Valuing international marine resources: A meta-analysis on the Baltic Sea

The study uses meta-analysis to provide insights into the value of international marine resources, illustrating the issue with the case of the Baltic Sea. Willingness to pay for water quality improvements varies systematically with factors such as a country's income level, characteristics of the change in water quality, water body type, study year and methodology. The results of the meta-analysis are applied to benefit transfer in order to assess the distribution of the benefits of marine protection measures between the Baltic Sea countries and to compare the results with previous research. The net benefits of protecting the Baltic are positive, but they are asymmetrically distributed between the littoral countries

Järven tilan parantamisen hyödyt. Esimerkkinä Hiidenvesi

Suomessa on tähän mennessä varsin harvoin arvioitu vesistöjen tilan parantamisen rahamääräisiä hyötyjä osinarvioinnin haasteellisuuden ja vakiintuneiden käytäntöjen puuttumisen vuoksi. Tämän työn päätavoitteena on havainnollistaa tapaustutkimuksen avulla järven rehevyyden vähentämisen hyötyjen rahallista arvottamista. Tutkimus kasvattaa Suomessa tehtyjen vesistöjen arvottamistutkimusten joukkoa ja lisää tietoutta vesistöjen tilan parantamisen rahallisista hyödyistä. Työssä sovelletaan ehdollisen arvottamisen menetelmää Länsi-Uudellamaalla sijaitsevan Hiidenveden rehevyyden vähentämisen hyötyjen arvottamiseen. Käytettyä menetelmää ja sen käytännön soveltamista kuvataan mahdollisimman läpinäkyvästi ja kattavasti. Tutkimuksessa on pyritty noudattamaan arvottamistutkimuksen suunnittelun ja toteuttamisen hyviä käytäntöjä, ja niitä tuodaan tässä työssä esille. Hyötyjen arvioimiseksi Hiidenveden lähialueen kotitalouksilta on kysytty heidän maksuhalukkuuttaan järven rehevyyden vähentämisestä. Tämän ohella on selvitetty muun muassa järven virkistyskäyttöä, kotitalouksien näkemyksiä sen vedenlaadusta ja rehevyyden aiheuttamista haitoista ja syitä maksuhalukkuuteen tai -haluttomuuteen. Suurin osa kotitalouksista on ainakin mahdollisesti valmiita maksamaan Hiidenveden tilan parantamisesta. Lähialueen kuntien asukkaille ja siellä vapaa-ajan asunnon omistajille laskettu kokonaismaksuhalukkuus vaihtelee välillä 600 000–7 700 000 euroa laskentatavasta ja oletuksista riippuen. Järkevillä ja perustelluilla oletuksilla kokonaismaksuhalukkuus viidelle vuodelle on välillä 3,0 miljoonaa –5,7 miljoonaa euroa. Kotitalouksien maksuhalukkuuteen vaikuttavia tilastollisesti merkitseviä tekijöitä ovat asunnon tai vapaa-ajan asunnon sijainti lähellä Hiidenvettä, vastaajan suhtautuminen hoitorahastoon, halukkuus osallistua talkoisiin järven kunnostamiseksi, käsitys vedenlaadusta, kotitaloudessa olevat lapset ja tulot. Tekijöiden vaikutus maksuhalukkuuteen on teoreettisten ja empiiristen odotusten mukainen. Kokonaismaksuhalukkuutta voidaan verrata Hiidenveden tilan parantamiseen tähän mennessä budjetoituihin varoihin. Maksuhalukkuus kuvaa tällöin järven tilan parantamisen hyötyjä. Hiidenveden kunnostushankkeen rahoitussuunnitelman mukaan vuosille 2008–2011 on budjetoitu varoja noin 1,4 miljoonaa euroa. Suurin osa kokonaismaksuhalukkuusarvioista ylittää tämän summan, joten järven kunnostuksen jatkorahoitusta voidaan pitää perusteltuna kunnostamisesta saatavien hyötyjen perusteella. Hiidenveden maksuhalukkuustutkimuksen perusteella on periaatteessa mahdollista arvioida karkealla tasolla myös jonkin toisen järven rehevyyden vähentämisen hyötyjä. Tällöin vesistöjen ja niiden ympäristöjen tulee olla mahdollisimman samankaltaisia.

Vesistöjen tilan parantamisen hyötyjen arvottaminen. Tarve ja menetelmiä

Tässä työssä on tarkasteltu vesistöjen tilan parantamisen hyötyjen rahallisen arvon selvittämistä ja siinä käytettäviä taloudellisia arvottamismenetelmiä ja niillä tehtyjä tutkimuksia. Erityisesti on keskitytty lausuttujen preferenssien menetelmiin, joilla hyötyjä voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti sekä tulostensiirtomenetelmään, jolla tietyssä kohteessa tehdyn arvottamistutkimuksen tuloksia voidaan siirtää toiseen kohteeseen. Lisäksi on vertailtu eri menetelmillä tuotettujen hyötyarvioiden käyttökelpoisuutta päätöksenteon tukena. Työssä on tehty katsaus tähän mennessä toteutettuihin vesistöjen tilan parantamisen arvottamistutkimuksiin niin Suomessa kuin muissakin maissa. Katsauksessa ovat olleet mukana kyselyjen avulla tehdyt arvottamistutkimukset ja tulostensiirrot. Suomen tilannetta on tarkasteltu lisäksi lupavirastojen ympäristöneuvoksille suunnatun kyselyn avulla, jossa on selvitetty hyötyjen ja haittojen arviointia lupamenettelyssä. Lisäksi kirjallisuuskatsauksen avulla on arvioitu arvottamismenetelmien käytön nykytilannetta ja vaikutusta päätöksentekoon. Vesistöjen tilan parantamisesta koituu erilaisia hyötyjä eri ihmisryhmille, joiden rahallista arvoa voidaan arvioida arvottamistutkimuksilla. Arvioita on mahdollista käyttää osana kustannushyötyanalyyseja, ja siten tarkastella hankkeiden taloudellista tehokkuutta. Selvityksen mukaan Yhdysvalloissa kustannushyötyanalyyseja ja arvottamistutkimuksia käytetään melko yleisesti vesivaroja koskevassa päätöksenteossa, mutta Euroopassa samanlaista käytäntöä ei yhtä laajassa mittakaavassa ole. Vesistöjen tilan parantamisen hyötyjen rahallisen arvon määrittäminen on tärkeää, sillä se lisää niiden vertailukelpoisuutta kustannuksiin ja siten päätösten läpinäkyvyyttä. Tulostensiirrolla saatavien melko karkeidenkin hyötyarvioiden avulla on usein mahdollista saada käsitys kunnostushankkeen hyötyjen suuruusluokasta suhteessa kustannuksiin, mikä usein jo sinällään riittää päätöksenteon tueksi. Merkittävissä hankkeissa on puolestaan suositeltavaa suorittaa alkuperäinen arvottamistutkimus. Euroopan unionin lainsäädännön ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin tuomat uudet vaatimukset asettavat haasteen taloudellisen arvottamisen kehittämiselle Suomessa. Alkuperäisiä arvottamistutkimuksia vesistöjen tilan parantamisesta tarvitaan lisää, ja niiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon tutkimusten tulosten mahdollinen myöhempi hyödynnettävyys muissa kohteissa. Siten arvottamistutkimuksista saadaan mahdollisimman suuri hyöty

Rehevöitymisen vähentämisen hyödyt : tutkimustuloksia Suomesta, Itämeren alueelta ja Euroopasta päätöksenteon tueksi

Eutrophication is a major problem in both marine and freshwater areas in Europe, changing the structure and functioning of the ecosystem and reducing its ability to produce human well-being. Information on the monetary benefits of reduced eutrophication is needed to design economically efficient environmental policies. This thesis provides information on citizen s willingness to pay for reduced eutrophication in Europe, the Baltic Sea area and Finland, contributing to the literature by providing up-to-date benefit estimates to support decision-making and examining methodological issues in the economic valuation of environmental benefits. Three valuation approaches are used: meta-analysis, contingent valuation and choice experiment. The meta-analysis provides an overall understanding of the benefits of reduced eutrophication in European marine areas, the contingent valuation study investigates the benefits of reaching a specific eutrophication reduction target in the Baltic Sea, and the choice experiment reveals Finnish summer house owners preferences and values for water quality changes. The contingent valuation results are further used in a cost-benefit analysis of nutrient abatement in the Baltic Sea. The methodological issues examined include conducting a meta-analysis when only few primary valuation studies are available, preference heterogeneity and asymmetry in choice experiments, and the use of international contingent valuation studies in cost benefit analysis. The results show that substantial benefits can be gained from reduced eutrophication. In European marine areas, the annual benefits from reduced eutrophication are 5-210 euros per person, depending on the country, sea area and extent of the change. In the coastal countries of the Baltic Sea, the annual benefits range from 6 to 76 euros per person. The findings clearly indicate that the benefits differ between sea areas and countries, being greater in high-income countries. Results of the contingent valuation study in the Baltic Sea indicate that even when the sea area and the environmental change are the same, willingness to pay and its determinants differ between countries. Based on the choice experiment, deterioration in water quality results in larger welfare losses compared to the gains from an improvement of the same size, indicating that it is particularly important to prevent the deterioration of water quality. The benefit estimates can be utilized in deciding whether and how much to reduce eutrophication. The monetary benefits of reaching a good environmental status in the Baltic Sea with regard to eutrophication are estimated at 3600 million euros per year. The results also serve as justification for implementing additional nutrient abatement measures in the Baltic Sea area, as the benefits of nutrient abatement exceed the costs. In addition, identifying the differences in benefits across countries may aid international negotiations. Countries that benefit more, such as Sweden, Finland and Germany, could pay for nutrient abatement measures in Estonia, Latvia, Lithuania and Poland to reach an international agreement.Yksi merkittävimmistä ongelmista vesistöissä on rehevöityminen, joka johtuu lisääntyneestä ravinteiden määrästä. Ravinteet, eli typpi ja fosfori, valuvat vesistöihin pääasiassa pelloilta sekä teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien mukana. Rehevöityminen häiritsee ekosysteemin tasapainoa ja vähentää veden kirkkautta, muuttaa kalalajistoa ja aiheuttaa sinileväkukintoja. Nämä puolestaan vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin esimerkiksi heikentämällä mahdollisuuksia käyttää vesistöjä virkistykseen. Taloudellisesti kannattava ja tehokas ravinnekuormituksen vähentäminen edellyttää tietoa rehevöitymisen vähentämisen rahamääräisistä hyödyistä. Veden laadulle ei ole kuitenkaan olemassa markkinoita tai hintaa, joten sen arvon määrittämiseksi täytyy käyttää tarkoitukseen kehitettyjä taloudellisia arvottamismenetelmiä. Arvottamismenetelmillä selvitetään kansalaisten maksuhalukkuutta tietystä muutoksesta ympäristön tilassa, joka kuvaa muutoksesta saatavia hyötyjä. Tässä väitöskirjassa tutkitaan kansalaisten maksuhalukkuutta rehevöitymisen vähentämiseksi Suomessa, Itämerellä ja Euroopassa, tuotetaan hyötyarvioita päätöksenteon tueksi ja kehitetään ympäristöhyötyjen taloudellisen arvottamisen menetelmiä. Rehevöitymisen vähentämisen hyötyjä tarkastellaan kolmella eri menetelmällä. Lisäksi ravinnekuormituksen vähentämisen kustannuksia verrataan siitä saataviin hyötyihin Itämerellä. Tulosten perusteella rehevöitymisen vähentämisestä saataisiin merkittäviä taloudellisia hyötyjä Suomessa, Itämeren maissa ja Euroopassa, vuotuisten hyötyjen ollessa muutamasta eurosta satoihin euroihin henkilöä kohden. Tuloksista käy ilmi, että hyödyt vaihtelevat merialueiden ja maiden välillä. Euroopan merialueilla hyödyt rehevöitymisen vähentämisestä ovat 5-210 euroa henkilöä kohden vuodessa, riippuen merialueesta, maasta ja muutoksesta meren tilassa. Itämeren rannikkovaltioissa hyödyt Itämeren rehevöitymisen vähentämisestä ovat 6-76 euroa henkilöä kohden vuodessa. Tulokset osoittavat, että maksuhalukkuus ja siihen vaikuttavat tekijät eroavat maiden välillä, vaikka rehevöitymisessä tapahtuva muutos on sama kaikissa maissa. Suomalaiset kesämökinomistajat ovat valmiita maksamaan enemmän veden laadun heikentyminen estämisestä kuin sen parantamisesta. Tämän perusteella on tärkeää estää veden laadun heikkeneminen. Hyötyarvioita voidaan hyödyntää päätettäessä kannattaako ravinnepäästöjä vähentää ja kuinka paljon. Väitöskirjatutkimuksen mukaan hyvän tilan saavuttamisen hyödyt rehevöitymisen osalta Itämerellä ovat 3600 miljoonaa euroa vuodessa. Tulokset antavat myös perusteen vähentää ravinnekuormitusta Itämeren alueella, sillä hyödyt rehevöitymisen vähentämisestä ylittävät sen kustannukset. Lisäksi hyötyjen eroamisen tunnistaminen maiden välillä voi auttaa kansainvälisten sopimusten laatimisessa. Maat, jotka hyötyvät enemmän, kuten Ruotsi, Suomi ja Saksa, voisivat maksaa päästövähennyksistä esimerkiksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa sopimuksen aikaansaamiseksi

Subjective versus objective measures in valuation of water quality

vo

Maatalouden geenivarojen arvo – tutkimustarpeiden arviointi metaanalyysilla

Maatalouden kasvi- ja eläingeenivarat köyhtyvät edelleen huolimatta siitä, että tietoisuus jasuojelutoimet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Asiantuntevien päätösten teko geenivarojen suojelunpainopisteistä ja laajuudesta vaatii taloustieteellistä tietoa, joka sisältää rahallisia arvioita sekä suojelunkustannuksista että hyödyistä. Vaikka kasvien siemeniä tai tuotantoeläimiä voidaan pitääyksityishyödykkeinä, niiden sisältämillä geenivaroilla on julkishyödykkeiden piirteitä, kutenolemassaoloarvoja kansalaisille. Julkishyödykeominaisuuksien vuoksi markkinahinnat eivät täysinkuvaa geenivarojen arvoa. Geenivarojen arvoa onkin aiemmassa kirjallisuudessa selvitetty käyttäenerilaisia arvottamismenetelmiä. Tutkimuksessa tehdään yhteenveto olemassa olevasta maataloudengeenivarojen arvoa käsittelevästä kirjallisuudesta ja niiden suojelun hyödyistä meta-analyysin avulla.Tavoitteena on arvioida, voidaanko suomalaisten kasvi- ja eläingeenivarojen arvoa päätellä aiemmankirjallisuuden pohjalta ja tunnistaa, minkälaista tutkimusta geenivarojen arvosta tarvitaantulevaisuudessa. Aineisto koostuu 13 geenivarojen arvottamistutkimuksesta ja 63maksuhalukkuushavainnosta. Aineiston perusteella eläingeenivaroja on arvotettu kasvigeenivarojaenemmän. Kaikki tutkimukset ovat arvottaneet geenivarojen in situ -suojelua. Eniten on arvotetturotujen tai lajikkeiden yksittäisiä ominaisuuksia, mutta kohteena on ollut myös rotuja/lajikkeita jasuojeluohjelmia. Valtaosa tutkimuksista on tehty kehitysmaissa, ja aineisto sisältää ainoastaan kaksiarvottamistutkimusta Euroopasta. Suomesta ei ole saatavilla yhtään geenivaroja arvottavaa tutkimusta.Aineistoa analysoidaan meta-regression avulla. Selitettävä muuttuja on maksuhalukkuus geenivarasta,ja selittävinä muuttujina on arvotettavaa hyödykettä ja tutkittua väestöä kuvaavia muuttujia ja lisäksitutkimuksen maantieteellinen ulottuvuus, arvottamismenetelmä, tutkimusvuosi ja otoskoko.Keskimääräinen maksuhalukkuus geenivaroista on kertasummana noin 42 dollaria kotitaloutta kohden.Maksuhalukkuus kuitenkin vaihtelee tutkimusten välillä varsin paljon. Karjageenivaroja arvostetaanenemmän kuin muita eläingeenivaroja. Maksuhalukkuus roduista ja suojeluohjelmista on korkeampikuin yksittäisistä ominaisuuksista. Paikallisia rotuja arvostetaan enemmän kuin risteymiä taieksoottisia rotuja. Olemassa oleva tutkimus ei tarjoa mahdollisuuksia päätellä geenivarojen arvoaSuomessa. Tuleva tutkimus voikin edistää usealla tavalla tietoisuutta maatalouden geenivarojenarvosta. Arviot ex situ -suojelun hyödyistä, kasvigeenivarojen arvosta, ei-käyttöarvoista, kuluttajienarvostuksista ja kehittyneiden maiden geenivaroista ovat aliedustettuina nykyisessä kirjallisuudessa.Kasvattamalla tietopohjaa uusilla tutkimuksilla parannetaan meta-analyysien luotettavuutta. Lisäksimahdollistetaan tutkimusten tulosten entistä monipuolisempi käyttö tilanteissa, joissa tehdäänpäätöksiä aiemmin tutkimattomien lajikkeiden tai rotujen suojelusta

Baltic Sea nutrient reduction : what should we aim for?

Nutrient load reductions are needed to improve the state of the Baltic Sea, but it is still under debate how they should be implemented. In this paper, we use data from an environmental valuation study conducted in all nine Baltic Sea states to investigate public preferences of relevance to three of the involved decision-dimensions: First, the roles of nitrogen versus phosphorus reductions causing different eutrophication effects; second, the role of time e the lag between actions to reduce nutrient loads and perceived improvements; and third; the spatial dimension and the roles of actions targeting the coastal and open sea environment and different sub-basins. Our findings indicate that respondents view and value the Baltic Sea environment as a whole, and are not focussed only on their local sea area, or a particular aspect of water quality. We argue that public preferences concerning these three perspectives should be one of the factors guiding marine policy. This requires considering the entire range of eutrophication effects, in coastal and open sea areas, and including long-term and short-term measures201