Efecto del nivel de fibra soluble y de la relación de omega-6/omega-3 sobre el consumo de agua en gazapos en cebo

El objetivo de este trabajo fue estudiar el efecto entre la fibra soluble y la relación n-6/n-3 sobre consumo de agua en gazapos tras el destete

Efecto del nivel de fibra soluble y de la relación omega-6/omega-3 sobre la colonización microbiana en gazapos lactantes

El objetivo de este trabajo fue estudiar el efecto de la fibra soluble y la relación n-6/n-3 sobre la microbiota de las heces y la leche de las conejas y los nódulos linfáticos mesentéricos (NLM) de los gazapos en la primera semana de gestación

Efecto del nivel de fibra soluble y de la suplementación con celobiosa sobre los rendimientos productivos en conejos en cebo

El objetivo de este trabajo fue estudiar el efecto de la fibra soluble y la suplementación de con celobiosa en agua sobre los rencimientos productivos del gazapo tras el destete. A los gazapos se les suministró dos piensos que difirieron en el nivel de fibra soluble (7,7 vs.15,2%, sobre MS) y tres concentraciones de celobiosa en agua (0,0,75 y 1,5 fl). Los piensos y la celobiosa se suministraron a gazapos desde el destete (34 d edad 781±88 g, 44 gazapos/pienso) hasta los 48 d edad

University Student Equity Initiatives: An Examination of the Efficacy of Programs and Practices to Inform Best Practice

This thesis identifies “Indicators of Success” for university student equity programs funded through the Higher Education Participation and Partnerships Program (HEPPP). This research focussed on practitioner perspectives of evaluation and reporting practices for equity programs which seek to widen participation in higher education by disadvantaged groups within the community. This research has produced an “Indicators of Success” framework and good practice model, at a time of heightened discussion about the evaluation of HEPPP funded programs

Fakta Empirik Tentang Etos Kerja Islam, Stres Kerja, Kepuasan Kerja, dan Kinerja Akuntan pada Industri Keuangan Islam di Indonesia

Tujuan penelitian ini untuk memperoleh bukti empiris tentang pengaruh lingkungan beretos kerja Islam terhadap kepuasan kerja dan kinerja akuntan, dengan stres kerja sebagai variabel moderating. Populasi penelitian ini adalah profesi akuntan manajemen yang bekerja pada institusi keuangan berbasis Islam di Indonesia. Pemilihan sampel menggunakan metode purposive sampling. Data primer dikumpulkan menggunakan kuesioner. Pengujian data untuk menjawab hipotesis menggunakan metoda simple regression dan moderated regression Analysis. Hasil penelitian menunjukkan bukti empiris antara lain: Pertama, etos kerja Islam berpengaruh terhadap kepuasan kerja akuntan. Kedua, stres kerja dapat memoderasi pengaruh etos kerja Islam terhadap kepuasan kerja akuntan. Ketiga, etos kerja Islam tidak berpengaruh terhadap kinerja akuntan. Terakhir, stres kerja tidak dapat memoderasi pengaruh etos kerja Islam terhadap kinerja akuntan. Hasil penelitian ini penting bagi para pimpinan organisasi khususnya bagian SDM sebagai salah satu referensi dalam melakukan pembinaan dan pemberdayaan pegawai untuk mencapai tujuan dan sasaran organisasi

Düzce İlinde Hyphantria cunea (Drury)’nın Yayılış Alanı ile Bulaşma Oranının Belirlenmesi

Düzce ilinde Hyphantria cunea (Drury)’nın yayılış alanı ile bulaşma oranını belirlemek amacıyla örneklemeler 8 ilçede (Akçakoca, Cumayeri, Çilimli, Gümüşova, Gölyaka, Merkez, Kaynaşlı, Yığılca) fındık bahçelerinde 2019 yılında yürütülmüştür. Örneklemeler mayıs-kasım aylarında periyodik olmayan arazi çıkışları ile yapılmıştır. Düzce ilinde Hyphantria cunea (Drury)’nın bulaşma oranının %66,6 olduğu tespit edilmiştir. Yığılca ve Kaynaşlı ilçeleri hariç tüm ilçelerde bulaşmanın olduğu saptanmıştır. En yüksek bulaşma Çilimli ve Merkez ilçelerinde (%100) haziran ve ağustos aylarında tespit edilmiştir. Rakımın yüksek olduğu yerlerde bulaşmanın daha az olduğu gözlemlenmiştir

Kepemimpinan islami dan etika kerja islami: Pengaruhnya terhadap kinerja karyawan

Kesuksesan sebuah perusahaan atau organisasi ditentukan oleh kemampuan pemimpin dalam membimbing dan menginspirasi bawahan untuk bersedia berkontribusi terhadap tujuan organisasi. Tidak hanya itu, etika kerja juga menjadi pendorong kinerja organisasi. Dari banyak studi yang membahas kepemimpinan dan etika kerja, masih terdapat banyak celah jika dikaitkan dengan perbedaan konteks penelitian dan perbedaan agama. Tujuan penelitian ini adalah untuk berkontribusi pada pengembangan konsep kepemimpinan islami dengan berdasarkan konteks penelitian pada lingkup industri halal. Penelitian menguji pengaruh secara langsung kepemimpinan islami (KI) dan etika kerja islami (EKI) terhadap kinerja karyawan (KK). Objek penelitian ini adalah karyawan yang bekerja pada perusahaan yang tergolong dalam cakupan industri halal di Kota Malang. Penelitian menggunakan seting penelitian lapangan (Field Setting) dan desain studi cross-sectional. Peneliti mengambil responden penelitian sebanyak 175 karyawan dari 10 perusahaan yang tergolong perusahaan halal di Kota Malang. Teknik regresi digunakan peneliti untuk menguji hipotesis yang disusun dalam penelitian ini. Hasil penelitian mendukung hipotesis kepemimpinan islami dan etika kerja islami berpengaruh positif terhadap kinerja karyawan

Burden of Dermatitis Herpetiformis, Comparison to Coeliac Disease

Keliakia on immuunivälitteinen sairaus, jossa ravinnon gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvon vaurion geneettisesti alttiilla yksilöillä. Aiemmin keliakia ilmeni pääosin vaikeina vatsaoireina ja imeytymishäiriöna, mutta nykyään yha useammin keliakiaa sairastavat kärsivat erilaisista suoliston ulkopuolisista oireista. Ihokeliakiassa, keliakian ihoilmentymässä, ravinnon gluteeni aiheuttaa kutisevan ja rakkulaisen ihottuman. Myös ihokeliakiaa sairastavilla todetaan ohutsuolessa keliakialle tyypillisiä muutoksia, mutta usein lievempiasteisena kuin klassisessa keliakiassa. Ihokeliakiaa esiintyy noin 13 % keliakiapotilaista. Seka keliakiaa että ihokeliakiaa hoidetaan elinikaisella gluteenittomalla ruokavaliolla, joka parantaa ohutsuolivaurion seka ihokeliakiaan liittyvän ihottuman. Diagnoosivaiheessa keliakiapotilaat kärsivät alentuneesta elämänlaadusta ja käyttävät terveyspalveluita ja lääkkeitä väestöa enemmän. Ruokavaliohoidon myötä tautitaakka vähenee, mutta dieetin noudattaminen on haastavaa. Lisäksi keliakiaan liittyy komplikaatioita, joista yksi on lisääntynyt riski luunmurtumille. Näistä syistä hoidettuunkin keliakiaan liittyy lisääntynyttä tautitaakkaa ja elämänlaatu on alentunut verrattuna normaaliväestöön. Keliakiaan liittyvästä tautitaakasta huolimatta ihokeliakiaan liittyvää tautitaakkaa ja elämänlaatua ei ole juurikaan tutkittu. Tämä väitöskirja tutkii ihokeliakiaan liittyvää tautitaakkaa. Osatyössa I tutkittiin 52 ihokeliakiapotilaan elämänlaatua ja kokemuksia terveydestä diagnoosihetkellä sekä vuoden kestäneen gluteenittoman ruokavaliohoidon jälkeen. Lisaksi verrattiin terveyspalveluiden ja lääkkeiden kayttöa vuotta ennen ja jälkeen diagnoosin, ja kartoitettiin vatsaoireiden vaikutusta tautitaakkaan. Osatyössa II tutkittiin pitkään ruokavaliohoidolla olleiden 78 ihokeliakiapotilaan elämänlaatua ja koettuja vatsaoireita verrattuna 371 pitkään ruokavaliohoidolla olleeseen keliakiaverrokkiin ja 110 terveeseen verrokkiin. Potilaiden itseilmoittamia murtumia verrattiin 222 ihokeliakiapotilaan ja 129 keliakiaverrokin välillä, ja murtumiin liittyviä tekijöita kartoitettiin (Osatyo III). Isossa rekisteritutkimuksessa tutkittiin 368 pitkään hoidolla olleen ihokeliakiapotilaan ja 1 076 hoidetun keliakiaverrokin sairaalahoitoisia murtumia. Erityisesti tutkimuksessa keskityttiin lonkkamurtumiin, joiden ilmaantuvuutta verrattiin myos lonkkamurtumailmaantuvuuteen Suomen väestössä (Osatyo IV). Aineistot osatöihin I ja III kerättiin tutkimuksia varten suunnitelluilla kyselyillä ja osatyöhön II haastattelulla. Elämänlaatua arvioitiin Psychological General Well- being (PGWB)– (Osatyöt I-III) ja Short-from 36 –kyselyiden (Osatyö II) avulla ja vatsaoireiden vaikeutta arvioitiin Gastrointestinal Symptoms Rating Scale – kyselylomakkeella (Osatyöt II ja III). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitamää hoitoilmoitusrekisteriä käytettiin osatyössä IV. Ihokeliakiapotilaat kokivat diagnoosivaiheessa terveytensä heikentyneeksi ja he kärsivät alentuneesta elämänlaadusta kontrolleihin verrattuna. Niillä ihokeliakiapotilailla, jotka kärsivat iho-oireiden lisäksi vatsaoireista, elämanlaatu oli matalampi kuin niillä, joilla vatsaoireita ei ollut (PGWB yhteissumma, mediaani 89 vs. 100, p = 0.003). Vuoden kuluttua gluteenittoman ruokavaliohoidon aloituksesta elämänlaatu oli sekä vatsaoireisilla että –oireettomilla ihokeliakiapotilailla samalla tasolla kuin terveillä verrokeilla. Myös pitkään ruokavaliolla olleiden ihokeliakiapotilaiden elämänlaatu oli verrokkien tasolla (PGWB yhteissumma, mediaani 104 vs. 107, p = 0.150), eika hoidetuilla ihokeliakiapotilailla todettu pitkittyneitä vatsaoireita. Itseilmoitettu elinikainen luunmurtumariski todettiin samankaltaiseksi ihokeliakiassa ja keliakiassa, mutta keliakia- tai ihokeliakiadiagnoosin jälkeen ihokeliakiaa sairastavilla naisilla todettiin keliakiaa sairastaviin naisiin verrattuna matalampi murtumariski (riskitiheyssuhde, HR 0.473, 95% luottamusväli CI: 0.25–0.88). Ihokeliakiapotilaat, jotka raportoivat murtuman, karsivat hankalammista refluksioireista ja käyttivät enemmän protonipumpun estäjälääkkeitä kuin ne, joilla ei ollut murtumaa. Myös sairaalahoitoisten luunmurtumien riski diagnoosin jälkeen oli pienempi ihokeliakiapotilailla kuin keliakiaverrokeilla (HR 0.620, 95% CI: 0.43–0.95). Tästä huolimatta sekä keliakiassa etta ihokeliakiassa lonkkamurtumailmaantuvuudet olivat Suomen väestön tasolla. Tämä tutkimus osoitti, että ihokeliakiaan liittyy kohonnut tautitaakka diagnoosivaiheessa, ja lisääntynyttä tautitaakkaa tavataan etenkin niillä ihokeliakiapotilailla, jotka kärsivat vatsaoireista. Lyhyt- tai pitkäaikaisesti hoidetussa ihokeliakiassa elämänlaadun ei todettu alentuneen, eikä hoidettuun ihokeliakiaan liittynyt pitkittyneitä vatsaoireita. Diagnoosin jälkeinen murtumariski todettiin ihokeliakiassa keliakiaa pienemmaksi. Lonkkamurtumariski ei ollut väestöön verrattuna lisääntynyt ihokeliakiassa, mutta ei myöskään keliakiassa, johon aiempien tutkimusten perusteella liittyy lisääntynyt lonkkamurtumariski.Coeliac disease is an immune-mediated disease in which dietary gluten causes small bowel mucosal damage in genetically susceptible individuals. Coeliac disease was previously considered to be mainly a malabsorption disorder with overt gastrointestinal symptoms, but currently a wide range of extraintestinal symptoms are increasingly seen. Dermatitis herpetiformis (DH) is a cutaneous manifestation of coeliac disease presenting in approximately 13% of coeliac disease patients. In DH, gluten induces an intensively itchy and blistering rash, and DH patients additionally have villous atrophy or coeliac-type inflammation in the small bowel mucosa. Both disorders are treated with a life-long gluten-free diet, which heals the small bowel changes and the DH rash. Untreated coeliac disease patients suffer from impaired quality of life compared to the general population. With gluten-free dietary treatment, quality of life improves, but following a strict gluten-free diet is challenging. Moreover, a number of complications are associated with coeliac disease, one of which is elevated risk for bone fractures. For these reasons and compared to general population, the disease burden related to coeliac disease persists and the quality of life impaired among long- term treated coeliac disease patients. Despite the observed burden of illness associated with coeliac disease, patients’ perceptions of health, well-being and quality of life in DH have been very little studied. This dissertation studies the burden related to DH. In Study I, quality of life and self-perceived experiences were evaluated prospectively in 52 DH patients at the time of the diagnosis and after one year on a gluten-free diet. In addition, the use of medication and health care services during the year preceding and the year following the diagnosis were investigated. Further, the effect of gastrointestinal symptoms on the burden was assessed. Study II evaluated quality of life and presence of gastrointestinal symptoms in 78 long-term treated DH patients compared to 371 long-term treated coeliac disease controls and 110 healthy controls. The self-reported bone fractures were compared between 222 DH patients and 129 coeliac disease controls and further, factors associated with fractures were evaluated (Study III). A large register-based hospital-treated fractures study, focusing specifically on hip fractures, included 368 long-term treated DH patients and 1,076 long-term treated coeliac disease controls (Study IV). The data in Studies I and III were gathered with questionnaires designed for the purpose of each study and in Study II by interview. Quality of life was assessed with the Psychological General Well-being (Studies I–III) and with Short-from 36 questionnaires (Study II). Severity of gastrointestinal symptoms was assessed with the Gastrointestinal Symptoms Rating Scale questionnaire in Studies II and III. The National Hospital Discharge Register was used in Study IV. The DH patients were shown to have impaired perceptions of their health and poorer quality of life at the time of the diagnosis compared to the healthy controls. Further, DH patients with gastrointestinal symptoms were shown to have lower quality of life at diagnosis compared to those without gastrointestinal symptoms (PGWB total median 89 vs. 100, p = 0.003). However, after one year’s adherence to a gluten-free diet, quality of life in DH patients with and without gastrointestinal symptoms was shown to be comparable to that of healthy controls. Likewise the quality of life of long-term treated DH patients did not differ from that of controls (PGWB total median 104 vs. 107, p = 0.150), and treated DH patients were shown not to suffer from persistent gastrointestinal symptoms. The self-reported life-time bone fracture risk was similar in DH and coeliac disease, but the fracture risk after DH or coeliac disease diagnosis was lower in female DH patients than in female coeliac disease controls (hazard ratio, HR 0.473, 95% confidence interval, CI: 0.25– 0.88). The DH patients and coeliac disease controls with fractures reported more severe reflux symptoms and used proton-pump inhibitor medication more often than those without fractures. The risk of hospital-treated fractures after being diagnosed was found to be lower in DH than in coeliac disease (HR 0.620, 95% CI: 0.43–0.95), but the hip fracture incidence rates in both DH and coeliac cohorts were comparable to those in the general population of Finland. The present study showed an increased burden related to untreated, but not to short- and long-term treated DH. Further, the presence of gastrointestinal symptoms at the time of diagnosis had a significant impact on the burden, but long-term treated DH patients were shown not to suffer from persistent gastrointestinal symptoms. After diagnosis, bone fracture risk in coeliac disease seemed to be higher than in DH. Surprisingly, hip fracture risk was shown not to be increased in DH, nor in coeliac disease, which in earlier studies has been linked to increased hip fracture risk

Regulation of Angiogenesis : Role of R-Ras, furin and syndecan 4 in retinal angiogenesis

Angiogeneesi, eli verisuonten uudismuodostus on tärkeää normaalin kehityksen ja kudoksen tasapainon kannalta. Useissa sairauksissa muutoin tarkkaan säädellyt mekanismit järkkyvät, mikä voi johtaa verisuonten hallitsemattomaan kasvuun. Patologista uudisverisuonitusta esiintyy useissa näköa heikentävissä ja sokeuttavissa silmänpohjan sairauksissa sekä useissa syövissä. Tiedetään, että verisuonten endoteelikasvutekijä (VEGF) on merkittävassä roolissa edistämässä haitallista verisuonten kasvua, ja sen estäjiä käytetäänkin hoitona useissa neovaskulaarisissa sairauksissa. Nämä hoidot eivät aina kuitenkaan ole tarpeeksi tehokkaita, ja uusia tehokkaampia ja spesifisempia hoitomuotoja tarvitaan. Tämän takia angiogeneesin liittyvien tapahtumien parempi molekulaarinen tietämys on tarpeen. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia eri geenien vaikutusta angiogeneesiin ja läytää uusia angiogeneesin säätelyyn osallistuvia tekijöitä. Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, jotka käsittelevät angiogeneesia retinan kehityksen aikana sekä osana silmäsairauksia. Osatöissä on suurelta osin käytetty kokeellisia hiirimalleja, jotka mallintavat iskeemisia retinopatioita. Lisäksi käytössä on ollut lasiaisenpoistoleikkauksen yhteydessä saatuja potilasnäytteitä proliferatiivista diabeettista retinopatiaa ja verkkokalvon verisuonitukosta sairastavailta potilailta. Ensimmäisessä osatyössä Rras geenin roolia tutkittiin iskeemisen retinopatian angiogeneesissa, ja todettiin geenin merkittavä osallisuus verkkokalvon verisuonten läpäisevyyden säätelyssä. Meyloidisolujen furin geenin merkitystä verkkokalvon verisuonten kasvuun tutkittiin toisessa osatyössä ja havaittiin sen edistävän verisuonten kasvua. Kolmannessa osatyössä kokeellisesta iskeemisestä verkkokalvon angiogeneesimallista tehtiin tähän mennessä laajin hiiren verkkokalvon proteomin kartoittava seulontatutkimus. Tutkimuksessa löydettiin proteiineja, jotka mahdollisesti osallistuvat verkkokalvon haitallisen uudisverisuonitukseen muodostumiseen hiirimallissa sekä ihmisen iskeemisissä retinopatioissa. Viimeisessä osatyössä tutkittiin syndekaani-4 -geenin (Sdc4) merkitystä angiogeneesille useissa eri malleissa ja havaittiin SDC4:n merkittävä rooli VEGFA-välitteisen patologisen verisuonituksen muodostumisessa ja VE-kadheriinin toiminnassa. SDC4 terapeuttista potentiaalia testattiin kokeellisessa silmänpohjan ikärappeumamallissa, ja todettiin SDC4 toiminnan eston olevan yhtä tehokas kuin ikärappeuman hoidossa kliinisessä käytössä oleva lääke. Tutkimuksessa saadut tulokset lisäävät tietämystä angiogeneesiin vaikuttavista tekijöistä. Ne voivat olla hyödyllisiä kehitettäessä uusia potentiaalia lääkkeitä sairauksiin, joihin liittyy haitallinen verisuonten uudismuodostus.Angiogenesis, the formation of new blood vessels, is important for normal development and the maintenance of tissue homeostasis. However, in many diseases, the events that are normally tightly controlled become disrupted, which can lead to aberrant and extensive growth of the blood vessels. Pathological angiogenesis is a key feature in many vision-threatening eye diseases and in cancers. Vascular endothelial growth factor (VEGF) is the main driver of pathological angiogenesis and VEGF- inhibitors are commonly used as a treatment for neovascular diseases. However, the therapies are not always sufficiently effective, and resistance to them can develop. Thus, more effective and specific therapeutics are needed. For this reason, the better understanding of the molecular mechanisms behind the pathologies is important. The main aim of this dissertation was to study the effect of different genes on the formation of new blood vessels and to identify new factors that contribute to the regulation of angiogenesis. The dissertation consists of four studies that addressed the role of angiogenesis mainly in eye diseases. These studies made use of experimental models of retinopathies as well as samples from human patients with proliferative diabetic retinopathy and retinal vein occlusion. The first study investigated the role of R-Ras in the regulation of angiogenesis in ischemic retinopathy. We found that R-Ras was important for the maintenance of vascular stability. The same ischemic retinopathy model was used in the second study, in which we showed that the function of myeloid-specific furin for retinal angiogenesis plays a role in retinal revascularization. In the third study we performed the most comprehensive proteomic profiling of the oxygen-induced retinopathy model to date. We identified novel proteins that may drive the pathogenesis and neovascularization in the mouse retinopathy model. These proteins may have relevance to human retinopathy as well as new potential drug targets. The fourth study explored the role of syndecan 4 (SDC4) in angiogenesis using several angiogenesis models. We demonstrated that SDC4 is needed for VEGF-\- driven pathological angiogenesis and VE-cadherin trafficking. The therapeutic potential of SDC4 inhibition was tested in an experimental model of wet age-related macular degeneration (AMD), and we found that it was as effective as a drug commonly used in the clinic for the treatment of wet AMD. The results of these studies improve the knowledge of the factors that affect angiogenesis. These results could be useful in the future development of new drugs for diseases that involve pathological angiogenesis