Dissolving boundaries: social technologies and participation in design

Abstract: The emphasis on participation in social technologies challenges some of our traditional assumptions about the role of users and designers in design. It also exposes some of the limitations and assumptions about design embedded in our traditional models and methods. Based on a review of emerging practice we present four perspectives on design in the context of social technologies. By presenting this âlay of the landâ, we seek to contribute to ongoing work on the nature of participation and design in the context of social technologies. We draw particular attention to the ways in which roles and responsibilities in design are being reassigned and redistributed. As traditional boundaries between design and use and designer and user dissolve, design is becoming more public. In the context of social technologies design is moving out into the wild

Participatory Design for User-generated Content: Understanding the challenges and moving forward

Research on participatory design (PD) dates back to the 1970s, and has focused historically on internal organization settings. Recently, the proliferation of content-producing technologies such as social media and crowdsourcing has led to the explosion of user-generated content (UGC) that originates outside of organizations. Participative challenges in UGC differ from those in traditional organizational, as well as other distributed multi-user, settings; e.g.; open source software, multi-party systems. UGC is an interesting emerging domain and exploring PD in this context may contribute to knowledge and practices in PD itself. In this paper, we analyze the challenges and opportunities associated with PD in organization-directed UGC development, illustrate these with two UGC projects, and propose fruitful directions for future research

Social Media and Communication strategies of social networks in Madrid´s hotel industry

El “social media” está provocando un cambio substancial en las estrategias de comunicación en la industria hotelera. Este nuevo escenario incorpora nuevos perfiles profesionales vinculados tanto a la propia gestión de las redes sociales como al análisis de su comportamiento para la definición de estrategias de comunicación. Los establecimientos hoteleros están obligados a adaptarse a esta nueva realidad social y a incorporar las nuevas tecnologías sociales en su plan de comunicación, para ofrecer al cliente/usuario una respuesta directa, transparente y rápida a las necesidades que pueda demandar. En este contexto, este artículo pretende dar respuesta a la siguiente cuestión: ¿El control de la gestión de la comunicación en las redes sociales puede incrementar los beneficios en la industria hotelera? La metodología utilizada para dar solución a esta pregunta está basada en una primera revisión bibliográfica y documental sobre los conceptos “social media” y “estrategia de comunicación en el sector turístico”, y en segundo lugar, en la realización de una encuesta de opinión a directores de hoteles de cuatro estrellas situados geográficamente en la Comunidad de Madrid. Los resultados de la investigación demuestran un inminente cambio en la concepción tradicional de la planificación estratégica de la comunicación de los hoteles.Social networks within social media are provoking substantial changes in communication strategies within the hospitality industry. New professional profiles emerge linked to social networks management and customer behaviour data analysis. These new professionals have influence on the definition of communication strategies. Hotels are forced to adapt to this new social reality, and to incorporate new technologies into their social communications strategies. Hotels require to offer their users/consumers a direct, transparent and quickly response to the needs that the clients demands. In this context, this article aims to answer the following question: Could control and management of social networks raise profits in the hospitality industry? The methodology used to solve this issue is based on an initial literature review and documentary about the concepts of "social media" and "communication strategies in the tourism industry". Besides, secondly survey to hotel managers of four stars hotels located geographicayin Madrid was launched. The research results show an imminent change in the conception of the traditional planning communication strategies of the hotels

Ethnographically-informed distributed participatory design framework for sociotechnical change : co-designing a collaborative training tool to support real-time collaborative writing

Although Wikipedia’s immense success is partially due to its support of the asynchronous collaboration model, researchers argue that the bureaucratic rules and technical infrastructure enabling it feed into Wikipedia’s content bias. Attempts to introduce different collaboration models have so far failed, but the fact that they have occurred persistently over time suggests that at least part of the Wikipedia community favours incorporating features such as real-time collaborative editing. My research is founded on the argument that the advantageous aspects of the asynchronous model should be preserved, although the existing model needs to be complemented by real-time collaboration in settings such as Wikipedia training events. This thesis describes a Participatory Design process resulting in a prototype called WikiSync, a system that introduces real-time collaboration for the Wikipedia community using a responsible design approach that is respectful of Wikipedia’s rich social structure and history. Furthermore, my research has produced an adaptive methodology for co-designing sociotechnical solutions in a geographically distributed community. After an in-depth observation of online Wikipedia training and the existing community innovation processes, my participatory design sessions have helped create a mutual learning environment for co-designing WikiSync in tandem with the community, while addressing a wide range of their concerns about real-time collaboration. I also consulted the broader Wikipedia community using an online social ideation and voting tool to evaluate the desirability and applicability of the solution. Finally, the resulting ethnographically-informed distributed Participatory Design framework provides an innovation process for involving a diverse, widely distributed online community in co-designing sociotechnical solutions

Expanding design space(s) : design in communal endeavours

The present research inquires into the contemporary shapes and strategies of situated and participatory perspectives on design. It proposes a re-conception of the notion of design space to capture the wider interplay of possibilities, practices, and partly assembled technologies, as well as developing competencies and social arrangements that are the basis for ongoing design choices. In so doing, this work looks at the arrangements that evolved at the intersection of two design research engagements. The first engagement deals with the life project of an association of seniors developing an alternative housing arrangement with its related growing-old-together practices. In particular, the first case study draws on a mutual journey to design and develop what the community refers to as their everyday life management system or Miina, which helps them coordinate their daily joint practices. The second engagement looks at forms of active citizenship in the interactions of citizens both with each other and with officials in the city administration as these interactions are enacted through locative technologies. In this case, the research takes advantage of the collaborative design process for an online platform service, namely Urban Mediator, for sharing locative media content about the urban environment. The research highlights aspects that are relevant to the development of design approaches which do not only deal with designers and their design processes, but which can also deal with how both the things undergoing design and the design process itself are simultaneously embedded in existing everyday life arrangements. Drawing on work from different fields, especially Design Research and Science and Technology Studies, the design space framework introduced herein elaborates nuanced navigational aids for long term design engagement. The main purpose of this framework is to help recognize the inescapability of confronting collective design spaces and the relevance and potential that their explicit construction as collaborative endeavours can have in particular settings

Yhteissuunnittelu ja palvelumuotoilu julkisen sektorin kehityssuuntina: kaupunkilaiset tekijöinä, käyttäjinä ja kumppaneina keskustakirjasto Oodin suunnittelussa

Tämän artikkelipohjaisen väitöskirjan tutkimuskohteena on Helsingin keskustakirjasto Oodin yhteissuunnittelu ja sen tarkastelu osana laajempaa julkisen sektorin uudistumista. Väitöskirjani sijoittuu yhteissuunnittelun, palvelumuotoilun ja julkisen sektorin kehittämisen välimaastoon, mutta tarjoaa tuloksia ja oivalluksia myös strategisen muotoilun, muotoilun käytänteiden ja muutoksen muotoilun tutkimukselle hieman riippuen siitä, miten niiden alat rajataan ja nähdään. Päätutkimuskysymys on: kuinka toteuttaa yhteissuunnittelua vaikuttavalla tavalla laajoissa kehittämishankkeissa julkisella sektorilla? Tätä kysymystä on tutkittu moninäkökulmaisesti viiden eri osatutkimuksen kautta sekä niistä rakennetun itsenäisen yhteenvedon avulla. Empiiristä tietoa on kerätty kymmenestä eri Oodin yhteissuunnittelun projektista vuosien 2012-2015 aikana. Yhteissuunnittelu ja palvelumuotoilu julkisen sektorin kehityssuuntina voivat mahdollistaa kansalaisille osallisuuden yhteiskunnan palveluiden, toimintamallien, tilojen, instituutioiden ja jopa rakenteiden muovaamiseen. Muotoilun ja yhteissuunnittelun avulla voidaan luoda toimivimpia palveluita ja tuoda niitä lähemmäs asukkaita. Vahvistaessaan ihmisten toimijuutta yhteissuunnittelu parhaimmillaan edistää moniäänisempää yhteiskuntaa ja demokratiaa, tukea mahdollisuutta omannäköiseen elämään ja synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteissuunnittelussa on siis paljon tunnistettua potentiaalia, mutta sen toteutumisesta on tarjolla niukemmin aikaisempaa tutkimustietoa. Keskustakirjasto Oodin suunnittelu lukeutuu globaalistikin niihin harvoihin laajan mittakaavan julkisen sektorin suunnitteluprojekteihin, missä yhteissuunnittelua on tehty läpi koko prosessin siinä missä perinteisesti tämänkaltaisia projekteja on kehitetty “ylhäältä-alas”. Kirjasto on monelle suomalaiselle tärkeä kumppani koko elämän ajan, joten oli luontevaa kutsua ihmiset ja kansalaiset Oodin yhteiseen suunnittelupöytään. Oodin yhteissuunnitteluprosessi pyrki kasvattamaan kaupunkilaisten toimijuutta, osallisuuden tunnetta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, saamaan suunnittelutyöhön mukaan monialaista osaamista ja asiantuntijuutta, näkemään paremmin niitä laajempia kokonaisuuksia, mihin kirjastopalvelut ihmisten elämässä kytkeytyvät sekä – palvelumuotoilun eetoksen mukaisesti – tuottamaan asiakkaan näkökulmasta hyödyllisiä, käytettäviä ja haluttavia palveluita, jotka kirjasto-organisaation kannalta olisivat tehokkaasti tuotettuja ja erottuvia. Oodin yhteissuunnittelun jatkumo oli pitkä, koska haluttiin varmistaa, että mahdollisimman moniäänisellä joukolla kaupunkilaisia on mahdollisuus olla mukana suunnittelussa. Oodin yhteissuunnittelun portfoliosta pyrittiin muodostamaan tasapainoinen kattaus toisiaan täydentäviä ja eri kohderyhmille suunnattuja osallistumisen tapoja. Yhteissuunnittelun aktiviteettien repertuaari oli laaja ulottuen mm. digitaalisista ideointialustoista osallistuvaan budjetointiin, useamman kuukauden toimineista käyttäjäyhteisöistä kumppaniverkostotoimintaan sekä edelläkäyttäjätyöpajoista erilaisiin pop-up-kohtaamisiin käyttäjien kanssa urbaaneissa kaupunkitapahtumissa. Tämä mahdollisti kaupunkilaisten monet eri roolit yhteissuunnittelussa – niin kokijoina, tekijöinä, käyttäjinä kuin kumppaneina. Oodin osallistava suunnittelu avasi huomattavasti nk. perinteistä suunnittelutilaa (design space). Se laajensi suunnittelutiimejä murtamalla raja-aitoja asiantuntijoiden, suunnittelijoiden, johtajien, työntekijöiden ja eri käyttäjäryhmien välillä, sekä rakentamalla suunnittelusta keskinäiseen vuorovaikutukseen perustuvan oppimisprosessin. Käyttäjäosallisuus ei ole enää valtavirran ulkopuolella tapahtuvaa puuhastelua. Sanotaan, että parhaillaan eletään ”yhdessä tekemisen kulta-aikaa” (”an era of participation”, Participatory Design-konferenssin nimi 2016). Kansalaiset nähdään avaintoimijoina, ja käyttäjänäkökulma halutaan tuoda kehittämisen keskiöön ottamalla heidät mukaan yhteistyöhön, eikä pelkästään siihen, vaan myös (joukko)rahoitukseen, markkinointiin, ylläpitoon, tuotantoon ja jakeluun. Tämä käänne on samalla tarkoittanut, että yhteissuunnittelua tehdään yhä strategisemmin ja sen yhteys organisaation muihin toimintoihin on entistä kompleksisempi. Samalla ”osallisuuden kulta-aika” on tuonut mukanaan uusia haasteita myös yhteissuunnittelun tutkimukselle. Valtaosa tutkimuksesta on aikaisemmin kohdistunut osallistavien menetelmien, prosessien ja metodologioiden kehittämiseen. Tuloksena tästä on mm. satoja, ellei tuhansia menetelmiä. Tässä kontekstissa yhteissuunnitteluhankkeiden moninaiset ja toistensa kanssa jatkuvasti neuvottelevat tilannekohtaiset, käytännön työhön liittyvät kysymykset on nähty lähinnä häiriötekijöinä menetelmien ja prosessien toteutumista ajatellen. Oodin eri yhteissuunnittelun aktiviteeteissa ei ollut kyse siitä, että tavoitteet ja ideaalit vain operationalisoidaan, vaan ne realisoituivat erilaisten vaiheiden kautta, jotka ikään kuin kyllästivät alkuperäiset tavoitteet. Nämä vaiheet erotettiin kuudeksi eri työtyypiksi (ks. alla), joiden läpiviemiseksi tarvitaan monipuolista osaamista ja taitoa. Nämä työtyypit kohdattiin kaikissa Oodin yhteissuunnittelun aktiviteeteissa hieman vaihtelevin painotuksin: (1) Rajaus- ja linjaustyö: erilaisten tavoitteiden ja intressien yhteensovittaminen (2) Relevanssityö: tulosten toteutettavuus ja vaikuttavuus (3) Kohdentaminen ja valintatyö: motivointi, osallistujien valinta ja ryhmäprofiilit (4) Jatkuvuustyö: organisaation oman muotoiluosaamisen kasvattaminen ja omistajuus (5) Välittävä muotoilutyö (ts. intermediate design): työpajat, metodit, työkalut ja aikataulutus (6) Fasilitointityö: yhteistyön orkestrointi, ryhmädynamiikat, dokumentaation merkitys Osatutkimuksissa analysoitiin sitä, kuinka yhteissuunnittelun toimintakyky muuntuu eri menetelmien ja lähestymistapojen, sekä niistä syntyvien tilannekohtaisten rajoitusten ja mahdollisuuksien puitteissa. Tutkimus tuo ilmi, ettei käytännön työn kysymyksiä pitäisi nähdä yhteissuunnitteluprosessin ulkoisina tekijöinä, vaan ne tulisi tunnistaa olennaisina, yhteissuunnittelua sisäisesti ohjaavina ja sen vaikuttavuutta muovaavina kysymyksinä – ja tämä on työtä, jota muotoilijat ja suunnittelijat tekevät, vaikkei se välttämättä aina sisälly käsitykseen siitä, mitä on perinteisesti pidetty muotoiluna. Yhteissuunnittelu ei siis ole vain menetelmien oppikirjamaista toteuttamista tai fasilitoinnin taitoa, vaan vaatii paljon tilannesidonnaista sopeuttamista ja neuvottelua eri näkemyksien ja vaihtoehtojen välillä, eikä sitä sellaisenaan pysty metodisoimaan. Yhteissuunnittelun toteuttamiseen vaikuttaa monimutkainen, toisiinsa kytkeytyvien ideaalien, intressien sekä normatiivisten, strategisten ja pragmaattisten tekijöiden joukko, joiden koordinointi osana käytännön suunnitteluprosessia vaatii taitavaa orkestrointia