Navigointia kestävän kaupunkisuunnittelun ristiaallokossa: - Suunnittelijoiden käsityksiä oikeudenmukaisuudesta

Kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta luontoympäristön laatu ja saavutettavuus ovat tulevaisuuden  avainkysymyksiä. Artikkelissa analysoimme pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelijoiden sekä viheralueiden hoidosta vastaavien viranomaisten oikeudenmukaisuuskäsityksiä. Suunnittelijanäkemyksistä etsimme vastauksia siihen, miten suunnittelijat ratkovat työssään edustajuuden dilemmaa, joka aiheutuu tasapuolisuuden turvaamisen ja moninaisuuden tunnistamisen välisistä jännitteistä. Tutkimuksessamme havaitsimme, että suunnittelijat pitivät oikeudenmukaisuutta vahvana ammatillisena periaatteenaan. Erilaisten odotusten ristipaineissa suunnittelijoiden kyky käyttää luovasti toimivaltaansa oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi oli kuitenkin jossain määrin rajoittunut. Esitämme, että ymmärrys oikeudenmukaisuuden kokemuksen rakentumisesta ja siitä, miten reilu prosessi itsessään auttaa osallista hyväksymään huonommankin lopputuloksen, voisi toimia suunnittelijalle kompassina odotusten ristipaineessa navigoinnissa. Suunnittelijan kykyä turvata oikeudenmukaisuutta voidaan tukea lainsäädännöllä ja ammattieettisillä periaatteilla

Maakuntauudistus ja alueidenkäytön tehtävät, roolit ja yhteistyö

Alueidenkäytön suunnittelun toimijoiden roolit muuttuvat valmisteltavana olevan maakuntauudistuksen toteutuessa. Uudet maakunnat tulevat olemaan kuntien ohella keskeisiä toimijoita alueidenkäytön suunnittelussa. Uudistuksen myötä kaavoituksen laillisuusvalvonta päättyy. Selvityksessä on tarkasteltu maakuntien uusien roolien muodostumista sekä toimijoiden näkemyksiä siitä, miten toimijoiden väliset yhteistyösuhteet ja toimintatavat rakentuvat. Selvityksen tulosten perusteella maakuntien onnistuminen ennakoinnissa ja kuntien alueidenkäytön suunnittelun edistämistehtävässä on keskeistä sellaisten uhkien torjumiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi, joita toimijat uudistuksessa tunnistavat. Toimijanäkemysten mukaan toivotuin rooli tulevalle maakunnalle on tulkitseva ja koordinoiva rooli. Tässä roolissa maakunta painottaisi alueidenkäytön suunnittelussa yhteistyötä kuntien kanssa sekä pyrkisi pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen ja säädösten yhdenmukaiseen tulkintaan. Toimijat pitivät kuitenkin toistaiseksi epäselvänä, onko tulkitsevan ja koordinoivan roolin toteutuminen käytännössä mahdollista mm. maakuntien sisäisestä resursoinnista johtuen. Selvitys sisältää Alueidenkäyttö ja maakuntauudistus (AAMU) -hankkeen keskeiset tulokset toimijoiden näkemyksistä liittyen maakuntien rooleihin alueidenkäytön suunnittelussa maakuntauudistuksen jälkeen. Selvityksen aineisto on koottu verkostoyhteistyössä alueidenkäytön suunnittelun toimijoiden kanssa. Hanke on ollut valtakunnallinen, ja mukana siihen on osallistunut alueidenkäytön suunnittelusta vastaavia viranomaisia maakunnan liitoista sekä ELY-keskuksista. Lisäksi hankkeen sidosryhmätyöskentelyyn on osallistunut joukko kuntia. Selvityksessä esitettyjä tuloksia täydennetään hankkeessa vielä hyviin käytäntöihin sekä suunnittelujärjestelmän uudistamista koskeviin kehittämissuosituksiin liittyen

Imeytystä, suodatusta ja linnunlaulua: Luontopohjaisen vesienhallinnan moninaishyödyt Porissa

Erilaiset luontopohjaiset ratkaisut ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa kiinnostusta kansainvälisissä ja kansallisissa toimijoissa. Luontopohjaiset ratkaisut täydentävät teknistä lähestymistapaa painottavia maankäytön ja suunnittelun ratkaisumalleja, sillä niiden avulla voidaan ratkoa samanaikaisesti useita yhteiskunnallisia ongelmia. Luontopohjaisten ratkaisujen kysyntää ja ajankohtaisuutta lisäävät myös muut yhteiskuntien kohtaamat haasteet, kuten kaupungistumisen hallinta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin vastaaminen. Kaupunkisuunnittelussa luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyyden tunnistaminen voi edistää toimialojen rajat ylittävää toimintaa. Hyötyjen ja kustannusten laaja-alainen tunnistaminen ja arviointi ovat edellytys myös valittaessa kokonaisuuden kannalta parhaita vaihtoehtoja sekä arvioitaessa maankäytön ristiriitatilanteita. Laaja-alainen hyötyjen tunnistaminen ja intressien yhteensovittaminen edellyttävät monitieteistä tutkimustietoa sekä uudenlaisia suunnittelun ja päätöksenteon toiminta- ja yhteistyömalleja. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on mahdollista vastata myös moniin kuntien velvoitteisiin, kuten vesienhallinnan, virkistyspalveluiden, viherrakenteen ja biodiversiteetin kehittämiseen. Luontopohjaisten ratkaisuiden mahdollisuuksia vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on tutkittu ”Tehokkaat ja vaikuttavat luontopohjaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen sopeutumisen välineinä” -hankkeessa (TASAPELI). Vuonna 2018 käynnistynyttä tutkimushanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rahoittaa valtioneuvosto. Turun yliopiston maisemantutkimuksen toteuttamassa tapaustutkimuksessa selvitettiin luontopohjaisten vesienhallintaratkaisujen sosiaalista ja kulttuurista vaikuttavuutta. Tapaustutkimusta varten tehtiin haastatteluja ja järjestettiin sidosryhmätyöpaja.  Haastatteluilla pyrittiin selvittämään eri toimijoiden sekä kirjattuja että muita tavoitteita ja näiden toteutumista heidän näkökulmastaan. <br /

Environmental justice for the governance of aquatic environments

Environmental justice sheds light on the distributive and procedural aspects of planning and decision-making. We examined the challenges arising from the perspective of environmental justice on multi-level and participatory environmental governance by exploring the governance of aquatic environments in the Helsinki Metropolitan Area. We found three main challenges and potential responses to them. First, even though most of Helsinki’s shoreline is free and/or accessible by road and accordingly used actively by people for recreational purposes, many parts of the shoreline are perceived as inaccessible, reflecting a need to combine factual and perceived accessibility of aquatic environments in detail during the planning processes and to discuss reasons for possible discrepancies between these two. Second, there was a remarkable seasonal variation in the use of aquatic environments, so more attention should be paid to social-demographic factors explaining the distribution of the use of urban nature. Third, it seems to be difficult to capture the variety of perceptions of people and to integrate them into planning and decision-making processes even on a local scale, and this challenge is likely even more pronounced on higher levels of planning and governance. Thus, better integration of regional and local-scale planning procedures should be encouraged. Building on these observations, we conclude that integration of procedural and distributive environmental justice into the practices of the governance of aquatic environments could remarkably decrease unwanted trade-offs and potential conflicts in their use and management.Peer reviewe

The COVID-19 pandemic and global environmental change: Emerging research needs.

The outbreak of COVID-19 raised numerous questions on the interactions between the occurrence of new infections, the environment, climate and health. The European Union requested the H2020 HERA project which aims at setting priorities in research on environment, climate and health, to identify relevant research needs regarding Covid-19. The emergence and spread of SARS-CoV-2 appears to be related to urbanization, habitat destruction, live animal trade, intensive livestock farming and global travel. The contribution of climate and air pollution requires additional studies. Importantly, the severity of COVID-19 depends on the interactions between the viral infection, ageing and chronic diseases such as metabolic, respiratory and cardiovascular diseases and obesity which are themselves influenced by environmental stressors. The mechanisms of these interactions deserve additional scrutiny. Both the pandemic and the social response to the disease have elicited an array of behavioural and societal changes that may remain long after the pandemic and that may have long term health effects including on mental health. Recovery plans are currently being discussed or implemented and the environmental and health impacts of those plans are not clearly foreseen. Clearly, COVID-19 will have a long-lasting impact on the environmental health field and will open new research perspectives and policy needs

Reilu siirtymä, ekologinen solidaarisuus ja kestävyysmurroksen mahdollisuus

Ekologisen kriisin ratkaisemiseksi tarvittavan kestävyysmurroksen yhteydessä on lisääntyvästi alettu keskustella oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta. Reilu siirtymä tarkoittaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nostamista keskeiseksi osaksi ympäristökriisin ratkaisua, mikä on tärkeää sekä siirtymän hyväksyttävyyden että toimivan toteutuksen kannalta. Samalla oikeudenmukaisuuden korostaminen pitää kuitenkin sisällään riskin ympäristökriisin ratkaisemisen hidastumisesta. Erityisesti näin voi käydä, mikäli oikeudenmukaisuus kääntyy tarkoittamaan oikeutta kestämättömien elämäntapojen ja yhteiskuntarakenteiden ylläpitämiseen. Tarkastelemme tässä katsauksessa reilua siirtymää kriittisesti ja nostamme esiin ekologisen solidaarisuuden ajatuksen oikeudenmukaisuutta täydentävänä käsitteenä.  Reilu siirtymä on aito mahdollisuus ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden yhdistämiseen uudenlaisella tavalla ja sitä kautta myös ekologisen hyvinvointivaltion kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että ekologinen ulottuvuus nostetaan keskeiseksi osaksi oikeudenmukaisuuden ymmärrystä. Tällöin oikeudenmukaisuus ulotetaan tarkoittamaan ei-inhimillistä luontoa, minkä lisäksi solidaarisuus haavoittuvassa asemassa olevia kohtaan pitää sisällään sekä luonnon että ihmiset. Näin reilu ekohyvinvointivaltio voi saada avarampia tulevaisuuden visioita aidosti ekologisesti kestävästä hyvinvoinnista.In the context of sustainability transitions needed to resolve the ecological crisis, there has been an increasing demand for social justice in the transition. A just transition means making social justice a key part of solving the environmental crisis. At the same time, the emphasis on fairness carries the risk of slowing down the resolution of the environmental crisis. Especially if justice becomes understood as the right to maintain unsustainable lifestyles and social structures supporting them. In this review, we critically examine just transition against the background of environmental policy and the welfare state and highlight the idea of ecological solidarity as a complementary concept to fairness. The transition to sustainability is a real opportunity to combine ecological, social and economic sustainability in a new way and thereby also to develop an ecological welfare state. However, this requires that the ecological dimension of the transformation is raised as a central part of the understanding of justice. Then well-being is extended to non-human nature and solidarity with the vulnerable includes both nature and people. In this way, a fair eco-welfare state can gain broader visions of the future for truly ecologically sustainable well-being

Politics of knowledge use : epistemic governance in marine spatial planning

We examined the application of knowledge in land-use planning as epistemic governance and explored how actors wield institutional power while legitimising the use of knowledge. By applying a neo-institutionalist analytical framework of epistemic governance to discourse analysis, we investigated how actors invoke institutions of science and law while constructing a legitimate rationality. Specifically, we asked how new knowledge of underwater marine areas was invited into a marine spatial planning pilot in Finland. We determined that, while legitimising the use of new marine-life knowledge, the actors invoked law and science by granting the new knowledge various and intermingled meanings that disambiguated and depoliticised nature values into tangible measures. Moreover, uncertainties about the new knowledge spurred doubts which facilitated a stronger political approach that applied precautions. We suggest that in the regulative context of planning there is an institutional demand for techno-legal rationality in which the institutional appropriateness of knowledge is crucial. The lack of legitimate ontological authority allows for a political yet institutionally fit-for-purpose interpretation of reality. Thus, our study contributes to the literature on planning as governance and provides insights of the politics of knowledge use in planning as something not necessarily strategic and conscious, but also routine and institutional

Researcher–Planner Dialogue on Environmental Justice and Its Knowledges—A Means to Encourage Social Learning Towards Sustainability

Societies aiming for a sustainable future need more effective and legitimate planning and decision making practices, in which various actors together find pathways towards a sustainable transition. In this paper, we approach sustainability and environmental justice as epistemological (and ontological) challenges for land-use planning, and empirically analyse how action research could support planners&rsquo; social learning and planning towards fair and sustainable development. We analysed qualitatively the evolution of the researcher&ndash;planner dialogue while co-designing and developing better methods, means and practices to improve environmental justice in regional scale planning in Kymenlaakso Region, South-East Finland. We found that researcher-planner dialogue developed during cooperation. While in the beginning, social learning related to approaching environmental justice as a fair distribution of power evolved incrementally, later, when dialogue became more focused, communicative and reflective as an outcome of mutual frames and trust, learning occurred in a more transformative way. Such transformative learning concerned recognising youth as a silent group in the planning process and the means to involve their perceptions in planning. In order to support sustainability transformation in the future, we conclude that it is essential to create opportunities for such incremental and transformative social learning through innovative modes of interaction in various contexts

Pluralising agency to understand behaviour change in sustainability transitions

Highlights • Different theoretical perspectives widen the understanding of agency. • Institutional, socio-psychological and relational approaches are considered. • Transition agency emerges from the linkages between niches, regimes and systems. • Everyday behaviour changes the contextual level of socio-technical systems.In order to maintain a habitable planet, relatively fast and large-scale transitions towards sustainable societies are needed especially regarding the production and consumption of energy. The transitions require people to change the ways they conduct their daily lives as well as agency (capacity to act) in bringing about the needed changes at different levels of society. However, inadequate attention to human behaviour and agency is a recurring critique of the sustainability transition literature. In this article, we bring together insights from institutional, socio-psychological, practice theoretical and relational perspectives to highlight the diversity of understanding agency in sustainability transitions. The different approaches provide a nuanced view on the roles of people and the conduct of everyday lives in sustainability transitions. Building on the multi-level perspective (MLP), we argue that in order to acquire a more holistic understanding on the role of agency in sustainability transitions, attention should be paid to the links and interactions between different socio-technical systems, such as energy, transportation, waste and food as well as their internal dynamics, blurring the boundaries of micro-, meso- and macro-levels. Improved understanding of agency will bring to the fore everyday behaviour as an enabler of sustainability transitions. Furthermore, it will allow a more nuanced perception of the transition dynamics, which can significantly improve the overall understanding of the situated sustainability transitions mechanisms