Ympäristötekniikan koulutuksen ja tutkimuksen selvitys

Selvitysmies Paavo Uronen ehdotti Opetusministeriölle laatimassaan raportissaan "Teknillistieteellisen koulutuksen mahdollinen laajentaminen Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa" (OPM:n työryhmämuistioita 2004:26), että ympäristötekniikan DI-koulutustarve selvitetään valtakunnallisesti erikseen. Tähän tehtävään opetusministeriö kutsui 20.10.2004 professori Outi Krausen Teknillisestä korkeakoulusta ja tekniikan tohtori Juha Kailan Kasui Oy:stä. Selvitysmiesten raportissa kartoitetaan ympäristötekniikan yliopistokoulutusta ja -tutkimusta maassamme, lähinnä suoritetun kyselyn perusteella. Raportissa esitellään eräitä kansainvälisiä malleja alan koulutuksen järjestämisestä, tarkastellaan ympäristötekniikan yhteiskunnallista merkitystä ja tulevaisuuden kehitystrendejä sekä tehdään esityksiä alan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi. Tehdyn selvityksen perusteella voitiin todeta, että ympäristötekniikan koulutus on varsin hajanaista eikä alan yhtenäistä määrittelyä ole olemassa. Ympäristötekniikan nimissä annetaan hyvin monenlaista koulutusta, ja osa selvästi ympäristötekniikkaan kuluvasta koulutuksesta annetaan aivan muilla nimikkeillä. Osasyynä määrittelyepäselvyyksiin ovat varmaankin alan poikkitieteellisyys sekä eri oppilaitosten erilaiset historialliset painotukset. Ympäristötekniikka on tyypillisesti monitieteinen ala. Tämän vuoksi on syytä varmistaa, että uuden kaksivaiheisen tutkinnon kandidaattivaiheessa kaikille opiskelijoille annetaan vahva ja riittävän laaja luonnontieteiden ja tekniikan peruskoulutus, jonka pohjalle erikoistuminen myös ympäristötekniikan eri osa-alueisiin mahdollistuu. Toisaalta ympäristöasiat ovat nousseet tärkeäksi osaamisalueeksi kaikille insinööreille. Perustiedot ympäristötekniikasta tulisikin antaa kaikille opiskelijoille jo kandidaattivaiheessa. Monitieteisen ympäristötekniikan menestyksellinen koulutus vaatii ympärilleen myös runsaasti muita tekniikan aloja, joita erilliset opetuskeskukset eivät voi tarjota. Diplomi-insinöörejä valmistuu ympäristötekniikan koulutusohjelmista Oulun yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sekä muista koulutusohjelmista myös Åbo Akademissa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Valmistuneiden määrä oli vuonna 2004 noin 140. Ympäristötieteen alan filosofian maistereita valmistuu Helsingin, Jyväskylän ja Kuopion yliopistoista. Tehdyn selvityksen mukaan ympäristötekniikasta valmistui vuonna 2004 vain 14 maisteria. Edellä kerrotuista määrittelyvaikeuksista johtuen ei kuitenkaan ole mahdollista antaa täysin täsmällisiä tietoja valmistuneista. Tämän selvityksen kyselyvastausten mukaan ympäristötekniikan tekniikan lisensiaatteja valmistui 2000-luvun alkuvuosina vaihtelevasti 10–15 vuosittain ja tohtoreita lisääntyvässä määrin 7–23. Filosofian tohtoreita ympäristötieteessä valmistui samana aikana hieman laskevassa määrin 14–21 vuosittain

Vaihtoehtoisten opetusmenetelmien käyttö insinöörikoulutuksessa

Kehittämishankkeessa selvitettiin, miten lähiopetus on muuttunut Saimaan ammattikorkeakoulun Lappeenrannan tekniikan yksikössä 1997 - 2007 lisäksi tutkittiin vastaako ammatillinen koulutus työelämän tarpeita eli miten työelämätarpeet kyseisenä aikana ovat muuttuneet. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja aineistoa kerättiin Webropol-kyselyillä sekä henkilöhaastatteluilla. Selvitystyötä varten laadittiin kolme kyselyä ja tutustuttiin olemassa oleviin hankkeisiin (INSSI-Hanke, TEK: Osaamista oppimalla -projekti, Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista ja Elinkeinoelämän keskusliitto: Teknillinen korkeakoulutus tehokkaaksi, laadukkaaksi ja kestäväksi) sekä muutokseen, joka aiheuttaa epävarmuutta. Kyselyt tehtiin Webropol-kyselyinä, joista ensimmäinen oli yrityselämän edustajille. Tarkoituksena oli selvittää, onko opinnoista ollut hyötyä työtehtävistä suoriutumiselle vai onko tarvittu lisäkoulutusta. Toinen kysely tehtiin nykyisille opiskelijoille ja opettajille. Tämän kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä käytössä olevista opetusmenetelmistä antavat parhaan oppimismenestyksen niin opiskelijoiden kuin opettajien mielestä. Kolmannen kyselyn tarkoituksena oli selvittää uusien opiskelijoiden oppimistapoja, ennakkokäsityksiä opetusmenetelmistä sekä motivaatiota opiskella. Kyselyiden perusteella voidaan todeta, että työelämässä ollaan tyytyväisiä saatuun koulutustasoon. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet myös vaatimustasoa erilaisissa työtehtävissä, mikä näkyy lisäkoulutustarpeena. Toisaalta laman ja taantuman aikana hakeudutaan kouluttautumaan, jos töitä ei ole. Nykypäivänä vaaditaan uusien opetusmenetelmien käyttöönottoa, mutta tämänkin tutkimuksen perusteella on havaittavissa perinteisten opetusmenetelmien arvostus opettajien ja etenkin opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi virtuaaliopetus tämän tutkimuksen mukaan ei ollut kovin arvostettua, mikä voi johtua siitä, että sen käyttö on vähäistä ja menetelmä ei ole vielä riittävän kehittynyt. Mikäli uusia opetusmenetelmiä otetaan käyttöön, on niiden kehittämiseen varattava riittävästi resursseja

Tekniikan alan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen

Opetusministeriö käynnisti helmikuussa 2005 selvitystyön, jonka tavoitteena oli tarkastella teknillistieteellistä koulutusta ja tutkimusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä tuottaa ehdotuksia tekniikan alan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä. Tätä selvitystyötä varten opetusministeri asetti johtaja Yrjö Neuvon johdolla työryhmän, jonka tehtävänä oli mm. kartoittaa tarpeet teknillisen alan tutkimustoiminnan, koulutusrakenteiden, painoalojen ja voimavarojen kehittämiseksi sekä ennakoida, miten tekniikan alan koulutustarjonta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tulisi mitoittaa vuoteen 2012 mennessä. Työryhmän raportissa luodaan katsaus suomalaisen tekniikan alan korkeakoulutukseen ja tutkimukseen sekä esitetään niiden kehittämiseksi suosituksia ja konkreettisia toimenpiteitä. Ehdotuksia ja suosituksia on kaikkiaan 35 kappaletta. Keskeisimpiä niistä ovat: - Tekniikan alan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja koulutustoimintaa tulee kehittää ja suunnata erityisesti Suomen talouden kannalta vahvojen klustereiden ja toimialojen osaamistason nostamiseen. Uusien kasvualojen synnyttäminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta korkeatasoiseen osaamiseen ja perustutkimukseen niin jo olemassa olevissa klustereissa, niiden rajapinnoilla kuin valituilla uusilla alueilla. Tekniikan alan koulutuksen ja tutkimuksen tulee valituilla painoaloilla yliopistoissa olla kansainvälistä huipputasoa. - Opetusministeriön tulee uudistaa tulosohjauksensa periaatteita siten, että painopiste siirtyy määrästä laatuun, opetuksen rinnalla otetaan huomioon tutkimustoiminta ja sen relevanssi sekä luodaan kannustimet vahvempien yksiköiden syntymiselle. - Tutkimuksen ja opetuksen laadun parantaminen edellyttää koulutusyksikköjen ja koulutusohjelmien määrän vähentämistä sekä koulutuksen ja tutkimuksen keskittämistä suurempiin ja kilpailukykyisempiin yksiköihin. - Suomeen tulee perustaa kansallinen tekniikan alan koulutuksen neuvottelukunta. Sen tehtävänä on ehdottaa toimenpiteitä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan tehostamiseksi. - Perusrahoitusta lisätään sellaisille tekniikan koulutus- ja tieteenaloille, jotka ovat kansantalouden, yhteiskunnan muun kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeimpiä. - Yliopistoissa tekniikan alan opiskelija-opettaja-suhde tulee nopeasti nostaa tasolle 14:1 ja tekniikan alan kustannuskerroin on muutettava arvosta 1,75 arvoon 2,5. - Sopiva aloituspaikkojen/aloittajien määrä tekniikan yliopisto-opinnoissa on kandidaattiohjelmiin noin 3 200 ja maisteriohjelmiin vielä lisäksi noin 300. Tähän tavoitteeseen tulee päästä viidessä vuodessa. - Ammattikorkeakouluverkon vaikuttavuutta tulee lisätä ja resurssien käyttöä tehostaa rakennetta kokoamalla ja kehittämällä. Ammattikorkeakouluja ja niiden toimipisteitä on tarpeen vähentää. - Ammattikorkeakoulujen tekniikan perusopintojen nuorten aloituspaikkoja tulee vähentää asteittain 1 400 paikalla vuoden 2005 aloituspaikkamäärästä 7 931 viiden vuoden aikana määrään 6 500. - Yliopistoissa kandidaattivaiheen tekniikan alan koulutusohjelmien sopiva määrä on noin 7–8. Koulutusohjelman sisäänoton tulee olla vähintään 50. - Ammattikorkeakouluissa noin 15 koulutusohjelmaa riittää perustutkinnossa. Koulutusohjelman vuotuisten aloituspaikkojen määrä ei pääsääntöisesti saa olla pienempi kuin 50. - Yliopistojen pitkien tutkija- ja opettajavierailujen määrät Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kaksinkertaistuvat vuoteen 2012 mennessä. Yliopistot luovat selkeät järjestelyt ulkomaisten vierailijoiden ja työntekijöiden perehdyttämistä ja sopeutumista varten. - Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa useamman kuukauden ulkomaanjaksosta tulee normi niin opiskelijoille kuin opettajille ja tutkijoille

Suomen kieli tutkimuksen kohteena ja tieteen kielenä

Professorin juhlaluento 29. toukokuuta 2013 Helsingin yliopistossa

Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/tutkimuksen_monitieteisyys.html?lang=f

Jatkuvalämmitteisiä puukiukaita koskevat vaatimukset nyt ja tulevaisuudessa

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana on Tarkmet Oy. Työn tarkoituksena on selvittää jatkuvalämmitteisen puukiukaan nykyiset vaatimukset, jotta tuote voidaan saattaa markkinoille, sekä selvittää ja pohtia myös mitä toiminnallisia vaatimuksia puukiukaille on mahdollisesti tulossa tulevaisuudessa. Toiminnalliset vaatimukset perustuvat kiukaan toimintaan, kuten esimerkiksi kiukaan toiminnasta aiheutuviin päästöihin ja hyötysuhteeseen. Työn teoriaosassa kerrotaan erilaisista jatkuvalämmitteisistä puukiukaista ja niiden toimintaperiaatteista, puun palamisesta ja palamisen päästöistä sekä standardeista yleisesti. Selvitysosassa perehdytään kahteen jatkuvalämmitteistä puukiuasta koskevaan standardiin, sekä kerrotaan tulevista tiukennuksista mitä opinnäytetyön tekijä sai selville ja pohditaan mahdollisia muita puukiukaille tulevia säädöksiä. Lopputuloksena saatiin koottua kattava kirjallisuuskatsaus sekä selvitys puukiukaan nykyisistä vaatimuksista ja mahdollisista tulevista. Nykyiset vaatimukset jatkuvalämmitteisille puukiukaille ovat hyvin vaatimattomat. Päästöjen vähentäminen tuotteissa ja palveluissa on ajankohtaista ja tästä syystä myös kiukaiden aiheuttamat päästöt tulee saada kuriin. Päästöt saadaan kuriin muun muassa erilaisilla säädöksillä ja nykyisiä vaatimuksia tiukentamalla ja näitä tiukennuksia on tulossa myös puukiukaita koskeviin vaatimuksiin.This thesis was made as a commission for Tarkmet Oy. The purpose of this thesis was to find out the current requirements for multi-firing sauna stoves fired by natural wood logs, so that the stoves can be placed on the market. The aim on this thesis was also to find out and discuss the future requirements for multi-firing sauna stoves. The performance requirements are based on the operation of the stove, for example emissions from the stove and efficiency. The theoretical part tells about the different kind of sauna stoves and how the stoves work, wood burning and emissions from the burning of wood and standards in general. In the practical part deals with two standards which are made for multi-firing sauna stoves fired by natural wood logs and tells about the future requirements that were found at the time of writing the thesis. This thesis is intended to help the company to prepare for future demands. The result is a comprehensive literature survey and also a clarification about the requirements of sauna stoves. The current requirements for sauna stoves are very modest. Reducing emissions in products and services are topical and therefore, the emissions of the sauna stoves should be restricted. Emissions can be restricted by different regulations and making the current requirements stricter. Stricter requirements of sauna stoves can be expected

Hevosen kuivikelannan soveltuvuus polttoon BFB- ja CFB-kattiloissa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia hevosen kuivikelannan hyötykäytön mahdollisuuksia energiantuotannossa sekä kartoittaa sen soveltuvuutta voimalaitoskäyttöön. Kuivikelannan energiakäyttö vähentää kaatopaikkojen kuormitusta ja lisää jätteiden hyötykäytön määrää Suomessa. Hevostalleilla syntyy tonneittain kuivikelantaa joka vuosi, ja suuremmille talleille lanta aiheuttaa suuria kustannuksia kaatopaikkamaksuina. Ongelmat talleille aiheutuvat kuivikelannan suuresta määrästä ja nykyisestä lainsäädännöstä. Kaikkea lantaa ei rajoitusten takia pystytä levittämään pelloille ravinnekierrätykseen, ja energiakäyttöön on laissa määrätty tiukat vaatimukset polttotekniikoista. Euroopan unionin tasolla lainsäädäntöä yhtenäistävät esimerkiksi sivutuotedirektiivit ja kansallisella tasolla muun muassa lannoitevalmistelaki ja jätteenpolttoasetus. Suomen ajama asetusmuutos on kuitenkin hyväksytty EU:ssa ja opinnäytetyön tekohetkellä valmistelut lainsäädännön muutoksiin ovat meneillään. Fortum Oyj on lanseerannut hevosen kuivikelannan energiakäytöstä HorsePower-palvelun hevostalleille ja voimalaitoksille. Työssä tutustutaan HorsePower-tuotteen kokeilujaksoon SAPPI Operations Finland Oyj:n Kirkniemen voimalaitoksella Lohjalla. Kokeilujakso suoritettiin talvella 2016–2017, ja tässä työssä esitellään kokeilujakson tutkimuksen tuloksia. Kokeilujakso on toinen Suomessa tehty isomman mittakaavan kuivikelannan polttokokeilu. Fortum on omalla Järvenpään voimalaitoksellaan polttanut hevosen kuivikelantaa aikaisemmin. Jakson tarkoituksena oli selvittää kuivikelannan soveltuvuutta kyseisen laitoksen voimalaitoskattiloiden polttoprosessiin ja polttoainevalikoimaan. Tehtyjen tutkimusten sekä käyttökokemusten perusteella hevosen kuivikelannan käyttöönotto laitoksella olisi mahdollista. Lannanpolton aivan kaikkia negatiivisia vaikutuksia ei kuitenkaan täysin pystytty arvioimaan, koska kokeilujakso oli lyhyt.The aim of this thesis was to investigate the possibility of utilizing horse manure in energy production and to determine its suitability for power plant use. The energy usage of dry animal manure both decreases landfill loads and increases the amount of waste recycling in Finland. Horse farms produce tons of dry manure each year. For larger stables, manure landfilling creates high costs in the form of landfill charges. Problems with stools are caused by the large number of animals and the current legislation. Due to these limitations, not all manure can be distributed to fields for nutrient recycling. And, for energy use, strict requirements for combustion techniques have been laid down in the law. In this thesis, we familiarize ourselves with some of the issues and challenges involved with the current legislation with the emphasis remaining on the possibility of using manure in power plants. Fortum Oyj has launched a HorsePower trademark service for horse stables and power plants. In this work, we familiarize ourselves with the HorsePower trial period conducted at SAPPI Operation’s Finland Oyj Kirkniemi power plant in Lohja. The trial period was carried out in the winter of 2016-2017, and this work presents the results during that period. This trial period is the second large-scale experiment involving horse manure combustion in Finland. Fortum Oyj has burned horse manure earlier in the company’s Järvenpää power plant. The purpose of the trial period was to determine the suitability of dry horse manure in the combustion process. Based on studies and user experiences, it would be possible to introduce horse manure into the plant’s fuel range. However, the negative effects of manure burning were not fully evaluated due to the shortness of the trial period