Reducing cardiac implantable electronic device-induced artefacts in cardiac magnetic resonance imaging

Objectives Cardiac implantable electronic device (CIED)-induced metal artefacts possibly significantly diminish the diagnostic value of magnetic resonance imaging (MRI), particularly cardiac MR (CMR). Right-sided generator implantation, wideband late-gadolinium enhancement (LGE) technique and raising the ipsilateral arm to the generator during CMR scanning may reduce the CIED-induced image artefacts. We assessed the impact of generator location and the arm-raised imaging position on the CIED-induced artefacts in CMR. Methods We included all clinically indicated CMRs performed on patients with normal cardiac anatomy and a permanent CIED with endocardial pacing leads between November 2011 and October 2019 in our institution (n = 171). We analysed cine and LGE sequences using the American Heart Association 17-segment model for the presence of artefacts. Results Right-sided generator implantation and arm-raised imaging associated with a significantly increased number of artefact-free segments. In patients with a right-sided pacemaker, the median percentage of artefact-free segments in short-axis balanced steady-state free precession LGE was 93.8% (IQR 9.4%, n = 53) compared with 78.1% (IQR 20.3%, n = 58) for left-sided pacemaker (p < 0.001). In patients with a left-sided implantable cardioverter-defibrillator, the median percentage of artefact-free segments reached 87.5% (IQR 6.3%, n = 9) using arm-raised imaging, which fell to 62.5% (IQR 34.4%, n = 9) using arm-down imaging in spoiled gradient echo short-axis cine (p = 0.02). Conclusions Arm-raised imaging represents a straightforward method to reduce CMR artefacts in patients with left-sided generators and can be used alongside other image quality improvement methods. Right-sided generator implantation could be considered in CIED patients requiring subsequent CMR imaging to ensure sufficient image quality.Peer reviewe

Etätyön vaikutukset työhyvinvointiin

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella etätyön ja työhyvinvoinnin välistä suhdetta sekä selvittää, miten etätyö vaikuttaa työhyvinvointiin. Tarkastelu tapahtuu yksilön eli työntekijän näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on koota yhteen työhyvinvoinnin osa-alueita ja pohtia niitä etätyön näkökulmasta. Tutkielmassa nostetaan esille sekä etätyön positiivisia että negatiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Työhyvinvointi on laajasti yhteiskuntaa puhuttava aihe ja koronapandemian myötä räjähdysmäisesti lisääntynyt etätyö on nostanut työhyvinvoinnin ja etätyön välisen tarkastelun hyvin ajankohtaiseksi. Hyvinvointi, työhyvinvointi ja etätyö ovat tämän tutkielman pääkäsitteitä, joita avataan tutkielmassa tarkemmin. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, sillä tutkielman tekemisessä on hyödynnetty useita eri lähteitä monipuolisesti. Etätyötä ja työhyvinvointia käsitteleviä aineistoja on olemassa siinä määrin, että niiden perusteella on mahdollista tarjota kattava vastaus tutkielmassa esitettyyn tutkimuskysymykseen. Tutkielman tekemisessä on hyödynnetty aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Lähteinä on käytetty sekä suomalaisia että kansainvälisiä aineistoja, mutta pääosin käytetyt lähteet ovat suomalaisia. Tulosten mukaan etätyöllä on niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia työhyvinvointiin. Kirjallisuuden monipuolisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että työntekijän näkökulmasta tarkasteltuna etätyö tuo mukanaan useita hyötyjä, joista osa vaikuttaa positiivisesti myös työntekijän työhyvinvointiin. Esimerkkinä etätyön positiivisista vaikutuksista on työn aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus, mikä lisää työntekijöiden mahdollisuuksia valita työaika oman vireystilan mukaan. Työntekijän mahdollisuus vaikuttaa työaikaan on yhteydessä myös työhyvinvoinnin kokemukseen, sillä hyvä vireystila vahvistaa työhyvinvointia. Hyötyjen lisäksi etätyöhön liittyy myös haittoja, joista osa vaikuttaa negatiivisesti myös työntekijän työhyvinvointiin. Esimerkkinä etätyön negatiivisista vaikutuksista on kasvanut vastuun määrä. Liian suuri vastuu kuormittaa työntekijää ja jatkuva liiallinen kuormitus vähentää työhyvinvointia

Efficacy of the pentavalent rotavirus vaccine, RotaTeq®, in Finnish infants up to 3 years of age: the Finnish Extension Study

Rotavirus Efficacy and Safety Trial (REST) enrolled nearly 70,000 infants, of whom more than 23,000 were from Finland. REST determined the efficacy of the pentavalent rotavirus vaccine (RV5) against rotavirus-related hospitalisations and emergency department (ED) visits in the first year after vaccination. Finnish infants initially in REST transitioned into the Finnish Extension Study (FES), where they were followed for rotavirus-related hospitalisations and ED visits through their second year of life and beyond. FES identified 150 (31%) additional rotavirus gastroenteritis (RVGE) cases beyond those identified in REST in the Finnish participants. Overall, RV5 reduced RVGE hospitalisations and ED visits, regardless of the rotavirus serotype, by 93.8% (95% confidence interval [CI]: 90.8–95.9%) for up to 3.1 years following the last vaccine dose. Vaccine efficacy against combined hospitalisations and ED visits between ages 4 months to 11 months, 12 months to 23 months, and 24 months to 35 months was 93.9% (95% CI: 89.1–96.9%), 94.4% (95% CI: 90.2–97.0%), and 85.9% (95% CI: 51.6–97.2%), respectively. The reduction of hospitalisations and ED visits due to any acute gastroenteritis, rotavirus or not, was 62.4% (95% CI: 57.6–66.6%) over the entire follow-up period. The results from FES confirm that RV5 induces high and sustained protection against rotavirus-related hospitalisations and ED visits, and has a very substantial impact on all gastroenteritis-related hospitalisations and ED visits into the third year of life in Finnish children

Hyvinvointitapahtumasarjan järjestäminen opiskelijoille : Tuu mukkaan, Tehhään yhessä - Hyvinvoinnin lokakuu

Opinnäytetyö toteutettiin syksyllä 2017 ja sen toimeksiantajana toimi Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan kadun kampuksen opiskeluhyvinvointiryhmä. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena projektina järjestäen Hyvinvoinnin lokakuu -aiheinen tapahtumasarja. Aikaisemmin toteutetun hyvinvointipäivän konseptia haluttiin muuttaa, jotta tavoitettaisiin enemmän yksinäisiä opiskelijoita, jotka eivät yleensä osallistu tapahtumiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää opiskelukykyä ja yhdessä tekemistä lisääviä tapahtumia. Tapahtumasarja muodostui viidestä tapahtumasta: toiminnallisesta kiertoharjoittelutunnista, koripallovuorosta, saunaillasta, jääkiekko-ottelusta sekä ständipäivästä koululla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tapahtumia oli tarkoitus järjestää kuusi, mutta yksi tapahtumista ei toteutunut. Opiskelukykyyn kuuluvat opiskelijan omat voimavarat, opiskelutaidot, opiskeluympäristö sekä opetustoiminta. Kaikki opiskelukyvyn osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja niiden välillä täytyy olla tasa-paino. Jos tasapaino jonkin osa-alueen kohdalta heikkenee, niin muiden osa-alueiden tulisi vahvistua. Mitä enemmän ihminen hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin ja hänellä on sosiaalisia suhteita, sitä helpommaksi sosiaalinen kanssakäyminen muodostuu. Sosiaalisten kontaktien määrä on yhteydessä psyykkiseen terveyteen. Tapahtumasarjalla tarjottiin opiskelijoille mahdollisuutta lisätä sosiaalisten kontaktien määrää sekä vahvistaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Tapahtuman järjestäminen voidaan jakaa tapahtumamarkkinointiin ja tapahtumaorganisointiin. Nämä osa-alueet nivoutuvat tiiviisti toisiinsa ja niitä käytetään yhtä aikaa tapahtumaprojektin aikana. Tapahtumamarkkinointi on vuorovaikutteista toimintaa. Tapahtumaorganisoinnilla tarkoitetaan tapahtuman järjestämistä ja kaikkea siihen liittyvää oheistoimintaa. Tapahtuman järjestämiselle on aina motiivi, joka määritetään tavoitteiden ja halutun viestin avulla. Järjestämisessä tulee huomioida haluttu kohderyhmä ja heidän käyttäytymistottumuksensa. Tapahtumat onnistuivat hyvin ja keskimääräisesti niissä oli osallistujia riittävästi. Osallistujilta saatujen palautteiden perusteella kohderyhmä tavoitettiin ja he olivat erittäin tyytyväisiä monipuoliseen tapahtumatarjontaan sekä tapahtumien sisältöön. Tämän kaltainen tapahtumasarja antoi mahdollisuuden opiskelijoille osallistua tapahtumiin itselle parhaiten sopivana ajankohtana. Toimeksiantajat kokivat tapahtumakonseptin muutoksen olleen positiivinen kokeilu ja sen olevan hyvin sovellettavissa tulevaisuudessa.This bachelor thesis project was held in the Autumn of 2017. The applicant of this bachelor thesis was the working committee of student wellness situated at Teuvo Pakkala street’s Campus of Oulu University of Applied Sciences. The bachelor thesis was carried out as a functional project by organizing wellness events in October 2017. The main idea was to reach more lonely students than earlier and students whom are not usually participating to events, by renovating the event concept. The events were organized to increase studying ability and communality. The series of events included five events: functional circuit training, basketball turn, sauna evening, ice hockey match and stand day. Originally there were supposed to be six events, but one of them didn’t succeed. Studying ability means student’s own resources, studying skills, studying environment and teaching. All these sections need to be in balance and they are linked to each other. As one of them is decreasing, the rest of them need to increase. The more a human has social contacts or social relations, the easier it comes to manage them. There is a link between the number of social contacts and psychical health. Therefore, the series of events offered a possibility to increase the number of social contacts and strengthen psychical and physical wellness. The event itself can be divided in two sections, event marketing and event organizing. These sections are linked strongly together and used simultaneously. Event marketing is an interactive action. Event organizing includes all the factors that are needed to complete the event successfully. There is always a motive to organize an event. It can be defined through the goals and the purpose of the event. The target group and their behavioral habits need to be considered while organizing the event. The events were successfully held and there was on average a good number of participants. Regarding from the participants’ feedback, the target group was reached, and the contents of the events were satisfying and versatile. This kind of series of events gave students the possibility to participate whenever it was the most suitable for them. Applicant of the bachelor thesis felt that the event concept was a positive experiment which can be adapted in the future

Konttiliiketoiminnan välittömien kustannusten kohdentaminen tuotekohtaisesti

Tämän opinnäytetyön aiheena on selvittää, miten saadaan kohdennettua välittömiä kustannuksia kontteihin tuotekohtaisesti nykyistä järkevämmällä tavalla. Työn tarkoituksena on selvittää, onko olemassa oleva järjestelmän toiminto, nimeltä kokoonpanotilaus, mahdollista käyttöönottaa yritys X:llä ja tuleeko tämä vastaamaan yrityksen tarpeita. Erityisenä tarpeena yrityksellä on löytää keino seurata kokoonpanosta aiheutuvia työkustannuksia järkevällä tavalla. Johdannossa kerrotaan työn tavoite sekä avataan konttiliiketoimintaa alana. Yrityksen toimintaa tuodaan esille esittelemällä yrityksen kokoonpanon esimerkkejä. Tutkimuksen teoriaosassa keskitytään kustannusten aiheuttajiin sekä niiden jaotteluun, suoritekohtaiseen laskentaan sekä konttiliiketoiminnan kustannuksiin sekä tuotekohtaisten kustannusten seurantaan. Aiheita käsiteltiin teoreettisesti sekä yrityksen liiketoiminnan toimialan kannalta. Tutkimusta lähdetään työstämään selvittämällä, mitä välittömiä kustannuksia yrityksellä on ja miten niitä tällä hetkellä seurataan. Kokoonpanotilauksen toimintojen ominaisuudet kartoitetaan ja niiden toimivuutta testataan hypoteettisessa kokoonpanotilanteessa. Tutkimuksen tulokset koostuvat yritys X:lle tehdystä raportoinnista järjestelmän toiminnallisuudesta sekä käytännön esimerkeistä, miten se tulisi auttamaan yritystä kustannusten kohdennuksessa. Tuloksissa pohditaan myös erityisen hyödyllisiä ominaisuuksia, joita toiminnallisuus toisi sekä mahdollisia ongelmakohtia, joita voisi ilmetä. Voidaan katsoa, että tutkimuksen suurimpaan ongelmaan on löydetty ratkaisu. Välittömien kustannusten kohdentaminen onnistuu kokoonpanotilauksen avulla. Etenkin työkustannusten kohdentaminen on yritykselle tärkeää ja tähän lopputulokseen päästään. Kuitenkin välillisten kustannusten kohdentaminen on edelleen ongelma ja siihen on syytä tutkia jatkokehitystä

Neuvoja YouTubesta: Tyttöys ja ruumiillisuus saksalaisissa vlogeissa 2020-luvulla

Tämä maisterintutkielma käsittelee tyttöyden ja ruumiillisuuden rakentumista ja merkityksiä saksalaisten tyttöjen ja nuorten naisten julkaisemissa, suosituissa girl talk -vlogeissa, joita voi pitää kansainvälisenä ilmiönä. Tutkielman aineisto koostuu 30 saksankielisen kauneus- ja lifestylevloggaajan YouTube-kanavasta ja 94 girl talk -otsikoidusta vlogista, jotka on julkaistu vuosina 2019–2023. Vloggaajat ovat syntyneet vuosien 1999 ja 2008 välillä. Aikarajaus perustuu kiinnostukseen tarkastella nykyhetkeä sekä vlogeja, joissa vloggaajat kokevat parhaillaan tai ovat äskettäin kokeneet asioita, joissa he neuvovat seuraajiaan. Vaikka kanavien tilaajamäärät vaihtelevat reilusta sadasta satoihin tuhansiin, vlogit muistuttavat toisiaan visuaaliselta ilmeeltään ja diskursiivisilta piirteiltään. Vlogit analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla teemoitellen aineistosta sekä sanottuja asioita että kuvaa, jotka kertovat aineistolle ominaisesti tyttöydestä ja ruumiillisuudesta. Tähän yhdistetään multimodaalinen analyysityyli, jossa tarkastellaan YouTubessa ilmaistun puhutun viestinnän lisäksi videoiden visuaalista puolta kuten tilaa, esineitä ja ääntä sekä vloggaajien kehollisuutta kuten eleitä, ilmeitä ja asentoja. Tutkielma on luonteeltaan alue- ja kulttuurintutkimusta, joten tutkielmassa analysoidaan saksalaista vloggaamisen maailmaa sen yhteiskunnallisessa, ajallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, eritoten tyttötutkimuksen ja sosiaalisen median tutkimuksen kirjallisuutta apuna käyttäen. Tutkielmassa vlogiaineistoa analysoidaan sukupuolen performatiivisuuden sekä diskursiivisen ja performatiivisen ruumiillisuuden käsitteiden avulla. Vaikka sukupuoli on moninainen, muuttuva kategoria, tutkielmassa tarkastellaan tytöiksi paikantuvien naiseksi kasvamisen kokemuksia. Vloggaajia nimitetään tytöiksi, sillä he puhuvat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistaan. Ruumiillisuuden tarkastelussa keskitytään tapoihin, joilla tytöt puhuvat omista kehoistaan sekä käytännönläheiseen toimintaan, josta tytöt kertovat, ja niiden suhdetta lifestylevloggaamisen kulttuuriin pohditaan. Aineiston keskeisimmiksi kysymyksiksi nousevat kehoon ja ulkonäköön liittyvät epävarmuudet, kuukautiset, ehkäisy ja erilaiset ensimmäiset kerrat (sheivaaminen, meikkaus, rintaliivit, seksuaaliset kokeilut, gynekologikäynnit). Vertailu tutkimuskirjallisuuteen osoittaa, että ”tyttöjen jutuista” puhutaan 2020-luvun saksalaisissa YouTube-vlogeissa totunnaisella tavalla, joskin kuukautisdiskurssin avoimuus voidaan nähdä tabuja rikkovana ja suostumuksen korostaminen nykypäivälle tyypillisenä. Vlogit tarjoavat itseilmaisun välineenä erityisen kanavan keskustella naiseksi kasvamisesta tyttöjen omilla ehdoilla, vaikka vlogeissa toimitaankin girl talk -genren käytänteitä noudattaen. Saksalainen kauneus- ja lifestylevloggaamisen kulttuuri näyttäytyy aineistossa valkoisena, kauneusihanteiden mukaisena, heteroseksuaalisena ja keskiluokkaisena. Vlogien kaupallinen konteksti vaikuttaa osaltaan siihen, miksi niissä näkyvä tyttöys on normatiivista ja tyttöyden diskurssit ovat konventionaalisia. Vlogeissa normalisoidaan kuluttamista, ihannoidaan vaurautta ja uusien tavaroiden ostaminen kehystetään itsestä ja omasta kehosta huolehtimisena. Vlogeissa suurilta osin vahvistetaan normatiivisia käsityksiä ulkonäkötyön merkityksestä, sukupuolittuneesta tavasta tehdä kulutusvalintoja, hetero-oletuksen mukaisesta seksuaalisuudesta ja parisuhteesta sekä ydinperheen tärkeydestä. Vaikka vlogeissa välittyy hyvin perinteinen kuva saksalaisesta tyttöydestä, girl talk -vlogeissa myös tarjotaan apua ja rohkaisua sekä ilmaistaan tyttöjen välistä yhteisöllisyyttä ja keskinäistä tukemista.

Immunogenicity and safety of MF59-adjuvanted H5N1 influenza vaccine from infancy to adolescence

7sireservedOBJECTIVE: This study evaluated the immunogenicity, safety, and tolerability of a MF59-adjuvanted H5N1 vaccine in a population 6 months through 17 years of age. METHODS: Healthy subjects 6 to_36 months, 3 to_9 months, and 9 to_18 years of age were assigned randomly to receive 2 doses of either a MF59-adjuvanted H5N1 vaccine (7.5 _g/dose) or a MF59-adjuvanted trivalent seasonal influenza control vaccine (15 _g/dose for each antigen). Immunogenicity against the A/Vietnam/1194/2004-like vaccine strain was measured before and 3 weeks after the 2-dose primary series, through hemagglutination inhibition (HI), single radial hemolysis (SRH), and microneutralization. Local and systemic reactions were recorded. RESULTS: A total of 335 subjects received the H5N1 vaccine, and 137 subjects received the seasonal vaccine. Rates of seroprotection (HI titer of_40) against the H5N1 vaccine antigen were 97% for children 6 to 36 months and 3 to 9 years of age and 89% for older children. All subjects seroconverted in the SRH assay. Microneutralization titers of _40 were achieved by 99% of subjects, and _98% of subjects, respectively. Local reactions, particularly injection site pain in older children, were common, generally mild to moderate in nature, and transient and resolved spontaneously. Up to 5% of participants. There were no vaccine-related serious adverse events in either group. CONCLUSIONS: In this pediatric population, MF59-adjuvanted H5N1vaccine was highly immunogenic, had a good safety profile, reactogenicity comparable with that of an adjuvanted seasonal influenza control vaccine. Pediatrics 2010;126:e762–e770mixedVESIKARI, T.; KARVONEN, A.; TILMAN, S.; BORKOWSKI, A.; MONTOMOLI, E.; BANZHOFF, A.; CLEMENS, R.Vesikari, T.; Karvonen, A.; Tilman, S.; Borkowski, A.; Montomoli, E.; Banzhoff, A.; Clemens, R

Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi

Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi toteutettiin vuosina 2022–2023 ja se koski kaikkia suomalaisia korkeakouluja. Arvioinnin keskeisenä tavoitteena oli muodostaa kansallinen kokonaiskuva korkeakoulupedagogiikan nykytilasta. Arviointi toteutettiin systeemisesti ja monimenetelmällisesti. Arviointikysymykset olivat: ▪▪ Millainen on korkeakoulupedagogiikan nykytila suomalaisissa korkeakouluissa? ▪▪ Miten korkeakouluissa uudistetaan, tuetaan ja kehitetään korkeakoulupedagogiikkaa? ▪▪ Millaisia ovat korkeakoulujen pedagogiset linjaukset ja toimintamallit, digitalisaation rooli opetuksessa ja oppimisessa, korkeakoulujen sisäinen opetuksen ja koulutuksen kehittäminen ja tuki sekä korkeakoulujen välinen yhteistyö pedagogiikan kehittämiseksi? ▪▪ Miten korkeakouluissa tuetaan ja kannustetaan opettajia pedagogisen osaamisen kehittämiseen? Arvioinnissa käytettiin laajasti erilaisia aineistoja: opiskelijakyselyn vastauksia (N = 7 506), opettajakyselyn vastauksia (N = 3 064), pedagogisten johtajille suunnattujen kysymysten vastauksia (N = 370), korkeakoulukyselyn vastauksia (N = 36), työpajatyöskentelyä yksilötehtävineen kuudessa korkeakoulussa sekä fokusryhmähaastatteluita. Lisäksi arvioinnin loppuvaiheessa käsiteltiin alustavia johtopäätöksiä ja kehittämissuosituksia kehittämisseminaarissa, jonka keskusteluiden muistiinpanot toimivat myös aineistona. Keskeiset vahvuudet ▪▪ Korkeakoulujen pedagogisen linjausten ja toimintamallien yhteys strategiaan on selkeä. ▪▪ Korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen välinen yhteys toteutuu hyvin, erityisesti opetussisällöissä. ▪▪ Korkeakoulujen opetuskulttuurit ovat pedagogiseen koulutukseen ja kehittämiseen suuntautuneita sekä opettajien välistä yhteistyötä tukevia. ▪▪ Opiskelijat kokevat pääsääntöisesti, että opiskelijoiden kohtelu on yhdenvertaista ja kunnioittavaa, ja opiskeluilmapiiri on hyvä. ▪▪ Suomalaisessa korkeakoulupedagogiikassa on keskeistä opiskelijalähtöisyys, digitalisaatio ja monipuoliset opetusmenetelmät. Keskeiset kehittämissuositukset ▪▪ Opettajien ja opiskelijoiden hyvinvointia tulee tukea aikaisempaa vahvemmin monipuolisin keinoin. ▪▪ Korkeakoulujen tulee selkiyttää opetuksen kehittämiseen liittyvät palautesyklit: monipuolisen palautetiedon kerääminen, analysoiminen, kehittämiskohteiden tunnistaminen, kehittämistoimenpiteistä päättäminen ja toteuttaminen, kehittämistoimenpiteiden seuranta ja raportointi sekä muutoksista kertominen korkeakoulun, yksiköiden, koulutusohjelmien, opettajien ja opiskelijoiden tasoilla. ▪▪ Työelämänäkökulmaa tulee vahvistaa kaikessa korkeakoulutuksessa. Työelämän edustajat tulee ottaa nykyistä kiinteämmin mukaan opetussuunnitelmatyöhön ja koulutuksen kehittämiseen. ▪▪ Korkeakoulujen tulee edellyttää pedagogisilta johtajilta pedagogista osaamista sekä kiinnostusta korkeakoulupedagogisen toiminnan kehittämisen johtamiseen. Pedagogisen johtamisen tulee olla tavoitteellista ja linjakasta. ▪▪ Korkeakoulupedagogiikassa tulee entisestään vahvistaa kestävän kehityksen, jatkuvan oppimisen, monitieteisyyden ja digitalisaation näkökulmia sekä linjata tekoälyn hyödyntämistä opetuksessa ja oppimisessa.The evaluation of the state and renewal of higher education pedagogy was carried out between 2022 and 2023, and it concerned all Finnish higher education institutions. The key aim of the evaluation was to form a national overall picture of the current state of higher education pedagogy. The evaluation was implemented systemically and by applying multiple methods. The evaluation questions were: ▪▪ What is the current state of higher education pedagogy in Finnish higher education institutions? ▪▪ How do higher education institutions update, support, and develop higher education pedagogy? ▪▪ What types of pedagogical policies and operating models do higher education institutions have, what roles does digitalisation play in teaching and learning, how do higher education institutions develop and support teaching and education internally, and what type of cooperation aiming at pedagogical development is there between higher education institutions? ▪▪ How do higher education institutions support and encourage teachers in developing their pedagogical capabilities? Various datasets were used widely in the evaluation: answers of a student survey (N = 7,506), answers of a teacher survey (N = 3,064), answers to questions for pedagogical leaders (N = 370), answers of a survey to higher education institutes (N = 36), outcomes of Workshops, including tasks for individuals, in six higher education institutions, and group interviews. In addition, preliminary conclusions and development recommendations were worked on in a development seminar, and the notes taken on the discussions in the seminar also served as evaluation data. Key strengths ▪▪ The link between higher education institutions’ pedagogical guidelines and operating models and the strategy is clear. ▪▪ The connection between teaching in higher education and research is realised well, especially in the contents of study units. ▪▪ The teaching cultures in higher education institutions are oriented towards pedagogical education and development and they support cooperation between teachers. ▪▪ Students are treated equitably and with respect and the study atmosphere is good. ▪▪ A student-oriented approach, digitalisation and diverse teaching methods are an essential part of Finnish higher education pedagogy. Key recommendations ▪▪ The wellbeing of teachers and students should be supported more and with diverse methods. ▪▪ Higher education institutions should clarify the feedback cycles related to the development of teaching: collection and analysis of diverse feedback data, identification of development areas, deciding on the development measures and implementing them, monitoring, and reporting the development measures and informing of changes at the level of the higher education institution, units, degree programmes, teachers, and students. ▪▪ Higher education institutions should strengthen the working life perspective in all higher education. Representatives from workplaces should be involved more closely in the curriculum work and in the development of the education. ▪▪ Higher education institutions should require that pedagogical leaders have pedagogical competence and interest in managing the development of the activities related to higher education pedagogy. Pedagogy should be managed in a systemic and consistent manner. ▪▪ The perspectives of sustainable development, continuous learning, multidisciplinarity and digitalisation should be further strengthened in higher education pedagogy and policies on taking advantage of artificial intelligence in teaching and learning should be outlined.nonPeerReviewe