Tieteelliset seurat ja vastuullinen tiede: Raportti TSV:n jäsenseurakyselyn tuloksista

publishedVersio

Kuka kuuluu tieteelliseen seuraan? Raportti tieteellisten seurojen jäsenistökyselyn tuloksista

publishedVersio

Tieteen termipankki tiedeyhteisön työkaluna

Tieteen termipankki on vuonna 2012 avattu verkkopalvelu, joka rakentaa avointa ja jatkuvasti päivitettävää termitietokantaa tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön. Termipankin sisältöjen on tarkoitus karttua kaikkien maamme tutkimusalojen tutkijoiden voimin. Mukana on nyt arviolta noin kolmannes kaikista Suomessa harjoitettavista tieteenaloista. Termipankissa työskenteleville asiantuntijoille ja termipankin käyttäjille syksyllä 2019 suunnattujen kyselyjen perusteella termipankki on keskeneräisyydestään huolimatta vakiinnuttanut asemaansa tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden työkaluna sekä kaikkien kiinnostuneiden käytössä olevana tietolähteenä

Saalistajajulkaisijat – Uhka tieteelle?

Internetin ylivertaiset mahdollisuudet tiedon jakamiseen ja tallentamiseen käynnistivät avoimen julkaisemisen (Open Access) toiminnan 1990-luvun lopussa. Nykypäivänä tiedeartikkelien julkaiseminen on suurelta osin digitaalista julkaisemista. Hyvät ja kannatettavat innovaatiot avaavat valitettavasti mahdollisuuksia myös vilpilliselle toiminnalle ja lieveilmiöille. 2000-luvun alussa on tiedejulkaisemisen alalla tullut esiin lieveilmiö, jossa vilpillisesti toimivat tiedelehtien julkaisijat tavoittelivat perimillään kirjoittajamaksuilla maksimaalisia voittoja, mutta eivät toteuta luotettavan ja ammattimaisesti toimivan tiedejulkaisijan velvollisuuksia. Vilpillistä tiedejulkaisemisen toimintaa on alettu kutsua saalistajajulkaisemiseksi. Tutkielmassa selvitetään, kuinka suureen näkyvyyden saalistajajulkaisijoiden julkaisemat tiedeartikkelit viittausmäärillä mitattuna saavat sekä arvioidaan tutkimustulosten ja aiempien tutkimusten perusteella onko saalistajajulkaisemisen ilmiö merkittävä nykypäivän tiedejulkaisemisen alalla ja pitääkö ilmiöstä huolestua. Tutkimuksen aineisto tuotetaan Cabellsin palvelun saalistajajulkaisijoiksi listaamien tiedejulkaisijoiden verkkosivuilta haetuista tiedeartikkeleista, jotka on julkaistu vuonna 2014. Tutkimuksen verrokkiaineisto tuotetaan vuonna 2014 julkaistuista tiedeartikkeleista, jotka on julkaistu DOAJ- tai ROA-DI -indeksoiduissa Open Access -julkaisuissa. Tutkimus osoitti, että saalistajajulkaisijoiden julkaisemiin tiedeartikkeleihin kohdistuu erittäin vähän viittauksia. Artikkelit saivat keskimäärin vain kaksi viittausta mediaanin ollessa nolla. Verrokkiartikkelien kohdalla viittausmäärien keskiarvo oli kaksitoista viittausta ja mediaani kuusi

Voiko perustutkimus olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa? Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteiskunnallinen vuorovaikutus Suomen Akatemian loppuraporteissa

Tieteen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ovat nousseet merkittäviksi trendeiksi tiedepolitiikassa. Tieteen ja yhteiskunnan suhde on muutoksessa ja tutkimukselta vaaditaan yhä selkeämmin tilivelvollisuutta julkisen rahan vastineeksi, puhutaan jopa tutkimuksen yhteiskuntasopimuksen muutoksesta. Yliopistoilta odotetaan samaan aikaan niin akateemista huipputiedettä, valtion strategisen päätöksenteon tukemista kuin kaupallista hyödynnettävyyttäkin. Muutoksella on ollut keskeinen vaikutus niin tutkimuksen rahoituksessa kuin ohjausjärjestelmissäkin - aikaamme on jopa kutsuttu tulosvastuullisen korkeakoulupolitiikan ajaksi. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ole siitä, mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus oikein on. Epäilyksiä on esitetty erityisesti perustutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, ja siksi rahoitusta suunnataan yhä enemmän kilpailtuihin ja ohjelmaperustaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että myös perustutkimushankkeilla on paljon yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Kun tarkastellaan vuorovaikutusta Suomen Akatemian tutkimushankkeiden loppuraporteissa kielitieteissä, sosiaalitieteissä, antropologiassa sekä kansantaloustieteessä, 70 prosentissa raporteista kerrotaan vuorovaikutuksesta akateemisen maailman ulkopuolella. Toisaalta aineiston eri alat myös eroavat toisistaan selkeästi: erityisen paljon vuorovaikutusta on kielitieteissä ja vähiten kansantaloustieteessä. Suomalaisessa tiedepolitiikassa akateeminen huipputiede, elinkeinoelämää palveleva innovaatiotiede ja julkisen vallan apuna toimiva evidenssitiede korostuvat, mutta aineistoni pohjalta vaikuttavuus näyttäytyy moninaisempana. Elinkeinoelämän ja valtiovallan lisäksi vuorovaikutus suuntautuu ainakin kolmelle yhteiskunnalliselle kentälle: kansalaisyhteiskuntaan, ammattiryhmiin sekä julkiseen keskusteluun. Näille kentille vaikuttaminen on myös kaikilla aloilla, kansantaloustiedettä lukuun ottamatta, hyvin tyypillistä. Myös vuorovaikutuksen tavat eroavat toisistaan. Suorilla ihmiseltä toiselle suuntautuvilla sekä epävirallisilla vuorovaikutuksen muodoilla on kaikilla aloilla keskeinen sijansa julkaisujen ja muiden konkreettisten tuotosten ohella. Tutkimus myös tukee kuvaa siitä, että tutkimustulosten popularisointi ja osallistuminen julkiseen keskusteluun ovat humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla keskeisiä vaikuttamisen muotoja. Sen sijaan kaupallistaminen ja yritysyhteistyö, joita tiedepoliittisessa keskustelussa korostetaan, ovat hyvin vähäisessä roolissa. Vaikka humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkijat harvemmin kuvaavat tutkimustaan soveltavana, ei pidä tulkita, etteivätkö näiden alojen tutkijat vuorovaikuttaisi yhteiskunnan kanssa. Sen sijaan tutkimieni alojen vaikuttavuus istuu huonosti tiede- ja innovaatiopolitiikan kuvaan vaikuttavuudesta ensisijaisesti elinkeinoelämää ja kansantalouden kilpailukykyä hyödyttävinä innovaatioina. Kun tehdään valintoja siitä, mikä on tärkeää tutkimusta ja relevanttia tietoa, arvotetaan myös yhteiskunnan erilaisia kenttiä. Kun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi saa yhä enemmän sijaa tiedepoliittisessa ohjauksessa, on etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisen alojen tulevaisuuden kannalta tärkeää, millä tavalla tutkimuksen ja tieteen yhteiskuntasuhde määritellään. Pärjätäkseen muuttuvassa ympäristössä, näiden alojen tulee pystyä myös itse avaamaan oman tutkimuksensa yhteiskuntasuhdetta ja merkittävyyttä entistä paremmin

”Tytöissähän on tulevaisuus, kyllä heidän pitää päästä harrastamaan liikuntaa” : Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen liikunnan harrastaminen ja sen merkitys koulunkäynnin, kasvun ja kehityksen näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ilmiönä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen liikkumista: millaista liikkuminen ja liikunnan harrastaminen on, miten siihen suhtaudutaan sekä millaisia mahdollisia haasteita ja rajoitteita liikunnan harrastamiseen liittyy. Tavoitteena oli myös selvittää, millainen merkitys tutkittavien kokemuksen mukaan liikunnan harrastamisella on eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen koulunkäynnin sekä kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Tutkimus on tehty laadullisin menetelmin. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä ilmiöstä ja tarkastella eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen parissa työskentelevien ammattilaisten, eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien sekä tyttöjen itsensä näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen parissa toimivan ammattilaisen haastattelusta, viiden eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen vanhemman haastattelusta ja seitsemän eri kieli- ja kulttuuritaustaisen tytön haastattelusta. Aineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2023 puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin apuna käytettiin teemoittelua. Haastatteluaineiston analysoinnin ja tulkinnan perusteella eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen liikunnan harrastaminen näyttäytyy vähäisenä. Tutkimuksen aineiston tulkinnan myötä voidaan kuitenkin todeta, että liikunnan harrastamiseen suhtaudutaan positiivisesti ja toteutuessaan se nähdään erittäin merkityksellisenä asiana tyttöjen tulevaisuuden kannalta. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen liikunnan harrastamisen vähäisyys aiheuttaakin haastateltavissa ennen kaikkea huolta. Haastatellut ammattilaiset ja vanhemmat tunnistivat ja kuvailivat useita eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tyttöjen harrastamista hankaloittavia ja rajoittavia tekijöitä, joita olivat esimerkiksi vanhempien tietämättömyys sekä syvälle juurtuneet kulttuuriset tavat ja ajatusmallit. Esille nousivat myös harrastuksiin kulkemiseen liittyvät haasteet, harrastusten korkea hinta sekä tyttöjen pukeutumiseen liittyvät rajoitteet. Toisaalta haastateltavilla oli selkeitä näkemyksiä myös siitä, miten tilannetta voitaisiin parantaa ja saada enemmän eri kieli- ja kulttuuritaustaisia tyttöjä harrastamaan liikuntaa. Esille nousi esimerkiksi vanhempien tietoisuuden lisääminen liikunnan harrastamisen hyödyistä ja harrastusmahdollisuuksista. Lisäksi haastateltavat mainitsivat tyttöjen oman motivaation merkityksen sekä heitä innostavien liikuntamuotojen ja lajien löytämisen harrastukseksi liikunnan harrastamista edistävinä tekijöinä

Vem hör till vetenskapliga samfund? Rapport om resultaten av vetenskapliga samfunds medlemsenkät

publishedVersio