Taajamakeitaan tarina: Hulevesillä luontokohteita

Raportissa on esitetty Uudellamaalla Vihdin Nummelan taajamassa toteutettu monivuotinen hulevesien luonnonmukaisen hallinnan vesiensuojeluprojekti. Lähtötilanteessa valtaojamaiseksi perattu, ja maan alle rumpuputkeen menossa ollut, taajamapuro säilytettiin avoimena uomana ja muokattiin rakentamalla asukkaiden hyvinvointia edistäväksi lähiluonnon kohteeksi. Luonnonmukaisella maisemarakentamisella alueelle perustettiin äärimmäisen uhanalaista savipurojen luontotyyppiä sekä luotiin alueelle luonnonläheinen identiteetti. Koska kartoistakin kadonneen puron valuma-alue oli muuttunut, ennallistettiin se vain nimen osalta. Uudet vesiensuojelurakenteet suunniteltiin kompensoimaan maankäytön muutoksen, eli kaupungistumisen, aiheuttamia haittoja. Työ alkoi tavoitteesta suojella taajaman vedet vastaanottavaa Enäjärveä hulevesien aiheuttamalta haitallisten aineiden kuormalta. Vaati-muksen hulevesien luonnonmukaiselle puhdistamiselle esitti järven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja kunnalle. Kunnassa hulevesien luonnonmukaista hallintaa alettiin edistää ympäristönsuojelun, teknisten osastojen ja kaavoituksen yhteistyöllä määrätietoisesti ja tuloksellisesti. Tekstissä on kuvattu kahden hulevesien luonnonmukaisen hallinnan kosteikkopuiston, Portti ja Niittu, perustaminen sekä kosteikkojen seuranta toivottujen ekosysteemipalvelujen, vedenlaadun puhdistamisen, biologisen monimuotoisuuden lisäämisen, ilmastovaikutusten ja virkistyskäytön osalta. Kosteikot suunniteltiin mm. hienon kiintoaineen ja siihen sitoutuneen fosforin pidättämiseksi runsaan kosteikkokasvillisuuden peittämille alueille. Kasvillisuus kehittyi kosteikoilla nopeasti ja ruohovartisen kasvillisuuden lajirunsaus kolminkertaistui viidessä vuodessa rakentamisesta. Sammakkoeläimet valtasivat niille suunnitellut kalattomat tulva-altaat nopeasti, vesiselkärangattomat ilmensivät luonnontilaisen kaltaisten kosteikkojen tilaa ja linnuista myös vaativia lajeja tavattiin pesimässä. Hiilensidonta ruohovartiseen kosteikkokasvillisuuteen oli jopa kymmenkertaista nurmikkopuistoihin verrattuna. Metaania kosteikolta vapautui vuositasolla kolmasosa rehevän vertailusuon tasosta. Vedenlaadun jatkuvatoiminen seuranta osoitti, että valuma-alueeseensa nähden pienet kosteikot puhdistivat vettä erittäin hyvin: pinta-alaltaan 0,3 % valuma-alueesta kosteikot pidättivät vuositasolla yli neljäsosan valuma-alueelta tulevasta fosforista. Määrällisesti (kg) eniten fosforia pidättyi kosteikoille syysateiden ja kevätsulannan aikoina. Suhteellisesti (%) fosforia pidättyi eniten kesän kuivina ajanjaksoina. Monivuotinen seuranta kertoi, että kasvillisuuden kehittyessä häiriöttä kosteikkojen puhdistusteho parani. Projektissa myös korjattiin aiemmin vesiensuojelurakenteeksi rakennettu syvä ja kasviton patoallas, joka ei seurannassa pidättänyt kiintoaineita, kasvipeitteiseksi vesiensuojelukosteikoksi poistamalla hai-tallinen putkipato. Esitetty kosteikkojen perustaminen ja seuranta soveltuvat hajakuormituksen hallintaan taajamissa, sekä maa- ja metsätaloudessa

Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus

Kosteikkojen määrän odotetaan kasvavan maatalouden vesiensuojelun menetelmänä merkittävästi lähivuosina. Tähän tarpeeseen koottiin viimeisin tutkimus- ja kokemuspohjainen tieto uusiksi suunnittelu- ja mitoitusohjeistoiksi. Hankkeen tavoitteena oli i) luoda kosteikkojen alueellista ja paikallista yleissuunnittelua koskevat periaatteet ja kriteerit sekä ii) laatia monivaikutteisten vesiensuojelukosteikkojen tavoitteisiin perustuva suunnittelu- ja mitoitusohjeisto käytännön suunnittelijoille. Tässä julkaisussa esitetään rakennettujen kosteikkojen ratkaisuja ja niiden rakenteellisia yksityiskohtia, käydään läpi suunnittelun ja mitoituksen keskeiset periaatteet, käsitellään kenttätutkimusta ja suunnittelussa tarvittavia taustatietoja sekä arvioidaan kosteikkojen avulla saatavia ympäristö- ja muita hyötyjä. Kosteikkojen puhdistusmekanismeja ja niiden vaikutuksia esitetään suunnittelun ja mitoituksen taustatiedoiksi. Julkaisussa käsitellään pelkästään maatalouden monivaikutteisia kosteikoita, joissa vesiensuojelutavoitteet yhdistetään useisiin muihin tavoitteisiin, kuten esim. luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, tulvien hallinta, virkistyskäyttö ja metsästys. Hanke oli MMM:n rahoittama ja toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (LOS) kanssa.Yleissuunnittelua koskevasta ohjeistosta vastasi LOS ja tästä julkaisusta Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma – Artjärven järvialue

Tämä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on laadittu Artjärven järvien valuma-alueelle Artjärven kunnan ja Orimattilan kaupungin alueella. Suunnittelussa keskityttiin lähinnä kosteikkokohteisiin. Alueelta kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuskohteita keskitetysti Artjärven kirkonkylässä sekä Hiitelän,Ratulan, Villikkalan ja Hietanan kylissä. Suunnittelualue kattoi Litinjoen valuma-alueen ja osan Haltia-Köylinjoen ja Lanskinjoen valuma-alueista sekä Artjärven lähialueesta. Yhteensä suunnittelualue oli noin 250 km2. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön hoitoa ja suojelua. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen tuli mahdolliseksi ei-tuotannollisten investointien tuella vuonna 2008. TE-keskuksesta haettavan tuen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon viljelijät voivat hakea ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnittelulla pyritään innostamaan maanviljelijöitä ja yhdistyksiä tukien hakemiseen ja ympäristönhoitoon sekä kohdentamaan ympäristötuen erityistukia vesiensuojelullisesti hyviin kohteisiin. Tässä yleissuunnitelmassa mainitut kohteet ja niille annetut hoito-ohjeet eivät velvoita alueen hoitoon ja tuen hakemiseen. Suunnitelmassa ehdotettujen kohteiden perustaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista. Yleissuunnitelma ei kata kaikkia laajan suunnittelualueen mahdollisia kosteikko-, suojavyöhyke- tai luonnon monimuotoisuuskohteita, mutta esittelee erityyppisiä esimerkkejä kohteista, joiden perustamiseen ja hoitoon voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. Löydetyt kohteet ovat esimerkkejä alueista, joihin voi perustaa kosteikon ja joita hoitamalla maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus säilyy ja kehittyy. Yleissuunnitelmaa voidaan käyttää pohjana tarkemmille hoito- ja perustamissuunnitelmille, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea

Monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma –Vanajaveden laakso

Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön hoitoa ja vesiensuojelua. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen tulivat mahdolliseksi ei-tuotannollisten investointien tuella vuonna 2008. TE-keskuksesta haettavan tuen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon viljelijät voivat hakea ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnittelulla pyritään innostamaan maanviljelijöitä ja yhdistyksiä tukien hakemiseen ja ympäristönhoitoon sekä kohdentamaan ympäristötuen erityistukia vesiensuojelullisesti hyviin kohteisiin. Tässä yleissuunnitelmassa mainitut kohteet ja niille annetut hoito-ohjeet eivät velvoita alueen hoitoon ja tuen hakemiseen. Suunnitelmassa ehdotettujen kohteiden perustaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista. Tämä monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on laadittu Vesijärven valuma-alueelle. Vesijärven valuma-alueen kosteikkojen yleissuunnittelu aloitettiin Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön aloitteesta. Lahden, Hollolan ja Asikkalan alueella sijaitsevan Vesijärven luonnonoloja ovat muovanneet aiemmat pinnanlaskut ja sittemmin pitkälle edennyt rehevöityminen sekä rantojen rakentaminen. Yleissuunnitelma toteutettiin Hämeen ympäristökeskuksen ja Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön yhteishankkeena. Vesijärven valuma-alue muodostuu kahdeksasta 3. jakovaiheen valuma-alueesta, jotka ovat Vesijärven lähialue, Paimelan Myllyojan valuma-alue, Haritunjoen valuma-alue, Kutajärven valuma-alue, Kiikunojan valuma-alue, Hammonjoen valuma-alue, Matjärven valuma-alue ja Häränsilmänojan valuma-alue. Yhteensä valuma-alueen pinta-ala on n. 515 km². Kosteikkojen perustamiseksi soveltuvia kohteita kartoitettiin koko Vesijärven valuma-alueelta ja luonnon monimuotoisuuskohteita keskitetysti Hollolan kirkonkylä-Kutajoki-Pyhäniemen alueelta sekä Kalliola-Paimelan alueelta. Yleissuunnitelma ei kata kaikkia laajan suunnittelualueen mahdollisia kosteikkokohteita, mutta esittelee erityyppisiä esimerkkejä kohteista, joiden perustamiseen ja hoitoon voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnitelmaa voidaan käyttää pohjana tarkemmille hoito- ja perustamissuunnitelmille, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea

Monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma – Vanajaveden laakso

Tämä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on laadittu Vanajaveden laakson alueelle. Suunnittelussa keskityttiin lähinnä kosteikkokohteisiin. Alueelta kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuskohteita keskitetysti Lehijärven ympäristössä sekä Monaalan, Tenholan, Merven, Vesunnan, Lepaan, Lahdentaan ja Tyrvännön alueilla. Suunnittelualue kattaa Katumajärven, Leteenojan, Hämeenlinnan alueen, Mervenselän alueen ja Valteenojan valuma-alueet sekä osan Vanajanselän lähialueen valuma-alueesta rajoittuen Pälkäneeseen. Yhteensä suunnittelualue oli noin 422 km2. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön hoitoa ja suojelua. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen tuli mahdolliseksi ei-tuotannollisten investointien tuella vuonna 2008. TE-keskuksesta haettavan tuen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon viljelijät voivat hakea ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnittelulla pyritään innostamaan maanviljelijöitä ja yhdistyksiä tukien hakemiseen ja ympäristönhoitoon sekä kohdentamaan ympäristötuen erityistukia vesiensuojelullisesti hyviin kohteisiin. Tässä yleissuunnitelmassa mainitut kohteet ja niille annetut hoito-ohjeet eivät velvoita alueen hoitoon ja tuen hakemiseen. Suunnitelmassa ehdotettujen kohteiden perustaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista. Yleissuunnitelma ei kata kaikkia laajan suunnittelualueen mahdollisia kosteikko-, suojavyöhyke tai luonnon monimuotoisuuskohteita, mutta esittelee erityyppisiä esimerkkejä kohteista, joiden perustamiseen ja hoitoon voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. Löydetyt kohteet ovat esimerkkejä alueista, joihin voi perustaa kosteikon ja joita hoitamalla maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus säilyy ja kehittyy. Yleissuunnitelmaa voidaan käyttää pohjana tarkemmille hoito- ja perustamissuunnitelmille, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea

Herbaceous vegetation of an enhanced wetland at Viikinoja, Helsinki

Helsingin Viikinojanpuistossa sijaitsevan Viikinojan luonnonmukaisen vesiaiheen ruohovartista kasvillisuutta kartoitettiin noin 10 vuotta rakentamisen jälkeen. Viikinojan vesiaihe on entisen valtaojan osuus joka on palautettu puromaiseksi, ja se voidaan luokitella parannetuksi kosteikoksi. Vesiaiheen alueelle istutettiin vuonna 1999 28 ruohovartista koristekasvilajia, joista 23 sijoittui kosteikkomaiselle alueelle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kosteikkoalueelle istutettujen perennojen menestymistä ja verrata sitä lajien elinkiertostrategian piirteisiin. Samalla kuvattiin alueen spontaania ruohovartista kasvillisuutta ja verrattiin eräiden spontaanien lajien menestymistä näiden lajien elinkiertopiirteisiin. Lajien menestymisen mittareina käytettiin lajien yleisyyttä, yleistä peittävyyttä ja paikallista peittävyyttä. Kosteikkoalueen 23 perennalajista 19 oli säilynyt ja näistä kymmenen oli menestynyt hyvin. Spontaaneja lajeja tunnistettiin yli 80 suvusta. Perennojen yhteenlaskettu peittävyys oli 57 % tutkimusalueesta, kun spontaanien lajien yhteenlaskettu peittävyys oli yli 90 %. Molempia ryhmiä hallitsivat pääasiassa heinämäiset lajit (järviruoko ja muut heinät, osmankäämi, korpikaisla ja sarat). Elinkiertopiirteistä kilpailevuus, kasvuston maksimikorkeus ja kasvullinen leviävyys vaikuttivat positiivisesti varsinkin perennojen menestymiseen istutusalueilla. Ruderaalisuus taas vaikutti negatiivisesti perennojen menestymiseen. Viikinojan kasvillisuuden pääteltiin olevan kehittymässä vaiheeseen, jossa kilpailijalajit hallitsevat yhteisöä. Tuleva pitkän aikavälin kehitys riippuu paljolti siitä, miten alueen hoidossa jatketaan niittoa, ruoppausta ja pajujen raivausta.The herbaceous vegetation of Viikinoja naturalistic rain garden in Viikinojanpuisto, Helsinki, was mapped about 10 years after construction. Viikinoja garden is a brooklike reworking of a part of an old main ditch and can be classified as an enhanced wetland. In the garden area, 28 species of herbaceous perennials were planted in 1999, 23 of them within the actual wetland area. The aim of the study was to evaluate the success of planted herbaceous perennials in the wetland area and to compare this data to the life history traits of these species. In addition, the spontaneous herbaceous vegetation in the area was surveyed and the success of some of these species was compared to their life history traits. Species' success was assessed by their proportional presence, general coverage and local coverage. Of the 23 species planted in the wetland area, 19 had survived and of these, ten can be called succesfull. Spontaneous species were identified from over 80 genera. The combined coverage of the planted species in the study area was 57 %, while that of spontaneous species exceeded 90 %. Both groups were dominated by graminoid species (Phragmites australis and other grasses, Typha latifolia, Scirpus sylvaticus and Carex species). Of the life history traits, competitiviness, maximum height and lateral spreading ability had a positive effect on species' success, especially with respect to perennials at their planting sites. Ruderality had a negative effect on the success of perennials. It was concluded that the vegetation of Viikinoja is entering competitor-dominated phase. Future long-term development depends largely on park management practices regarding mowing, dredging and cutting of willows

Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kalajokilaakso: Ylivieska, Nivala ja Haapajärvi

Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Vuonna 2008 yleissuunnittelun painopiste siirtyi luonnon monimuotoisuudesta maatalousalueiden monivaikutteisiin kosteikkoihin. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan maatalouden ympäristötuen erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle Ylivieskan, Nivalan ja Haapajärven kaupunkien alueelle laadittiin kesällä 2008 maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Alueelta etsittiin potentiaalisia erityistukikohteita: perinnebiotooppeja, luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteita sekä mahdollisia monivaikutteisten kosteikkojen perustamispaikkoja. Suunnitelmaan valittiin mukaan 101 luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden vesiensuojelun kannalta tärkeää esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maanomistajia niiden hoitamiseen tai kosteikon perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jokivesistöjen alueella ainoastaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleissuunnitelmaa. Yleissuunnitelman luonnon monimuotoisuuskohteiden luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelualueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokohteita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaavanlaisten kohteiden tunnistamista myös suunnittelualueen ulkopuolella

Jukajärven valuma-alueen kunnostustarpeen arviointi

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Jukajärven valuma-alueen vesiensuojelun nykytilaa ja kuormituslähteitä sekä laadittiin arvio valuma-alueen kunnostustarpeesta. Valuma-alueen kunnostustarpeen arvioinnissa huomioitiin kaikki maankäyttömuodot. Jukajärven virkistysarvo on heikentynyt ja järven tilaa parantamaan on käynnistetty kunnostushanke. Kunnostushanke on alueen kyläyhdistysten käynnistämä. Tämän työn toimeksiantaja oli Suomen Metsäkeskus Metsäpalvelut, Itä-Suomi. Tutkimuksessa selvitettiin Jukajärven valuma-alueen nykytilaa vesinäytteenotoin, paikkatietoanalyyseillä ja maastohavaintojen avulla. Keväällä ja syksyllä 2012 järveen laskevista uomista otettiin vesinäytteet, joiden tulosten perusteella selvitettiin järveen päätyvän kuormituksen laatu ja määrä. Paikkatietoanalyyseillä haettiin maastosta mahdollisia kuormituslähteitä ja kohdennettiin maastossa tehtävää kartoitustyötä. Jukajärveen kohdistuva ulkoinen ravinne- ja kiintoainekuormitus on nykyään maltillisella tasolla. Valuma-alueelta järveen kohdistuvista kuormittajista happamuus ja korkea rautapitoisuus ovat merkittävimpiä. Vesinäytteiden tulosten, maastohavaintojen ja paikkatietoanalyysien perusteella löydettiin järven valuma-alueelta kohteita, joissa kunnostustoimenpiteitä toteuttamalla voidaan valuma-aluekuormitusta vähentää. Tutkimuksen mukaan kunnostustarvetta on erityisesti Kissapuron, Kaakkurinlammenpuron, Juurikkalahdenojan ja Kylkeisenpuron valuma-alueilla. Suositeltavia kunnostustoimia näillä valuma-alueilla ovat kosteikkojen perustaminen ja kosteikkojen tai niiden tulouomien kalkitus.The aim of this study was to examine the current state of water conservation and load sources in the catchment area of lake Jukajärvi. Estimate of the need for renovation of the catchment area was made on the basis of studies. All forms of land use were taken into account in the assessment of needs in the cachement area renovation. Recreational value of Lake Jukajärvi has weakened and restoration project has been started to improve the quality of water. Restoration project has been started on initiative of local village associations. The study was commissioned by Finnish Forest Centre Forest Services, East Finland. The current state of the catchment area was studied by using water samples, spatial analysis and field observations. In spring and autumn 2012 water samples were taken from ditches and streams falling into the lake. The results revealed the quality and quantity of the load ending up into the lake. Spatial analysis was used to determine potential sources of load in the catchment area. Spatial analysis was also used to select objects for the terrain visits. External nutrient and solids load which ends up in into the lake is now at a moderate level. High acidity and iron content are the most important load factors which end up in into the lake. On the basis of water sample results, field observations and GIS analyses was found in the lake catchment area to which restoration should be done and thereby reduce the load ends up in into the lake. According to the study, in particular, the need for restoration is in the catchment area of Kissapuro, Kaakkurinlammenpuro, Juurikkalahdenoja and Kylkeisenpuro. Recommended remedial measures in these catchment areas are wetland creation and liming

Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term

Martinjärven, Suojärven ja Iso-Kivijärven ranta-asukkaiden näkemys veden laatuun vaikuttaneista maankäyttömuodoista

Keuruun Pihlajaveden vesistöreitillä Martinjärven ja Suojärven rantakiinteistöjen omistajat eivät ole puoltaneet Kalmunnevan turvetuotantoalueelle haettua ympäristölupaa. Aluehallintovirasto kuitenkin myönsi Vapo Oy:n omistamalle, jo toiminnassa olevalle Kalmunnevan turvetuotantoalueelle määräaikaisen ympäristöluvan lupamääräyksineen. Opinnäytetyön tilaajana toimi Vapo Oy. Työ sisältää Martinjärven, Suojärven ja Iso-Kivijärven rantakiinteistöjen omistajille suoritetun haastattelututkimuksen. Haastattelussa kyseltiin ranta-asukkaiden näkemyksiä ja kokemuksia oman kotijärvensä veden laadusta sekä veden laatuun mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä. Kalmunnevan turvetuotantoalue sijaitsee Martinjärven ja Suojärven valuma-alueella. Iso-Kivijärvi on maantieteellisesti samalla alueella sijaitseva järvi, jota käytettiin vertailuaineistona, sillä sen valuma-alueelle ei sijoitu turvetuotantoa. Haastattelu tehtiin puhelimitse kaikille rantakiinteistöjen omistajille, joiden yhteystiedot saatiin Vapon ympäristökuulutusten listoilta ja joiden puhelinnumerot löytyivät numerotiedostelusta. Vastausprosentti oli 57 %. Haastattelussa kävi ilmi, että Martinjärvellä ja Suojärvellä rantakiinteistöjen omistajien mielestä vedenlaatu on huonontunut ja Iso-Kivijärvellä rantakiinteistöjen omistajien mielestä vedenlaatu on pysynyt samana. Haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia verrataan opinnäytetyössä jo olemassa olevaan tutkimustietoon järvien vedenlaadusta sekä sen kehityksestä. Suomen ympäristökeskuksen ottamien vesinäytteiden mukaan Martinjärven biologinen tila on huonontunut, Suojärven biologinen tila on pysynyt samana ja Iso-Kivijärven biologinen tila on parantunut. Opinnäytetyö on tarkoitettu Vapo Oy:n toiminnan kehittämiseksi sekä tietopaketiksi kaikille eri maankäyttömuotojen vesistövaikutuksista kiinnostuneille.In the Keuruu waterway of Pihlajavesi the owners of Martinjärvi and Suojärvi beach real estates have not supported the environmental permit applied for Kalmunneva peat production area. However, the regional state administrative agency permitted the Vapo ltd-owned Kalmunneva peat production area that is already in production, a periodic environmental permit with its permission specifications. The Bachelor’s Thesis was commissioned by Vapo ltd. The thesis includes an interview survey conducted for the beach real estate owners of Martinjärvi, Suojärvi and Iso-Kivijärvi. The interview survey inquired about the views and experiences the beach real estate owners had concerning their lakes water quality and the possible factors affecting it. Kalmunneva peat production area is located in the drainage basin of Martinjärvi and Suojärvi. Iso-Kivijärvi is a lake located in the same geographic area that was used as a comparison data because its drainage basin has no peat production. The interview survey was conducted by phone with all the beach real estate owners whose contact information were to be found in the lists of Vapo environmental announcements and phone numbers in the Fonecta Finder. The response rate was 57 %. It transpired in the survey that the beach real estate owners of Martinjärvi and Suojärvi regarded that the water quality has deteriorated and the beach real estate owners of Iso-Kivijärvi regarded that the water quality has not changed. The views and experiences of the interviewees are compared in the thesis with existing research information concerning the water quality of lakes and its development. According to the water samples collected by the regional office of the Finnish Ministry of Environment the Biological condition of Martinjärvi has deteriorated, the biological condition of Suojärvi has not changed and the biological condition of Iso-Kivijärvi has improved.The Bachelor’s Thesis is done to develop the operation of Vapo ltd and also as an information package for all who are interested in the water effects of different forms of land use