Quantifying the climate exposure of priority habitat constrained to specific environmental conditions : Boreal aapa mires

Climate velocity is an increasingly used metric to detect habitats, locations and regions which are exposed to high rates of climate change and displacement. In general, velocities are measured based on the assumption that future climatically similar locations can occur anywhere in the study landscape. However, this assumption can provide a biased basis for habitats which are constrained to specific environmental conditions. For such habitats, a set of selected suitable locations may provide ecologically more realistic velocity measures. Here, we focus on one environmentally constrained habitat, aapa mires, which are peat-accumulating EU Habitats Directive pri-ority habitats, whose ecological conditions and biodiversity values may be jeopardised by climate change. We assess the climate exposure of aapa mires in Finland by developing velocity metrics separately for the whole >= 10 ha aapa mire complexes ('aapa mires') and their wettest flark-dominated parts ('flark fens'). Velocity metrics were developed for six bioclimatic variables (growing degree days (GDD5), mean January and July temperatures, annual precipitation, and May and July water balance, based on climate data for 1981-2010 and for 2040-2069 as derived from global climate models for two Representative Concentration Pathways (RCP4.5 and RCP8.5). For the six variables, velocities were calculated based on the distance between climatically similar present-day and nearest future mire, divided by the number of years between the two periods, and by excluding the unsuitable matrix. Both aapa mires and flark fens showed high exposure (>5 km/year) to changes in January temperature, and often also considerably high velocities for GDD5 and July temperatures. The flark fens showed significantly higher climate velocities than the aapa mires and had a smaller amount of corresponding habitat in their sur-roundings. Thus, many of the studied mires, particularly the flark fens, are likely to face increased risks of exposure due to changes in winter and summer temperatures. Moreover, considerable changes in precipitation -related conditions may occur at the southern margin of the aapa mire zone. Our results show that specifically tailored climate velocity metrics can provide a useful quantitative tool to inform conservation and management decisions to support the ecosystem sustainability of this EU Habitats Directive biotope and targeting restoration towards the most vulnerable aapa mires.Peer reviewe

METSO-tilannekatsaus 2020: Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2025

METSO-tilannekatsaus 2020 esittelee Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) 2008–2025 tuloksia ja etenemistä vuoden 2020 aikana sekä kuvaa lyhyesti vuoden 2021 toimintaa ja suunnitelmia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) toteuttivat METSO-ohjelmaa vuonna 2020 yhteensä 5 521 hehtaarin alalla. Tästä yksityisiä luonnonsuojelualueita oli 3 548 hehtaaria, luonnonsuojelulakiin perustuvia määräaikaisia rauhoitusalueita 286 hehtaaria ja valtiolle luonnonsuojeluun hankittuja alueita 1 687 hehtaaria. Suojelualueverkostoa on laajennettu METSO-ohjelmassa vuosina 2008–2020 yhteensä 79 052 hehtaarin alalla, mikä on 82 prosenttia suojelualueverkoston kehittämiselle METSO-ohjelmassa asetetusta kokonaistavoitteesta (96 000 ha). Suojelualueverkoston kehittämiseen lasketaan mukaan ELY-keskusten tekemä METSO-ohjelman toteutus vuosina 2008–2020 (66 052 ha) sekä Metsähallituksen vuonna 2014 toteuttama 13 000 hehtaarin valtion maiden METSO-suojelu. Suomen metsäkeskus solmi Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera) mukaisia ympäristötukisopimuksia vuonna 2020 yhteensä 3 548 hehtaarille. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina 2008–2020 yhteensä 46 503 hehtaarille ja luonnonhoitohankkeita toteutettu METSO-elinympäristöissä yhteensä 4 983 hehtaarilla, josta 128 hehtaaria vuonna 2020. Ympäristötukisopimuksilla ja luonnonhoitohankkeiden toteutuksella on saavutettu kaikkiaan 63 prosenttia (51 486 ha) niille asetetusta kokonaistavoitteesta METSO-ohjelmassa (82 000 ha). Vuonna 2020 Metsähallituksen Luontopalvelut ennallisti ja toteutti luonnonhoitoa valtion suojelualueilla METSO-ohjelman toiminta-alueella yhteensä 6 343 hehtaarin alalla. METSO-kaudella 2008–2020 Metsähallituksen Luontopalvelut on toteuttanut ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia valtion suojelualueilla yhteensä 26 648 hehtaarilla. Yksityisillä suojelualueilla Metsähallituksen Luontopalvelut on toteuttanut ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia vuosina 2008–2020 yhteensä 2 652 hehtaarilla. Metsähallitus Metsätalous Oy teki vuonna 2020 luonnonhoidollisia toimenpiteitä valtion talousmetsissä METSO-ohjelman toiminta-alueella yhteensä 3 232 hehtaarilla, minkä lisäksi poltettiin viisi säästöpuuryhmää. Koko maassa toimenpidehehtaareita kertyi 7 935 ja säästöpuuryhmiä poltettiin kymmenen. Vuonna 2020 oli käynnissä kaksi METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostoa ja kolme valtakunnallista luonnonhoidon kehittämishanketta. Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vuoden lopulla valtakunnallisten luonnonhoidon kehittämishankkeiden hankehaun. Zonation-ohjelmiston hyödyntäminen laajentui uuden viisivuotisen MetZo III -hankkeen myötä. Luonnonvarakeskuksessa METSO-tutkimushankkeiden toiminta jatkui. Vuonna 2021 METSO-ohjelman toteuttamista jatketaan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön asettamien tavoitteiden ja kohdentamisperiaatteiden mukaisesti. ELY-keskusten tekemä METSO-ohjelman toteutus painottuu jatkossakin eteläiseen Suomeen. Ympäristötuen ja luonnonhoidon toteutuksen pinta-alatavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi Suomen metsäkeskuksen vuosittaisen METSO-rahoituksen selkeää nostamista toimintaohjelman jäljellä olevalle kaudelle

Participatory multi-criteria decision analysis in valuing peatland ecosystem services : Trade-offs related to peat extraction vs. pristine peatlands in Southern Finland

The use of peatlands and the multiple but mutually exclusive ecosystem services they provide is a highly debated issue worldwide. We used a participatory multi-criteria decision analysis (MCDA) to address multiple value dimensions and trade-offs related to peatland ecosystem services in Southern Finland. We evaluated five peatland policy scenarios against provisioning, regulating and cultural ecosystem services as well as socio-economic factors, and engaged key stakeholders in framing the assessment and assigning criteria weights. The MCDA process showed that while peat extraction can basically be reconciled with preserving the most important biodiversity values in Finland, the conflict between peat extraction and carbon stock as well as water quality impacts and the related amenity values is irreconcilable. The role of the participatory MCDA process in promoting learning and reflection was smaller than expected but it did facilitate learning about the flows of peatland ecosystem services. The role of the participants was important not only in making value judgements but also in contributing to the impact assessment, thereby supporting the calls for transdisciplinarity in ecosystem service assessments. Highlights • MCDA supported a systematic scrutiny of the key aspects in the peatland debate. • The process facilitated cognitive learning on peatland ecosystem services. • MCDA helped to articulate social values related to peatlands. • The role of MCDA in promoting value reflection was smaller than expected

METSO-tilannekatsaus 2019 : Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2025

METSO-tilannekatsaus 2019 esittelee Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) 2008–2025 tuloksia ja etenemistä vuoden 2019 aikana sekä kuvaa lyhyesti vuoden 2020 toimintaa ja suunnitelmia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) toteuttivat METSO-ohjelmaa vuonna 2019 yhteensä 4 696 hehtaarin alalla. Tästä yksityisiä luonnonsuojelualueita oli 3 057 hehtaaria, valtiolle luonnonsuojeluun hankittuja alueita 1 580 hehtaaria ja määräaikaisia rauhoitusalueita 59 hehtaaria. Suojelualueverkostoa on kehitetty METSO-ohjelmassa vuosina 2008–2019 yhteensä 73 531 hehtaarin alalla. Suojelualueverkoston kehittämiselle asetetusta kokonaistavoitteesta (96 000 ha) on tähän mennessä toteutettu 77 prosenttia. Tähän lasketaan mukaan ELY-keskusten tekemä METSO-ohjelman toteutus vuosina 2008–2019 (60 531 ha) sekä Metsähallituksen vuonna 2014 toteuttama 13 000 hehtaarin valtion maiden METSO-suojelu. Suomen metsäkeskus solmi Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera) mukaisia ympäristötukisopimuksia vuonna 2019 yhteensä 2 403 hehtaarille. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina 2008–2019 yhteensä 42 955 hehtaarille. Vuosina 2008–2019 METSO-elinympäristöissä on toteutettu luonnonhoitohankkeita yhteensä 4 855 hehtaarilla, josta 116 hehtaaria vuonna 2019. Ympäristötukisopimuksilla ja luonnonhoitohankkeiden toteutuksella on saavutettu kaikkiaan 58 prosenttia (47 810 ha) niille METSO-ohjelmassa asetetusta kokonaistavoitteesta (82 000 ha). Vuonna 2019 Metsähallituksen Luontopalvelut ennallisti ja toteutti luonnonhoitoa valtion suojelualueilla METSO-ohjelman toiminta-alueella yhteensä 3 251 hehtaarin alalla. METSOn toimintakaudella vuosina 2008–2019 Metsähallituksen Luontopalvelut on toteuttanut ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia valtion suojelualueilla yhteensä 22 566 hehtaarilla. Yksityisillä suojelualueilla Metsähallituksen Luontopalvelut on toteuttanut ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia 2008–2019 yhteensä 2 031 hehtaarilla, josta 229 hehtaaria vuonna 2019. Metsähallitus Metsätalous Oy teki vuonna 2019 luonnonhoidollisia toimenpiteitä valtion talousmetsissä METSO-ohjelman toiminta-alueella yhteensä 6 516 hehtaarilla, minkä lisäksi poltettiin yhdeksän säästöpuuryhmää. Koko maassa toimenpidehehtaareita kertyi 9 958 ja säästöpuuryhmiä poltettiin 20 kappaletta. Vuonna 2019 oli käynnissä kaksi METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostoa ja viisi valtakunnallista luonnonhoidon kehittämishanketta. Zonation-ohjelmistolla tuotettuja aineistoja hyödynnettiin METSO-ohjelman toteutuksen tukena sekä monipuolisesti erilaisissa hankkeissa. Luonnonvarakeskuksen METSO-tutkimushankkeet jatkuivat edellisvuosien tapaan. Viidellä ELY-keskuksella oli vuonna 2019 käynnissä alueellisia viestintähankkeita METSOn markkinoimiseksi maanomistajille. Suomen metsäkeskus ja muutamat metsänhoitoyhdistykset toteuttivat viestintähankkeet ostopalveluina yhteistyössä ELY-keskusten kanssa. Vuonna 2020 METSO-ohjelman toteuttamista jatketaan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön asettamien tavoitteiden ja kohdentamisperiaatteiden mukaisesti. Toteutus painottuu jatkossakin eteläiseen Suomeen. Suomen metsäkeskuksessa METSO-ohjelman nykyinen rahoitustaso ei riitä ympäristötuelle ja luonnonhoitohankkeiden toteutukselle METSO-ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2025 mennessä.202

Predicting hotspots for threatened plant species in boreal peatlands

Understanding the spatial patterns of species distribution and predicting suitable habitats for threatened species are central themes in land use management and planning. In this study, we examined the geographic distribution of threatened mire plant species and identified their national hotspots, i.e. areas with high amounts of suitable habitats for threatened mire plant species. We also determined the main environmental correlates related to the distribution patterns of these species. The specific aims were to: (1) identify the environmental variables that control the distribution of threatened peatland species in a boreal aapa mire zone, Finland; and (2) to identify the richness patterns and hotspots of threatened species. Our results showed that the combination of individual species models offers a useful tool for identifying landscape-scale richness patterns for threatened plant species. The modeling performance was high across the modelled species, and the richness patterns generated by single models coincide with the expected richness pattern based on expert knowledge. The method is therefore a powerful tool for basic biodiversity applications. In cases where reliable models for species occurrences and hotspots can be produced, these models can play a significant role in land-use planning and help managers to meet different conservation challenges

High-latitude EU Habitats Directive species at risk due to climate change and land use

Highlights • Climate change-induced risks to EU Habitats Directive species are poorly known. • Adverse land use for species often coincides with high climate change velocity. • Climate change and land use threats vary notably both between and within species. • Mapping risks across species occurrences is central to climate-wise conservation. • Climate change land-use risks hinder Habitats Directive species from reaching a favourable status.The Habitats Directive of the European Union is a key legislative instrument in Europe, supporting the conservation of rare, threatened or endemic species. It aims at ensuring that the species listed in the Annexes of the Habitats Directive show a favourable conservation status, i.e., that they are able to maintain viable populations and that their natural range is sufficient and not decreasing currently, nor will in the future. However, climate change may hamper Habitats Directive species in achieving (or maintaining) a favourable conservation status, particularly when these impacts are amplified by adverse land use. Here, we studied Habitats Directive species in Finland for which ≥70% of the occurrences were recorded with the resolution of ≤100 m. The number of occurrence sites for the 52 species studied ranged from one site to 13,653 sites, summing up to 19,367 sites. For all these sites and their surroundings, we assessed the vulnerabilities caused by climate change and land use. The climate exposure of occurrence sites was measured based on the rapidity of climatic changes (i.e. climate velocity) in three climate variables (growing degree days, mean January air temperature, water balance) at each site. Risks caused by land use were assessed using two negative and four positive variables that respectively described the quantity of land cover and habitats that is either harmful (e.g. clear-cut forest and drained peatlands) or supportive (protected areas and suitable habitats) to species occurrences. To complement climate and land-use variables, three additional variables describing protection status of the sites and the number of occurrences of the same species in the landscape were examined. Comparison of the mean vulnerability values for each species showed that some of the species inhabit, on average, areas with high climate exposure. Moreover, in certain species climate change-induced vulnerabilities consistently coincide with negative land use. However, in many of the 52 species there was large variation in the vulnerability levels between individual occurrence sites, concerning both climate exposure and land-use variables. Considering the vulnerabilities due to climate change separately, 40–60% of the species occurrence sites are expected to face high exposure caused by rapid changes in summer or winter temperatures, which presents challenges in maintaining a favourable conservation status. Our results also revealed numerous species occurrences where high climate velocity coincided with a large amount of negative land use and low amount of suitable habitat, for which climate-wise conservation planning could be targeted

Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi

Luontoon perustuvissa matkailu- ja virkistyspalveluissa on merkittäviä kehittämismahdollisuuksia. Sektorin toiminnan lähtökohtana on monimuotoinen ja kaunis luontoympäristö, johon liittyy usein kulttuurisia arvoja. Luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön valtakunnallisten ja alueellisten kehittämistarpeiden tunnistamista hankaloittaa tietopohjan hajanaisuus. Hankkeessa tarkasteltiin kolmea teemakokonaisuutta: luontomatkailun kestäviä liiketoimintamalleja ja tuotteistamista, tarpeita ja keinoja virkistyskäytön ja luontomatkailun tietovarantojen kehittämiseksi sekä uusia rahoitus- ja toimintamalleja luonnon monimuotoisuuden ja vetovoimaisuuden turvaamiseksi. Sektorin kestävän kasvun toteuttamiseksi esitetään 25 kehittämisehdotusta. Liiketoiminnan ja uusien tuotteiden kehittämiseksi tarvitaan esimerkiksi innovaatiotoiminnan vahvistamista sekä asiakaslähtöisen markkinoinnin ja myynnin vahvistamista. Virkistyskäytön ja matkailupalvelujen tilastoinnissa ja seurannassa tiedon saatavuutta sekä tiedonkeruun kustannustehokkuutta on parannettava. Luontoympäristön laadun turvaamiseksi tarvitaan puolestaan uudentyyppisten rahoitus- ja toimintamallien kehittämistä ja käytännön kokeiluja sekä niitä tukevaa tutkimusta. Kasvumahdollisuuksien realisoimiseksi on tärkeää, että sektorin kehitystä ohjaavilla tahoilla on yhteinen visio sektorin tavoitteista. Lisäksi tarvitaan luonnonvara-alan sekä matkailu- ja virkistyspalvelujen tuottajien yhteistyön tiivistämistä. Hanke toteutettiin Luonnonvarakeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyön

Soiden eliölajit ja niiden uhanalaisuus

peerReviewe

Soiden käyttö Suomessa

Non peer reviewe