varhaisnuorista (N = 318), heidän vanhemmistaan sekä opettajistaan. Tutkimuksissa I ja Ⅱ hyödynnettiin muuttuja- ja henkilösuuntautuneita tilastoanalyyseja. Tutkimuksessa Ⅲ pääpaino oli videohavainnoinneissa, joita täydennettiin tilastoanalyysein. Tutkimuksessa I tarkasteltiin sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden pysyvyyttä sekä keskinäistä riippuvuutta varhaisnuoruudessa. Lisäksi tutkittiin, ennustaako vanhempien yksinäisyys varhaisnuorten (N = 318) pitkäaikaista yksinäisyyttä. Tulokset osoittivat, että sekä sosiaalinen että emotionaalinen yksinäisyys on varhaisnuoruudessa varsin pysyvää. Sosiaalinen yksinäisyys ei ennustanut emotionaalista yksinäisyyttä tai päinvastoin. Isien yksinäisyys ennusti poikien, mutta ei tyttöjen, ja äitien yksinäisyys ennusti tyttöjen, mutta ei poikien, pitkäaikaista sosiaalista yksinäisyyttä. Tulokset kannustavat kiinnittämään huomiota koetun yksinäisyyden laatuun kehitettäessä toimia yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksinäisyys satuttaa, ja se voi tehdä niin myös ylisukupolvisesti. Vanhempien yksinäisyyden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen on tärkeää heidän oman hyvinvointinsa edistämiseksi, mutta myös ylisukupolvisten haavoittuvuuden polkujen ehkäisemiseksi ja purkamiseksi. Tutkimuksessa Ⅱ syvennettiin ymmärrystä sosioemotionaalisesta haavoittuvuudesta varhaisnuorten perheissä (N = 249). Latenttiprofiilianalyysin avulla tunnistettiin neljä vanhemmuuden minäpystyvyyden perheprofiilia: (i) matala– matala, (ii) matala–keskitaso, (iii) korkea–keskitaso, ja (iv) korkea–korkea (äidin/isän vanhemmuuden minäpystyvyys). Perheen sisäisiin ja ulkopuolisiin ihmissuhteisiin liittyvä haavoittuvuus kasautui matalan vanhemmuuden minäpystyvyyden profiileihin: vanhemmilla oli enemmän sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä, he arvioivat perheen kommunikaation vähemmän avoimeksi, ja varhaisnuorilla oli eniten sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä, heikoimmat prososiaaliset taidot (vanhempi-, opettaja- ja toveriarvio) sekä vanhempiensa arvioimana eniten antisosiaalista käyttäytymistä. Tulokset osoittavat, että vanhemmilla, joilla on vahva kyvykkyydentunne, ja jotka eivät ole yksinäisiä, on paremmat mahdollisuudet tukea varhaisnuorta mielekkäiden ihmissuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä. On tärkeää varmistaa, että jokainen vanhempi voi kokea kyvykkyyttä, ja että yksikään vanhempi ei tunne jäävänsä yksin. Tutkimuksessa Ⅲtarkasteltiin tunnetuen merkitystä resilienssin näkökulmasta. Neljäkymmentä oppilasta, joilla oli sosiomotivationaalista haavoittuvuutta ja lukemisen vaikeuksia, valittiin kolme lukukautta kestäneeseen interventioon, jonka toteuttivat erityisopettajat (N = 6). Tutkimuksessa toteutettiin monivaiheinen videoanalyysi (ensimmäinen vaihe: 12 oppilasparia; seuraavat vaiheet: neljä oppilasparia, opettajineen). Opettajat tarjosivat ajallisesti enemmän tukeaan oppilaille, joilla oli kasautunutta sosiomotivationaalista haavoittuvuutta, mutta tämä ei ollut yhteydessä taitojen kehitykseen. Tunnetukea havainnoitiin erikseen tilanteissa, joissa opettaja oli oppilasparin välittömässä läheisyydessä (opettaja ja oppilaspari) ja parin työskennellessä ilman opettajan välitöntä läheisyyttä (oppilaspari keskenään). Tulokset antoivat viitteitä tunnetuen merkityksestä resilienssin edistämisessä; kun vuorovaikutuksessa mahdollistui jaettu ilo, mielekäs osallistuminen, ja onnistumisen kokemukset, oppilaiden kehitys oli myönteisempää, erityisesti tehtäväorientaation osalta. Tunnetuen toteutumisessa oli vaihtelua oppilasparien ja oppituntien välillä. Yhdellä opettajista oli haasteita löytää myönteisiä tapoja säädellä tunnetilojaan, ja oppilaiden tarpeet jäivät toistuvasti näkymättä, kuulematta, tai tulivat väärin ymmärretyiksi. Tämä voi johtaa haavoittuvuustilanteisiin vuorovaikutuksessa, resilienssin edistämisen sijaan. On tärkeää varmistaa, että opettajankoulutus tarjoaa jokaiselle opettajalle taidot tunnistaa oppilaidensa moninaisia tarpeita ja vastata niihin sensitiivisesti, sekä tukea vertaisvuorovaikutusta. On myös tärkeää kannustaa opettajia tunnistamaan ja reflektoimaan omia tunteitaan ja tulkintojaan erityisesti haastavissa tilanteissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki kolme tutkimusta valottavat ainutlaatuisella tavalla haavoittuvuuden kerroksellisuutta, nostaen esiin sen moniulotteisuutta ja ulottumista yksilöä laajemmalti. Käytännön suositukset on suunnattu perheen parissa työskenteleville ammattilaisille, opettajille ja opettajankouluttajille, päätöksentekijöille, sekä yleisemmin meistä jokaiselle. Kun pyritään vahvistamaan hyvinvointia ja resilienssiä varhaisnuoruudessa, on tärkeää varmistaa perheille ja kouluille mielekkäät, saavutettavissa olevat resurssit usealla eri tasolla. Tämä tarkoittaa, että rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulee tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toisemme

Nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen rakentaa resilienssiä varhaisnuoruudessa

Valtaosa varhaisnuorista voi hyvin, mutta eriarvoistumiskehitys ja haavoittuvuustilanteidenkasautuminen muodostavat kasvavan yhteiskunnallisen haasteen. Väitöstutkimukseni punaisena lankana kulkee ymmärrys haavoittuvuuden ja resilienssinrakentumisesta vuorovaikutuksessa ja ihmissuhteissa. Vanhemman luottamus kykyynsä selviytyä vanhemmuuden haasteista ja se, ettei hän koejäävänsä yksin, heijastuu myönteisesti varhaisnuoren valmiuksiin solmia ja ylläpitäämerkityksellisiä ihmissuhteita. Oppilaan tarpeisiin joustavasti sovitettu tunnetuki vahvistaa sinnikkyyttä ja myönteisyyttäoppimisessa. Haavoittuvuustilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja lievittämiseksi tarvitaan ymmärrystä jaratkaisuja, jotka ulottuvat vuorovaikutteisiin systeemeihin kaikilla tasoilla: perhe- jakouluympäristöistä yhteisöihin ja yhteiskunnalliseen kontekstiin laajemmalti. Meistä jokaisella on suuri merkitys siinä, että jokainen varhaisnuori voi tulla arjenkohtaamisissa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi

Father Input and Child Vocabulary Development: The Importance of Wh Questions and Clarification Requests

Individual differences in children’s language skills have been shown to stem in part from variations in the quantity and quality of parent speech input. However, most research focuses on mothers’ input whereas less is known about the effects of variability in father input. In this article, we review the relation between parent input and child language development with a focus on low-income families, and review general findings about similarities and differences in mother and father speech. Within this review, we highlight conversation-eliciting speech, such as wh questions and clarification requests, which occur, on average, more frequently in father input than mother input. Conversation-eliciting speech is challenging for 2-year-old children and has been shown in research with mothers to relate to child vocabulary development.We then report a study examining whether fathers’ use of conversation-eliciting speech relates to children’s developing vocabulary skills at 24 months of age within a sample of lowincome African American families. Understanding that speech input varies among fathers, and specific strengths that fathers bring to interactions with their young children can help speech-language pathologists develop and implement more effective interventions

Anticancer Effects of Lingonberry and Bilberry on Digestive Tract Cancers

Wild berries are part of traditional Nordic diets and are a rich source of phytochemicals, such as polyphenols. Various berry treatments have shown to interfere with cancer progression in vitro and in vivo. Here, we systematically reviewed the anticancer effects of two Nordic wild berries of the Vaccinium genus, lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) and bilberry (Vaccinium myrtillus), on digestive tract cancers. The review was conducted according to the PRISMA 2020 guidelines. Searches included four databases: PubMed, Scopus, Web of Science, and CAB abstracts. Publications not written in English, case-reports, reviews, and conference abstracts were excluded. Moreover, studies with only indirect markers of cancer risk or studies with single compounds not derived from lingonberry or bilberry were not included. Meta-analysis was not performed. The majority (21/26) of studies investigated bilberry and colorectal cancer. Experimental studies on colorectal cancer indicated that bilberry inhibited intestinal tumor formation and cancer cell growth. One uncontrolled pilot human study supported the inhibitory potential of bilberry on colorectal cancer cell proliferation. Data from all 10 lingonberry studies suggests potent inhibition of cancer cell growth and tumor formation. In conclusion, in vitro and animal models support the antiproliferative and antitumor effects of various bilberry and lingonberry preparations on digestive tract cancers

What are the implications of the bioeconomy for forest-related jobs?

Peer reviewe

Virallisten lajikekokeiden tulokset 1989-1996

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata, vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen tutkimusyksikkö. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Tavoitteena on selvittää lajikkeen viljelyvarmuus, satoisuus ja laatu perusteellisin tutkimuksin. Nykyisin virallinen lajiketoiminta on maksullista tilaustutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuunottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on ollut kaikkiaan 18 koepaikalla. Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös BOREAL Suomen Kasvinjalostus Oy, K-ryhmän opetus- ja koetila, Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus. Koepaikkojen osalta on meneillään siirtymävaihe, jolloin monivuotiset kokeet saatetaan päätökseen nykyisillä koepaikoilla. Sen jälkeen jalostajat ja lajikkeiden maahantuojat eivät voi osallistua virallisten lajikekokeiden järjestämiseen. Maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Kasvilajikeluettelossa pidettävistä lajikkeista päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta. Kasvilajikeluettelo julkaistaan vuosittain. Nykyisin se on luettelo lajikkeista, joiden markkinointi on sallittua maassamme. Lajikkeiden vyöhyke- ja viljelysuositukset julkaistaan erikseen joko valtakunnallisina yhteenvetoina tai alueellisina tiedotteina.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Western-Finland Research Unit of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The aim is to determine the cultivation stability, yield potential and quality by thorough studies. Nowadays official variety trials are carried out to order and a charge is made. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials have been conducted at a total of 18 trial sites. In addition, official variety trials have been conducted by BOREAL Plant Breeding of Finland, the Educational and Experimental Farm of the K-Group, Mildola Oy, Kemira Agro Ltd and the Sugar Beet Research Centre of Finland to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland. The trial sites are undergoing a transition period; trials lasting several years will be concluded at their current sites. Thereafter breeders and importers of varieties will no longer be able to participate in the arrangement of official variety trials. Decisions on the inclusion of varieties in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland are based on the results of the official variety trials. The Plant Variety Board of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland decides which varieties are retained on the National List of Cultivars. The list is published annually. Nowadays it is a list of the varieties which are permitted to be marketed in Finland. The zone and cultivation recommendations are published separately either as national summaries or as a regional bulletin.vokMyynti MTT Tietopalveluyksikk

Kiinnostaako kaistaviljely, kierrätysravinteet ja hyötyeliöiden tukeminen luomuvihannestuotannossa?

Maaliskuussa 2018 käynnistyy kolmivuotinen Core Organic ERA-NET -hanke SUREVEG kaistasekaviljelystä, kierrätysravinteista ja hyötyeliöiden tukemisesta luomuvihannestuotannossa

Parental Self-Efficacy and Intra- and Extra-Familial Relationships

Relationships are at the heart of well-being. Parental self-efficacy emerges as a powerful construct for understanding parenting and parent-child relationships. However, person-centered approaches that allow identification of different family-specific configurations of mothers' and fathers' parental self-efficacy and potential within-family discrepancies remain scarce. Families are more than the sums of their parts, and holistic approaches are needed to deepen our understanding of potential family-level accumulation of relationship well-being and vulnerability. A latent profile analysis of 249 families of preadolescents identified four family profiles of parental self-efficacy: (1) low-low, (2) low-average, (3) high-average, and (4) high-high (a mother's-a father's parental self-efficacy within the family). We further applied the Mplus auxiliary function to explore what characterizes mothers', fathers', and their preadolescents' intra- and extra-familial relationships within these profiles. Belonging to the balanced low parental self-efficacy family profile was associated with intra- and extra-familial relationship vulnerability: mothers, fathers, and preadolescents reported the highest social and emotional loneliness, parents perceived their family communication as less open, and preadolescents were evaluated as the least prosocial (in parent, teacher, and peer evaluations) and as the most antisocial (in parent evaluations). Mothers', fathers', and preadolescents' intra- and extra-familial relationship well-being was the strongest in high parental self-efficacy family profiles. Promoting parental self-efficacy can be a promising way to enhance all family members' relationship well-being. Moreover, as loneliness experiences accumulated in the balanced low parental self-efficacy family profile, efforts to tackle preadolescents' loneliness should acknowledge the well-being of all family members

Bile Reflux Scintigraphy After Mini-Gastric Bypass

Significant weight-loss and diabetes remission have been reported after mini-gastric bypass (MGB). Concern has been raised regarding postoperative bile reflux (BR), but it has not been demonstrated in previous studies. We set out to find out if BR is evident in hepatobiliary scintigraphy after MGB. Nine consecutive patients, seven with type 2 diabetes, underwent MGB (15 cm gastric tube, 250-275 cm biliary limb) at our institution with a 12-month follow-up, with none lost to follow-up. Then, 10.7 months (8.6-13.0) after MGB, all patients underwent hepatobiliary scintigraphy and a reflux symptom questionnaire (GerdQ) was filled out. A gastroscopy with biopsies was done for all patients with a bile-reflux-positive scintigraphy. Mean age at operation was 56 years (41-65) and preoperative BMI 43.1 kg/m(2) (34.2-54.6). Mean %EWL was 83.9 (49.5-128.3) at 12 months. Four patients reached diabetes remission and two became insulin-independent. Hepatobiliary scintigraphy showed a transient BR into the gastric tube for five patients. Bile tracer was found in the gastric tube at 23-58 min after the tracer injection and highest activity was 8% (1-8%) at 58 min. Bile tracer was not found in the esophagus of any of the patients. One patient with a positive scintigraphy in the gastric tube required re-operation. Two patients with reflux symptoms had a negative scintigraphy. Our results indicate that transient bile reflux is common after MGB in the gastric tube, but not in the esophagus. The clinical relevance of bile reflux needs further studies.Peer reviewe