Gyrophaena kangasi sp. n. (Coleoptera, Staphylinidae) aus Finnland

Gyrophaena kangasi sp. n., from Leivonmaki, Central Finland, is described. It differs from its closest European relatives, G. affinis Mannerheim, G. rousi Dvorak, G. rosskotheni Wiisthoff and G. obsoleta Ganglbauer in the shape of the male genitalia and the eighth tergite

Acta Societatis pro fauna et flora Fennica

Kielet suomi ja saksa. Nimiösivulla teksti Helsingforsiae 1935-36

Sommervogelbestandsaufnahme (1980) mittels Linientaxierung im Venner Moor (Landkreis Osnabrück) : mit 5 Tabellen

Im Jahre 1980 wurde im Rahmen der Renaturierung des Venner Moores (220 ha) eine Bestandsaufnahme der Sommervögel nach der Linientaxierung durchgeführt. Auf der Gesamtfläche wurden 59 Arten festgestellt; darunter befanden sich 33 Brutvogelarten, die in 1091 Revieren siedelten. Es resultiert daraus eine unbereinigte Abundanz von 49,6 Revieren/ 10 ha. Beachtenswert ist, daß die 6 dominierenden Arten allein 657 Reviere (61 ,6%) besitzen. Zu den Subdominanten zählen 9 Arten (322 Reviere), zu den Influenten 4 Arten (47 Reviere) und zu den Rezedenten 14 Arten (55 Reviere). In der Diskussion wird für das Venner Moor bei weiterer Renaturierung die Prognose gestellt, daß ein Rückgang alltäglicher Arten (Abnahme der Diversität), dafür aber eine Zunahme "spezifischer" Hochmoorvögel zu erwarten ist

Finnlandbilder und Stereotype in deutschsprachigen Finnland-Reiseführern im 21. Jahrhundert

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomi-kuvaa ja stereotyyppejä saksankielisissä Suomi-matkaopaskirjoissa 2000-luvulla. Internetistä huolimatta matkaopaskirjat ovat vieläkin tärkeä tiedonlähde turisteille, sillä kirja on kevyt ja helppo kantaa mukana. Tutkimusmateriaalini koostuu kuudesta saksankielisestä matkaoppaasta, jotka kaikki ovat saksalaisten kirjoittamia ja 2000-luvulla julkaistuja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia Suomi-kuvia matkaoppaissa tulee esiin sekä mitä stereotyyppejä matkaoppaissa esiintyy. Suomi-kuvan analyysissä keskityn varsinkin suomalaisen naisen imagoon, suomen kielen ja ruotsin kielen suhteeseen, Suomen luonnon kuvaamiseen sekä Helsingin kaupungin imagoon. Teoriaosiossa kerrotaan matkakirjallisuuden historiasta antiikin ajan matkakertomuksista nykypäivään. Matkakirjallisuus kuuluu vanhimpiin kirjallisuussuuntiin, ja sen kehitys on alkanut jo 400-luvulla. Matkakirjallisuuden historia voidaan jakaa antiikin aikaan, keski-aikaan ja pyhiinvaelluksien kirjallisuuteen sekä uuden ajan matkakirjallisuuteen ja latinankielisiin matkaohjeisiin 1500-luvulla, joista myös nykyiset matkaoppaat ovat saaneet alkunsa. Modernit matkaopaskirjat kehitettiin 1800-luvulla matkaohjeiden ja matkaoppaiden pohjalta. Matkaoppaan tärkein funktio on antaa ajankohtaista ja paikkansa pitävää informaatiota matkakohteesta matkailijalle. Matkaopaskirjojen rakenne voidaan jakaa erilaisiin tekstilajeihin. Nämä ovat johdantoteksti, esittelyteksti, neuvontateksti sekä taustatietoja antava teksti. Teoriaosiossa käsitellään myös käsitteitä perspektiivi, kertoja, imago ja stereotyyppi. Tutkielman analyysissä käytetään apuna Erkki Karvosen (1999) imagoteoriaa, Philipp Mayringin (1988) kvalitatiivistä sisällönanalyysiä sekä Charkes J. Osgoodin (1957) semanttista analyysiä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että suomalaisen naisen kuva voidaan jakaa 2000-luvun saksalaisissa matkaopaskirjoissa kolmeen kategoriaan: poliittinen nainen, nainen työntekijänä ja sodan jälkeisenä jälleenrakentajana sekä emansipoitunut nainen. Vaikka matkaopaskirjojen naiskuva on stereotyyppinen ja yksiulotteinen, esittää se suomalaisen naisen positiivisesta näkökulmasta. Ruotsin kieli tulee matkaoppaissa esiin neljän teeman kautta: hallintokielenä, pakollisena kielenä, kulttuurikielenä sekä vähemmistökielenä. Pääkaupunki Helsinki esitetään modernina monikulttuurisena kaupunkina joka on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä avoimemmaksi. Stereotyyppi hiljaisesta suomalaisesta tulee kuitenkin esiin melkein kaikissa matkaoppaissa. Suomen luonnon kuvaaminen matkaoppaissa keskittyy enimmäkseen järviin. Matkaopaskirjoissa tulee esiin kaksi kerrontatyyliä: kaikkitietävä kertoja ja kertojan muuttuva näkökulma

Einfluss von Temperatur und Nutzung auf die floristische Artenvielfalt in Getreideanbaugebieten Europas

Die Segetalflora der Getreideanbaugebiete Europas bildet auf Grund der landwirtschaftlichen Kulturgeschichte sowie der Größe der Anbaufläche einen wichtigen Bestandteil der Biodiversität. Um den Einfluss der Klimabedingungen in Verbindung mit bestehenden Nutzungsformen auf die Artenvielfalt der Segetalflora in den Getreideanbaugebieten zu prüfen, wurden Modellrechnungen basierend auf mehrjährigen Felduntersuchungen und europaweiten Klimadaten durchgeführt. Die verwendeten Modelleingangsdaten basieren auf mehrjährigen Felduntersuchungen zur Artenvielfalt der Segetalflora in Getreideanbaugebieten mit 3,5 °C bis 16,4 °C Jahresmittel der Lufttemperaturen. Die ermittelte räumliche Verteilung der Artenvielfalt zeigt europaweit große Unterschiede. Höchste Artenzahlen, die Hot-spots der Segetalflora, befinden sich in den mediterranen Getreideanbaugebieten mit bis über 410 Arten je berechneter Gitterbox von 25 km x 25 km. In ausschließlich intensiv, mit Herbizideinsatz bewirtschafteten Getreideanbaugebieten reduziert sich die floristische Artenvielfalt etwa um den Faktor 3 in den mediterranen und um 1,5 bis 2 in den gemäßigten bis kühlen Klimagebieten.Für die Sicherung der Biodiversität in Ackerbaugebieten sind aus floristischer Sicht größere Flächenanteile mit extensiven Nutzungen ohne Einsatz von Herbiziden sowie selbstbegrünte, ein- bis zweijährige Ackerbrachen erforderlich. Dadurch könnte einer durch intensive Nutzungen starken Verarmung sowie Uniformierung der Artenvielfalt in den Ackerbaugebieten Europas entgegen gewirkt werden.Stichwörter: Europa, Klima, Temperaturen, Segetalflora, Getreideanbau, Nutzungsintensitäten, räumliche Verteilung ArtenvielfaltEffects of temperature and land use on the floristic species diversity in grain field areas of EuropeSummaryThe weeds (segetalflora) in European grain-growing regions is due to the agricultural and cultural history and due to the size of the cultivated area an important component of biodiversity. Model calculations were preformed to investigate the influence of climatie conditons in conjunction with different of agricultural uses on the biodiversity of the segetalflora. As input data the model uses datasets on European climate and from field studies. These are based on several years of field studies on the biodiversity of segetalflora in grainproducing regions within a mean annual air temperature range from 3.5 °C to 16.4 °C.The calculated spatial distribution of biodiversity in Europe shows great variation. The highest number of species, considered as hot-spots of segetalflora are located in the Mediterranean grain-growing regions with over 410 species for each calculated grid (25*25km). In intensively used grain-growing regions with herbicide applications the floristic diversity is reduced by a factor of 3 in the Mediterranean and by 1.5 to 2 in temperate to cool climates.From floristic point of view large extensively used fields without herbicide applications and self greened 1-2 year old fallow fields are necessary/suitable to protect the biodiversity in agricultural areas. The implementation of such structures could counteract impoverishment and uniformity of biodiversity in intensively used agricultural areas in Europe.Keywords: Europe, climate, temperatures, weeds, segetalflora, grain field areas, land use intensity, spatial distribution of species diversit

Wolf spiders (Araneae, Lycosidae) on the parched slopes of Rokua, in central Finland

The Rokua area is an exceptional dune area in central Finland modified by waves and wind after the last ice age. In the summer of 2005 we inventoried the invertebrate fauna of the area. In this article we present the results on the part of wolf spiders (Araneae, Lycosidae). The spiderswere collected using 25 pitfall traps constructed from plastic jars (Ø 12 cm). As collection sites we selected five esker slopes facing directly south. Altogether 860 wolf spiders were caught. The total number of species was 14. There were three almost equally abundant species, Alopecosa aculeata (Clerck) (28.6%), Pardosa schenkeli Lessert (26.0%) and P. lugubris (Walkenaer) (25.3%). Another species that favours these parched slopes is Xerolycosa nemoralis (14.1%). Themost remarkable find was P. schenkeli, which occurred abundantly at sites 1, 2, 4 and 5, but was totally missing from site 3. The first mentioned sites are ornamented by patches of open sand and Thymus serpyllum, but site 3 has an almost continuous lichen cover. The find is several hundred kilometres north from the previous known records

Ergebnisse der Albanien-Expedition 1961 des Deutschen Entomologischen Institutes. 67. Beitrag. Hymenoptera: Pompilidae und Ceropalidae.

Die Ausbeute der Albanien-Expedition des Deutschen Entomologischen Institutes enthielt 32 Pompilidae (19 Arten) und 1 Ceropalidae, darunter 14 Erstnachweise für die Fauna Albaniens; eine Art (Arachnospila fuscomarginata Thomson) ist neu für die gesamte Balkanhalbinsel. Damit sind jetzt aus der Familie Pompilidae 35 Arten und aus der Familie Ceropalidae 2 Arten aus Albanien bekannt.The material collected by the expedition to Albania by Deutsches Entomologisches Institut contained 32 Pompilidae (19 species) and 1 Ceropalidae, including 14 species found for the first time in the fauna of Albania. Arachnospila fuscomarginata Thomson is new for the Balkan peninsula. Thus there are now known from Albania 35 species of the family Pompilidae and 2 species of the family Ceropalidae