Koheesio ja kontrolli : Helsingin kaupunginosat Facebookissa

Tässä tutkielmassa perehdytään Helsingin eri kaupunginosien Facebook-ryhmiin.Tutkimuskohteena on selvittää millaista yhteisyyttä asukkaiden välisissä keskusteluissa esiintyy. Näiden kaupunginosaryhmien keskusteluista pyritään löytämään asuinalueiden välillä laadullisia eroja sekä tutkimaan sosiaalisen kontrollin määrää suhteessa koheesioon kvantitatiivisen tarkastelun avulla. Tarkoituksena on löytää johdonmukaisia eroja, jotka voidaan yhdistää asuinalueen ominaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla on teoria yhteispystyvyydestä siinä muodossa kuin Robert J. Sampson on sitä tutkimuksissaan käyttänyt. Yhteispystyvyys perustuu luottamukselle, joka on edellytys sosiaaliselle koheesiolle. Sosiaalinen koheesio ja luottamus mahdollistavat sen, että asukkaat yhteisönä kontrolloivat asuinalueensa häiriötekijöitä. Tutkimuksessa keskitytään kaupunginosaryhmien yleisen kuvauksen lisäksi siihen, miten yhteispystyvyys ilmenee asukkaiden Facebook-keskusteluissa. Kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodologiaa yhdistävää tutkimusta kutsutaan mixed methods –menetelmäksi. Tämä tutkimus etenee laadullisesta eksploratiivisesta lähestymistavasta spesifimpään kvantitatiiviseen tarkasteluun kontrollin ja koheesion suhteesta. Voidaan puhua eksploratiivisesta sekventiaalisesta mixed methods –tutkimuksesta. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin neljänkymmenen Helsingin asuinalueen Facebook-ryhmän sisältöä. Tätä on tutkittu sisällönanalyysin keinoin. Kvantitatiivista analyysia varten kukin keskustelunaloitus on koodattu joko koheesioksi tai kontrolliksi. Näiden koodien lukumääristä on saatu aikaan määrällinen aineisto. Kvantitatiivisesta aineistosta käy ilmi kaupunginosaryhmän koheesion ja kontrollin välinen suhde. Tämä mahdollistaa vertailun kontrollialttiudessa kaupunginosien välillä. Myös kaupunginosien osto-, myynti- ja kierrätysryhmät on tutkimusta varten kartoitettu. Kvalitatiivinen sisällönanalyysi kertoo, että Facebook-ryhmiä käytetään pääasiassa pragmaattisesti arkielämän apuna. Kvantitatiivisesta aineistosta paljastuu, että harjoitetun kontrollin määrää selittää voimakkaimmin alueen pientalovaltaisuus. Myös korkealla koulutustasolla on jonkinlainen positiivinen yhteys kontrollin määrään. Havaitaan, että Facebookia käytetään paikkaamaan sellaista tarvetta, johon aiemmat verkostot eivät vastaa. Pientaloalueilla luodaan paikallista verkostoa sosiaalisen kontrollin tarkoituksiin. Kerrostaloalueilla tiivistä paikallista verkostoa laajennetaan Facebookin kautta yhteiseen avunantoon. Tuloksia voidaan tulkita niin, että paikallinen Facebook-ryhmä on uusi keino luoda sosiaalisia sidoksia, jotka ovat luonteeltaan heikkoja, mutta siltaavat tiiviitä pieniä yhteisöjä laajemmaksi verkostoksi. Tämä edistää avunantoa ja yhdistää ihmisiä, joiden intressit ovat samanlaiset. Sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla kaupunginosaryhmä auttaa ylittämään sosiaalisen disorganisaation ja taloudellisen epätasa-arvon aiheuttamia esteitä keksinäiselle solidaarisuudelle. Facebookin kaupunginosaryhmät vahvistavat käsitystä, jonka mukaan yhteisöä ei enää voida tarkastella kokonaisuutena ottamatta huomioon reaaliseen limittynyttä virtuaalista yhteisyyttä

Suomalaisten kokemat väkivallan pelot rikosuhriperustaisuus- ja yleisturvattomuushypoteesien näkökulmasta : Sosiaalisen huono-osaisuuden yhteys väkivallan pelkoihin

Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisten kokemia väkivallan pelkoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Väkivallan pelot kuuluvat rikospelkoihin. Rikospelot ovat yleistyneet modernissa yhteiskunnassa. Ilmiön taustalla on arvioitu vaikuttavan yhteiskunnallinen muutos, jossa pelot ovat luonnollistuneet osaksi kaikkien arkea, vaikka varsinaisia vaaroja on nykysin vähemmän. Tämän lisäksi rikospelot on yhdistetty vieraan pelkoon ja urbaaniin turvattomuuteen. Rikospelkoja tuotetaan sosiaalisesti, joten yksilöiden määritelmät väkivallasta voivat vaikuttaa rikospelkoihin. Rikospelot ovat paljon tutkittu aihe ja niiden muodostumista on selitetty useilla tekijöillä kuten rikosuhrikokemuksilla, yksilön ja ympäristön ominaisuuksilla sekä haavoittuvuudella. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko sosiaalisella huono-osaisuudella ja omilla uhrikokemuksilla yhteys suomalaisten väkivallan pelkoihin. Väkivallan pelkoja tarkastellaan rikosuhriperustaisuus- ja yleisturvattomuushypoteesien näkökulmasta. Rikosuhriperustaisuushypoteesissa rikospelkojen taustalla vaikuttavat rikosuhrikokemukset: mitä enemmän niitä on, sitä enemmän pelätään. Yleisturvattomuushypoteesi puolestaan olettaa, että rikospelkoihin heijastetaan muita epävarmuuksia, eivätkä ne joudu ainoastaan objektiivisesta riskistä joutua rikoksen uhriksi. Tutkielmassa tarkastellaan katu-, työpaikka- ja perheväkivallan pelkoja ja selittävätkö samat tekijät näitä pelkoja. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen huono-osaisuuden yhteys väkivallan pelkoihin, tätä tarkastellaan myös siitä näkökulmasta riippuuko omien uhrikokemusten yhteys väkivallan pelkoihin huono-osaisuudesta. Tutkielman aineistona on vuoden 2014 Kansallinen rikosuhritutkimus (KRT). KRT on Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttama kansallisesti edustava kyselytutkimus 15–74 -vuotiaista suomalaisista. Vuonna 2014 kyselyyn vastasi yhteensä 6 792 Suomessa vakituisesti asuvaa henkilöä. Kyselyn vastausprosentti oli 48,5. Tutkielman analyysimenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Rikosuhriperustaisuushypoteesi sai tulosten perusteella vahvistusta, sillä uhrikokemukset lisäsivät suomalaisten riskiä kokea väkivallan pelkoja. Parhaiten rikosuhriperustaisuushypoteesi päti perheväkivallan pelkoon, johon olivat yhteydessä lähinnä rikosuhrikokemukset, varsinkin fyysisen väkivallan kokeminen. Yleisturvattomuushypoteesi sai tuloksissa tukea katuväkivallan ja työpaikkaväkivallan pelkojen osalta. Katuväkivallan pelkoon on yhteydessä lähes kaikki analyysissa mukana olleet muuttujat. Työpaikkaväkivallan pelon riskiä lisäsivät eniten väkivallalla uhkaamisen uhrikokemusten, sukupuolen sekä hankalaksi koetun toimeentulon muuttujat. Työpaikkaväkivallan pelko voi liittyä enemmän itse ilmiöön. Tulosten perusteella suomalaisten väkivallan pelkoon vaikuttavat tekijät riippuvat osin tarkastellusta väkivaltatyypistä. Taustalla voi vaikuttaa väkivaltatyyppien erilainen ennustettavuus ja erilaiset tekijäprofiilit. Sosiaalista huono-osaisuutta kuvaavien muuttujien yhteys katuväkivallan ja työpaikkaväkivallan pelkoihin pysyi vahvana uhrikokemusten vakioimisen jälkeen. Sosiaalisen huono-osaisuuden muuttujista heikoksi koettu toimeentulo sekä korkeaksi koettu asuinalueen epäjärjestys lisäsivät eniten riskiä pelätä näitä väkivaltatyyppejä. Interaktiotarkasteluissa havaittiin, että osan muuttujien kohdalla parempiosaisten pelko kasvaa voimakkaammin uhrikokemuksen jälkeen, huono-osaisilla uhrikokemus ei juurikaan korottanut heidän riskiään kokea väkivallan pelkoa. Uhrikokemus voi muuttaa enemmän hyväosaisten turvalliseksi kokemaa elämää ja tuoda turvattomuuden osaksi heidän arkeansa. Huono-osaisille turvattomuus olisi voimakkaammin läsnä riippumatta henkilökohtaisista uhrikokemuksistaan. Taustalla voi vaikuttaa myös ryhmien erilaiset määritelmät väkivallasta. Tutkielman perusteella sosiaalinen huono-osaisuus on yhteydessä suomalaisten kokemiin väkivallan pelkoihin ja sillä vaikuttaisi olevan tärkeä rooli väkivallan pelon yksilötasoisen vaihtelun selittäjänä. Suomalaisten väkivallan pelot eivät siis ole yhteydessä ainoastaan koettuun väkivaltaan, vaan niihin yhdistyy myös piirteitä laajemmasta epävarmuudesta ja turvattomuudesta

Alueellinen sekoittuminen ja sosiaalinen kestävyys: Tutkimuskatsaus ja keskustelualoite

Oheinen julkaisu on tehty Smartland-tutkimuskonsortion työpaketin 2 toimeksiannosta. Smartland on Aalto-yliopiston, Turun yliopiston, Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteishanke, jossa tarkoituksena on tutkia ja kehittää maankäyttöpoliittisia toimintatapoja, joilla kaupunkikehitystä voidaan ohjata kestävään suuntaan. Hankkeessa tarkastellaan niin taloudellista, sosiaalista kuin ympäristöllistäkin kestävyyttä, ja sitä toteutetaan yhteistyössä Suomen 20 suurimman kaupungin kanssa. Smartland-työpaketti 2 tutkii sosiaalisesti kestävää maankäyttöpolitiikkaa, erityisesti segregaation torjumisen näkökulmasta. Segregaation esiintymistä tutkii apulaisprofessori Sanna Ala-Mantilan johtama Helsingin yliopiston tiimi ja kuntien segregaation vastaista politiikkaa professori Hannu Ruonavaaran johtama Turun yliopiston tiimi. Työpaketti 2 järjesti 6.5.2021 yhteistyökumppaneille työpajan otsikolla Segregaatio ja sosiaalinen sekoittaminen. Sosiaalinen sekoittaminen eli pyrkimys ohjata eri sosiaalisia ja kulttuurisia ryhmiä edustavia kotitalouksia asumaan samalla asuinalueella on ollut meillä ja muualla keskeisin keino yrittää torjua asuinalueiden haitallista sosiaalista eriytymistä. Työpajassa Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian emeritusprofessori Matti Kortteinen piti esityksen otsikolla Sosiaalisen sekoittamisen vaikuttavuudesta ja kehittämisestä. Esitys perustui Smartlandin Turun tiimin häneltä tilaaman tutkimusyhteenvedon ja keskustelualoitteen luonnokseen. Emeritusprofessori Kortteinen on tutkinut asuinalueiden sosiaaliseen eriytymiseen liittyviä kysymyksiä 1970-luvun lopulta lähtien. Hänen kirjansa Lähiö (1981) on ollut erityisen vaikuttava lähiöitä koskevassa tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskustelualoitteessa Kortteinen vetää yhteen kokemuksiaan asuinalueiden sosiaalisen eriytymisen tutkijana ja esittää arvionsa siitä, mihin segregaatiotilanne on Suomessa menossa. Arvio on huolestunut. Lopuksi hän esittää ajatuksiaan siitä, miten sosiaalista sekoittamista pitäisi ja ei pitäisi toteuttaa. Toivomme, että käsillä oleva tutkimuspohjainen keskustelunaloite kuluu niin kuntien toimijoiden kuin tutkijoidenkin käsissä

”Jos se torni on lähtenyt väärälle raiteelle jo pienestä pitäen, niin kyllähän se kallistuu sit sinne ylöskin päin” : Asiantuntijoiden käsityksiä suomalaisten lasten ja nuorten rikollisuudesta

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kentän asiantuntijoiden käsityksiä ja näkökulmia lasten ja nuorten rikollisuuden taustatekijöistä sekä ennaltaehkäisystä. Tutkimuksen aineistona on seitsemän eri asiantuntijan teemahaastattelut, jotka analysoitiin teemoittelun ja taulukoinnin keinoin. Tulokset kerättiin yhteen miellekarttojen ja visuaalisten metaforien avulla. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, millaisia selitys- ja taustatekijöitä lasten ja nuorten rikollisuudelle asiantuntijat tuovat esille. Selitystekijöitä olivat epäsuotuisat kasvuolot, nuoren kaveripiiri ja yksinäisyys, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä haasteet tunnetaidoissa, identiteetissä ja minäkuvassa. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee, miten asiantuntijat näkevät lasten ja nuorten ajautumisen rikollisuuteen. Ajautumiseen yhdistettiin monenlaisia kasautuvia haasteita, kuten ongelmat perheessä, kaveripiirissä, koulunkäynnissä, sekä polarisoitumisen ilmiö, jossa heikosti pärjäävät nuoret erkaantuvat hyvin pärjäävistä nuorista. Kolmas tutkimuskysymys paneutuu ennaltaehkäisyyn ja rangaistuspolitiikkaan. Lasten ja nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisy edellyttää muutoksia viranomaisjärjestelmän toiminnassa, sekä painopisteen siirtoa varhaiseen tukeen ja puuttumiseen. Myönteisenä voimavarana esiin nousivat kokemusasiantuntijat ja kolmas sektori. Esiin tuotiin koulun merkitys, sekä näkökulmia maahanmuuton haasteiden ratkaisemiseen muun muassa koulutuksen ja rasismin ongelmien kohtaamisen keinoin. Rangaistuspolitiikan osalta esiin nousivat oikea-aikaisuus ja sopiva mitoitus, sekä lapsen ja nuoren tuntemus. Tutkimuksen tuloksia verrattiin kriminologisiin teorioihin ja aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tulokset osoittivat, että kentän asiantuntijoiden näkökulmat olivat samansuuntaisia useiden kriminologisten teorioiden ja tutkimusten kanssa. Erityisesti ennaltaehkäisyn osalta asiantuntijoilla oli kattavia ja konkreettisia kehitysehdotuksia, jotka tuovat uusia ratkaisukeskeisiä näkökulmia osaksi kriminologian tutkimuskenttää

The influence of individual and regional level on perceived safety in Finnish residential areas

Turvallisuus on yksi keskeisimpiä tekijöitä viihtyisän kaupunkiympäristön taustalla ja täten sen merkitys on tunnustettu kunnallisella-, kansallisella- ja ylikansallisella tasolla. Turvallisuus vaikuttaa yksilöiden elämänlaatuun, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja on osaltaan yhteydessä asuinalueiden eriytymiseen. Aikaisempi monitieteinen tutkimus osoittaa, että turvallisuus ja siihen läheisesti liittyvä rikollisuuden pelko vaihtelevat yksilöiden ja alueiden välillä epätasaisesti taustatekijöiden mukaan. Näitä taustatekijöitä voidaan liittää asukkaiden sekä asuinalueiden sosiaalisiin, fyysisiin ja sosioekonomisiin piirteisiin. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu näkyy fyysisessä kaupunkitilassa, jossa ihmiset asuvat eri alueilla riippuen heidän sosioekonomisesta taustastaan. Tätä ilmiötä kutsutaan sosioekonomiseksi segregaatioksi ja tutkimukset ovat osoittaneet sen negatiivisesta yhteydestä asuinalueiden turvallisuuteen. Yhteispystyvyys, perustuen sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja epäviralliseen sosiaaliseen kontrolliin, kuvastaa asukkaiden kykyä toimia yhdessä ja ylläpitää epävirallista sosiaalista kontrollia. Ekologisten tutkimusperinteiden ja yhteispystyvyyden teorian perusteella alueen eriytyminen voi vaikuttaa ihmisten sosiaalisiin suhteisiin sekä verkostoihin ja heikentää tätä kautta turvallisuuden tunnetta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää yksilö- ja aluetason muuttujien yhteyttä koettuun turvallisuuteen suomalaisilla asuinalueilla. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston PreFare-hankkeen yhteydessä kerättyä laajaa kyselyaineistoa vuodelta 2013, joka kattaa kansallisesti 7728 vastaajaa ryhmiteltynä 71 asuinalueelle. Monitasoisessa regressiomallissa yksilötason muuttujina käytetään vastaajien tiedoista muodostettuja sosiodemografisia taustamuuttujia. Asuinaluetasolle on muodostettu yhteispystyvyyttä kuvaavat koheesion ja kontrollin faktorit, sekä aineistoon liitetystä rekisteriaineistosta on muodostettu summamuuttuja kuvaamaan alueen sosioekonomisen rakenteen tasoa. Tulokset osoittavat, että koettu turvallisuus on pääasiassa yksilötason tekijöistä johtuva ilmiö, mutta se on myös negatiivisesti yhteydessä alueen sosioekonomiseen eriytymiseen. Yksilötasolla vastaajien sukupuoli, ikä, käytettävissä olevat tulot, asumismuoto, asuinaika ja ammatillinen koulutus ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koettuun turvallisuuteen. Tutkimuksen kiinnostavana havaintona voidaan pitää, että asuinalueen eriytymisen yhteys koettuun turvallisuuteen välittyy yhteispystyvyyden kautta. Havainto viittaa siihen, että asuinaluetason vahvat sosiaaliset siteet ja epävirallinen sosiaalinen kontrolli voivat osaltaan auttaa lieventämään sosioekonomisen segregaation aiheuttamia haasteita koetussa turvallisuudessa